Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla täti vaikka vanhenee?
Ei ole vaikka tämä keskustelu toisin antaakin ymmärtää. Voi myös pysyä omana itsenään ilman tätiytymisen harhakuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla tädeillä TÄTÄ oiretta? Iltaisin ei jaksa rientoja ja levolle on päästävä jo yhdeksältä 😉 kun niin ramasee...
terkuin täti 52
Ei. Rientoja en jaksa minäkään mutta valvon silti puoleen yöhön. En saa unta millään aikaisemmin. Kesäaika ja korona-aika ovat vaan pahentaneet valvomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla täti vaikka vanhenee?
Ei ole vaikka tämä keskustelu toisin antaakin ymmärtää. Voi myös pysyä omana itsenään ilman tätiytymisen harhakuvia.
Hyvä. En nimittäin koe marimekkoja, kasseja, läskipohjakenkiä yms. omikseni vieläkään. Aloin jo vähän huolestua, että mussa on jotskin vikaa ...
Vierailija kirjoitti:
Miten yli 40 v. ei ole ryppyjä? Olen kohta 34 ja mulla on otsassa eka ryppy. Mielestäni löysin myös pari harmaata haituvaa tukasta.
Ihotyyppi, auringon vaikutukset, tupakointi, alkoholi ja ilmeily. Esim. itsellä rasvainen iho, en ole koskaan ollut auringossa ja aina aurinkosuoja varjossakin, enkä tupakoinut tai käyttänyt alkoa, ja luontaisesti olen aika ilmeeton. Esim. monilla on tapana koko ajan rypistää otsaa, joten ei ihme jos tulee ryppyjä - itse en saa otsaa juuri kurttuun edes ilmeilemällä. Ei ole rypyn ryppyä.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Niin, omasta mielestäsi. Ei se hoikkuus nyt kaikke anna anteeksi, vaikka niin haluat uskotella. Ei siinä trendein seurailut auta, kun ikää kertyy ja kaikki me muutumme.
Vartalo voi olla paremman näköinen kuin parikymppisenä jos on treenannut säännöllisesti ja ruokavalio on terveellinen. Tätä faktaa on turha kieltää.
N51
No ei voi. Viisikymppisenä ei vaan enää näytä millään paremmalta kuin kaksikymppisenä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ja timmimpi kuin silloin.
Jos ei muuta niin ihossa näkyy jo veltostuminen ja ajan kuluminen.
Tarvitsee paremmat lasit jos muuta luulee.
Sori.
Aikuinen nainen voi olla myös realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Ja ai niin, olen mukavuudenhalussani lakannut käyttämästä rintaliivejä. Rintani ovat keskikokoiset ja käytän vain sellaisia tukevia toppeja paitojen alla. Joskus kun on töiden takia pakko, laitan pehmeät liivit päälle. Välillä en käytä mitään, mutta se saa miehen niin innostuneeksi että arki muuttuu hankalaksi :D
N42
Hei älkää nyt kukaan jättäkö rintaliivejä pois! On karmean näköistä kun jonkun riipparit valuvat toinen toiselle, toinen toiselle puolelle mahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Ja ai niin, olen mukavuudenhalussani lakannut käyttämästä rintaliivejä. Rintani ovat keskikokoiset ja käytän vain sellaisia tukevia toppeja paitojen alla. Joskus kun on töiden takia pakko, laitan pehmeät liivit päälle. Välillä en käytä mitään, mutta se saa miehen niin innostuneeksi että arki muuttuu hankalaksi :D
N42
Hei älkää nyt kukaan jättäkö rintaliivejä pois! On karmean näköistä kun jonkun riipparit valuvat toinen toiselle, toinen toiselle puolelle mahaa.
Entä jos ei läpäise edes lyijykynätestiä, eli ei ole riippareita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tapahtui töissä. Vaihdoin vähän alle nelikymppisenä työpaikkaa ja oli järkytys huomata, että toimitusjohtaja on minua nuorempi. Olin siihen asti ollut jotenkin se nuorin. Sitten uuden työpaikkani vanhimmat kollegani jäivät eläkkeelle ja hups, minä olin vanhin! Tuli aina vaan uusia ja nuorempia työtekijöitä. Olin aina ennen ollut se joka firman juhlista lähtee jatkoille, nyt minua ei pyytänyt enää kukaan. Nuoret menivät omissa porukoissaan. Huomasin, että ei minulle enää ollut bileissä juttuseuraa. Joka juhlissa puheilleni tuli se firman onnettomin nörtti.
Sama! Jossain vaiheessa huomasin, että olen se osaston vanhin, sitten yhtäkkiä kaikki muut ovat jo 10 vuotta nuorempia jne. Lounaalla kolmekymppiset päivittelevät, kuinka olivat nähneet minun ikäiseni naisen jossain Megazonessa ammuskelemassa, ohhoh!
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Ja ai niin, olen mukavuudenhalussani lakannut käyttämästä rintaliivejä. Rintani ovat keskikokoiset ja käytän vain sellaisia tukevia toppeja paitojen alla. Joskus kun on töiden takia pakko, laitan pehmeät liivit päälle. Välillä en käytä mitään, mutta se saa miehen niin innostuneeksi että arki muuttuu hankalaksi :D
N42
Hei älkää nyt kukaan jättäkö rintaliivejä pois! On karmean näköistä kun jonkun riipparit valuvat toinen toiselle, toinen toiselle puolelle mahaa.
Entä jos ei läpäise edes lyijykynätestiä, eli ei ole riippareita?
Jos naisella maha ulottuu pidemmälle kuin rinnat, on kamalan näköistä ellei tämä ole raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 46 ja huomasin, että mulle on tullut KAULAAN ryppyjä. Naama on suht sileä vielä.
Täytin 28 vuotta. Se riitti tätimäistymiseen. Ihan kuin yhtäkkiä olisin saanut kaikki maailman huolet niskaani ja se näkyy naamasta. Ei saakeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten että yhtäkkiä aiemmat ikisuosikkini lantiofarkut alkoivat tuntua ikäviltä ja painaa mahaa ja niiden yläpuolelle pullahtivat kunnon jenkkakahvat. Ah miten ihanalta tuntuivatkaan korkeavyötäröiset ”mommy jeansit” niiden jälkeen!
Ei ole vielä mitenkään paha tilanne, mutta myös minulle, omassa päässäni ikinuorelle, ilmestyivät noin yhdessä yössä sekä lepattavat silmäpussit että heltta. Olen aina se sihteeri ja junior asiantuntija, jota luullaan 25-vuotiaaksi (olen 33.) Olen ollut myös aina taipuvainen stressiin ja unettomuteen, viiniä on myös mennyt liikaa. Äidiltä perityt hyvät geenit siis kostautuivat hyvässä ja pahassa: pääsin aika pitkälle näyttäen pikkutytöltä ja näytellen papereita joka ikisellä saunakaljan hankintareissulla, nyt alan näyttää hiljalleen 66-vuotiaalta äidiltäni ihan sananmukaisesti. Jos se alamäki alkaa nyt tästä niin toivottavasti tämän tytöttelyn ja ikärasismin välillä on joku periodi, jossa olen ammatillisesti uskottava ilman jatkuvaa tietoista pingottamista? En vielä osta Marimekon kolttua silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuljin nuorempana korkokengissä mielelläni, ja ihmettelin, miksi Keski-ikäiset naiset eivät käytä korkokenkiä. Enää en ihmettele, kaupassa kiinnostaa miltei eniten se, miltä kengät tuntuu jalassa😂 Lisäksi, olen aina ollut liikunnallinen ja miltei hoikka- mutta nyt yhtäkkiä pikku ”kiva massukka” on jostain ilmestynyt (vaikka syön ja liikun kuten ennen). Kotona viihdyn eniten löysissä verkkareissa, vaikka säälittää kyllä mieheni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan parin viime vuoden aikana kohdannut paljon erilaisia haasteita elämässä. Ne ovat vieneet kaiken energiani ja syöneet elämäniloa ja huomaan, etten ole enää se positiivinen tyttönen, vaan jo tuhdisti keski-ikäinen naishenkilö. Paino ei ole muuttunut, mutta olemuksesta on tullut jotenkin lannistunut. Vaikeuksien seurauksena minulle puhkesi kemikaaliallergia enkä voi käyttää silmämeikkiä. Lisäksi työtä (töissä ja kotona) on vaan niin paljon, etten jaksa välittää vaatteista tms.
Väitän, että omalla kohdallani tätiytymisen käynnisti siis vastoinkäymisten, vastuiden, töiden ja murheiden paljous. Ei minusta enää millään saa huoletonta parikymppistä.
Sen sijaan pidän itsessäni: lempeydestä lapsia ja miestä kohtaan, pitkistä omanvärisistä, hyväkuntoisista hiuksista, siitä että osaan jo ammattini ja olen melko hyvä siinä. Monesta asiasta.
Ehkä kevyemmät ajat vielä koittavat, ehkä eivät. Mutta tänään teen parhaani.
N42
Ja ai niin, olen mukavuudenhalussani lakannut käyttämästä rintaliivejä. Rintani ovat keskikokoiset ja käytän vain sellaisia tukevia toppeja paitojen alla. Joskus kun on töiden takia pakko, laitan pehmeät liivit päälle. Välillä en käytä mitään, mutta se saa miehen niin innostuneeksi että arki muuttuu hankalaksi :D
N42
Hei älkää nyt kukaan jättäkö rintaliivejä pois! On karmean näköistä kun jonkun riipparit valuvat toinen toiselle, toinen toiselle puolelle mahaa.
Entä jos ei läpäise edes lyijykynätestiä, eli ei ole riippareita?
Jos naisella maha ulottuu pidemmälle kuin rinnat, on kamalan näköistä ellei tämä ole raskaana.
On joo, mutta en kyllä ymmärrä miten tämä liittyy kommentiini. Jos on pienet ja/tai kiinteät rinnat niin harvoin on isoa mahaakaan, se kun johtuu rasvasta joka myös kasvattaa ja löysyttää tissejä...
En minä mutta kenkäni tätimäistyivät koska melkein kaikki kengät hiertää, sattuu, puristaa ja painaa. Vain mummokengät tuntuu ihanalta jaloissa. Myös mun hartiat on jumissa "ylhäällä" ja selkä kankea.
Ihan sama homa minulla. Yöllä ei nukuta ja aamulla nukuttaisi. Toivon, että tästä teinimäisyydest pääsisin ja tätiytyisin nukkumaan jo kello 22 ja aamulla nousisin ylös jo klo 6. Mutta ei, näin on jatkunut jo vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Niin, omasta mielestäsi. Ei se hoikkuus nyt kaikke anna anteeksi, vaikka niin haluat uskotella. Ei siinä trendein seurailut auta, kun ikää kertyy ja kaikki me muutumme.
Vartalo voi olla paremman näköinen kuin parikymppisenä jos on treenannut säännöllisesti ja ruokavalio on terveellinen. Tätä faktaa on turha kieltää.
N51
No ei voi. Viisikymppisenä ei vaan enää näytä millään paremmalta kuin kaksikymppisenä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ja timmimpi kuin silloin.
Jos ei muuta niin ihossa näkyy jo veltostuminen ja ajan kuluminen.
Tarvitsee paremmat lasit jos muuta luulee.
Sori.
Aikuinen nainen voi olla myös realisti.
Voi olla, mutta ei tarvitse olla. Aikuinen mieskään ei ole.
Mikä tämä kenkäjuttu on, oletteko nuorempina käyttäneet jotenkin epäsopivia, väärän kokoisia tai väärän mallisia kenkiä? Mun on pitänyt aina ostaa leveälestisiä kenkiä, koska jalkani on leveä. On ollut ihan lapsesta asti.
En oikein hahmota miksi jalan muoto olisi jotenkin tätiominaisuus - paitsi jos tosiaan ihmiset yleisesti nuorena käyttävät jostain kumman syystä vääränmallisia kenkiä, ja vasta vanhempana siirtyvät oikeaan malliin. Siksi kengän sopivan lestin mainitseminen kuulostaa samalta kuin sanoisi että on siirtynyt käyttämään isompaa itselleen sopivaa hattukokoa, kun nuorena käytti liian pieniä kiristäviä hattuja...
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä muilla tädeillä TÄTÄ oiretta? Iltaisin ei jaksa rientoja ja levolle on päästävä jo yhdeksältä 😉 kun niin ramasee...
terkuin täti 52