Lue keskustelun säännöt.
Kaverit eivät kunnioita toivettani turvavälistä
02.06.2020 |
Kuulun riskiryhmään ja olen siksi erittäin varovainen koronan suhteen. Elin monta viikkoa täysin eristyksissä, ruoat tilasin kaupasta kotiin jne. Nyt olen alkanut tavata joitakin ystäviä ulkona ja turvavälin kanssa. Olen kertonut avoimesti ja rehellisesti näille ystäville siitä, että haluan pitää turvävälin ja noudattaa varovaisuutta.
Ihmettelen aikuisten ihmisten välinpitämättömyyttä ja ajattelemattomuutta. Ihan kuin tahallaan tungetaan todella lähelle, tarjotaan samaa ruokaa piknikillä (en ottanut) jne. Ahdistavaa ja epämukavaa koko ajan ystävällisesti huomauttaa, että minulle se turvaväli ei ole mikään vitsi ja sanahelinää vaan varovaisuus on omassa elämäntilanteessani nyt oikeasti todella tärkeä juttu.
Miten saisin kaverit ja ystävät ymmärtämään tämän? Olisi todella ihanaa nähdä ystäviä ilman tällaista ongelmaa. En vaan nauti noista tapaamisista, kun tuntuu, että aikuisille ihmisille pitää koko ajan huomauttaa, että älä pliis tule niin lähelle jne.
Kommentit (8)
Karjaiset kerran oikein kovaa, että pysy nyt s***tana siellä parin metrin päässä. Eivätköhän usko sitten. No ei vais, mutta ihmiset on oikeasti aika itsekeskeisiä luupäitä. Koska he eivät kuulu riskiryhmään eivät jaksa ajatella asiaa sinun näkökulmastasi. Sano asia kerran asiallisesti, mutta hyvin jämäkästi ja että tämä on ehto sille, että voidaan tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaavat tahallaan ja nauttivat, kun kärsit. Syytä voi vain arvailla.
Mitä menet piknikeille, eikä ne turvavälit mitään auta, jää kotiin kunnes uskallat mennä ulos.
Hei! Kaikkea myötätuntoa sulle!
Siis nyt, kun talous ' pakotti' siihen, että moni asia vapautui, korostuu se oma harkinta ihan kaikilla, mitä sä hyvällä tavalla teetkin!
Eli jatka vain ihan rauhassa niin.
Picnicit on kyllä riski, jos oot riskiryhmässä?
Kävelylenkit pyörätien molemmin puolin kaverin kanssa minusta ihan yes, olettaen, että molemmat tosi terveitä!
Puhu niille kavereille kahden kesken.
Kahdenkeskinen puhe, joissa sellanen luottamushetki on helpompi rakentaa, varmaankin auttaisi kaikin puolin.
Siis tapaa heitä erikseen.
Kysy vaikka neuvoa terv. asemalta, kerro sun tilanne ja sieltä saamasi ohjeet.
Eli tyyliin koko porukalle voi ehkä sanoa:
Hei mulla olis vähän asiaa. Mä soitin terkkarille ja kysyin, miten mun nyt pitöis olla, kun oon riskiryhmässä. Ja se sano tälleen.
Eli rakkaat ystävät, musta on ihana nähä teitä!
Picnicillä( jos siis päätät, että se ok?) nyt mun pitää pitää tällasta ' erakkoväliä', lääkärin suositus. Ymmärtäkää. Mä rakastan teitä + ihana nähdä, mut se menee tällee nyt mulla.
Tsemppiä paljon sulle + kivaa kesää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan saman olen huomannut parin kaverin kohdalla. Raivostuttavaa! Miksi ei voi kunnioittaa toisen toivetta ja pyyntöä, vaan pitää tunkea lähelle ja vähätellä asiaa, joka on toiselle todellinen ja tärkeä?
Mä luulen, että kyse on pohjimmiltaan siitä, että joitakin toisen "sanelemat" ehdot ärsyttävät ja siten niitä vastaan kapinoidaan tuollaisella käytöksellä, jossa toisten rajoja ei kunnioiteta. Kuinka lapsellista!
Vierailija kirjoitti:
Karjaiset kerran oikein kovaa, että pysy nyt s***tana siellä parin metrin päässä. Eivätköhän usko sitten. No ei vais, mutta ihmiset on oikeasti aika itsekeskeisiä luupäitä. Koska he eivät kuulu riskiryhmään eivät jaksa ajatella asiaa sinun näkökulmastasi. Sano asia kerran asiallisesti, mutta hyvin jämäkästi ja että tämä on ehto sille, että voidaan tavata.
Itse kuulun niihin, joita ei kiinnostanut pikkuflunssa missään vaiheessa, mutta olen törmännyt tuohon räjähdysefektiin ihmisillä. Olin koronan ollessa "voimakkaimmillaan" kaupassa ja siinä joku tyyppi käski minua siirtymään kauemmaksi turvavälin vuoksi. Siirryin kohteliaisuuden vuoksi muutaman kymmenen senttiä, mutta tämä karjaisi, että siirry kunnolla. En ota käskyjä muilta, ja leikin reagoimatonta niin tämä tyyppi lähtee pois jassajonosta ja koko kaupasta. Nauratti.
Turvaväli on historiaa.