Milloin petyit poliisin toimintaan tai suomen oikeusjärjestelmään?
Aloitan:
Autostani varastettiin rekisterikilvet. Tein asiasta rikosilmoituksen ja syylliset saatiinkin kiinni suhteellisen nopeasti. He olivat kiinnittäneet varastetut kilvet omaan autoonsa. Petyin kun kuulin etteivät he saaneet käytännössä mitään rangaistusta koska kiistivät kaiken eivätkä muka tienneet miten kilvet päätyivät heidän autoonsa. Kyllä harmitti etteivät he saaneet käytännössä yhtään mitään tuosta, mitä jos tekevät saman uudelleen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin näitä kertomuksia liskojen tai chilien kasvattajilta joiden asuntoon oli poliisit marssineet ilman mitään ennakkoilmoitusta ja penkoneet paikat läpi. Ei tarvita kotietsintälupia, riittää että joku ohikulkija tai naapuri ilmoittaa epäilyttävästä valosta.
Parhaimmillaan on rakkaudella kasvatetut chilipuskat viety aseman käytäville kuolemaan koska eivät erota chiliä hampusta. Ai mikä kotirauhan suoja?
Tämä on kyllä outoa, itselläni myös käynyt niin, että vaikka kasvi tuotti jo satoa ja chilin hedelmät/marjat (kasvitieteellisesti kutsuttuna) oli jo nähtävillä.
Suomessahan kotietsinnästä päättää ihan vain joku komisario, ei mene niin kuin jenkkilässä jossa poliisi joutuu pyytämään luvan tuomarilta. Ainkin poliisisarjoissa se allekirjoitus haetaan jopa tuomarin kotoa/kapakasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Kun sallittiin tuhansien kokous (Senaatintori eilen) vaikka kaikki muu on ollut kiellettyä 2,5 kk ja festarit edelleen kielletty.
Silloin oikeasti petyin. I shit you not.
Petyin viranomaisiin ja kanssaihmisiin, niihin "kavereihin" jotka eivät uskaltaneet nähdä koko kevään aikana edes ulkona kaksin mutta nyt eivät pelänneetkään väkijoukkoa.
Se eilinen mielenosoitus lopetettiin juuri liiallisen väkimäärän vuoksi.
Aivan hirvittävästä kidutuksesta ja pahoinpitelystä saa Suomessa vain pari vuotta vankeutta. Aikaisempi vakava rikostausta ei juurikaan vaikuta. Ensikertalaiseksi voi tulla uudestaan. Ehdollisessa ollut rikoksentekijä ei joudu suorittamaan tuomiotansa päivästä päivään jne jne.
En luota Suomen oikeuslaitokseen lainkaan, ja vihani sitä kohtaan kasvaa joka kerta kun joudun lukemaan uutisia ehdollisista raiskaustuomioista ja ihmisistä, jotka ovat saaneet pahoinpitelytuomion puolustettuaan itseään tai muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinänsä aika harmiton juttu, mutta ainoa kerta kun olen ollut poliisin kanssa tekemisissä, eikä kyllä hyvä mieli siitä jäänyt.
Ajoin myöhään yöllä kotiin koululta, jossa olin ollut tekemässä suuritöistä kurssia. Liikennettä ei ollut. Käännyin tapani mukaan isolta kadulta kotikadulleni vasemmalle. En vain huomannut, että siihen olikin juuri laitettu merkki, joka kielsi kääntymisen. Olin ajanut siitä niin monia kertoja ettei tullut mieleen tarkistaa asiaa.
Sattui niin että käännyin juuri valoissa olleen poliisiauton edestä. Poliisiauto seurasi minua ja vilkutti pysähtymään. Autosta tuli ulos paksu, hikinen naispoliisi, joka sätti minua siitä että käännyin väärin. Kerroin että en huomannut kieltomerkkiä, jota ei ollut siinä aiemmin. Poliisi aloitti aivan ihmeellisen henkilöön menevän vittuilun ja haukkumisen. Olin kuulemma ihminen, jonka mielestä säännöt koskevat vain muita mutta ei lainkaan itseä, saan sääntöjen rikkomisesta nautintoa ja pyrin tekemään sitä niin usein kuin suinkin jne. Tämä profilointi ei perustunut yhtään mihinkään. Olin 25-vuotias, kiltti ja hieman arka tyttö, ja tuollainen meuhkaaminen tuntui minusta todella pahalta. Ainoa syntini tuon vahingossa tapahtuneen rikkeen lisäksi oli, että minulla soi autossa musiikki kovaa (olin tietysti kääntänyt sen pois keskustellakseni poliisin kanssa). Mietin, johtuiko poliisin vittuilu mahdollisesti siitä? Poliisi kehitti itsensä ihan suorastaan raivon valtaan, vaikka vastailin hänelle täysin asiallisesti ja rauhallisesti. Lopulta hänen parinsa alkoi huudella hänelle, että tulisi pois.
Sakkoa en ihme kyllä saanut, mutta muuten jäi todella ikävä ja asiaton kuva poliisin toiminnasta ja asenteesta.
Tästä syystä naispoliisien määrä tulisi pitää minimissään. Miespoliisit on todella joviaaleja ja ystävällisiä nykyään. Ja silti tiukkoja tarvittaessa.
Kuinka monen mies- ja naispoliisin kanssa oikein olet joutunut tekemisiin, kun pystyt tuolla tavalla yleistämään kokemuksesi?
Anneli Auerin tapauksessa, miksi ei haluttu kunnolla selvittää kuka oli murhaaja ja miksi murha ylipäätään tehtiin?
Montakin tapausta tiedän. Poliisi ei todellakaan ole ystävä.
Kyllä nämä tuomiot ja niiden lievyys pahoinpitely- ja raiskausjutuissa ottaa päähän myös meitä alalla toimivia. Erityisesti, jos niitä vertaa ja suhteuttaa omaisuusrikoksiin (ja veropetoksiin). Itse asianajaja. Olennaisin syy siihen on historiassa. Kun lakeja säädettiin, porvarit vallassa eikä heitä voinut vähempää kiinnostaa se, tappoivatko talonpojat ja torpparit toisiaan, vaan oma omaisuus piti turvata. Sama asema oli tuolloin verotuloilla. Tämä historiallinen jäänne näkyy edelleen voimakkaana suomalaisessa oikeusjärjestelmässä.
Tuomioita ei saada nostettu sillä, että nostetaan rangaistusasteikkoa, vaan pitäisi nostaa sitä sieltä alapäästä ylöspäin tarkoitan, että jos törkeä pahoinpitely 1 v - 10 v, niin pitäisi nostaa 2 v -10 v. Myös ehdollisten vankeuksien tuomitsemista pitäisi tiukentaa. Se kuitenkin lähtee lainsäätäjästä eli eduskunnasta. Ei yksittäinen tuomari voi tuomita kovin poikkeuksellisen tiukkaa rangaistusta poiketen oikeuskäytännöstä, koska tietää sen tippuvan hovissa. Ja sinnehän me asianajajat silloin asian sinne viemme, koska tehtävä on puolustaa omaa asiakasta, ei huolehtia rangaistuskäytännön muuttamisesta. Tuomarille on haitallista työhistoriassaan, jos tuomitsee liian ankaria tuomioita suhteessa oikeuskäytäntöön ja hovi systemaattisesti ne pudottaa.
Mitä tulee raiskauksiin, niin ne lähes aina ongelmallisia. Yleensä tilanne on kahden kesken tapahtuva raiskaus, ei todistajia, ei heti tehty rikosilmoa, ei heti menty lääkäriin ja vaikka olisi mentykin, ei vammoja. Ollaan tilanteessa sana sanaa -vastaan. Oikeusjärjestelmän perusta on, että parempi 10 syyllistä vapaana kuin 1 syytön tuomittuna. Raiskaukset on juuri tästä syystä ongelmallisia. Jos kyseessä ei ole ns. puskaraiskaus, niin miten sen todistaa.... Suostumuksen antaminen seksiin, ei hirvittävästi kyllä auta meitä asianajajia tai poliiseja tai tuomareita. Pitäisikö se pyytää aina kirjallisena?? Jos mies väittää, että suostumus annettu, nainen sanoo, että kielsi, edelleen ollaan samassa tilanteessa. Miten todistaa, kumpi puhuu totta??
Tässä nyt ajatuksia täältä asianajajan penkiltä.
Fatalji
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirvittävästä kidutuksesta ja pahoinpitelystä saa Suomessa vain pari vuotta vankeutta. Aikaisempi vakava rikostausta ei juurikaan vaikuta. Ensikertalaiseksi voi tulla uudestaan. Ehdollisessa ollut rikoksentekijä ei joudu suorittamaan tuomiotansa päivästä päivään jne jne.
Oletko ollut normaaliaikana mielenilmauksessa jossa vaaditaan muutosta? Niinpä..
Vierailija kirjoitti:
Anneli Auerin tapauksessa, miksi ei haluttu kunnolla selvittää kuka oli murhaaja ja miksi murha ylipäätään tehtiin?
Varmasti tietävät mutta eivät kerro. Jotain suojellaan, kenties omaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirvittävästä kidutuksesta ja pahoinpitelystä saa Suomessa vain pari vuotta vankeutta. Aikaisempi vakava rikostausta ei juurikaan vaikuta. Ensikertalaiseksi voi tulla uudestaan. Ehdollisessa ollut rikoksentekijä ei joudu suorittamaan tuomiotansa päivästä päivään jne jne.
Oletko ollut normaaliaikana mielenilmauksessa jossa vaaditaan muutosta? Niinpä..
Ketä vastaan voi osoittaa mieltä? Kaikki levittelevät käsiään. Eduskunta ei voi puuttua tuomioistuimiin jotka antavat täysin laillisia mutta erittäin pieniä tuomioita. Yksikään poliittinen puolue ei ole onnistunut muuttamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun sallittiin tuhansien kokous (Senaatintori eilen) vaikka kaikki muu on ollut kiellettyä 2,5 kk ja festarit edelleen kielletty.
Silloin oikeasti petyin. I shit you not.
Petyin viranomaisiin ja kanssaihmisiin, niihin "kavereihin" jotka eivät uskaltaneet nähdä koko kevään aikana edes ulkona kaksin mutta nyt eivät pelänneetkään väkijoukkoa.[/
Jos olisin tapahtumajärjestäjä laittaisin festarit pystyyn. Tulkoon poliisi pällistelemään, mitään nokan koputtamista tai puuttumista asiaan ei pitäisi ainakaan koronaan vedoten olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sallittiin tuhansien kokous (Senaatintori eilen) vaikka kaikki muu on ollut kiellettyä 2,5 kk ja festarit edelleen kielletty.
Silloin oikeasti petyin. I shit you not.
Petyin viranomaisiin ja kanssaihmisiin, niihin "kavereihin" jotka eivät uskaltaneet nähdä koko kevään aikana edes ulkona kaksin mutta nyt eivät pelänneetkään väkijoukkoa.[/
Jos olisin tapahtumajärjestäjä laittaisin festarit pystyyn. Tulkoon poliisi pällistelemään, mitään nokan koputtamista tai puuttumista asiaan ei pitäisi ainakaan koronaan vedoten olla.
Rajoitukset ei olleetkaan oikeita rajoituksia, kuten tuomiotkaan ei ole oikeita. Vähän silmänlumetta hallintoalamaisille.
Kerranki joku juristi puhu asiaa eikä kukaan palstan aasiantuntijoista uskalla vastata.....
Kiinnostaa tietää, puhuuko tuo juristi asiaa. kukaan ei edes kommentoi
Vierailija kirjoitti:
Kansa säätää Suomessa lait, joten jos on korjattavaa niin anomus todisteiden ja tukijoiden kanssa menemään.
Toisaalta lakeja sitten sovelletaan ja tulkitaan käytännön tasolla eri tavoin. Esimerkiksi tässä nyt käräjillä olevassa UB-tapauksessa, julkisuuslakia on esitutkinnassa tulkittu hyvin erikoisella tavalla. Osa syytettyjen nimistä julkistetaan ja osaa ei. Ja kun asiaa (ja yhdenvertaisuutta) on kysenalaistettu, on vedottu että kyseessä on yksittäistapaus ja tutkinnanjohtajan tekemä päätös. Tutkinnanjohtaja puolestaan viittaa Poliisihallituksen ohjeistukseen. Vastuun väistelyä parhaimmillaan.
Pääsääntöisesti itselläni on luotto poliisiin hyvällä tolalla. Tämä muutaman vuoden jatkunut linjaus, missä kärjistetysti lähes kaikki pyritään salaamaan, on mielestäni kyseenalainen kehityssuunta. Suomessa kuitenkin lainsäädäntö ohjaa siihen, että kaikki viranomaisten asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia.
No tää black lives korona oli kyllä aika pohjanoteeraus.
Joskus tarvitsin poliisilta neuvoa eräässä ongelmassani ja kysyin neuvoa sähköpostitse eräältä rikospoliisilta. Ei tullut vastausta. Olisi ollut kiva saada edes sellainen vastaus, että "valitettavasti en osaa neuvoa".
Sukulaisten naapuriin muutti sekopäinen porukka. Poliisit kävi about 20 kertaa vuoden aikana ja naureskelivat vaan "naapuririidoille". Pikkuisen tökerö asenne, koska kyse oli täysin normaaleista ihmisistä, jotka ovat vuosikymmeniä olleet ihmisille naapureita ilman riitoja. Poliisi ei puuttunut oikein mitenkään siihen sekoiluun tai esim. fyysisiin hyökkäyksiin, tuhotöihin, nimittelyyn, tuhkakuppien kumoamiseen aidan yli yms. Tilanne ratkesi vasta, kun tuo häirikköporukka muutti pois ja rauha palasi maahan. Sama ongelma oli tämän porukan kanssa myös muilla naapureilla.
Joka kerta kun oikeuden päätöksessä väkivalta / omaisuusrikoksessa tuomio on rangaistusasteikon alimmalla neljänneksellä ja korvaussumma uhrille on mitätön. Todistuskynnys on jo niin korkea että luulisi edes tuomion olevan jossain suhteessa kärsimyksiin kun tuomio lopulta tulee.