Äitini luulee, että olen masentunut ja minulla menee huonosti, kun soitan hänelle arvostellakseni hänen vikojaan

Mulla on ollut rakkaudeton äiti myös, en ole ikinä kokenut hänen välittävän minusta. Se ”rakkaus” mitä sain oli lähinnä kontrollointia ja haukkumista, joka tietenkin hänen mielestään oli hyvää vanhemmuutta, sillä kun vikani kerrotaan minulle niin voin sitten muuttua halutun kaltaiseksi. Olen kokenut tosi rankkaa henkistä väkivaltaa joka kuitenkin naamioitiin välittämiseksi.

Itse yritin aikuisena tulla hänen puoleltaan nähdyksi, siinä onnistumatta. Kun keskusteluyritykset johtivat lähinnä minun haukkumiseeni ja uhkailuun, niin päätin laittaa välit poikki kokonaan. Nyt olen elänyt omaa elämääni ilman äitiä jo muutaman vuoden, ja voin erittäin hyvin.

En ymmärrä tätä pakkomiellettä olla yhteyksissä ihmiseen joka on itselle aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, pelkkää huonoa mieltä. Toimimattomat ja itselle vahingolliset ihmissuhteet kannattaa katkaista. Ei toisia voi pakottaa muuttumaan.

Onko äitihullu oikea ihminen vai joku todella ahkera ja sinnikäs trolli?

Enpä olisi uskonut, että vastaan, mutta...

Mun äitini teki tuota, että soittaa ja vaan luettelee miten mä olen kasvanut mönkään ja mä olen aikuinen ihminen, mun pitäisi muuttua (hänen mieleisekseen).

Aikansa kuuntelin ja yksinkertaisesti laitoin välit poikki. Sain sen ankeuttajan pois elämästä ja nyt on 15 vuotta ollut kivasti asiat. Ei ole enää viikottaista muistutusta siitä kuinka pieleen olen äitini mielestä elämäni elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitisi kuolee, maailmasi romahtaa. Sinulla ei ole muuta. Sinun pitäisi pystyä löytämään muuta, ajoissa.

Ei romahda. Korkeintaan ongelmaksi muodostuisi se, että hän ei joutunut koskaan kertomaan, miksi satutti minua, mutta senkin epätiedon kanssa on helpompaa elää, kun on ensin hänen eläessään edes tajunnut, että sen selvittämistä haluan. En ole koskaan sanonut, että anteeksipyyntö ratkaisisi mitään. Vaan se, että selittää, mikä oli oman lapsen tunteita täekwämpää?

Ap

Ne on sun subjektiivisia kokemuksia, ei äitisi. Ymmärrätkö.

Zinc

Ihmissuhteiden merkitys on juuri siinä, että muiden subjektiiviset kokemukset merkitsevät itselle.

Ap

Mutta äitisi ei olekaan terve.

Zinc

Ei olekaan, mutta on koko ikänsä nauttinut muiden ajattelua, että on. Olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, joka tietää, ettei hän ole ihan terve. Eihän hän ole kasvattanut ketään toista. Ja nimenomaan siinä yhteydessä hänen sairautensa tulee näkyviin.

Ap

Hämeenlinnalainen sairaanhoitaja Pirkko-Liisa taas täällä vainoaa äitiään. Nettipoliisi tai Hämeenlinnan poliisi paikalle! Uhkailua ja vainoamista taas tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Onko äitihullu oikea ihminen vai joku todella ahkera ja sinnikäs trolli?

Aivan oikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, lopeta yhteydenpito äitiisi. Kokonaan. Jos hänessä ei ole mitään hyvää, ja on saanut sinulle aikaan vain pahaa oloa elinaikanasi, eikä hän näe itsessäsi mitään vikaa, et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi.

Ei kaikki äidit ole hyviä äitejä. Mutta aikuisena sulla on vastuu omasta elämästäsi, ja myrkyllisten ihmisten poistaminen siitä.

En pidä, minä haluan, että hän selvittää asian, jolla on loukannut minua, että miksi. Selvittäessään hän havahtuisi, että onkin ihmisenä viallinen ja sen tuliaisen haluan hänen oppivan.

Ap

Äitisi ei IKINÄ tule myöntämään mitään, selvittämään mitään, pyytämään anteeksi. Ymmärrä jo, äitisi omat defenssit estävät tämän ja kiistää kaiken.

Se on SINUN tehtäväsi luopua tuosta turhasta toivosta. Se on se turha toivo mikä satuttaa sinua. Toivot - petyt, toivot - petyt jne jne

Mä haluan tietää, miksi hän kiusasi ja satutti minua ja mitä enemän mä haluan sen tietää, sen enemmän asia tulee näkyväksi ja hän saa alkaa pelätä, että joku ulkopuolinen kuulisi, että haluan tällaista tietää ja kohottaisi kulmakarvojaan, että mitä, oletko sä kiusannut ja satuttanut omaa lastasi?

Sen vain haluan hänelle. Syyllisyyden, jos ei kykene tekemään selkoa siitä, miksi satutti minua.

Ap

Eiköhän kaikki ole jo kuulleet? Puolet Suomesta suunnilleen on lukenut ainakin jonkun näistä kirjoittamistasi äitijutuistasi vuosien saatossa. Jos vaan on palstalle eksynyt. Jos olisit laittanut äitisi nimen heti alusta tänne, hän olisi varmaan nyt Suomen kuuluisin äiti, jonka tytär jatkaa lapsuuden kokemuksiensa jauhamista.

Asia on kääntynyt jo vuosia sitten palstalla siihen, että äitisi on kaikkien säälin kohteena ja sinä jonkun muun kohteena. Katso alapeukut, jos et usko ja ymmärrä muuten.

Ei, vaan kyse on siitä, että ÄITINI pitää tietää kaikkien kuulleen, että mä mietin tätä. ÄITINI. Ei teidän. Ja sellaisten ihmisten, joita hän TUNTEE.

Ap

No miksi helvetissä jatkat tämän jankkaamista anonyyminä MEILLE?? Kirjoita kirje äidillesi jasadalle sukulaisellesi, idiootti.

Tai kirjoita kirja, kuten Jörn Donnerin hylkäämä poika teki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne äidit on ..

Zinc

Niin, huonot äidit. Mutta äitiniei suostu tuntemaan itseään edes äitinä vialliseksi, vaikka onkin. Ja eikä kärsi siitä, että huonona äitinä on kiusannut omaa lastaan ja satuttanut, eikä edes halua selvittää lapselle, ettäkyllä, syy oli minussa. Hän väittää, ettei ole. Eli äitiniei ole väitteesi kanssa samaa mieltä.

Ap

Itse olet huono äiti. Olet hylännyt lapsesi. Haukkunut heitä julkisesti täällä satoja kertoja. Oletko pyytänyt anteeksi?

Ei hän ole anonyymi. Me kaikki tunnemme hänet. Valitettavasti. Hämeenlinnassa asuu ja sairaanhoitaja, kahden lapsen (lapsiparat) äiti, mutta ei asu lastensa kanssa, kun ei kestä heitä. Sellainen kullanmuru! Keskittyy vanhan äitinsä vainoamiseen, mutta ei omiin lapsiinsa. Toki käväisi jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän teet samaa omille lapsillesi. Mitä sanot heille sitten kun he alkavat piinata aikuisena sinua elämänsä pilaamisesta?

Tietenkin SELVITÄN asiat ja käyn ne läpi heidän kanssaan. Minähän rakasta lapsiani, vaikka äitini pilaamana olenkin vajavainen äitinä ollut, todella.

Ap

Miksi et nyt toimi toisin? Toistat samoja virheitä kuin äitisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot että sinussa ei ole vikaa, eikä mitään muutettava, vaan äidissäsi. Olet aiemmissa ketjuissa kuitenkin sanonut toistavasi äitisi sinua kohtaan tekemää kaavaa omiin lapsiisi. Nyt kun tajuat kuinka paljon se käytös satuttaa, niin miksi et mene terapiaan käsittelemään näitä asioita? On hämmentävää kuinka sokea olet omaa käytöstäsi kohtaan. Oikein hyvää kesää kuitenkin ja toivottavasti ymmärrät päästää äidistä irti ja siitä että elämässä tulee tilanteita vastaan ettet vaan saa vastauksia.

Miksi en mene terapiaan? Luuletko, etten ole käynyt terapiassa? Miksi se terapiatöti ei ole vaatinut äitiäni selvittämään minulle, miksi kiusasi minua? Ehkei tarvittaisi sen enempää terapioita.

Ap

Juuri tätä tarkoitin. Terapeutti on saattanut yrittää samaa kuin monet muut täällä palstoilla, eli tarjota työkaluja päästää irti, kykyä nähdä, kykyä käsitellä, kestää ja elää näiden asioiden kanssa. Olen itse käynyt terapiassa vaikean äidin vuoksi ja siitä koituneiden ahdistusten vuoksi. Tänä päivänä olen niistä asioista vapaa ja näen jopa äitiäni välillä ihan iloisissa merkeissä. Ymmärsin että minä voin muuttua ja muuttaa suhtautumistani äitiäni kohtaan. Hän itse ei. En ikinä saisi mitään vastauksia hänen suustaan ja tänä päivänä en enää tarvi. Terapia. Suosittelen. Älykäs ihminen ymmärtää aivojen muokkautuvan pois toksisista ajatusmalleista.

Et selvästi ole sinut asian kanssa ja tämän "miksi" olevan se maaginen ainut ratkaisu, miksi muuten jankkaisit samaa asiaa aina täällä.

Ei ole mitään syytä muuttaa suhtautumistani mihinkään, kun maailman paras ratkaisu on tiedossa ja se on se, että pahantekijä ottaa vastuun teoistaan ja selvittää kiusatulle, että minkä takia satutti tätä. Terapioiden pitäisi toimia tällaisella maalaisjärkisellä metodilla, niin ei tarvitsisi hukata niissä ihmisten aikaa sillä, että koitetaan ilman syyllistä mietti, miten kiusattu saa itsensä ikinä kasaan. Mä en ainakaan saa, ellei äitini ota asiasta vastuuta ja MUUT ihmiset pakota häntä myös siihen. Koska se on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu asialle. Muiden pitääsyyttääja halveksia häntä, ellei selvitystä tule siitä, miksi satutti ihmistä.

Ap

Ei kukaan lähde tuollaiseen vihanpitoon mukaan. Sehän on hirveän kuluttavaa ja turhaa. Vai oletko sinä sellainen, että kun joku sanoo sulle, että "katsopas tuota ihmispökälettä, hän on tehnyt väärin, vihataan sitä yhdessä" niin sinä suostuisit? Ehei. Yksin me sotamme käydään jos käydään. Se on sinun oma elämäsi mitä hukkaat. Äitisi ei ikinä tule näkemään virheitään. Ja mitä sitten vaikka niin tekisi? Sekö sinut parantaisi? Ei.

Sinun ainoa mahdollisuus elää hyvää elämää, on nyt pistää piste kaikelle tuolle. Jätä äitisi, älä soita hänelle tai mieti enää. Rakenna elämääsi. Ajattele, että sinulla on kaikki, siis ihan kaikki, mahdollisuudet tehdä mitä ikinä elämälläsi tahdot. Sinulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa, aivot ja pääset paikkoihin. Pystyt opiskelemaan, tekemään työtä, vaihtamaan maata jos haluat.

Mutta sinä vain jumitat ja jumitat ja jumitat ja odotat jotain anteeksipyyntöä mitä ei koskaan tule.

Oletko ollut suljetulla, kun en ole hetkeen nähnyt horinoitasi täällä? Etkö pilannut omankin perhe-elämäsi skitsoilullasi?

Vierailija kirjoitti:

Ei hän ole anonyymi. Me kaikki tunnemme hänet. Valitettavasti. Hämeenlinnassa asuu ja sairaanhoitaja, kahden lapsen (lapsiparat) äiti, mutta ei asu lastensa kanssa, kun ei kestä heitä. Sellainen kullanmuru! Keskittyy vanhan äitinsä vainoamiseen, mutta ei omiin lapsiinsa. Toki käväisi jouluna.

Onko tosiaan sairaanhoitaja? Olen saanut käsityksen että olisi kyllä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, mutta ei kuitenkaan sairaanhoitaja, vaan ennemminkin jossain hallinnollisissa tehtävissä. Miehensähän on maratoonari Ismo.

Minkä ikäinen olet ap? Sun äitisi on sairas ihminen. Ja sun vihasi kääntyy vielä sua vastaan. Sun ikääsi kysyn siksi että jotenkin voisi hahmottaa tuota pakkomiellettäsi.  Ei se että puhut ja "raivoat" anonyymeille auta sua yhtään. Ja noissa sun kirjoituksissa ei ole sitä punaista lankaa, ja ne vilisee kirjoitusvirheitä. Kotipsykologi sisälläni "haistaa" että lääkitset itseäsi alkoholilla.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on sitä että päästää vanhemmistaan irti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapsuudessa tapahtuneisiin asioihin voi ottaa etäisyyttä muutenkin kuin soittelemalla pitkiä ja vihaisia puheluja omalle äidilleen, joka todennäköisesti muistaa asiat omalta kantiltaan ja eri tavalla kuin sinä. Muistoista riiteleminen ei rakenna mitään hyvää eikä auta sinua eteenpäin.  Sinulla on elämä elettävänä tässä ja nyt, ja on luonnollista, että otat äitiisi etäisyyttä nyt kun et enää asu kotonasi. Tulet omillasi toimeen ja pystyt siihen, kunhan hyväksyt itsesi.

Eihän sitä pysty itseään hyväksymään, jos ei tiedä, mikä on saanut toisen arvostelemaan ja haukkumaan minua. Ties vaikka olisi oikeassa. Minä haluan saada 100% varmuuden siitä, että hänen motiivinsa ja pointtinsa olivat itsekkäitä, eikä niissä ajateltu yhtään minua tai minun parastani. Vasta silloin sen ihmisen sanoista vapautuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt, mutta sitä en itseasiassa ole vielä sanonut, että mä haluan selvityksen siitä, miksi hän satutti ja kiusasi minua. Sitä on ollut erittäin vaikea tajuta itsekään, että sen minä haluan, koska hänen mielestään mitään kiusaamista saati satuttamista ei ole koskaan ollutkaan. Mutta kun ei hän voi minun puolestani puhua.

Ap

Miten äitisi voi sinulle mitään selittää tai selvittää, jos kerran ei näe mitään kiusaamista koskaan olleen? Sama kuin joku alkaisi nyt sinulta tivata, että nyt teet heti selvityksen siitä, miksi maapallo on oikeasti neliskulmainen. Etkö nyt tuosta jo tajua, että tuhlaat aikaasi?

Sitäpaitsi ei se ole sama asia. Minä en kinaa faktoist. Minä puhun minun omista tunteistani. Ovatko ne omalle äidilleni niin mitättömiä ja niin merkityksettömiä, ettei voi antaa edes selvitystä siitä, minkä takia on satuttanut minua? Ei siinä tarvitse tajuta kuin yksi asia, se, ettei olekaan täydellinen, vaan viallinen ja on satuttanut sillä minua. Sen jälkeen tarvitsee enää kertoa se, minkä takia on viallinen ja huono ihminen. Tosin hänhän paranee ihmisenä välittömästi, jos tähän kykenee. Viallinen saa olla, mutta siitä pitää ottaa vastuu.

Ap

Ovat näköjään ja ihmiset voivat jopa olla ottamatta vastuuta asioista.

Mitä huonommin kohtelet äitiäsi, mitä enemmän aiheutat hänelle pahaa oloa, sitä vähemmän hän pitää sinusta ja sitä vähemmän hänellä on halua tehdä yhtään mitään puolestasi. Kohta lopettaa puhelimeen vastaamisen. Kohta olet 70 vuotias ja kun joku kysyy mitä teit elämässäsi voit vastata, että jankutin niin paljon äidilleni negaa, että hän katkaisi välit.

Noen minä voi sille mitään, etten voinut ymmärtää nuorempana, että äitini on selitettävä, miksi on satuttanut minua, kun KUKAAN maapallolla ei ole koskaan välittänyt minusta niin paljon, että olisi sanonut, että olisin sen arvoinen.

Niin olen sitten matkan varrella äidille ollut erittäin vihainen. Siihen mulla on oikeus.

Ap

Kokemuksesi on subjektiivinen. Äidilläsi ei ole siitä mitään hajua, tai tahtoa ymmärtää.

Zinc

Kyllä pitää olla. Sitä pitää löytyä, tai muuten. Sama jatkuu, kiusaaminen sittentakaisin päin, kun es minua kohdellaan oikeudenmukaisemmin.

Ap

Ei sairaat tule sillä terveiksi

Zinc

No ei tule ei, mutta kyllä voi ymmärrystä löytyä, kun osaa syyttää oikeasta kohdasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut rakkaudeton äiti myös, en ole ikinä kokenut hänen välittävän minusta. Se ”rakkaus” mitä sain oli lähinnä kontrollointia ja haukkumista, joka tietenkin hänen mielestään oli hyvää vanhemmuutta, sillä kun vikani kerrotaan minulle niin voin sitten muuttua halutun kaltaiseksi. Olen kokenut tosi rankkaa henkistä väkivaltaa joka kuitenkin naamioitiin välittämiseksi.

Itse yritin aikuisena tulla hänen puoleltaan nähdyksi, siinä onnistumatta. Kun keskusteluyritykset johtivat lähinnä minun haukkumiseeni ja uhkailuun, niin päätin laittaa välit poikki kokonaan. Nyt olen elänyt omaa elämääni ilman äitiä jo muutaman vuoden, ja voin erittäin hyvin.

En ymmärrä tätä pakkomiellettä olla yhteyksissä ihmiseen joka on itselle aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, pelkkää huonoa mieltä. Toimimattomat ja itselle vahingolliset ihmissuhteet kannattaa katkaista. Ei toisia voi pakottaa muuttumaan.

Minulla on kyllä samanlainen kokemus, tuo tuo alku, josta kerroit. Se vain haavoitti itseäni niin syvästi, ettei sillä, olenko henkilöön yhteydessä vai en, ole merkitystä, paitsi korkeintaan parantavassa mielessä siinä suhteessa, että HÄN ei saa elää elämäänsä tyytyväisenä siitä, miten on kohdellut minua.

Ap

Voisko joku tuon hullun akan läheinen kyyditä sen hoitoon. Oli ihanaa monta viikkoa kun äitohullu oli laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän teet samaa omille lapsillesi. Mitä sanot heille sitten kun he alkavat piinata aikuisena sinua elämänsä pilaamisesta?

Tietenkin SELVITÄN asiat ja käyn ne läpi heidän kanssaan. Minähän rakasta lapsiani, vaikka äitini pilaamana olenkin vajavainen äitinä ollut, todella.

Ap

Miksi et nyt toimi toisin? Toistat samoja virheitä kuin äitisi.

Kyllä toimin toisin, enkä toista samoja virheitä. Äitini ensimmäinen virhe oli asua kanssani. Minä en asu, jotta en haukkuisi lapsia, kun hermostun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku tuon hullun akan läheinen kyyditä sen hoitoon. Oli ihanaa monta viikkoa kun äitohullu oli laitoksessa.

En ollut. Itse olet siellä.

Ap