Koittakaa nyt jo ymmärtää, että tämä korona-aika on lapsiperheille jotain aivan muuta kuin mitä on "tilattu"!!!!
Ihme nillitystä, että aikuiset ei voi olla lastensa kanssa ja kauheaa haukkumista, kun toisilla meinaa voimat loppua. Mutta kertokaa rehellisesti käsi sydämellä:
Kuinka moni aikaisempi sukupolvi on tehnyt etäTÖITÄ omassa kotonaan 8h päivässä ilman minkään valtakunnan apua yhtään mistään?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Aika moni sukupolvi on selvinnyt ihan perheensä kanssa ilman ajatusta, että perhe on rasite.
Silloin on ollut hoitoapua muusta suvusta ja kylästä.. Ja lapset oli "pellossa" heitteillä.
En minäkään tilannut vammaista lasta, mutta siihen on vaan sopeuduttava. Ei se niin vaikeaa ole, eikä ole korona-aikaan sopeutuminenkaan.
Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.
Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.
Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.
Onhan se ihan hirveetä, että pitää olla omien lastensa kanssa, perheensä ja vielä tehdä töitäkin siinä sivussa.
Jos pälli meinaa noissa levitä, niin se on sitten tarkoitettu. Ihme leluja ihmiset ovat, eivät kestä mitään. Edes arkea omiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.
Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.
Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.
Miettinyt monesti näitä korona-ajasta ruikuttavia, että miten ne pärjäisivät sota-aikana. No, eipä pärjäisi. Nilittäisivät netissä ja kuolisivat nälkään, kun ei mäkki ole auki.
Voi voi. Ennen hoidettiin koti, maatilan eläimet ja lapset. Eikä ollut harvinaista, että lapsia oli kymmenkunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni sukupolvi on selvinnyt ihan perheensä kanssa ilman ajatusta, että perhe on rasite.
Silloin on ollut hoitoapua muusta suvusta ja kylästä.. Ja lapset oli "pellossa" heitteillä.
No miksei nykyään voi kysyä apua sukulaisilta?
Ehkäpä tämä on monelle niin rankkaa juuri siksi, että he ovat kuvitelleet, että maailmalta voi tosiaan "tilata" jotain. Ei voi. Sinänsähän on hyvä, jos tämä illuusio siitä, että pystyy aina ja kaikissa tilanteissa hallitsemaan maailmaa 100%, hieman laimenee ja käsitys todellisuudesta tulee realistisemmaksi.
Toisaalta ymmärrän kyllä henk.koht. kärsimyksen tuskallisuuden yksilölle.
En ymmärrä miten joku voi pitää omia lapsiaan niin raskaina ja rasittavina, että ne on saatava osaksi päivää muualle. Miksi tehdä lapsia jos ei ole varma, että niitä jaksaa myös 24/7? Ymmärrän kyllä, että työnteko voi vaikeutua etänä, kun lapset roikkuu lahkeessa, mutta jos muu ei auta niin ilmoitetaan töihin ettei nyt riitä paukut tekemään töitä täysillä.
Itsestäni tämä aika on oikeastaan aika mukavaa. On vähän ihmisiä liikkeellä ja varsinkin kun lähes kaikki oli suljettu, niin suorastaan nautin siitä miten kaikki vaan tavallaan pysähtyi. Myös lasten kanssa on saanut tehdä kaikkea kivaa mihin ei aikaisemmin aika eikä voimat riittäneet. Kai sitä on jotain onnistunut sitten oikeinkin tekemään, kun nautitaan yhdessäolosta ja kodista eikä revitä hiuksia päästä, kun oman perheen jäsenet vaan v*tuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni sukupolvi on selvinnyt ihan perheensä kanssa ilman ajatusta, että perhe on rasite.
Silloin on ollut hoitoapua muusta suvusta ja kylästä.. Ja lapset oli "pellossa" heitteillä.
No miksei nykyään voi kysyä apua sukulaisilta?
AV palsta kieltää. Isovanhemmilla on omakin elämä! Ei heitä saa rasittaa, ovat omat lapsensa kasvattanut jo! ;)
Tällaiselle Naiselle, joka toivoo joka ilta, että aamulla ei enää heräisi, niin tää lasten kotona olo on he l vettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.
Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.
Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.
Sivuhuomautuksena uskallan väittää että valittivat ja kovastikin. Keskusteltiin kerran armeijan käyneen ihmisen kanssa siitä että oliko sotilaat valittamatta siellä punkkereissaan ja mättäiden alla, kuten armeijassa kerrotaan. Uskon vakaasti että siellä on huudettu avuksi äitiä, isää ja Jumalaa kun on ollut kuumat paikat. Ärsyttää aina tuo valittamisen kieltäminen näillä verukkeilla.
Elämä on todennäköisesti kaikille jotakin muuta kuin mitä on mahdollisesti "tilannut" ennen syntymäänsä. Maailmassa ei ole yhtään vanhempaa jolla ei ole käynyt mielessä että "Hitto kun tuo lapsi on niin rasittava nyt". Pelkkiä rusinoita kun on hankala valita elämän pullasta. Vastoinkäymiset ovat jokaisen osa, onnekkaimmat tai kyvykkäimmät oppivat niistä ja vahvistuvat. Toiset murtuvat. Kaikkia v*tuttaa ainakin kerran viikossa.
Minä tilaisin elämältä ainakin maailman parhaan viinapään, loputtoman pinnan, ihanan vaimon, upeat lapset ja paljon mielekästä tekemistä. Osan olen saanut, mutten kaikkea. En voi silti valittaa. Monella on asiat paljon huonommin.
Aika moni sukupolvi on selvinnyt ihan perheensä kanssa ilman ajatusta, että perhe on rasite.