Täydellinen mies, joka on naimisissa
Jostain syystä aloitus, jossa kyselin aiheesta yleisellä tasolla poistettiin, joten kysynpä sitten tarkemmin.
Eräs ystäväni ei ole koskaan ollut kiinnostunut varatuista miehistä, eikä erityisemmin edes rikkaista miehistä. Nyt kuitenkin häneen on ihastunut mies, joka on hyvännäköinen ja kaikin puolin hänen tyyppiään, ja sen lisäksi vielä rikas ja selkeästi korkeampaa yhteiskuntaluokkaa kuin ystäväni. Jostain syystä tämä ystäväni, joka ei olisi koskaan voinut kuvitella kiinnostuvansa tuollaisesta miehestä, tuntee olevansa todella imarreltu piirityksestä.
Pienen selvittelyn perusteella mies ei ole mikään tyypillinen pettäjä häntäheikki. Mitä jos hän on siis rakastunut ystävääni?
Miinuksena tietysti se, että on naimisissa, ja vieläpä kolmen kouluikäisen lapsen isä.
Mitä siis tekisitte? Ei kannata sanoa, että en kiinnostuisi tuollaisesta miehestä muutenkaan. Sanotaan niin, että mies olisi teille muuten kaikin puolin täydellinen ettekä voisi olla tuntematta häneen vetoa. Mutta pystyisittekö jotenkin rationalisoimaan tällaisen suhteen?
Kommentit (77)
Ihan ensiksi, mistä ihmeestä kukaan voi tietää, että toinen on muka täydellinen ennen kuin on elänyt sitä perusarkea useamman vuoden ? Ystäväsi on nyt hiukan liian vaaleanpunaiset lasit liikkeellä. Ensinnäkään mies ei ole täydellinen, jos on valmis pettämällä rikkomaan perheensä, kaukana siitä. On aivan sama vaikka esittäisi kuinka rakastunutta tahansa, se vanha suhde lopetetaan asiallisesti ennen uutta.
Tämä on jo niin iso moraalinen ongelma, että mies on valmis loukkamaan vaimoaan ja lapsiaan tavalla, josta ei kaikki toivu ikinä. Ja tällaista joku kutsuu oikeasti täydelliseksi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ,joilla on kakaroita kannattaa jättää ihan rauhaan. Niistä ei ole kuin riesaa. Lisäksi saa paskan maineen perheenrikkojana.
Mutta tekeekö hyvä maine onnelliseksi? Ystäväni on aina ollut köyhä, ja on perin kyllästynyt siihen.
Hyvä maine tekee onnelliseksi. Myös onnellisemmaksi kuin raha!
No en ole kyllä tähän ikävuoteen mennessä sitä huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi, mistä ihmeestä kukaan voi tietää, että toinen on muka täydellinen ennen kuin on elänyt sitä perusarkea useamman vuoden ? Ystäväsi on nyt hiukan liian vaaleanpunaiset lasit liikkeellä. Ensinnäkään mies ei ole täydellinen, jos on valmis pettämällä rikkomaan perheensä, kaukana siitä. On aivan sama vaikka esittäisi kuinka rakastunutta tahansa, se vanha suhde lopetetaan asiallisesti ennen uutta.
Tämä on jo niin iso moraalinen ongelma, että mies on valmis loukkamaan vaimoaan ja lapsiaan tavalla, josta ei kaikki toivu ikinä. Ja tällaista joku kutsuu oikeasti täydelliseksi ?
Mieshän ei ole vielä pettänyt vaimoaan. Eikä minuakaan kiinnostaisi vehdata kenenkään selän takana.
Mutta olen aina ihmetellyt, miksi olisi muka jotenkin jalompaa ja rehdimpää, tai varsinkaan parempaa lapsia kohtaan erota ensin? Yhtä lailla perhe menee rikki niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi, mistä ihmeestä kukaan voi tietää, että toinen on muka täydellinen ennen kuin on elänyt sitä perusarkea useamman vuoden ? Ystäväsi on nyt hiukan liian vaaleanpunaiset lasit liikkeellä. Ensinnäkään mies ei ole täydellinen, jos on valmis pettämällä rikkomaan perheensä, kaukana siitä. On aivan sama vaikka esittäisi kuinka rakastunutta tahansa, se vanha suhde lopetetaan asiallisesti ennen uutta.
Tämä on jo niin iso moraalinen ongelma, että mies on valmis loukkamaan vaimoaan ja lapsiaan tavalla, josta ei kaikki toivu ikinä. Ja tällaista joku kutsuu oikeasti täydelliseksi ?
Mieshän ei ole vielä pettänyt vaimoaan. Eikä minuakaan kiinnostaisi vehdata kenenkään selän takana.
Mutta olen aina ihmetellyt, miksi olisi muka jotenkin jalompaa ja rehdimpää, tai varsinkaan parempaa lapsia kohtaan erota ensin? Yhtä lailla perhe menee rikki niinkin.
Ihan ihmettelet, että miksi pettämällä hankittu ero loukkaa enenmmän ? Sen jälkeen tuskin enää ihmettelet, kun koet eron molemmilla tavoilla. -ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ,joilla on kakaroita kannattaa jättää ihan rauhaan. Niistä ei ole kuin riesaa. Lisäksi saa paskan maineen perheenrikkojana.
Mutta tekeekö hyvä maine onnelliseksi? Ystäväni on aina ollut köyhä, ja on perin kyllästynyt siihen.
Hyvä maine tekee onnelliseksi. Myös onnellisemmaksi kuin raha!
No en ole kyllä tähän ikävuoteen mennessä sitä huomannut.
Maineen voi menettää vain kerran. Nyt ehkä pidät hyvän maineen etuja itsestäänselvyytenä, mutta vaikutat ihmiseltä joka katuisi maineensa menettämistä. Monen elämä on lähtenyt syöksykierteeseen sen jälkeen kun on tietoisesti toiminut väärin ja ei ole enää itse kestänyt omaa käytöstään ja sen seurauksia.
Minullakaan ei ole rahaa kuin sen verran että tulen toimeen ja olen myös ollut hyvin turhautunut siitä, miten epärehellisilläkin ihmisillä näyttäisi menevän minua paremmin, mutta uskon että sekin päivä vielä tulee kun asiat vaan alkavat sujua ja rahaakin tulee. Mitä tulee muille lainaamiseen, opettele sanomaan 'ei' ja auta esimerkiksi antamalla vähän aikaasi. Tee asioista kirjalliset sopimukset. Odota ja vaadi vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi, mistä ihmeestä kukaan voi tietää, että toinen on muka täydellinen ennen kuin on elänyt sitä perusarkea useamman vuoden ? Ystäväsi on nyt hiukan liian vaaleanpunaiset lasit liikkeellä. Ensinnäkään mies ei ole täydellinen, jos on valmis pettämällä rikkomaan perheensä, kaukana siitä. On aivan sama vaikka esittäisi kuinka rakastunutta tahansa, se vanha suhde lopetetaan asiallisesti ennen uutta.
Tämä on jo niin iso moraalinen ongelma, että mies on valmis loukkamaan vaimoaan ja lapsiaan tavalla, josta ei kaikki toivu ikinä. Ja tällaista joku kutsuu oikeasti täydelliseksi ?
Mieshän ei ole vielä pettänyt vaimoaan. Eikä minuakaan kiinnostaisi vehdata kenenkään selän takana.
Mutta olen aina ihmetellyt, miksi olisi muka jotenkin jalompaa ja rehdimpää, tai varsinkaan parempaa lapsia kohtaan erota ensin? Yhtä lailla perhe menee rikki niinkin.
Ihan ihmettelet, että miksi pettämällä hankittu ero loukkaa enenmmän ? Sen jälkeen tuskin enää ihmettelet, kun koet eron molemmilla tavoilla. -ohis-
Totta kai pettäminen loukkaa vaimoa enemmän, eikä mies olekaan ainakaan minun kanssani pettänyt ketään. Ei minullakaan olisi mitään aikomusta olla mikään rakastajatar. Mietin vain, miksi aina esitetään positiivisena vaihtoehtona se, että ensin ero ja sitten vasta yhteen sen toisen kanssa, ikäänkuin se tekisi perheestä yhtään ehjempää. Minusta sekin on väärin, jos kerran lasten perheen rikkominen on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ,joilla on kakaroita kannattaa jättää ihan rauhaan. Niistä ei ole kuin riesaa. Lisäksi saa paskan maineen perheenrikkojana.
Mutta tekeekö hyvä maine onnelliseksi? Ystäväni on aina ollut köyhä, ja on perin kyllästynyt siihen.
Hyvä maine tekee onnelliseksi. Myös onnellisemmaksi kuin raha!
No en ole kyllä tähän ikävuoteen mennessä sitä huomannut.
Maineen voi menettää vain kerran. Nyt ehkä pidät hyvän maineen etuja itsestäänselvyytenä, mutta vaikutat ihmiseltä joka katuisi maineensa menettämistä. Monen elämä on lähtenyt syöksykierteeseen sen jälkeen kun on tietoisesti toiminut väärin ja ei ole enää itse kestänyt omaa käytöstään ja sen seurauksia.
Minullakaan ei ole rahaa kuin sen verran että tulen toimeen ja olen myös ollut hyvin turhautunut siitä, miten epärehellisilläkin ihmisillä näyttäisi menevän minua paremmin, mutta uskon että sekin päivä vielä tulee kun asiat vaan alkavat sujua ja rahaakin tulee. Mitä tulee muille lainaamiseen, opettele sanomaan 'ei' ja auta esimerkiksi antamalla vähän aikaasi. Tee asioista kirjalliset sopimukset. Odota ja vaadi vastavuoroisuutta.
Ymmärrän kyllä pointtisi. Tosin minulla on se etu, että en erityisemmin välitä ihmisten mielipiteistä ja seurasta. Viihdyn muutenkin parhaiten yksin.
En ole myöskään tehnyt mitään mikä tuhoaisi mainettani, en ole edes vastannut miehen lähentelyihin mitenkään. Silti mies ottaa yhteyttä. Jos mies itse omasta halustaan piirittää minua, ei kai se minun tekosiani ole.
Pettävä mies ei ole täydellinen. Sehän on painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Pettävä mies ei ole täydellinen. Sehän on painajainen.
Mutta mieshän ei ole pettänyt.
Millaisissa olosuhteissa siis olisi oikeutettua vaihtaa puoliso toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Jos tunteet vie, niin ne vie.
Ei hyvä luoja... Kyllä aikuinen ihminen osaa ottaa vastuun omista tunteistaan ja miettiä onko ok heittää kaikkea menemään, myös muiden perheenjäsenten kohdalta vain koska on ihastunut. Ei tunteet ole mitään mikä estää rationaalisen ajattelun.
En missään tilanteessa alentuisi viemään lapsilta isää. En edes haluaisi miestä joka olisi valmis asettamaan oman henkilökohtaisen onnensa omien lastensa edelle.
Vierailija kirjoitti:
En missään tilanteessa alentuisi viemään lapsilta isää. En edes haluaisi miestä joka olisi valmis asettamaan oman henkilökohtaisen onnensa omien lastensa edelle.
Olisiko esimerkiksi onnettomassa avioliitossa pakko väkisin pysyä lasten takia?
Mietin vain, missä se raja menee. Missä määrin on oikein ajatella omaa henkilökohtaista onneaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tunteet vie, niin ne vie.
Ei hyvä luoja... Kyllä aikuinen ihminen osaa ottaa vastuun omista tunteistaan ja miettiä onko ok heittää kaikkea menemään, myös muiden perheenjäsenten kohdalta vain koska on ihastunut. Ei tunteet ole mitään mikä estää rationaalisen ajattelun.
Riippuu miten vahvasti tuntee...
Hei! Nostan tämän vanhan ketjuni, jottei tarvitse selostaa koko taustatarinaa kysymystä pohjustaakseen.
Eli kysymykseni siis on: mitä voi tässä tilanteessa tehdä, jos "anoppi" ei pidä minusta? En tiedä, epäileekö hän jotain, mutta hän on minulle hyvin tyly.
Miten voin estää, ettei miehen äiti myrkytä miehen mieltä minua vastaan?
Sanoisin miehelle että ottaa yhteyttä kun avioeron kakkosvaihe on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle että ottaa yhteyttä kun avioeron kakkosvaihe on ohi.
Mutta eikö tuo ole suora kehoitus erota?
Hyvä maine tekee onnelliseksi. Myös onnellisemmaksi kuin raha!