Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?

7v. Raskaus alkoi viimeisestä kierrosta jonka jälkeen lapsettomuushoidot olisi lopetettu.

Jätin pillerit pois ja seuraavassa luomukierron kuussa olin raskaana. Sama kävi molemmissa lapsissa. Ollaan normipainoisia, N 31 ja M31.

Turha stressata, tuttavissa juuri ne pakkoraskautuja-suorittajat ovat raskautuneet hitaimmin. Joku tutkimuskin on aiheesta tehty, että kehon stressihormonit estävät raskautumista, koska kivikauden ihmisen lisääntyminen stressiaikana olisi ollut joko nälkää taikka kuolemaa. Siksi keho hylkii stressinaikaista raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Jätin pillerit pois ja seuraavassa luomukierron kuussa olin raskaana. Sama kävi molemmissa lapsissa. Ollaan normipainoisia, N 31 ja M31.

Turha stressata, tuttavissa juuri ne pakkoraskautuja-suorittajat ovat raskautuneet hitaimmin. Joku tutkimuskin on aiheesta tehty, että kehon stressihormonit estävät raskautumista, koska kivikauden ihmisen lisääntyminen stressiaikana olisi ollut joko nälkää taikka kuolemaa. Siksi keho hylkii stressinaikaista raskautta.

Nii just. Jotkut pcos ja endot ja vähät siittiöt on vaan tekosyitä, lakatkaa stressaamasta ni heti onnistuu 😇

Vierailija kirjoitti:

Olis kyllä kiinnostavaa keskustella ja kuulla siitäkin, millä tavalla ihmiset lasta yrittää. Lisätäänkö petipuuhien määrää vai pyritäänkö vain ajoittamaan tarkkaan ne vähät kerrat. Kuinkakohan moni puuhailee esim lapsiarjessa joka toinen päivä, mikä olisi kai aika optimaalista raskautumisen kannalta. 🤔

Meidän naapurit panee selvästi vain ovisaikana. Taas kuuluu rouvalla se olevan, eilen illalla kuului uikutus, viimeksi vinkui kk sitten. Tätä on tehty jo heinäkuulta saakka kuukauden välein siellä.

Pitäisköhän kysellä, että eikö se jo ala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin pillerit pois ja seuraavassa luomukierron kuussa olin raskaana. Sama kävi molemmissa lapsissa. Ollaan normipainoisia, N 31 ja M31.

Turha stressata, tuttavissa juuri ne pakkoraskautuja-suorittajat ovat raskautuneet hitaimmin. Joku tutkimuskin on aiheesta tehty, että kehon stressihormonit estävät raskautumista, koska kivikauden ihmisen lisääntyminen stressiaikana olisi ollut joko nälkää taikka kuolemaa. Siksi keho hylkii stressinaikaista raskautta.

Nii just. Jotkut pcos ja endot ja vähät siittiöt on vaan tekosyitä, lakatkaa stressaamasta ni heti onnistuu 😇

Tämä. Ja toinen hyvä on vyöhyketerapia. Kärsimme lapsettomuudesta ja neuvo oli että minun pitäisi mennä vyöhyketerapiaan niin heti tulen raskaaksi. Siihen en saanut selvyyttä, että miten minulle tehty vyöhyketerapia parantaa miehen sperman laatua, mutta näin se kuulemma menee.

Tais mennä toista vuotta ja tutkittiinkin, että kaikki pitäis olla kunnossa. Sitten kun tärppäsi, niin onnistui toisenkin kerran. Ja kolmannen.

Meillä meni jotain 6 vuotta. Olin juuri valmistunut kun aloimme yrittämään lasta. Mitään erityistä syytä ei koskaan löytynyt. Olin ehkä liian vanha jo kun aloitimme yrittämään, yli 30v. IVF-hoidoilla lopulta onnistui. Olin jo luovuttamassa, mutta mieheni halusi kokeilla vielä kerran.

Mutta saimme kuitenkin aivan ihanan lapsen ja kaikki on mennyt aivan loistavasti superhelposta synnytyksestä lähtien.

Ensimmäistä ei yritetty. Sai alkunsa varkain. Ikää mulla tuolloin 32v ja ehkäisyn läpi tuli. Oli joo pieni shokki mutta alkujärkytyksen jälkeen iloinen uutinen.

Toista sitten ihan yritettiin. Tärppäsi toisesta kierrosta, meni kesken rv 17.

Kolmas tärppäsi ekasta yrityksestä.

Mulla reilusti ylipainoa mutta ei ainakaan raskaaksi tuloa estänyt, kun kaikki raskaudet alkaneet helposti. Ehkäisyå en ole voinut käyttää pahan migreenin takia. Vaikka ylipainoa on, niin muuten olen viettänyt aika seesteistä elämää: liikkunut, yrittänyt syödä järkevästi, alkoholia en voi mugreenin takia käyttää, en ole koskaan tupakoinut tai käyttänyt muitakaan päihteitä. En tiefä onko tällä kaikella ollut vaikutusta hedelmällisyyteeni.

Tässä sen näkee, miten erilaisia olemme.

Niin ja siis meillä käytössä olleet aina varmat päivät ja hedelmällisinä päivinä kortsu. Tämä toimi 12v ennen kuin kerran sitten tulinkin raskaaksi.

Tämä nyt toki tiedossa, että näin vii käydä ja se tiedettiin.

Kahdet kuukautiset tuli sen jälkeen, kun päätettiin, että lapsi saa tulla. Suosittelen ovulaatiotikkua! Olin raskaaksi tullessani 37 ja mies reilusti vanhempi.

Min olen ollut raskaana neljä kertaa ja joka kerta tehnyt abortin koska en halua lasta. Juuri tein toissa päivänä ja ikää 38v. Nyt menen sterilisaatioon koska mikään ehkäisy ei näköjään toimi itselläni. Ihana saada pysyvä ratkaisu ettei tarvitse enää pelätä raskautta. N38

Esikoista yritettiin 0 kertaa, alipainon vuoksi ei ollut menkkoja eikä aina ehkäisyä, mutta ekasta kierrosta tärppäsi vahingossa. Paino normalisoitui sitten bmi 18 ja seiraava raskaus alkoi ekasta yrityksestä kuten myös kolmas. Nämä alle 30-vuotiaana, nyt tuntuu vähän siltä, että neljäs ei alkaisi ihan heti jos yritettäisiin vaikka kierto on sama.

Yhden illan sekoilusta.

Meni 1,5 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Olin 25v ja mies 28v. Molemmat perusterveitä ja hoikkia. Ehdimme jo aloittaa tutkimukset miksi ei onnistu mutta sitten tulinkin onneksi luomusti raskaaksi.

Toisen lapsen kanssa meni samat 1,5 vuotta mutta tuona aikana oli 1 keskenmeno ja 1 tuulimunaraskaus.

Halusin toivottaa ap:lle tsempit yritykseen ja sanoa, että menkää tutkimuksiin ajoissa jos ei tärppää. On turha surra ja yrittää itse 5 vuotta, jos lääketieteellinen apu auttaa muutamassa kuukaudessa.

Ja kun kysyit kuinka nopeasti tärppäsi niin minä olen onnekas pieneen marginaaliin kuuluva ihminen, jolla kaikki kolme lasta saivat alkunsa ekasta yrityskierrosta. Esikoinen pillereiden lopetuksen jälkeen ja kaksi seuraavaa kuparikierukan poistamisen jälkeen. Nyt ikää mulla 45 ja kävin vasta vaihtamassa kierukan uuteen, jolloin gynekologi ultrasi samalla munasarjani. Hän sanoi, että kalustoni toimii edelleen moitteettomasti ja näytti ruudulta kuinka juuri on kypsymässä munasolu. Gyne sanoi, että jos haluan iltatähden niin ei kannata laittaa uutta kierukkaa, kun parin päivän sisään tuo munasolu irtoaa. No en tosiaan halua iltatähtiä tässä iässä.

Aloitus ihan kuin minun kirjoittamani. Ollaan kylläkin yritetty vasta pari kk. Nyt menkat pari pv myöhässä ja testit näyttää negaa. Mukava lukea muiden kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Yhden illan sekoilusta.

Sama täällä.

Olin 18v.

Annoin vauvan adoptioon.

En ole katunut päätöstäni.

Kokeile olla stressaamatta. Tutki ravintoaisoita; mikä vaikuttaa suotuisasti hedelmällisyyteen ja raskautumiseen, molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Jätin pillerit pois ja seuraavassa luomukierron kuussa olin raskaana. Sama kävi molemmissa lapsissa. Ollaan normipainoisia, N 31 ja M31.

Turha stressata, tuttavissa juuri ne pakkoraskautuja-suorittajat ovat raskautuneet hitaimmin. Joku tutkimuskin on aiheesta tehty, että kehon stressihormonit estävät raskautumista, koska kivikauden ihmisen lisääntyminen stressiaikana olisi ollut joko nälkää taikka kuolemaa. Siksi keho hylkii stressinaikaista raskautta.

Aina yhtä ihanaa, kun joku kerrasta paksuksi pamahtanut tulee neuvomaan kuinka ei kannata stressata niin raskaus alkaa kuin itsestään. Eiköhän aika moni aluksi ota ihan rennosti, mutta kyllä siitä muutaman vuoden jälkeen alkaa se rentous karista pois. Tässä kun itse on nyt kohta seitsemän vuotta yrittänyt saada lasta niin siihen aikaan mahtuu aika monta tunnetta. Välillä on stressannut enemmän, välillä vähemmän. Viimeisen vuoden ajan olen hyväksynyt tosiasiat enkä jaksa enää yrittää enkä siis myöskään stressata. Voin kertoa, en ole silti tullut raskaaksi.

2 vuotta yritettiin ennen lapsettomuushoitoihin pääsyä ja hoitojen tuloksena olisi esikoinen tänä vuonna tulossa, jos kaikki menee hyvin.

Raskain vaihe oli ehdottomasti toinen vuosi, kun yritettiin ja odotettiin hoitoihin pääsyä, jotka myös viivästyivät koronan takia. Oli helpotus päästä hoitoihin ja sai uutta toivoa, että ehkäpä vanhemmuus on sittenkin mahdollista. Meillä siis todettiin tahaton lapsettomuus, kummassakaan mitään syytä ei löydetty.