Muita, joille korona-ajan sosiaalinen eristys on ollut vapauttavaa?

Vähän samanlaiset tunnelmat minullakin. Sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää, olen muutenkin kotona viihtyvä ihminen, mutta nyt olen huomannut että olen levollisempi, nukun paremmin, selkäsäryt ovat loppuneet kun elämästä poistui kiire ja suurin osa sosiaalisista tilanteista. Mietin miten tästä vois ottaa normaaliin arkeen mukaan näitä hyviä juttuja sitten aikanaan.

Jep. Vaikka tekeekin etätöitä, tuntuu silti kuin olisi lomalla. Ei tarvitse mennä minnekään eikä tavata ketään. Kalenteri on aivan tyhjä kaikesta. 

Minä oon introvertti ja viihdyn suurimmaksi osaksi tietokoneeni parissa, ehkä kerran viikossa pitää käydä siellä kaupassa, oikein naureskelen ihmisille jotka on ihan paniikissa sentakia kun tarviaa jättää bilettäminen poies, ja vetää sit kalsarikännit...

Sama. Jotenkin oli kyllä aika hurjaakin hoksata, että elämä ei loppunutkaan vaikka ei kokoajan ole menossa pää kolmantena jalkana vaan onkin kotona ja itsekseen. Ensin "kotoilu" oli ihan kamalaa ja ahdisti, mutta nyt tämä tuntuukin niin omalta tavalta elää etten aio enää edes palata siihen entiseen. Aion siis jatkossakin "mennä" paljon vähemmän ja "olla" enemmän vaikka en tosiaan missään sohvalla edelleenkään makaa. 

Olen niin kiitollinen tästä pakollisesta pysähtymisestä ja samaan aikaan tietenkin kamalan pahoillani että tämä aiheutti (ja aiheuttaa edelleen) niin paljon surua. Kunpa tämä pandemia olisi pian ohi.

Itsekin olen huomannut kuinka hyvää tämä on tehnyt. Samalla ole kyllä vähän järkyttyneenäkin seurannut kuinka monelle tuo kaikki turhuus on tärkeintä elämässä ja kuinka niiden puuttumisen perään on jaksettu itkeä. Lisäksi on ollut yllätys kuinka monen toimeentulo on näiden turhaakin turhempien hömpötysten varassa..

Onhan tämä kivaa niin kauan kun vain pysyy hengissä, eikä korona iske... muu perhe ravaa kuitenkin töissä...

Kyllä! Mun puolesta etäyhteiskunta saisi jatkua ikuisesti.

Kiva kuulla hyviä kokemuksia! Minulle tämä sosiaalisen eristyksen aika ei ole juuri poikennut normaalielämästäni, kun vietän muutenkin niin paljon aikaa yksikseni. Olen kyllä tykännyt kiireettömyydestä ja rauhallisuudesta ympärillä. 

Koronapandemia sinänsä on ollut hirveä juttu, mutta sos. eristyksessä on hyvät puolensa.

Rahaa ainakin säästyi kun ei tarvinnut iltamiin ja baareihin lähteä. Sinnekkin vielä yleensä taksilla.

Itse olen harras kristitty ja yhteisöllisyys on juttuni.

Oli kamalaa elää vankeudessa kun kaikkia tapahtumia ja jopa kirkotkin oli suljettu.

No sun vapautes loppu nyt.

Ja meidän muiden alkoi. :D

Olen ollut todella onnellinen, että ei ole ollut aamukiireitä, työmatkoja, haisevia ja yskiviä ihmisiä busseissa eikä töissä avokonttorin meteliä ja stressiä. En ollut tajunnut kuinka stressaantunut olin ennen tätä. Nyt en halua palata takaisin normaaliin.

Minä olen viettänyt vuosia rauhallisempaa elämää. En ole erakko, on muutama hyvä ystävä ja muutama sukulainen kenen kanssa olen yhteydessä. En ole koskaan viihtynyt kalenteri täynnä elämässä ja kaikenmaailman kissanristiäisissä. Aikaisemmin elämä oli vauhdikkaampaa. Tämä eristäytyminen ei sinänsä haittaa, surullista on tietysti kaikki ihmisten kärsimykset ja surut sekä myös työttömyys ym tähän liittyvä.