Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotikoulu ei ollut mitään, nythän tässä vasta järki lähtee!
02.06.2020 |
Minä jatkan etätöitä kotona koko kesän työnantajan määräyksestä. Koululaiset jäivät lomalle. Nyt tämä vasta rankkaa on. Edessä oleva kesä saa aikaan lähinnä tykytystä otsassa ja happivajeen. Kotikoulussa oli sentään joku rytmi ja järkevää tekemistä lapsilla. Nyt nuo makaa sohvalla, huudattaa youtuben idioottimaisia tubettajia ja tappelee keskenään. Minä yritän tässä keskittyä töihin, joka vaatii kymmenen asian muistamista ja organisoimista, sekä puhua työpuheluja samalla. Vinkkejä, apuja? hermot menee!
Kommentit (34)
Ehkä se arvostus etäkoulua ja opettajien tekemää työtä poikkeustilanteessa nyt vihdoinkin kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia ovat lapsesi, lopeta joutava märinä. Etkö osaa komentaa lapsiasi tai työntää niitä pihalle? Lapset huostaan jos vanhemmuus ei suju.
Heitä ne pihalle. Siellä on kiva ilma. Ja vaikkei olisikaan, lapset ei sula sateessa. Niille lapsille muuten voi ja pitää asettaa rajoja myös loma-aikana, etenkin, jos vahempien pitää saada töitä tehtyä. Jos et ole tähän mennessä onnistunut, nyt on hyvä opetella sitten, kun on pakko.
- Miksi lapset lojuvat nimenomaan samassa huoneessa jossa sinä teet töitä? Jos heillä ei ole omia huoneita niin menkööt ulos.
- Miksi lapset eivät käytä kuulokkeita?
Aivan ensimmäiseksi voimaan sääntö että huone, jossa sinun on PAKKO tehdä töitä jotta saatte pidettyä katon päänne päällä ja ruokaa pöytään, on ainoastaan sinun käytössäsi koko työpäivän ajan. Lapset etsikööt muun paikan jossa olla. Kai tuon ikäisillä jo jotain ymmärrystä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset huostaan, koska niiden metelöinti ja riitely käy välillä vanhemman hermoille, kun pitäisi koittaa töitä tehdä?! Voi herranjumala näitä kommentteja. Taitaisi kaikki Suomen lapset asua lastenkodissa.
Ovat menossa päivälerille. Se kestää neljä päivää ja siihen on aikaa kaksi viikkoa. Tässä on aika monta päivää vielä niin, että pitäisi koittaa keksiä jotakin ohjelmaa noille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää nämä "laita ne ulos" kommentit. Me asutaan kerrostalossa, jonka pihassa on parkkipaikka ja ruohopläntillä grillikatos. Lapset on 7 ja 9 vuotiaita. Lähellä on uimaranta, mutta ei ole vesi vielä uimakelpoista eikä nuo sinne kaksistaan voi mennä. Että ei ole kauheasti tekemistä siellä ulkona. Eivät kaikki lapsiperheet asu omakotitalossa, jossa on trampat ja paljut ja futiskentät pihassa.
Palkkaa joku naapuruston teini ulkoiluttamaan lapsia 2-4 h/pvä. Sen ajan viihtyvät vaikka leikkipuistossa ja saisit edes osan päivästä keskittyä kunnolla töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetäydy toiseen huoneeseen ja laita ovi kiinni. Helppoa ja vaivatonta.
Myöhäistähän se on nyt vetää jarrusta ja kehitys kehittyy, mutta onhan tuo nyt ihan hiton surullista, että nykylapset eivät keksi tekemistä, jos ei ole jonkun muun valmiiksi rakentamaa leikkiympäristöä, jossa on suunnilleen ohjenuolilla opastettu, että näin leikit ja nyt tuohon suuntaan hypellen kaksi metriä, tai valmiiksi väsättyä peliä käyttöohjeineen. Kyllä meidän 70-luvulla sytyneiden (joo, olen vanha ja varmasti jämähtänyt ja "ennen kaikki oli paremmin" - kohta vielä tulee se Ok, Boomer-tyyppikin paikalle), mutta kyllä meidän lapsuudessamme sitä tekemistä keksittiin siellä tyhjällä pihallakin - samoin kotona sisällä ilman youtubea ja tiktokia tai äidin apuja. Pelattiin palloa (jalkapalloa, pihalätkää, heiteltiin tennaria), heiteltiin frisbeetä, leikittiin neppiksillä ja marmorikuulilla, hypättiin narua ja ruutua ja twistiä, pidettiin mielikuvituskestejä, kilpailtiin pituushypyssä ja kuka ylettyy korkeimmalle, juostiin, leikittiin x-hippaa, leikittiin peiliä tai väriä tai sitä kuuluisaa "kuka pelkää mustaa miestä". Ihan oikeasti tulee suru puseroon noita nykylapsia seuratessa - kun ne laittaa ulos, niin siellä ne jököttävät kännykkä kourassaan hämmentyneinä, eivätkä tiedä, mitä pitäisi tehdä - jos eivät sitten ehkä juuri kykene liikkumaan se nenä kiinni kännykässä pokemonien perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla lapset pihalle pariksi tunniksi. Sitten kotiin kattamaan pöytä ja auttamaan ruoanlaitossa. Ruuan jälkeen pari tuntia hiljaista aikaa (kännykällä oloa, nokoset, lukemista tms.). Sitten taas pihalle pariksi tunniksi.
Tuohon ulkoiluongelmaan minulle ei tosin ole antaa ratkaisua :/
Tiedän tunteen ihan liian hyvin ja kauhulla odotan tulevia viikkoja ennen perheen yhteistä lomaa.
Meillä lapset 10, 12 ja 14 joten eivät enää ”leiki” pihalla tai tee kovin paljon mitään äidin kanssa, kaverin kanssa lähtevät kyllä herkästi pyöräilemään/puistoon/jätskille yms. Tappele onneksi eivät mutta ei joka päivä kaikille ole kaveria ja saattaa olla 2 päivää putkeen puhelin kädessä sohvalla lojumista putkeen...
Ruokaa yritän laittaa ja pitää yhteisen lounaan, pyytää nätisti tekemään pieniä kotitöitä mutta aika hankalaa on. Itsellä myös vaativa työ kv rahoitusalan firmassa, joten jenkkien kanssa roikun puheluissa ja olen liian kiinni tuossa kaikessa, pientä stressiä pukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistähän se on nyt vetää jarrusta ja kehitys kehittyy, mutta onhan tuo nyt ihan hiton surullista, että nykylapset eivät keksi tekemistä, jos ei ole jonkun muun valmiiksi rakentamaa leikkiympäristöä, jossa on suunnilleen ohjenuolilla opastettu, että näin leikit ja nyt tuohon suuntaan hypellen kaksi metriä, tai valmiiksi väsättyä peliä käyttöohjeineen. Kyllä meidän 70-luvulla sytyneiden (joo, olen vanha ja varmasti jämähtänyt ja "ennen kaikki oli paremmin" - kohta vielä tulee se Ok, Boomer-tyyppikin paikalle), mutta kyllä meidän lapsuudessamme sitä tekemistä keksittiin siellä tyhjällä pihallakin - samoin kotona sisällä ilman youtubea ja tiktokia tai äidin apuja. Pelattiin palloa (jalkapalloa, pihalätkää, heiteltiin tennaria), heiteltiin frisbeetä, leikittiin neppiksillä ja marmorikuulilla, hypättiin narua ja ruutua ja twistiä, pidettiin mielikuvituskestejä, kilpailtiin pituushypyssä ja kuka ylettyy korkeimmalle, juostiin, leikittiin x-hippaa, leikittiin peiliä tai väriä tai sitä kuuluisaa "kuka pelkää mustaa miestä". Ihan oikeasti tulee suru puseroon noita nykylapsia seuratessa - kun ne laittaa ulos, niin siellä ne jököttävät kännykkä kourassaan hämmentyneinä, eivätkä tiedä, mitä pitäisi tehdä - jos eivät sitten ehkä juuri kykene liikkumaan se nenä kiinni kännykässä pokemonien perässä.
Minä olen syntynyt 70-luvulla ja olisin saanut valita olisin lukenut, lukenut ja lukenut koko lapsuuden. Välillä olisin voinut katsoa telkkaria ja pelata pasianssia. Mökkikesistäkin päällimmäisenä on muistoissa miten vanhemmat huuteli, että nyt on pakko mennä ulos ja jouduin jättämään ihanan kirjan ja menemään ulos, missä hyttyset pisteli ja siitepölyt kutitti nenää.
Rytmi.
Ruoka-ajat jne.
Olen tehnyt aina kotona töitä.
Yleensä helpoin tapa itselleen pidempi työrupeama on alkaa viideltä.
Lapset heräilee ysib kympin maissa ja syövät aamiaisen jne
Sitten voikin lähteä thdessä ulkoilemaan tms ja syödä palatessa lounaan. Lapset jaksaa taas lueskella jne itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistähän se on nyt vetää jarrusta ja kehitys kehittyy, mutta onhan tuo nyt ihan hiton surullista, että nykylapset eivät keksi tekemistä, jos ei ole jonkun muun valmiiksi rakentamaa leikkiympäristöä, jossa on suunnilleen ohjenuolilla opastettu, että näin leikit ja nyt tuohon suuntaan hypellen kaksi metriä, tai valmiiksi väsättyä peliä käyttöohjeineen. Kyllä meidän 70-luvulla sytyneiden (joo, olen vanha ja varmasti jämähtänyt ja "ennen kaikki oli paremmin" - kohta vielä tulee se Ok, Boomer-tyyppikin paikalle), mutta kyllä meidän lapsuudessamme sitä tekemistä keksittiin siellä tyhjällä pihallakin - samoin kotona sisällä ilman youtubea ja tiktokia tai äidin apuja. Pelattiin palloa (jalkapalloa, pihalätkää, heiteltiin tennaria), heiteltiin frisbeetä, leikittiin neppiksillä ja marmorikuulilla, hypättiin narua ja ruutua ja twistiä, pidettiin mielikuvituskestejä, kilpailtiin pituushypyssä ja kuka ylettyy korkeimmalle, juostiin, leikittiin x-hippaa, leikittiin peiliä tai väriä tai sitä kuuluisaa "kuka pelkää mustaa miestä". Ihan oikeasti tulee suru puseroon noita nykylapsia seuratessa - kun ne laittaa ulos, niin siellä ne jököttävät kännykkä kourassaan hämmentyneinä, eivätkä tiedä, mitä pitäisi tehdä - jos eivät sitten ehkä juuri kykene liikkumaan se nenä kiinni kännykässä pokemonien perässä.
Minä olen syntynyt 70-luvulla ja olisin saanut valita olisin lukenut, lukenut ja lukenut koko lapsuuden. Välillä olisin voinut katsoa telkkaria ja pelata pasianssia. Mökkikesistäkin päällimmäisenä on muistoissa miten vanhemmat huuteli, että nyt on pakko mennä ulos ja jouduin jättämään ihanan kirjan ja menemään ulos, missä hyttyset pisteli ja siitepölyt kutitti nenää.
Mutta keksit kuitenkin mielestäsi tekemistä ihan itse -. ei tarvinnut äidiltä kysyä tai jonkun pelisuunnittelijan suunnitella, ennen kuin sinusta oli lukemaan tai pelaamaan pasianssia?
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää nämä "laita ne ulos" kommentit. Me asutaan kerrostalossa, jonka pihassa on parkkipaikka ja ruohopläntillä grillikatos. Lapset on 7 ja 9 vuotiaita. Lähellä on uimaranta, mutta ei ole vesi vielä uimakelpoista eikä nuo sinne kaksistaan voi mennä. Että ei ole kauheasti tekemistä siellä ulkona. Eivät kaikki lapsiperheet asu omakotitalossa, jossa on trampat ja paljut ja futiskentät pihassa.
No muuttakaa niin ois lapsillakin jotain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Omia ovat lapsesi, lopeta joutava märinä. Etkö osaa komentaa lapsiasi tai työntää niitä pihalle? Lapset huostaan jos vanhemmuus ei suju.
No muiden ihmisten velvollisuusko se sitten on kuunnella ja katsella tuota prseilyä ja mekastusta?!
Alue: Aihe vapaa
Ulko-ovesta pääsee myös muuhun suuntaan kuin sisään...