Koittakaa nyt jo ymmärtää, että tämä korona-aika on lapsiperheille jotain aivan muuta kuin mitä on "tilattu"!!!!

Ennen oli lapsikuolleisuus vähän toista, kun ei niiden perään ehditty katsoa, kun oli töitä tehtävänä. Eikä ollut niin tarkkaa, onko puhtaita vaatteita tai monipuolista ruokaa. Kerran viikossa saunan jälkeen puhtaat vaatteet oli ihan hyvä. Monet nykyajan etätyöt ovat henkisesti ihan eri tavalla keskittymistä vaativia kuin se, että lypsi lehmät ja leipoi leivät. Ei vaan onnistu, kun on neljävuotias höpöttämässsä vieressä. Minä olen uupunut ja kokenut koko ajan tekeväni liian vähän kaikkea, kuten töitä ja kotitöitä ja lapsen kanssa leikkimistä. Pitää myös ostaa ruokaa ja laittaa ruokaa kotona paljon enemmän kuin normaalisti, kun kukaan perheestä ei syö lounasta päiväkodissa, koulussa tai lounasravintolassa, tai päiväkodin tapauksessa myöskään aamu- tai välipalaa. Myös tiskiä ja sotkua oli tietenkin enemmän, pyykkiä onneksi vähemmän.

Kaikki ne puoli miljoonaa maanviljelijää 50-, 60-, 70-luvuilla tekivät työt lasten ollessa mukana.

Ap yrittää ylentää itseään. Ei se toimi. Sen kun sopeudut vaan. Olet etuoikeutettu, kun saat olla etätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.

Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.

Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.

Sivuhuomautuksena uskallan väittää että valittivat ja kovastikin. Keskusteltiin kerran armeijan käyneen ihmisen kanssa siitä että oliko sotilaat valittamatta siellä punkkereissaan ja mättäiden alla, kuten armeijassa kerrotaan. Uskon vakaasti että siellä on huudettu avuksi äitiä, isää ja Jumalaa kun on ollut kuumat paikat. Ärsyttää aina tuo valittamisen kieltäminen näillä verukkeilla.

Tämä veti nyt ihan sanattomaksi.

Kyllä nyt on taas aktiivista väärinymmärtämistä kaikilla osapuolilla tässä ketjussa.

Ensinnäkin: on iso ero sillä, joutuuko joku hoitamaan useamman pienen lapsen siinä ohessa, kun itse yrittää samalla tehdä ajatustyötä ja keskittymistä vaativaa hommaa.

Esimerkiksi itselleni ei etätyö tuota minkäänlaisia ongelmia, mutta daa: miten pitäisikään, kun lapseni ovat täysin omatoimisia lukiolaisia. Jos taas toinen olisi vaikkapa leikki-ikäinen riehuja ja toinen paljon koulutöissään tukea vaativa alakoulainen, tilanne olisikin aivan eri.

Koettakaa siis nyt hitto vie tajuta, että TEIDÄN OMA tilanteenne ei ole ainoa mahdollinen. Empatiaa peliin!

Toinen asia on, että ap huokuu historiantajuttomuutta. Jaa että kertokaa sukupolvia, jotka ovat joutuneet tekemään töitä ja hoitamaan samaan aikaa lapsia ilman ulkopuolista apua.... kuule ap, vaikka ymmärrän hyvin uupumisesi ja symppaan tilannettasi, tajua sinäkin, että itse asiassa kattava päivähoito on vain noin 30 vuotta vanha asia. Vielä 1980-luvullakin opiskelijoilla ja jopa ihan töissä käyvillä saattoi kasvukeskuksissa olla isoja ongelmia saada lapselle päivähoitoa. Itse olen syntynyt 1967, eikä minulle saatu koskaan päivähoitoa, vaan tilalle piti sumplia naapurustosta yksityinen hoitaja, joka oli iäkäs mummo, joka nukkui suurimman osan päivästä, kun minä, vilkas leikki-ikäinen, leikin vessassa pesuaineilla ja luoja yksin tietää, miten vältinkin myrkytyskuoleman...

Aiempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina lapsia on raahattu jopa tehtaaseen mukaan, kun vanhemmat ovat tehneet pitkää päivää koneen ääressä. Kotona tehtiin käsityöläisten töitä, maaseudulla maanviljelystä - ja lapset jaloissa. Osalla oli sukua likellä, mutta kas kun niitä iäkkäitä mummojakin enimmäkseen kyllä tarvittiin mukana aikuisten töissä. 

Ja kyllä, lapsia myös kuoli valvonnan puutteen takia. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että todellakin: ne sukupolvet tekivät (etä)töitä omassa kodissaan ilman apua mistään. Isojen lapsilaumojen kanssa, paljon pidempää työpäivää kuin 8 h.

Mitä siltä Koronalta nyt sitten tilattiin?? Teen normaalisti suurimmaksi osaksi etätöitä sen 8h joka päivä, mulle tämä on parempi koska jää työmatka-aika omaan käyttöön.

Sympatiseeraan sitä että seinät kaatuu päälle mutta joskus on hyvä nähdä se isompikin kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.

Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.

Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.

Valittaa saa kyllä aina, tyhmä ei silti tarvitse olla.

Mieheni suku on evakkoja, hänen isänsä oli ison perheen nuorimmaisia, syntynyt 1932. Lähti siis pikkupoikana evakkoon. Isommat sisarukset palasivat isän kanssa Kannakselle välirauhan ja jatkosodan aikana, ja lähtivät sieltä toisen kerran evakkoon 1944.

Se oli tosiaan kovaa elämää, mutta kyllä, he valittivat ihan siinä missä muutkin.

Huvittaa, kun osa on glorifioinut evakkoja ja paheksunut vaikkapa 2015-16 tulleita pak ol aisia siitä, että mokomat kehtasivat vaatia, että saisivat vastaan otto kesk uksissa (sori sanojen pilkkominen, pyrin välttämään automaattimoderoinnin sensuurin) itse kokata ja tehdä maukkaampaa ruokaa kuin suomalainen laitosruoka. Että "kehtaavatkin, ei evakotkaan koskaan valittaneet". Ja kumminkin juuri pikkuasiathan nimenomaan alkavatkin ärsyttää, kun on kova stressi ja huoli tulevaisuudesta! Ihan inhimillistä tämä. Tuntemani evakot juuri narisevat, kuinka oli kamalaa joutua lännessä vieraisiin nurkkiin, joissa "ei edes itse saanut leipoa piirakoita". Vieraanoloinen ruoka ja toisten talossa hätämajoittuminen ON rankkaa ja stressaavaa ja siitä SAA valittaa, jos se valittaminen helpottaa!

Ihan samoin ap saa valittaa, mutta tietysti toivoisi, että hän ymmärtäisi, ettei nykyhetki ole mikään historian pahin hetki ja kulminaatiopiste, vaan itse asiassa elämme aika helppoja aikoja, loppupeleissä.

Joten siinä mielessä tietysti vertailu sota-aikaan on ihan ok.

25

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne puoli miljoonaa maanviljelijää 50-, 60-, 70-luvuilla tekivät työt lasten ollessa mukana.

Ap yrittää ylentää itseään. Ei se toimi. Sen kun sopeudut vaan. Olet etuoikeutettu, kun saat olla etätöissä.

Ei ne lapset mukana olleet. Isommat vahti pienempiä ja lapset juoksi pitkin kyliä. Itsekin olen 5v. asti hoitanut pikkusisaruksia. Koulun kesälomilla vitutti, kun piti herätä aamuvarhaisella vahtimaan pienempiä eikä saanut nukkua pitkään. Kavereiden kanssa ei päässyt mihinkään kun piti olla aina vahtivuorossa. Ja tietenkin mukana maatilan hommissa. Siinä maatilan lapsen elämää. Itse me itsemme hoidimme.

Itse tein lapsia tasan sen verran kun itse pystyin hoitamaan. Lapsen tehtävä ei ole hoitaa sisaruksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme näissä etätöissä nyt on? Rentoa kuin mikä, herään aamulla 10 minuuttia ennen kuin työt alkaa, keitän kahvit ja istun koneelle. Tosi ylivoimaista. Lapset heräilee aikanaan.

Vertaan vaikka mummooni, joka eli sota-ajat (ei muuten tilannut), kuljetti karjat evakkoon puolen Suomen halki pitkin korpia, heräsi aamulla viideltä lypsylle, hoiti maatilan ja suurperheen. Valittamatta.

Että kylläpä mulla onkin nyt vaikeeta.

Sivuhuomautuksena uskallan väittää että valittivat ja kovastikin. Keskusteltiin kerran armeijan käyneen ihmisen kanssa siitä että oliko sotilaat valittamatta siellä punkkereissaan ja mättäiden alla, kuten armeijassa kerrotaan. Uskon vakaasti että siellä on huudettu avuksi äitiä, isää ja Jumalaa kun on ollut kuumat paikat. Ärsyttää aina tuo valittamisen kieltäminen näillä verukkeilla.

Mä keskustelin joskus nyt jo edesmenneen isoäitini kanssa. Sanoi että jos olisi nuorena tiennyt, mitä oli elämässä edessä, olisi hukuttautunut. Kasvatti 5 lasta köyhissä oloissa sodan jälkeen. En tiedä, jaksoiko edes valittaa.

Mä teen tällä hetkellä etätöitä lapsen kanssa ja onhan se aika rankkaa. Yritän ajatella kovasti ja lapsi vaatii samalla auttamaan milloin missäkin.  Mutta itsekin pyörin koko lapsuuteni vanhempien mukana, lypsyllä, peltotöissä, isän seurana kun korjasi koneita ja varaosien hankintareissuilla. Toiset isovanhemmat oli kuolleet ja toinen mummu vihasi äitiäni (tarinat ilkeistä noitamummoista ei ole ihan keksittyjä), joten lastenhoitoapua ei silloin ollut. Ajattelen, että pääsen helpommalla kuin omat vanhempani, koska minun töissäni ei ole lapselle suurta vaaraa, ei ole potkivia lehmiä eikä vaarallisia koneita. Välillä kyllä ihmettelen kuinka tuli hengissä selvittyä, kun heti taaperoiän jälkeen sain pyöriä kaikki päivät itsekseni vanhempien tehdessä ympäripyöreää päivää töitä. 

Valittamisesta pitää kyllä sanoa, että kyllä mun äitini ainakin tilanteestaan valitti. Joka ikinen päivä.

Ap moni maanviljelijän lapsi Suomessa vietti ensimmäiset vuodet saavissa vanhempien työn vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni sukupolvi on selvinnyt ihan perheensä kanssa ilman ajatusta, että perhe on rasite.

Lasten aktiivinen kasvattaminen on nykypäivän ilmiö.

Ennen lapset komennettiin ulos. Isommat saivat hoitaa pienempiään. Joinakin aikoina lapset olivat työvoimaan.

6-vuotias saatettiin lähettää paimeneen.

Vanhempi pärjäsi hyvin jos osa lapsista säilyi hengissä.

Ap, tsemppiä. Näitä päiviä on jokaisella mutta ei se ikuisesti kestä. Koita lohduttautua sillä että isossa mittakaavassa sinulla todennäköisesti on asiat hyvin, kiva perhe, kaunis koti, töitä ja terveyttä. Joskus auttaa kun yrittää muistaa ne hyvät jutut.

Vierailija kirjoitti:

No miten olisi tehneet etätöitä, kun ei ollut tietokoneitakaan.

Niinpä. Nykyajan mittapuulla aiemmat sukupolvet jättivät lapset heitteille ja tekivät itse töitä pelloilla ja navetoissa. Alaikäiset, mutta vähän vanhemmat lapset hoitivat nuorempia sisaruksiaan. 

Minä olen nauttinut korona-ajasta. Olen tehnyt etätöitä ja lapsi on ollut kotona etäkoulussa. Ollaan nukuttu pitkään ja on ollut rentoa. Olen lisäksi yksinhuoltaja.

En suoraansanoen ymmärrä niitä vanhempia, joiden mielestä tämä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta. Ihan tavallista perhe-elämää tämä on ollut.