Lue keskustelun säännöt.
Vuosi elinaikaa jäljellä
Pohdiskelija
05.06.2020 |
Jos saisit tietää, että sinulla on enää vuosi elinaikaa jäljellä, mutta toimintakyky kuvitteellisesti kuitenkin säilyisi, miten käyttäisit viimeisen vuoden elämässäsi?
Kommentit (75)
Kyllä se menis juomiseks ja panemiseks. Kai jotain älytöntäkin pitäisi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanoutuisin töistä. Tai ehkä jäisin sairaslomalle, saisin sentään rahaa vähän enemmän ja joutuisivat minua roikottamaan ajatuksissaan pidempään.
Ostaisin saumurin ja maastopyörän. Tästä vastauksesta voi päätellä, että ne varmaan kannattaisi ostaa nyt joka tapauksessa.
Söisin mitä tekee mieli, jos joka tapauksessa kuolisin vuoden päästä niin en helvetissä söisi kuivaa kaurapuuroa muutamalla mustikalla tai perunapurjokeittoa enää koskaan.
En tiedä, mutta pelkään että tuhlaisin sen ajan samoihin asioihin mitä nytkin teen. Eli kyhjöttäisin sisällä ollen netissä ja katsellen ohjelmia.
Mä en vaan koskaan ole jaksanut/uskaltanut "elää täysillä", vaikka kuinka haaveilisin tekeväni niin. Tämä näkyy vaikkapa siinä, miten kesät ovat odotusta täynnä ja syksyt katumusta. Jotain syyllisyyttä ajan tuhlaamisesta. Mun viimeinen elinvuosi olisi varmaan juurikin tuollainen pettymysten "kesäloma".
Miten se toimintakyky voisi säilyä? Ei kenelläkään, joka saa tietää kuolevansa vuoden kuluttua voi toimintakyky säilyä normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vaan relaisin ja rupeaisin sanomaan ihmisille sen, mitä oikeasti heistä ajattelen. Kaahailisin autolla huolettomammin ja tuhlaisin ruokaan ja juomaan. Lapsettomana testamenttaisin omaisuuteni jollekin eläinsuojelujärjestölle. Ihmiskunnan hyväksi en tekisi yhtään mitään, iso osa ihmisistä on aivan kammottavia.
Olenkin jo tehnyt elinluovutuskiellon eli en halua, että vahingossa vaikkapa joku mulqvist saisi uudet munuaiset minulta.Miksi, nehän ovat nytkin mulqvistilla.
Ai että, arvasinkin että joku loukkaantuu. Omatpahan ovat elimeni ja mielipiteeni. Tietäisitpä, mitä tuskaa ihmisten typeryyden ja itsekkyyden seuraaminen on minulle aiheuttanut. Silmä silmästä on minusta paras periaate silloin, kun vastapuoli on yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta pelkään että tuhlaisin sen ajan samoihin asioihin mitä nytkin teen. Eli kyhjöttäisin sisällä ollen netissä ja katsellen ohjelmia.
Mä en vaan koskaan ole jaksanut/uskaltanut "elää täysillä", vaikka kuinka haaveilisin tekeväni niin. Tämä näkyy vaikkapa siinä, miten kesät ovat odotusta täynnä ja syksyt katumusta. Jotain syyllisyyttä ajan tuhlaamisesta. Mun viimeinen elinvuosi olisi varmaan juurikin tuollainen pettymysten "kesäloma".
Tiivistit hyvin ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin saumurin ja maastopyörän. Tästä vastauksesta voi päätellä, että ne varmaan kannattaisi ostaa nyt joka tapauksessa.
Osta ne tai edes jompikumpi, jos suinkin on rahaa. Ehkä maastopyörä näin kesällä "kiireellisempi", tai sinähän sen päätät! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myisin sijoitukseni ja kuluttaisin rahat matkusteluun ja kaikkeen mistä tulisi hyvä olo.
Ja sitten vaikka olenkin naimisissa niin tekisin tilini selväksi miehen kanssa joka on selvästi kiinnostunut minusta. Menisin luultavasti sänkyyn hänen kanssaan jos tilaisuus olisi oikea.
Jos rahaa olisi vielä jäljellä niin loput testamenttaisin kodittomille kissoille. Ja lopuksi toivoisin että puolisoni olisi onnellinen ja löytäsi uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vaan relaisin ja rupeaisin sanomaan ihmisille sen, mitä oikeasti heistä ajattelen. Kaahailisin autolla huolettomammin ja tuhlaisin ruokaan ja juomaan. Lapsettomana testamenttaisin omaisuuteni jollekin eläinsuojelujärjestölle. Ihmiskunnan hyväksi en tekisi yhtään mitään, iso osa ihmisistä on aivan kammottavia.
Olenkin jo tehnyt elinluovutuskiellon eli en halua, että vahingossa vaikkapa joku mulqvist saisi uudet munuaiset minulta.Miksi, nehän ovat nytkin mulqvistilla.
Ai että, arvasinkin että joku loukkaantuu. Omatpahan ovat elimeni ja mielipiteeni. Tietäisitpä, mitä tuskaa ihmisten typeryyden ja itsekkyyden seuraaminen on minulle aiheuttanut. Silmä silmästä on minusta paras periaate silloin, kun vastapuoli on yksinkertainen.
Ei, en loukkaantunut. Totesin vain tosiasian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vaan relaisin ja rupeaisin sanomaan ihmisille sen, mitä oikeasti heistä ajattelen. Kaahailisin autolla huolettomammin ja tuhlaisin ruokaan ja juomaan. Lapsettomana testamenttaisin omaisuuteni jollekin eläinsuojelujärjestölle. Ihmiskunnan hyväksi en tekisi yhtään mitään, iso osa ihmisistä on aivan kammottavia.
Olenkin jo tehnyt elinluovutuskiellon eli en halua, että vahingossa vaikkapa joku mulqvist saisi uudet munuaiset minulta.Miksi, nehän ovat nytkin mulqvistilla.
Ai että, arvasinkin että joku loukkaantuu. Omatpahan ovat elimeni ja mielipiteeni. Tietäisitpä, mitä tuskaa ihmisten typeryyden ja itsekkyyden seuraaminen on minulle aiheuttanut. Silmä silmästä on minusta paras periaate silloin, kun vastapuoli on yksinkertainen.
Tuomitset maailman pahaksi mutta itse olisit valmis kaahaamaan liikenteessä vaarantaen muiden hengen, rangaistuksenpelko taitaa olla ainoa mikä nyt estää? Ehkä vain kuvittelet kaikkien muiden olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin itse olet.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta pelkään että tuhlaisin sen ajan samoihin asioihin mitä nytkin teen. Eli kyhjöttäisin sisällä ollen netissä ja katsellen ohjelmia.
Mä en vaan koskaan ole jaksanut/uskaltanut "elää täysillä", vaikka kuinka haaveilisin tekeväni niin. Tämä näkyy vaikkapa siinä, miten kesät ovat odotusta täynnä ja syksyt katumusta. Jotain syyllisyyttä ajan tuhlaamisesta. Mun viimeinen elinvuosi olisi varmaan juurikin tuollainen pettymysten "kesäloma".
Ehkä kuitenkin lopullinen tuomio muuttaisi mielen ja yhtäkkiä sitä uskaltaisi tehdä hypyn tuntemattomaan, koska jos vuosi enää jäljellä, mitä väliä ainakaan, mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan ei tarvitsisi enää murehtia tupakoinnin lopettamista. Ehkä pitäisi tehdä jotain itselle merkityksellistä, että voi lopuksi nukahtaa ikiuneen tyytyväisin mielin
Älä murehdi tupakointia, mummoni kuoli 96-vuotiaana ja polttanut piippua 82 vuotta. Ja piippu paloi koko ajan hereillä ollessa. Loppuun asti.
Matkustelisin ja söisin herkkuja niin prkuleesti. Työt lopettaisin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin menisin läheiselle torille pitämään "liirum laarum" puheen kansalaisille ja en piittaisi normisäännöistä. Kävisin etelä-navalla äimistelemässä pingviinejä ja kirjoittaisin päiväkirjaa viimeisen vuoden seikkailuista, joka toivon mukaan nousisi bestseller-listalle poismenon jälkeen.
Myisin omaisuuttani. Söisin joka päivä eri ravintolassa kokeillen kaikenlaista hyvää. Näihin ajaisin taksilla.
Tämä on selvästi hyvien ihmisten kokoontumispaikka.
Ainoastaan yksi koko ketjussa haluaisi kostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se toimintakyky voisi säilyä? Ei kenelläkään, joka saa tietää kuolevansa vuoden kuluttua voi toimintakyky säilyä normaalina.
Alussa oli erikseen maininta, että kuvitteellisesti toimintakyky säilyisi eli siis tarkoitus oli tarkstella asiaa fiktiivisellä tasolla.
Kukaan meistä ei tiedä koska kuolee. Huomenna, lauantaina, on kuitenkin loppuelämämme ensimmäinen päivä. Toivottavasti mahdollisimman moni meistä älyää sen, lopettaa netissä notkumisen sekä muun nyhjäämisen ja alkaa elää.
Eläminen ei välttämättä tarkoita juopottelua ja muuta sikailua.
Saas nähdä jaksanko.
Matkustelisin perheeni kanssa, tekisin testamentin ja ylipäätään viettäisin enemmän aikaa läheisieni kanssa.
Muuttuisiko nykytila?