Olenko yhteiskunnan elätti ja luuseri jos en pysty työllistymään kuin hetkellisesti?

Olen suurimman osan vuodesta työtön, riippuu miten on tiettyjä kausitöitä jne. tarjolla. Yleensä noin pari kolme kuukautta vuodesta tai puoli vuotta, riippuu aina paljon niin ollut töissä mutta kykenen hyvin harvaan työhön etten sellaista kokoaikatyötä jossa pärjäisin näiden sairauksieni ja muiden ongelmieni kanssa ole juuri löytänyt. Työtä kyllä mielellään tekisin mutta varsinkin pään sairaudet rajoittaa työkykyä merkittävästi ja fyysisiäkin ongelmia on. Itsetuntoni on niin romuna kuin voi olla kun saa lukea kaikkea miten työtön pilaa Suomen talouden jne. Teen sen minkä pystyn tällä kropalla ja päällä ja nytkin oikeastaan käytän 150% voimista siihen että selviän nykysen työn loppuun.

Ahdistaa vaan kamalasti kun ei pysty samaan kuin muut oli sitten kyse töistä tai muusta elämästä.

Tällaisia ajatuksia.