Nuoremmat ja suositummat
sisarukset päätyy parisuhteisiin ja pääsevät pian naimisiin.
Minä - taas "jokasortin outolintu" ihan jo perusluonteeltani - en enää edes viitsi haaveillakaan mistään niin ihmeellisestä asiasta, kuin parisuhde.
Osaan olla onnellinen toisten puolesta, vaikka itsellä on paha olla, kun en kelpaa.
Pikkukylien murheita toki tällaiset, mutta eipä täältä pääse helposti poiskaan, vaikka haluaisikin muualle.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
No höh... Itselleni on tarjolla jonkin verran tavallisia parisuhteita ja parisuhteessa olenkin, nainen olen ja on minulla lapsiakin. Oikeastaan en pidä sitoutumisesta ollenkaan, usein puoliso on suhteen vakiintueassa kuitenkin vain käytännöllinen olla ja lähes itsestäänselvyys. No parisuhteessa olen, mutta en ikionnellinen, sinkkuna olisi aika jeeskin.
Omalla kohdalla sisarusten häät on saaneet haaveilemaan omistakin häistä ja toivon, että joskus saan olla niin onnellinen, että löydän itselleni rakastavan kumppanin ja pääsen naimisiin. o.o
Todellakin vaan taitaa olla aika hankala haave, kun yleensäkin massasta erkaneville, luonteeltaan ujommanpuoleisille ihmisille ei tunnu olevan kysyntää.
Kai mä nyt sitten olen tässä tyyliin naispuoleinen #uli palstalogiikan mukaan, mutta on tämä nyt jumankauta täysin syvältä.
Kyllä tuo on myös osin itse aiheutettu ongelma, jos tosiaan asut jossain pikkukylässä!
Muuta pois sieltä ja ota vastuu omasta onnestasi. Ei mikään unelmien prinssi tule hakemaan sinua jostain perähikiältä. Ja kaikella hyvällä sanon tämän. Jos nykytilanne ei miellytä, sitä pitää muuttaa, eikä kukaan muu siihen pysty kuin sinä.
Tapaatko miehiä tai naisia sitten jossain? Yksinäisyys on kyllä syvältä ja tuollainen ulkopuolisuuden tunne. Olethan kokeillut jo törmätä sopivaan luonteeseen netissä? Deittisovellukset/sivut on mainettaan parempia kun tietää mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on myös osin itse aiheutettu ongelma, jos tosiaan asut jossain pikkukylässä!
Muuta pois sieltä ja ota vastuu omasta onnestasi. Ei mikään unelmien prinssi tule hakemaan sinua jostain perähikiältä. Ja kaikella hyvällä sanon tämän. Jos nykytilanne ei miellytä, sitä pitää muuttaa, eikä kukaan muu siihen pysty kuin sinä.
Aika työn ja tuskan takana saada kiva työpaikka JA asunto yhtäkkiä edes Tampereen kokoisesta kaupungista. Puhumattakaan sitten pk-seudusta.
(Ja joo, olen itse kaakossa syntynyt, joten haaveenani ei todellakaan ole muuttaa pohjoiseen kärsimään kylmästä säästä ja kolkosta ympäristöstä - siksi rajaan kaiken Kuopiota pohjoisemman "hakuni" ulkopuolelle. Tiedän, etten koskaan tottuisi asumaan edes Oulussa.)
Vierailija kirjoitti:
Tapaatko miehiä tai naisia sitten jossain? Yksinäisyys on kyllä syvältä ja tuollainen ulkopuolisuuden tunne. Olethan kokeillut jo törmätä sopivaan luonteeseen netissä? Deittisovellukset/sivut on mainettaan parempia kun tietää mitä haluaa.
En jaksa. En ole niistä koskaan aiemminkään löytänyt mitään.
No höh... Itselleni on tarjolla jonkin verran tavallisia parisuhteita ja parisuhteessa olenkin, nainen olen ja on minulla lapsiakin. Oikeastaan en pidä sitoutumisesta ollenkaan, usein puoliso on suhteen vakiintueassa kuitenkin vain käytännöllinen olla ja lähes itsestäänselvyys. No parisuhteessa olen, mutta en ikionnellinen, sinkkuna olisi aika jeeskin.