Lue keskustelun säännöt.
Vuosi elinaikaa jäljellä
Pohdiskelija
05.06.2020 |
Jos saisit tietää, että sinulla on enää vuosi elinaikaa jäljellä, mutta toimintakyky kuvitteellisesti kuitenkin säilyisi, miten käyttäisit viimeisen vuoden elämässäsi?
Kommentit (75)
Kyllä sulla pitää olla perustelut, miksi on vuosi annettu elinaikaa.
On sairauksia, jotka vievät mukanaan vaikka järki on päässä.
Äläkä leiki toisten tunteilla. Järkyttävää puhetta, kun sairautta on ja lääkärit suoraan paukuttaa, että mennään pahimman kautta.
Leikki on toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vaan relaisin ja rupeaisin sanomaan ihmisille sen, mitä oikeasti heistä ajattelen. Kaahailisin autolla huolettomammin ja tuhlaisin ruokaan ja juomaan. Lapsettomana testamenttaisin omaisuuteni jollekin eläinsuojelujärjestölle. Ihmiskunnan hyväksi en tekisi yhtään mitään, iso osa ihmisistä on aivan kammottavia.
Olenkin jo tehnyt elinluovutuskiellon eli en halua, että vahingossa vaikkapa joku mulqvist saisi uudet munuaiset minulta.Miksi, nehän ovat nytkin mulqvistilla.
Ai että, arvasinkin että joku loukkaantuu. Omatpahan ovat elimeni ja mielipiteeni. Tietäisitpä, mitä tuskaa ihmisten typeryyden ja itsekkyyden seuraaminen on minulle aiheuttanut. Silmä silmästä on minusta paras periaate silloin, kun vastapuoli on yksinkertainen.
Tuomitset maailman pahaksi mutta itse olisit valmis kaahaamaan liikenteessä vaarantaen muiden hengen, rangaistuksenpelko taitaa olla ainoa mikä nyt estää? Ehkä vain kuvittelet kaikkien muiden olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin itse olet.
Olen valitettavasti keskimääräistä erittäin paljon älykkäämpi. Se on tuottanut minulle tuskaa läpi elämäni. Näen asiat toisin, kuin omaa napaansa tuijottava ja järkyttävän iso enemmistö ihmisistä. En kykene arvostamaan ihmisiä ja heidän julmuuttaan. Vaikka ihmispolot tietenkään eivät typeryksinä asialle voi mitään.
Ostaisin hevosen. Olisi minulla ehkä rahaa maksaa vuosi sen kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sulla pitää olla perustelut, miksi on vuosi annettu elinaikaa.
On sairauksia, jotka vievät mukanaan vaikka järki on päässä.
Äläkä leiki toisten tunteilla. Järkyttävää puhetta, kun sairautta on ja lääkärit suoraan paukuttaa, että mennään pahimman kautta.Leikki on toista.
Tämän keskustelun ei ole missään tapauksessa tarkoitus loukata ketään tai leikkiä kenenkään tunteilla. Lähtöajatus oli, että kaikkien meidän elämä on rajallista, mutta muuttuisiko mikään omassa elämässä, jos asia tulisi todella konkreettiseksi. Täällä joku hienosti vastasikin, että elämänarvot muuttuivat täysin ja elää nyt täyttä elämää "väärän hälytyksen" jälkeen.
tekisin järjestelyjä omaisuuden osalta ja muut käytännön järjestelyt. sen jälkeen keskittyisin rauhalliseen elämään kotona, istuisin puutarhassa ja katselisin ympärilleni, kävelisin metsässä, saunoisin, naukkailisin viskiä ja olutta, söisin hyvää ruokaa ja yrittäisin nauttia sen verran kuin vielä voi. ja kirjoittelisin av-palstalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli se suurin muutos elämänarvoissa, eli pysäyttikö "kuolemantuomio" totaalisesti? Hienoa, että olet edelleen kuvioissa!
Kiitos! Siis jos minulle puhut. Minulta jäi mammonan tavoittelu kokonaan pois. Eli työmatkat ja ylityöt.
Aloin viettää aikaa perheeni kanssa. Palkka pieneni paljon, mutta ei haittaa. Nyt teen etätöitä, tehnyt noin 10 vuotta.
Lapset ovat aikuisia, asuvat vielä kotona, koska opiskelevat kotikaupungin yliopistossa. Tekevät töitä opiskelujen lomassa. Elämä hymyilee.
Olen ollut vuorotteluvapaalla ja palkattomalla lomalla. Elämämme ei pyöri enää rahan ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin roadtripille USA:aan.
Ihana ajatus, sen jälkeen voisi kuolla hyvillä fiiliksillä : D
Lopettaisin heti työt ja muuttaisin jonnekin hevonkuuseen. Eläisin vihdoinkin sitä elämää jota olen aina halunnut elää eli yksin, kaukana kaikesta, vain minä ja luonto ja rakkaat lemmikkikissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli se suurin muutos elämänarvoissa, eli pysäyttikö "kuolemantuomio" totaalisesti? Hienoa, että olet edelleen kuvioissa!
Kiitos! Siis jos minulle puhut. Minulta jäi mammonan tavoittelu kokonaan pois. Eli työmatkat ja ylityöt.
Aloin viettää aikaa perheeni kanssa. Palkka pieneni paljon, mutta ei haittaa. Nyt teen etätöitä, tehnyt noin 10 vuotta.
Lapset ovat aikuisia, asuvat vielä kotona, koska opiskelevat kotikaupungin yliopistossa. Tekevät töitä opiskelujen lomassa. Elämä hymyilee.
Olen ollut vuorotteluvapaalla ja palkattomalla lomalla. Elämämme ei pyöri enää rahan ympärillä.
Kyllä, tarkoitin juuri sinua eli selvästi elämäsi sai kokonaan uuden näkökulman ja arvot menivät uusiksi. Olen iloinen puolestasi ja toivon paljon lisää hymyjä elämääsi. Hyvää kesää!
Laittaisin viralliset asiat kuntoon ja sen jälkeen nauttisin täysillä kaikesta.
Voisin osallistua vaikka gang bangiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pystyisin odottamaan vuoden loppuun saakka. Mutta mistäs sen tietää. Olisi toisaalta hyvä ehtiä tehdä kunnon siivous, antaa hyväntekeväisyyteen kaikki tavarat, heittää käyttökelvottomat roskiin/kierrätykseen ja parhaat palat veisin sellaisille ystäville, joiden tietäisin ilahtuvan niistä. Rahat siirtäisin jollekin luotettavalle hyväntekeväisyysjärjestölle, kroppa elinluovutukseen. Saattaisi samalla paljastua pirullinenkin puoleni, kun alkaisin viimeisinä päivinäni kiertää riesaa aiheuttaneiden ihmisten luona kertomassa vähän totuuksia.
Yhteenveto: unelmatilanne olisi sellainen, ettei minusta jäisi mitään ylimääräistä vaivaa tutuille ja suurin osa muistaisi minut ihan hauskana ihmisenä, poislukien ne muutamat toopet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myisin omaisuuttani. Söisin joka päivä eri ravintolassa kokeillen kaikenlaista hyvää. Näihin ajaisin taksilla.
Näin teen, tosin osaan itse ajaa.
Toiset voivat tehdä niin, koska saavat palkkaa niin paljon. Itsellä mennyt elämä säästäessä pienestä palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Lopettaisin heti työt ja muuttaisin jonnekin hevonkuuseen. Eläisin vihdoinkin sitä elämää jota olen aina halunnut elää eli yksin, kaukana kaikesta, vain minä ja luonto ja rakkaat lemmikkikissani.[/quote
Kiehtova ajatus tuokin, rauhaisaa elämää jossain erakkona luonnosta nauttien. Se olisi sitten hiljentymisen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta pelkään että tuhlaisin sen ajan samoihin asioihin mitä nytkin teen. Eli kyhjöttäisin sisällä ollen netissä ja katsellen ohjelmia.
Mä en vaan koskaan ole jaksanut/uskaltanut "elää täysillä", vaikka kuinka haaveilisin tekeväni niin. Tämä näkyy vaikkapa siinä, miten kesät ovat odotusta täynnä ja syksyt katumusta. Jotain syyllisyyttä ajan tuhlaamisesta. Mun viimeinen elinvuosi olisi varmaan juurikin tuollainen pettymysten "kesäloma".
Jäin kaikista vastaajista miettimään sinua. Mistä asioista pidät ja nautit? Mitä haaveita sinulla on joista unelmoit, mutta jotka jää toteuttamatta? Aloita jostain pienestä, uskon että siitä rohkaistut kokeilemaan enemmänkin. On ihana tunne huomata miten joskus voi niitä omia haaveita toteuttaa.
Elämä on lyhyt verrattuna sen jälkeen iankaikkisuuteen.
Sitä ensisijaisesti miettisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin roadtripille USA:aan.
Ihana ajatus, sen jälkeen voisi kuolla hyvillä fiiliksillä : D
Mahdollisesti jo matkalla.
Hukuttaisin läheiseni ja rakkaimpani rakkauteen ja ystävällisin sanoihin,jotka on jäänyt sanomatta. Tekisin lyhyempää työviikkoa ja -päivää. Nauttisin luonnosta, käsittelisi kuolemaa,kirjoittaisin kirjeitä ja päiväkirjaa, tekisin testamentin.
Niin ja polttaisin tupakkaa.
Näin teen, tosin osaan itse ajaa.