Lue keskustelun säännöt.
Taaperoiden vanhemmat, miten jaksaa ilman omaa aikaa?
03.06.2020 |
Meillä siis reilun vuoden ikäinen erittäin temperamenttinen ja vilkas taapero, joka nukkuu todella huonosti päivällä ja yöllä... Mies on paljon reissuhommissa, eikä tukiverkkoja oikein tunnu olevan.
Miten jaksaa siis ilman omaa aikaa...?
Kommentit (43)
Äiti jaksaa kirjoitti:
Tarkoitan tolla välillä köynyt auttamassa niin kertaa vuodessa ehkä? Viimeks oli talvella sitä ennen keväällä vuos sitten.
Juu, katso peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa? Kutsun meille, kutsun jouluksi, kutsun mukaan retkille ja en saa mitään vastausta ikinä. Kyllä kutsuun kuuluu vastata en pääse tai tulen kiitos , edes jotain.
Katson, olen erittäin kaunis nainen. Ihan mielelläni katson.
Omaa aikaa saa ostamalla hoitajan lapselle. Sen sijaan helpotuksia arkeen saa vähän halvemmalla ja helpommalla. Älä pyri täydellisyyteen. Jos ruoka ja kotityöt stressaa niin alisuoriudu niistä hyvällä omatunnolla. Tärkeintä tietysti että lapsi saa ravitsevaa, sopivaa ruokaa.
1vee voi joskus saada ruutuaikaa. Lastenohjelmia, tabletin taaperopelejä.
Jos teillä on piha, osta sinne kahluuallas ja istu vaikka naperon kanssa siihen itsekin. Vesileikit viihdyttää kauan. Kylpyhuoneeseenkin voi nakata pienen kahluualtaan jos mahtuu.
Minulla oli kolme alle kouluikäistä, mies loi uraa ja matkusteli paljon, osan aikaa jopa asuimme eri maissa ja isovanhemmat asuivat kaukana.
Hyväksyin tilanteen ja tein siitä parhaan mahdollisen. Valituksella ei pitkällä pötkitä ja saa vaan oman (ja toisten) olonsa ikäväksi.
Meillä sujui näin: Päivään selkeä rytmitys, niin kaikki luonnistuu: aamulla ylös, aamupesut, pisut, vaipat ja aamiainen. Sitten ruoka tekeytymään uuniin ja perunat kiehumaan ykköselle, niin ruoka on viimeistelyä vaille valmis, kun tullaan pihalta sisälle. 2 kertaa viikossa vein isommat muskariin/srk päiväkerhoon ja vauva nukkui vaunuissa kävelylenkkien ajan. Lounaan jälkeen vauva päiväunille, isompien kanssa satuhetki, leikkiä ja sitten on äidin oma kahvihetki, jolloin ei äitiä häiritä turhaan. Iltapäivällä taas ulos lelujen korjaamisen jälkeen, sisälle ja syömään jotain, joka on valmistettu edellisenä iltana/otettu pakasteesta jne. Leikkiä, laulua, pyykkiä, siistimistä, iltatoimet ja iltasatu, lapset sänkyyn viimeistään 20-20:30. Siitä alkaa äidin ihan oma aika, joka kestää sen aikaa, kunnes väsy iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21.jatkaa vielä. Kirjoitin vauvasta, mutta siis ihan samanmoista taaperonkin ja isomman kanssa. Isommat jo toki moneen ns.omaan juttuun otin osalliseksi. Kuten jumppaan painoksi, rattaisiin jotta pääsin juoksulenkille...
Mietin, että miten paljon AP ulkoilet lapsen kanssa ja lapsi liikkuu? Lapsi simahtaa omasta kokemuksesta aika mukavasti ja nukkuu hyvin, kun on saanut purettua energiaansa päivällä&alkuillasta ja syö tukevan iltapalan. Toki lapsia on erilaisia.
Äiti jaksaa kirjoitti:
Tarkoitan tolla välillä köynyt auttamassa niin 2 kertaa vuodessa ehkä? Viimeks oli talvella sitä ennen keväällä vuos sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaa aikaa saa ostamalla hoitajan lapselle. Sen sijaan helpotuksia arkeen saa vähän halvemmalla ja helpommalla. Älä pyri täydellisyyteen. Jos ruoka ja kotityöt stressaa niin alisuoriudu niistä hyvällä omatunnolla. Tärkeintä tietysti että lapsi saa ravitsevaa, sopivaa ruokaa.
1vee voi joskus saada ruutuaikaa. Lastenohjelmia, tabletin taaperopelejä.
Jos teillä on piha, osta sinne kahluuallas ja istu vaikka naperon kanssa siihen itsekin. Vesileikit viihdyttää kauan. Kylpyhuoneeseenkin voi nakata pienen kahluualtaan jos mahtuu.
Muuten hyvä viesti, mutta kahluuallas ei varmaankaan stressiä helpota. Siinä saa olla vahtimassa silmä kovana ihan koko ajan (enemmän kuin missään muussa aktiviteetissä) joten omaa aikaa ei siitä kyllä saa taiottua.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin, reissuhommat, ei tukiverkkoja, siihen lapsi ja sitten ihmetellään kun lapsessa ei olekkaan sitä off-kytkintä, mistä saa pois päältä kun lähtee salille?? No, nyt myöhäistä....palkaa hoitaja.
En tietääkseni ole sitä ihmetellyt. Lähinnä kaipaan vinkkejä, mistä saisi energiaa ja tsemppiä, kun lähtökohdat on nämä.
Olkaa mahdollisimman paljon pihalla, puistossa, pikku reissuilla piknik-eväiden kanssa. Ulkoilma väsyttää lasta ja hän ehkä nukahtaa päivällä/illalla paremmin.
Toiminta väsyttää anyway.
Ollaan kyllä tosi paljon pihalla! Sillä se on ainut paikka, missä poika viihtyy. Sisällä olo on 90% ajasta huutoa ja kitinää. Lapsi ei viihdy oikein lattialla, vaan roikkuu koko ajan lahkeessa ja yrittää kiivetä syliin. Armoton huuto, jos pojan yrittää laskea maahan... Pelkästään kotitöiden teko tai se, että saa itse syötyä on jo oikeasti tosi kovan työn takana... Poika ei myöskään viihdy oikein hereillä ollessaan rattaissa, autossa tai esim. ostoskärryissä kaupassa. Valitettavasti tuo ulkoilu ei auta meillä nukkumiseen, vaikka muuten ulkoilu on kyllä oikea henkireikä arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennoidu niin, että Sinä jaksat! Olen jaksanut hyvin ja asennoitunut niin, että sukulaisilta ei apua kysellä, koska apua ei ole saatavilla. Kummankaan sukulaisilta ei saada mitään kotiapua tai lastenhoitoapua, kodin remonteista yms. puhumattakaan. Omat vanhempani ovat valitettavasti jo kuolleet. Appivanhemmat ovat ns. kermankuorijoita. Appivanhemmat käyvät kutsuttuina kylässä ja perhejuhlissa. En aio ryhtyä appivanhemmille omaishoitajaksi ja kotiapulaiseksi, kun he ikääntyvät. Satunnaista apua on saatu yhden lapsen kummilta, joka on katsonut joitakin kertoja muutaman tunnin lapsia kotonamme
Pidä kotona selkeä päivärytmi. Yritä luoda lapselle säännölliset ruoka-ajat ja nukkukaa riittävät yöunet. Pieni lapsi tarvitsee päiväunet. Jos käytät paljon älylaitteita, niin vähennä älylaiteaikaa ja television katsomista. Pidä yllä hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa. Ulkoile paljon lapsen kanssa ja menkää luontoon.
Lähde lapsesi kanssa kotoa kerhoihin ja ihmisten ilmoille. Me kävimme vuosia seurakunnan perhekerhossa, jossa tapasimme ihmisiä. Sain vertaistukea muilta äideiltä ja perhekerhossa kävi isiäkin lastensa kanssa. Lapsilla oli perhekerhossa hauskaa ja leikkiseuraa toisistaan. Seurakunnilla on 2-3 kertaa viikossa kokoontuvia päiväkerhoja kotihoidossa oleville, alle kouluikäisille lapsille. On muskareita jne. Yritä tutustua naapurustoon. Olisiko naapurustossa lapsiperheitä, joilta voisit pyytää joskus apua ja auttaa vastavuoroisesti?
Tarvittaessa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta saa lastenhoitajan kotiin. Myös kunnalla ja seurakunnalla on perhetyöntekijöitä ja sieltä voisit kysyä tilapäistä kotiapua. Älä odota apua isovanhemmilta ja sukulaisilta, vaan opettele pärjäämään ilman sukulaisten apua!
Vierailija kirjoitti:
21.jatkaa vielä. Kirjoitin vauvasta, mutta siis ihan samanmoista taaperonkin ja isomman kanssa. Isommat jo toki moneen ns.omaan juttuun otin osalliseksi. Kuten jumppaan painoksi, rattaisiin jotta pääsin juoksulenkille...
Mietin, että miten paljon AP ulkoilet lapsen kanssa ja lapsi liikkuu? Lapsi simahtaa omasta kokemuksesta aika mukavasti ja nukkuu hyvin, kun on saanut purettua energiaansa päivällä&alkuillasta ja syö tukevan iltapalan. Toki lapsia on erilaisia.
Vastasinkin jo toiseen viestiin, että ulkoillaan paljon. Helposti 3-4 tuntiakin päivässä, ja lapsi liikkuu myös paljon (ei vielä kävele kuitenkaan ilman tukea). Hän ei silti vaan nuku yhtään tämän paremmin, vaikka päivärytmi ja päivien sisältö on kyllä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. En ite ymmärrä tätä kamalaa tarvetta omalle ajalle. Mulla sitä aikaa oli 35v ennen lasta (2v nyt). Jaksan ja jaksoin ihan hyvin vauva-ajan; ihanaa aikaa jota kaiholla muistelen.
Kai neuvoisin että pistä se oma aika hetkeksi syrjään ja mieti kuinka väliaikainen tilanne vaan on. Kohta sulla on taas paljon aikaa...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ite ymmärrä tätä kamalaa tarvetta omalle ajalle. Mulla sitä aikaa oli 35v ennen lasta (2v nyt). Jaksan ja jaksoin ihan hyvin vauva-ajan; ihanaa aikaa jota kaiholla muistelen.
Kai neuvoisin että pistä se oma aika hetkeksi syrjään ja mieti kuinka väliaikainen tilanne vaan on. Kohta sulla on taas paljon aikaa...
Kirjoitin tämän jo muutama viesti sitten:
"Ollaan kyllä tosi paljon pihalla! Sillä se on ainut paikka, missä poika viihtyy. Sisällä olo on 90% ajasta huutoa ja kitinää. Lapsi ei viihdy oikein lattialla, vaan roikkuu koko ajan lahkeessa ja yrittää kiivetä syliin. Armoton huuto, jos pojan yrittää laskea maahan... Pelkästään kotitöiden teko tai se, että saa itse syötyä on jo oikeasti tosi kovan työn takana... Poika ei myöskään viihdy oikein hereillä ollessaan rattaissa, autossa tai esim. ostoskärryissä kaupassa. Valitettavasti tuo ulkoilu ei auta meillä nukkumiseen, vaikka muuten ulkoilu on kyllä oikea henkireikä arjessa."
Mutta tästä syystä sitä kaipaa edes pieniä hengähdyshetkiä. Eikä tämä väsymys ja yksinäisyys varmaan ainakaan tilannetta helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuori ku sain 3 lasta 3 vuoteen. Asenne oli tärkeä. Lopetin oman ajan kyttäämisen ja toivomisen:jos odotin päiväunia kuin kuuta nousevaa eikä joku sitten nukkunutkaan, tuntui että romahti. Mutta kun ei odottanut sitä niin ei tuntunut niin pahalta.
Rutiinit tosi tärkeät.
Tajusin, että tämä ei kestä loppuelämää vaikka silloin pitkä aika.
Sisua ja ylpeyttä vaati myös: minähän hoidan lapseni itse!
Valitse taistelusi:laskin rimaa minulle vähemmän tärkeissä asioissa. Opettelin sietämään rimanlaskua muissa asioissa.
Asuimme köyhästi ja elimme niukasti. Nyt kun lapset ovat 12-15v. niin ehtii nauttia sisustamisesta, siisteydestä, omasta ajasta jne. Se täytyy myöntää, että pikkulapsivaiheessa luulin teinien kanssa elon olevan lastenleikkiä taaperovaiheeseen verrattuna, mutta vähänpä tiesin...
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ku sain 3 lasta 3 vuoteen. Asenne oli tärkeä. Lopetin oman ajan kyttäämisen ja toivomisen:jos odotin päiväunia kuin kuuta nousevaa eikä joku sitten nukkunutkaan, tuntui että romahti. Mutta kun ei odottanut sitä niin ei tuntunut niin pahalta.
Rutiinit tosi tärkeät.
Tajusin, että tämä ei kestä loppuelämää vaikka silloin pitkä aika.
Sisua ja ylpeyttä vaati myös: minähän hoidan lapseni itse!
Valitse taistelusi:laskin rimaa minulle vähemmän tärkeissä asioissa. Opettelin sietämään rimanlaskua muissa asioissa.
Asuimme köyhästi ja elimme niukasti. Nyt kun lapset ovat 12-15v. niin ehtii nauttia sisustamisesta, siisteydestä, omasta ajasta jne. Se täytyy myöntää, että pikkulapsivaiheessa luulin teinien kanssa elon olevan lastenleikkiä taaperovaiheeseen verrattuna, mutta vähänpä tiesin...
Joo, tuo päiväunien odottaminen pitäisi kyllä lopettaa, niin ei tulisi aina samaa turhautumisen tunnetta, mikäli päikkäreille meno ei suju odotetusti. Tuota rimaa täytyisi varmasti myös laskea, niin hankalaa kuin se onkin...
Olen nyt jo saanut tästä ketjusta paljon hyviä ajatuksia ja fiksuja neuvoja tilanteeseen liittyen! :)
Otat reippaasti omaa aikaa, silloin kun mies on kotona.
Menemällä töihin saa omaa aikaa. Lapselle saa hoitopaikan, vaikka jatkaisi hoitovapaalla. Kotihoidontukea tosin ei saisi.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
21.jatkaa vielä. Kirjoitin vauvasta, mutta siis ihan samanmoista taaperonkin ja isomman kanssa. Isommat jo toki moneen ns.omaan juttuun otin osalliseksi. Kuten jumppaan painoksi, rattaisiin jotta pääsin juoksulenkille...
Mietin, että miten paljon AP ulkoilet lapsen kanssa ja lapsi liikkuu? Lapsi simahtaa omasta kokemuksesta aika mukavasti ja nukkuu hyvin, kun on saanut purettua energiaansa päivällä&alkuillasta ja syö tukevan iltapalan. Toki lapsia on erilaisia.Vastasinkin jo toiseen viestiin, että ulkoillaan paljon. Helposti 3-4 tuntiakin päivässä, ja lapsi liikkuu myös paljon (ei vielä kävele kuitenkaan ilman tukea). Hän ei silti vaan nuku yhtään tämän paremmin, vaikka päivärytmi ja päivien sisältö on kyllä kunnossa.
Se huonosti nukkuminen voi olla siitä kun oppii niin paljon asioita. Muistan kyllä että toi vaihe oli aika raskas. Nyt oma on yli kaksi vuotta ja leikkii välillä itsekseen ihan mukavasti. Tietysti ei vielä kovin pitkiä aikoja ja välillä haluaa äidin leikkiin mukaan, mutta silti huomattavasti enemmän omaa aikaa.
Komppaan tätä! Vaikkei se ehkä just nyt ap:ta lohduta. Esikoisesta oli just ap:n kaltaiset fiilikset. Mutta sitten kun lapsi kasvaa, sitä alkaa huomata että omaa aikaa alkaa saada taas enemmän. Kakkosen kohdalla osasin ottaa jo oman ajan puutteen rennommin, kun tietää pikkulapsivaiheen olevan loppupeleissä nopeasti ohi ja sitä sitten kaiholla muistelee kuitenkin. :D
Vinkkejä; mee ajoissa itsekin nukkumaan, vaikka ilta kasilta, jaksat paremmin ja arki ei kaadu päälle. Aina unta kupoliin kun on mahdollista. Suhtaudu vaunulenkkeihin omana aikana; vauva nukkuu ja voit kuunnella ajatustesi virtaa, hyvää musaa, podcasteja jne. Tee omia juttuja vauvan kanssa, kun vauva on tyytyväinen (syönyt, hoidettu) ja malttaa seurailla vierestä ilman jatkuvaa hössötystä. Mä esim jumppailin tai selasin naistenlehteä, lässytin välillä toki vauvan kanssakin. Älä koetakaan mitään ihmesuorituksia, joka ei kestä keskeytyksiä, muuten stressaat ja ahdistut kun vauva keskeyttää sut. Suhtaudu vauva-arkeen leppoisasti, syö valmista jos et jaksa kokata. Priorisoi tekeminen siihen, mikä on oikeasti just sillä hetkellä sulle, vauvalle ja jaksamiselle tärkeintä. Eli nuku jos väsyttää, älä siivoa silloin. Siivoa vasta kun oot saanut unta. Sammuta isoimmat tulipalot ensin. Oikaise arjen asioista, joissa voi oikaista. Muista rakastaa vauvaa ja ottaa sen kanssa lunkisti, sitten on parempi mieli kummallakin.