Lue keskustelun säännöt.
Syömisestä ei tule enää mitään kun kaksivuotias heittää joka kerta ruoan lattialle
05.06.2020 |
Kaksivuotias lapseni on ruvennut heittämään nyt joka ruokakerralla ruoan lattialle. Kouralla suoraan lautaselta ennen kuin ehdin estää. Tai joskus lentää koko lautanen. Joka ikinen kerta kun syödään. Tätä on jatkunut jo viikkoja. Ja joka kerta laitan ruoan sitten pois ja ruokailu loppuu siihen. Mutta ei opi tästä. Miten saan lopettamaan ruoan heittämisen pitkin lattioita?
Kommentit (137)
Kun mun lapsi oli kaksivuotias, niin syöminen oli tylsää. En edes yrittänyt mitään tuollaista pöydässä istumista. Laitoin lusikallisen suuhun ja sitten lapsi kävi juoksemassa kierroksen kodin ympäri ja joka kierroksen jälkeen uusi lusikallinen. Tai sitten lapsi sai istua tietokoneen edessä ja katsella nuoruuskuviaan. Jotenkin tuossa iässä katseli kovin kiinnostuneesti vauvakuviaan. Ja minä lapoin ruokaa suuhun.
Ja ihan kasvoi tästäkin lapsesta aikuinen, joka syö monipuolisesti, osaa käyttää veistä ja haarukkaa ja tilata ravintolassa oman ruoka-annoksensa. Vaikka en jaksanut käydä turhia taisteluja ruokailun tyyliasioista silloin kun hän oli 2-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat lapselle tyhjän lautasen ja syöt itse. Jossain vaiheessa tulee nälkä. Ennemmin tai myöhemmin.
Just näin. Turha stressi pois. Kyllä se siitä helpottaa iän myötä.
Kokeile ap nyt seuraavalla ruokailulla, että annat lautaselle vain hyvin vähän ruokaa. Hän viskoo sen lattialle ja samoin lautasen. 2- vuotias ymmärtää puhetta jo erinomaisesti ( olen vasta mummina huomannut) . Sanot jämäkästi ,mutta ei huutaen. Noin ei saa tehdä, ja samalla nostat hänet lattialle sen ruuan sekaan. Syöt itse ruokasi rauhallisesti . Muksu huutaa täysillä punteissa kiinni. Et hermostu. Sanot vain, koska ei syönyt nätisti , nyt saa olla ilman.
Siivoat keittiön ja menet olohuoneeseen lukemaan lapselle ,jos kelpaa. Jos huutaa, annat huutaa.Otat kunnolla syliin.
Kun rauhoittuu , kerrot parilla lauseella , että äiti on surullinen ,kun hän ei syönyt ja heitti ruokaa / lautasen pois.
Sama kerrataan niin kauan , kuin oppii. Äiti ei hermostu.
Jos viskoo ruuan tahallaan lattialle, niin myös syö sen sieltä. Tai on syömättä.
Mikä ongelma tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.
Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.
Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.
Minkä ikäinen lapsipäällikkkö teillä on? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Ohis1,5v ei ole mikään päälikkö. Aina kielletään ja neuvotaan ja ohjataan miten saa tai pitäisi tehdä.
Mutta saa huutaa vieressä kun syöt?
Kerrotko miten estän sitä lasta huutamasta vieressä? Meillä on muitakin lapsia jotka syövät samaan aikaan kuin minä. Laitan ulos lapsen siksi aikaa? Teippaan suun? KERRO miten sen lapsen saa hiljaiseksi ilman väkivaltaa, niin minä teen niin heti!
No sinähän oletkin hyvä keksimään keinoja. 👆
Kirjoitin ilman väkivaltaa, kerro nyt kun sinä tiedät, anna tulla vaan.
Otat ruokasi ja menet olohuoneeseen syömään. Tai viet lapsen lastenhuoneeseen leikkimään ja syöt keittiössä. Sanot sille riiviölle, että lopettaa jatkuvan rääkymisen, niin voit syödä samassa paikassa.
Eli äiti syömään piiloon keittiöön, joo ei. Kiitos vaan sovinistisista neuvoista, mutta ei.
Ole hyvä. Lapsi oppii parissa päivässä. Mutta oma valintasi. Kuuntele pikku pomosi rääkymistä.
Ei lapsi opi mitään siitä että äiti menee piiloon syömään, muutakuin ettei äidin tarvi antaa edes syödä rauhassa. Lapsettomien neuvot ovat kyllä parasta viihdettä ;)
Kyllä oppii. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta. Mutta en ole helikopteri enkä lumihiutale.
Aikamoinen marttyyri taidat kuitenkin olla piilossa syömistesi kanssa.
Kiljuva lapsi poistetaan paikalta. Onko luetun ymmärtämisessä ongelmia? Saa olla muiden mukana heti, kun oppii olemaan rääkymättä turhaan. En ymmärrä mikä voi olla noin vaikeata pikkulapsen kanssa.
Ja lukitaanko se lapsi yksin johonkin..? Ei, vaan äidin pitää myös itse lopettaa syöminen ja poistua sen lapsen kanssa johonkin , eli tämäkään ei ole ratkaisu, varsinkin kun on muitakin pieniä lapsia jotka tarvitsevat syömiseen apua.
Leikkikehät on vanha keksintö eikä ollenkaan huono juttu nykyäänkään, kuten tästä ketjusta nähdään.
Aika järeä ja korkea leikkikehä saa olla että siellä 2-vuotias pysyisi!
??? Meillä on sellainen, jossa pysyy kaksi isoa koiraakin. Koko 2 m x 2 m. Eiköhän niitä löydy kaikenkokoisia, jos tarve on. Mutta tässä tapauksessa ei ole. Tässä ei haeta muutosta tapoihin vaan annetaan lapsen tehdä mitä itse haluaa.
Ohis
Olen isoäiti. Minulla on kuusi aikuista lasta ja 5 lastenlasta. Tällaisia ongelmia ei ole ollut koskaan. Tämä taitaa olla sitä uusavuttomuutta.
Ruoalla ei leikitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä se lattialle syömään se ruokansa, ei lennä korkealta, jos jotain heittää. Ehkä mielenkiinto lopahtaa siihen. Ja kaikki herkut pois siihen asti, kunnes lopettaa tuollaisen pelleilyn, mehun vaihdat vedeksi jne.
Osta lautanen, joka imeytyy kiinni alustaansa. Tai syökää lattialla. Tai syötä lapsen jotain leikkilelua lapsen katsellessa vierestä.
Tai älä anna lapsellesi mitään ruokaa yhteen päivään. Pelkkää vettä.
Tai kippaa ruoka syöttöpöydälle. Lapsi voi ruokailla sormillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valvot lapsen ruokailua ja syöt myöhemmin, kun vaikka iskä leikkii lapsen kanssa. Tai sitten et vain syö ja odotat että lapsi menee nukkumaan. Sellaista se on. Oletko jo unohtanut vauva-ajan? Lapsen tarpeet nyt vaan menee omien mukavuuksien (=rauhassa syöminen) edelle. Lasta ei pidä huudattaa. Hän on vielä kovin pieni.
Laita lapsesi syömään kylpyammeeseen. Kylppärin lattialle, helppo siivota sotkut ja koko lapsi samalla.
Ei mutta oikeasti. Lapsesi tulee kokeilemaan eri tavalla Sinun reagtioitasi asioihin. Tämä lautasen viskely on vain jäävuoren huippu. Hänestä se on vain hauska leikki heitellä ja äiti reagoi. Kivaa.
Odotas kun tulee uhmaikä. Siinä sitä älyä tarvitaan kun on vielä verbaalinenkin tuotevalikoima lapselle kehittynyt. EI !!! EN MÄ HALUU !!! Tätä sata kertaa päivässä. Pelkkä sukan laittaminen jalkaan ja katastrofi on valmis.
Kysyin aikuisilta pojiltamme, olinko liian ankara kun olivat pieniä. En kuulemma ollut ollut. Hyvä vain kun oli rajat selvillä, mitä sai tehdä ja mitä ei herra paratkoon edes uskaltanut aatella tekevänsä. Silti tekivät ja ei tullut arestia, mutta puhumalla selvittiin puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ekalla sivulla olet saanut jo hyvät ohjeet. Et syö samaan aikaan, jotta pystyt keskittymään estämään lasta joka kerta, vaikka se vaatisi sata toistoa. Sanallinen kielto ja fyysinen esto.
Syö ensin niin verensokerisi ovat ylhäällä. Laitat ne korvatulpat kun lapsi roikkuu lahkeessa ja huutaa. Herranjesta olet aikuinen, ei se 2-vuotias sua voi pompotella
Laitat tietysti naamakirjaan/instaan pitkän valituslitanian siitä ettei lapsi tottele mitään ja odotat säälikehuja seuraajiltasi sitten unohdat koko asian kuten kurin ja säännöt, näin toimii moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ap nyt seuraavalla ruokailulla, että annat lautaselle vain hyvin vähän ruokaa. Hän viskoo sen lattialle ja samoin lautasen. 2- vuotias ymmärtää puhetta jo erinomaisesti ( olen vasta mummina huomannut) . Sanot jämäkästi ,mutta ei huutaen. Noin ei saa tehdä, ja samalla nostat hänet lattialle sen ruuan sekaan. Syöt itse ruokasi rauhallisesti . Muksu huutaa täysillä punteissa kiinni. Et hermostu. Sanot vain, koska ei syönyt nätisti , nyt saa olla ilman.
Siivoat keittiön ja menet olohuoneeseen lukemaan lapselle ,jos kelpaa. Jos huutaa, annat huutaa.Otat kunnolla syliin.
Kun rauhoittuu , kerrot parilla lauseella , että äiti on surullinen ,kun hän ei syönyt ja heitti ruokaa / lautasen pois.
Sama kerrataan niin kauan , kuin oppii. Äiti ei hermostu.
En minä hermostukaan. Olen tuollaista yrittänyt viikkoja ja viikkoja viisi kertaa päivässä. Toistoa, toistoa, toistoa. Se ei silti vain toimi. Ap
Vierailija kirjoitti:
1)Laita parempaa ruokaa. 2)Ennen ruokailua ulkoilua. 3)Ruoka valmiina, kun tulette ulkoa.
Tämähän on täysin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ap nyt seuraavalla ruokailulla, että annat lautaselle vain hyvin vähän ruokaa. Hän viskoo sen lattialle ja samoin lautasen. 2- vuotias ymmärtää puhetta jo erinomaisesti ( olen vasta mummina huomannut) . Sanot jämäkästi ,mutta ei huutaen. Noin ei saa tehdä, ja samalla nostat hänet lattialle sen ruuan sekaan. Syöt itse ruokasi rauhallisesti . Muksu huutaa täysillä punteissa kiinni. Et hermostu. Sanot vain, koska ei syönyt nätisti , nyt saa olla ilman.
Siivoat keittiön ja menet olohuoneeseen lukemaan lapselle ,jos kelpaa. Jos huutaa, annat huutaa.Otat kunnolla syliin.
Kun rauhoittuu , kerrot parilla lauseella , että äiti on surullinen ,kun hän ei syönyt ja heitti ruokaa / lautasen pois.
Sama kerrataan niin kauan , kuin oppii. Äiti ei hermostu.
En minä hermostukaan. Olen tuollaista yrittänyt viikkoja ja viikkoja viisi kertaa päivässä. Toistoa, toistoa, toistoa. Se ei silti vain toimi. Ap
Varmasti toimii. Kyllä sinä hermostut. Sinulla ei ole ollut jämäkkyyttä eikä huumorintajua. Tajua nyt, sinä olet se PÄÄLLIKKÖ.
Aika hoitaa. Mun kaksoset teki tota. Syötiin lattialla jonkun aikaa, ei ollut vaihtoehtoja, kun ei kädet riittäneet. Sotkua tuli silti, mutta ainakaan kumpikaan ei pudonnut syöttötuolista. Kyllä se 3v mennessä helpottaa.