Lue keskustelun säännöt.
Taaperoiden vanhemmat, miten jaksaa ilman omaa aikaa?
03.06.2020 |
Meillä siis reilun vuoden ikäinen erittäin temperamenttinen ja vilkas taapero, joka nukkuu todella huonosti päivällä ja yöllä... Mies on paljon reissuhommissa, eikä tukiverkkoja oikein tunnu olevan.
Miten jaksaa siis ilman omaa aikaa...?
Kommentit (43)
Näin, reissuhommat, ei tukiverkkoja, siihen lapsi ja sitten ihmetellään kun lapsessa ei olekkaan sitä off-kytkintä, mistä saa pois päältä kun lähtee salille?? No, nyt myöhäistä....palkaa hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä omaa aikaa hirveästi ole. Pitää ottaa se pienistä hetkistä.
No mulla sitä aikaa on kun lapset menee nukkumaan. Isompi 5v ja pienempi 1v. Mies lähtee töihin sunnuntaina ja tulee kotiin perjantaina. Toki on isovanhemmat jotka varsinkin nyt kesällä on mielellään lasten kanssa mutta pääsääntöisesti arkipäivät olen yksin lasten kanssa. Taapero nukkuu yöt hyvin joten siksi ehkä jaksaakin paremmin. 😊
Vierailija kirjoitti:
Näin, reissuhommat, ei tukiverkkoja, siihen lapsi ja sitten ihmetellään kun lapsessa ei olekkaan sitä off-kytkintä, mistä saa pois päältä kun lähtee salille?? No, nyt myöhäistä....palkaa hoitaja.
En tietääkseni ole sitä ihmetellyt. Lähinnä kaipaan vinkkejä, mistä saisi energiaa ja tsemppiä, kun lähtökohdat on nämä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omaa aikaa hirveästi ole. Pitää ottaa se pienistä hetkistä.
No tämä! Meillä päiväunet on sen 20-30 minuuttia kerran päivässä. Tällöin todellakin juon sen kupin kahvia rauhassa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika menee nopeasti! Kyllä te selviätte. Koko loppuelämä aikaa hohhoijailla aloillaan. Tiedän, ettei lohduta ehkä tähän hetkeen, mutta se on totta. Taaperovaihe on yks kärpäsen kakka elämän mittakaavassa.
Ensimmäisen kanssa meinas pää levitä, kun ei ollut tottunut tuollaiseen jatkuvaan läsnäoloon, toisen kanssa oli ollut enää mitään menetettävää kun vapaus oli jo mennyttä. ;D Sitten olikin pidempi tauko ja kolmannen kanssa nautin joka sekunnista, kun tietää miten aika vaan hujahtaa silmissä.
Tsemppiä <3
Siis toisen lapsen kanssa EI ollut mitään menetettävää, kun vapaus oli jo mennyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätät, että jaksat. Et vello siinä, ettei omaa aikaa ole. Järjestät arkesi niin, että se olisi mahdollisimman mukavaa. Joo, tietenkin on ihan hyvä välillä vaikka palkata hoitoapua, mutta lähtökohta on selvitä itsekseen. Harvalla on varaa palkata jatkuvasti apua. Ehkä myöhemmin päivähoito voisi auttaa sua jaksamaan?
Mulle auttoi vinkki: hyväksy tilanne. Aika aikaansa kutakin ja koko ajan lapsesi kasvaa. Hetkellisesti on rankempaa, mutta tämä ei kestä ikuisuutta. Nuku kaikki aika mitä tarvitset, yöunista ei kannata omaa aikaa nipistää. Itselläni lapset 3v, 1,5v ja rv 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se yhtään lohduttaa niin se oma aika tulee ainakin myöhemmin, tai siis sitä on helpompi järjestää.
Oma lapsi meni kerhoon 2,5 vuotiaana, kerhoa oli 2 x viikossa kahden tunnin ajan. Kerho muistaakseni oli 2-3 vuotiaille. Sen lisäksi kolmevuotiaana aloitti liikuntakerhon, jolloin pääsin aina itse samoissa tiloissa olevalle salille. Sitä ennen oma harrastaminen ja aika oli kortilla.
Toivottavasti lapsesi alkaa nukkumaan paremmin yöunia, niin ainakin iltoihin tulisi vähän hengähdystä. Meillä lapsi on yleensä mennyt 20-21 nukkumaan, jonka jälkeen pystyin esim. joogaamaan ennen nukkumaanmenoa.
Kun se vaan on pakko jaksaa. Meillä on 3 v 4 kk tyttö ja 2 v 4 kk poika( näillä on 1 v ja 1 vko ikäeroa! ). Meillä ei ole mitään äitejä tai isiä, siskoja , veljiä, kavereitä, sukulaisia hoitamassa lapsiamme. Olen hoitovapaalla, jokaikinen viikonloppu olen töissä ja pyhät , mieheni on ma- pe 8-16 töissä. Kysyin kerran miehen isältä, joka asuu vartin ajomatkan päässä ja on todella hyväkuntoinen n. 63 v työskentelee kotonaan että otatko jomman kumman yökylään joku päivä tässä? Vastas: mulla on korvissa vaikkua. Enpä siis kysele enää mitään apua. Hän on käynyt välillä " auttamassa" ollut 1.5 t ulkoilemas mun ja lasten kanssa. Sitten kun on ruoka- aika, niin hän sanoo minä tästä lähden heihei ukki lähtee nyt.
Kutsuin hänet jouluksikin meille, et ois yötä miten lapset rakastais. En saanut mitään vastausta kutsuuni, ei vastannut viestiini niinkuin ei vastaa mihinkään muulloinkaan , esim. Kun laitan lapsistamme kuvia, ei vastausta.
Kun on pakko jaksaa yksin niin kyllä sitä jaksaa, ajattelen miten rakastan lapsiani ja et kohta helpottaa, lisääkin on toiveissa samanlainen kaksikko. Toki voi maksaa lastenhoitoapulaisista et saa omaa aikaa, mutta nää on niin toivottuja , että en edes kaipaa omaa aikaa eikä miehenikään. Hän on joko töissä tai kotona,tulee suoraan kotiin töistä tai kaupan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika menee nopeasti! Kyllä te selviätte. Koko loppuelämä aikaa hohhoijailla aloillaan. Tiedän, ettei lohduta ehkä tähän hetkeen, mutta se on totta. Taaperovaihe on yks kärpäsen kakka elämän mittakaavassa.
Ensimmäisen kanssa meinas pää levitä, kun ei ollut tottunut tuollaiseen jatkuvaan läsnäoloon, toisen kanssa oli ollut enää mitään menetettävää kun vapaus oli jo mennyttä. ;D Sitten olikin pidempi tauko ja kolmannen kanssa nautin joka sekunnista, kun tietää miten aika vaan hujahtaa silmissä.Tsemppiä <3
Ja sellanen tähän vielä, että en todellakaan ole mikään leppoisa, joustava luonne, joka vaan nautiskelee ilman huolta huomisesta. Olen (olin) armoton stressaaja ja kontrollifriikki, jota lapsiperhe-elämä on koulinut todella paljon.
Pointti: jos minun kaltainen selviää ja on selvinnyt, niin kuka tahansa selviää. Todella paljon voittaa oikealla suhtautumisella ja armollisuudella itseään ja lapsiaan kohtaan.
Paras vinkki oli se, minkä joku sanoi, että ottaa niitä hetkiä sieltä mistä saa. Joskus joutuu käyttämään luovuuttaan.
Sitterit ja leikkikehät on tosi kova juttu. Lapsi hetkeksi sitteriin ja tv auki tai leikkikehään ja leluja sinne. Sitten otat rauhassa vaikka teetä ja luet lehteä. Älä yritä olla täydellinen, koska siihen väsyy. Sun ei tarvitse koko ajan viihdyttää lasta, on ihan okei haluta pieniä hetkiä myös ihan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omaa aikaa hirveästi ole. Pitää ottaa se pienistä hetkistä.
Just näin. Muistan, kuinka mentiin muutama vuosi pelkän vtutuksen voimalla. Hammaslääkärikin ihmetteli, että narskuttelenko hampaitani nukkuessa. En, vaan valveilla.
Nyt on ihanaa, lapset 11 ja 13 v.
Se on ihan sun aikaa, kun sulla on lapsi. Ja ihan omaa.
Äiti jaksaa kirjoitti:
Kun se vaan on pakko jaksaa. Meillä on 3 v 4 kk tyttö ja 2 v 4 kk poika( näillä on 1 v ja 1 vko ikäeroa! ). Meillä ei ole mitään äitejä tai isiä, siskoja , veljiä, kavereitä, sukulaisia hoitamassa lapsiamme. Olen hoitovapaalla, jokaikinen viikonloppu olen töissä ja pyhät , mieheni on ma- pe 8-16 töissä. Kysyin kerran miehen isältä, joka asuu vartin ajomatkan päässä ja on todella hyväkuntoinen n. 63 v työskentelee kotonaan että otatko jomman kumman yökylään joku päivä tässä? Vastas: mulla on korvissa vaikkua. Enpä siis kysele enää mitään apua. Hän on käynyt välillä " auttamassa" ollut 1.5 t ulkoilemas mun ja lasten kanssa. Sitten kun on ruoka- aika, niin hän sanoo minä tästä lähden heihei ukki lähtee nyt.
Kutsuin hänet jouluksikin meille, et ois yötä miten lapset rakastais. En saanut mitään vastausta kutsuuni, ei vastannut viestiini niinkuin ei vastaa mihinkään muulloinkaan , esim. Kun laitan lapsistamme kuvia, ei vastausta.
Kun on pakko jaksaa yksin niin kyllä sitä jaksaa, ajattelen miten rakastan lapsiani ja et kohta helpottaa, lisääkin on toiveissa samanlainen kaksikko. Toki voi maksaa lastenhoitoapulaisista et saa omaa aikaa, mutta nää on niin toivottuja , että en edes kaipaa omaa aikaa eikä miehenikään. Hän on joko töissä tai kotona,tulee suoraan kotiin töistä tai kaupan kautta. Nämä lapsemme ovat myös molemmat erittäin temperamenttisia ja vaativia luonteeltaan, se kyllä väsyttää kovasti meitä. Joidenkin ns. Helppojen lasten kans ois varmasti aika iisiä.
Äiti jaksaa kirjoitti:
Kun se vaan on pakko jaksaa. Meillä on 3 v 4 kk tyttö ja 2 v 4 kk poika( näillä on 1 v ja 1 vko ikäeroa! ). Meillä ei ole mitään äitejä tai isiä, siskoja , veljiä, kavereitä, sukulaisia hoitamassa lapsiamme. Olen hoitovapaalla, jokaikinen viikonloppu olen töissä ja pyhät , mieheni on ma- pe 8-16 töissä. Kysyin kerran miehen isältä, joka asuu vartin ajomatkan päässä ja on todella hyväkuntoinen n. 63 v työskentelee kotonaan että otatko jomman kumman yökylään joku päivä tässä? Vastas: mulla on korvissa vaikkua. Enpä siis kysele enää mitään apua. Hän on käynyt välillä " auttamassa" ollut 1.5 t ulkoilemas mun ja lasten kanssa. Sitten kun on ruoka- aika, niin hän sanoo minä tästä lähden heihei ukki lähtee nyt.
Kutsuin hänet jouluksikin meille, et ois yötä miten lapset rakastais. En saanut mitään vastausta kutsuuni, ei vastannut viestiini niinkuin ei vastaa mihinkään muulloinkaan , esim. Kun laitan lapsistamme kuvia, ei vastausta.
Kun on pakko jaksaa yksin niin kyllä sitä jaksaa, ajattelen miten rakastan lapsiani ja et kohta helpottaa, lisääkin on toiveissa samanlainen kaksikko. Toki voi maksaa lastenhoitoapulaisista et saa omaa aikaa, mutta nää on niin toivottuja , että en edes kaipaa omaa aikaa eikä miehenikään. Hän on joko töissä tai kotona,tulee suoraan kotiin töistä tai kaupan kautta.
Aika törkeä suhtautuminen sulla appiukkoa kohtaan.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin, reissuhommat, ei tukiverkkoja, siihen lapsi ja sitten ihmetellään kun lapsessa ei olekkaan sitä off-kytkintä, mistä saa pois päältä kun lähtee salille?? No, nyt myöhäistä....palkaa hoitaja.
En tietääkseni ole sitä ihmetellyt. Lähinnä kaipaan vinkkejä, mistä saisi energiaa ja tsemppiä, kun lähtökohdat on nämä.
Olkaa mahdollisimman paljon pihalla, puistossa, pikku reissuilla piknik-eväiden kanssa. Ulkoilma väsyttää lasta ja hän ehkä nukahtaa päivällä/illalla paremmin.
Toiminta väsyttää anyway.
Tarkoitan tolla välillä köynyt auttamassa niin kertaa vuodessa ehkä? Viimeks oli talvella sitä ennen keväällä vuos sitten.
Ei voi jaksaa ilman omaa aikaa. Jokainen tarvitsee aikaa palautuakseen, vaikka eri ihmisillä palautuminen tapahtuu eri tavoilla. Oikea kysymys on, kuinka järjestää sitä omaa aikaa?