Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Mä en usko että se on pelkästä ulkonäöstä kiinni. Tuttavapiirissä on 2 naista, molemmilla on ylipainoa ja aina on miehiä riittänyt. Näitä naisia yhdistää hyvä huumorintaju, avoimuus ja kyky nauraa itselleen. Heidän seurassaan on helppo olla. Oletko tylsä? Pieni flirtti ja hyvä itsetunto on myös plussaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 v nainen. Miesten kännisiä iskuyrityksiä 1 kpl. Treffejä 0 kpl. Suhteita 0 kpl. Ensisuudelma ja neitsyyden menetys 26-vuotiaana pelimiehelle. Että ei hyvin mene täälläkään. Olen ruma, tissitön ja tylsä persoona. Paino ei voi olla syynä sillä olen painanut koko teini/aikuisikäni kaikkea 40-75 kg välillä enkä siltikään ole kelvannut. Olen tullut siihen tulokseen että jos naama on ruma, ei kropalla ole mitään väliä olet sitten laiha tai lihava.
Miten suhtautuisit, jos lyhyt mies (175cm) lähestyisi?
M34
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että se on pelkästä ulkonäöstä kiinni. Tuttavapiirissä on 2 naista, molemmilla on ylipainoa ja aina on miehiä riittänyt. Näitä naisia yhdistää hyvä huumorintaju, avoimuus ja kyky nauraa itselleen. Heidän seurassaan on helppo olla. Oletko tylsä? Pieni flirtti ja hyvä itsetunto on myös plussaa...
Minä olen melko huumorintajuton, sulkeutunut ja hemmetin tylsä ihminen (eikä nyt ole kyse pelkästään subjektiivisesta mielipiteestäni), mutta silti moni mies on tuntunut olevan kovinkin halukas tutustumaan ja jopa suhteeseen kanssani. Mistä lie johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 v nainen. Miesten kännisiä iskuyrityksiä 1 kpl. Treffejä 0 kpl. Suhteita 0 kpl. Ensisuudelma ja neitsyyden menetys 26-vuotiaana pelimiehelle. Että ei hyvin mene täälläkään. Olen ruma, tissitön ja tylsä persoona. Paino ei voi olla syynä sillä olen painanut koko teini/aikuisikäni kaikkea 40-75 kg välillä enkä siltikään ole kelvannut. Olen tullut siihen tulokseen että jos naama on ruma, ei kropalla ole mitään väliä olet sitten laiha tai lihava.
Miten suhtautuisit, jos lyhyt mies (175cm) lähestyisi?
M34
Et ole edes lyhyt! Itselleni ei ole miehen pituudella merkitystä (okei, no ei mielellään 160m kun itse olen 168cm).
En ole siis se, kenelle kysymyksen esitit mut ajattelin vastata 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
Eli useampikin elämyshakuinen nainen joiden ongelma on siinä ettei kelpaa kuin komea ja karismaattinen mies, ja senkin pitää tupsahtaa vastaan "jostain" ilman etsimistä. Ja jos niin kävisi, nainen haluaisi pian taas muutosta elämään.
"Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos..."
Kannattaisiko katsella oman ikäisiä ja tavallisemman näköisiä?
Voi luoja nyt taas. Mies oli minun mielestäni nuori ja komea - siis 34v ja kivan näköinen. En tiedä onko kenen muun mielestä minkäkin tasoinen. Lisäksi kyseinen "nuori ja komea" osoitti minulle erityistä huomiota ja vietti kanssani aikaa kahdestaan usean viikon ajan. Enkö tässä tilanteessa saa ihastua häneen ja toivoa että meillä voisi olla jotain?
Voitteko nyt keksiä jonkun muun jankutuksen kuin "mitäs haluatte komean miehen tulevan hakemaan". Kukaan tuntemani sinkkunainen ei haaveile siitä, vaan aidosta kohtaamisesta, sielujen sympatiasta, tiedätkö - rakastumisesta. Jos olet siitä kuullut.
Mitä olen ympärilleni katsellut niin vaikea on uskoa vastauksia.
Sanoisin näin: tuntemani ikisinkkunaiset eivät ole ikisinkkuja siksi etteivät he ole haluttuja. Ne vähiten halutut ovat järjestään pariutuneet, lukuun ottamatta paria ihan ääripään tapausta. Ikisinkkunaiset ovat urheilullisia johtajia, kamppailulajeja harrastavia seikkailijattaria, ym. Kiinnostuneita on, mutta kukaan ei kelpaa. Yleensä haussa on stereotyyppinen miestyyppi joka tietysti hakee rinnalleen stereotyyppistä naistyyppiä.
Ketjun vastaajissa on paljon muodollisesti päteviä mutta kenties jollain tapaa erikoisia naisia jotka kuitenkin ovat jääneet yksin. Itselleni tuo erikoisuus voisi olla positiivinen piirre, mutta enemmistölle 30+/40+/50+ miehistä varmaankaan ei.
Olisiko mahdolista että koska moni vastaajista kokee olevansa poikkeava, haette liiaksikin "normimiestä" jonka kanssa pääsisitte kiinni normaaliin ja turvalliseen elämään jossa tehdään niin kuin muutkin? Koska yritätte liian kovasti olla niin kuin muutkin, ne positiivisesti erilaiset piirteet jäävätkin piiloon? Ehkä tämän seurauksena liiallinen yrittäminen näkyy läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Miehiä on lisääntymisikäisissä selkeästi enemmän
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Korjaan lyhyesti kahta asiaa. 15-50v miehiä on naisia enemmän, jotain 105% naisten määrästä. Toinen vaikuttava on vielä se, että osa miehistä pitää kahta tai kolmea naista vakituisesti, ja naiset suostuvat tähän. Tällöin luonnollisesti entistä enemmän miehiä jää ilman ihan laskennallisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kyseinen "nuori ja komea" osoitti minulle erityistä huomiota ja vietti kanssani aikaa kahdestaan usean viikon ajan. Enkö tässä tilanteessa saa ihastua häneen ja toivoa että meillä voisi olla jotain?
No etkö saanut sanottua niiden viikkojen aikana, että toivoisit, että teillä olisi jotain? Vähän niinkuin tiedustellut maaperää?
Eihän kaikkien kanssa toki tule mitään, mutta ainakin voisit toiveistasi ja ajatuksistasi toiselle puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Korjaan lyhyesti kahta asiaa. 15-50v miehiä on naisia enemmän, jotain 105% naisten määrästä. Toinen vaikuttava on vielä se, että osa miehistä pitää kahta tai kolmea naista vakituisesti, ja naiset suostuvat tähän. Tällöin luonnollisesti entistä enemmän miehiä jää ilman ihan laskennallisestikin.
En usko että monikaan pitää.
Enemmän vaikuttaa se että on muutamia suosittuja miehiä jotka vaihtavat tyttöystäviä kuin sukkia. Sen kautta isompi osa nuorista naisista pääsee seurusteluun kiinni 15-25v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Korjaan lyhyesti kahta asiaa. 15-50v miehiä on naisia enemmän, jotain 105% naisten määrästä. Toinen vaikuttava on vielä se, että osa miehistä pitää kahta tai kolmea naista vakituisesti, ja naiset suostuvat tähän. Tällöin luonnollisesti entistä enemmän miehiä jää ilman ihan laskennallisestikin.
En usko että monikaan pitää.
Enemmän vaikuttaa se että on muutamia suosittuja miehiä jotka vaihtavat tyttöystäviä kuin sukkia. Sen kautta isompi osa nuorista naisista pääsee seurusteluun kiinni 15-25v iässä.
Totta, tämäkin vaikuttaa. Panomiehet sitovat naisia ikäänkuin liekaan. Panomies panee naista parikymmentä kertaa neljän kuukauden aikana ja pitää suhdetta pelkkänä seksinä; nainen ajattelee suhdetta seurusteluna. Kun panomies siirtyy panemaan kiinnostavampia naisia, nainen jää kaipaamaan panomiestä vuodeksi-kahdeksi, olihan kyseessä aivan ihana mies johon hän rakastui täysillä. Tuon ajan kun nainen kaipaa panomiestä, hän saattaa hyvinkin olla poissa markkinoilta muiden miesten ulottuvilta, panomiehen liekassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Korjaan lyhyesti kahta asiaa. 15-50v miehiä on naisia enemmän, jotain 105% naisten määrästä. Toinen vaikuttava on vielä se, että osa miehistä pitää kahta tai kolmea naista vakituisesti, ja naiset suostuvat tähän. Tällöin luonnollisesti entistä enemmän miehiä jää ilman ihan laskennallisestikin.
En usko että monikaan pitää.
Enemmän vaikuttaa se että on muutamia suosittuja miehiä jotka vaihtavat tyttöystäviä kuin sukkia. Sen kautta isompi osa nuorista naisista pääsee seurusteluun kiinni 15-25v iässä.
Totta, tämäkin vaikuttaa. Panomiehet sitovat naisia ikäänkuin liekaan. Panomies panee naista parikymmentä kertaa neljän kuukauden aikana ja pitää suhdetta pelkkänä seksinä; nainen ajattelee suhdetta seurusteluna. Kun panomies siirtyy panemaan kiinnostavampia naisia, nainen jää kaipaamaan panomiestä vuodeksi-kahdeksi, olihan kyseessä aivan ihana mies johon hän rakastui täysillä. Tuon ajan kun nainen kaipaa panomiestä, hän saattaa hyvinkin olla poissa markkinoilta muiden miesten ulottuvilta, panomiehen liekassa.
Miesten kesken tuota sanotaan myös kullikaruselliksi. Eli se 10% miehistä panee suurinta osaa ikätoverinaisista tai nuorempia. Muiden on tyytyminen pornoon, oksettaviin vanhoihin ämmiin tai huorissa käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kohtalaisen menekin nainen, mutta kommentoinpa ihan yleisesti tuttavapiirin ja omien kokemusten pohjalta:
-Naisten omat mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole ongelma ainakaan tuntemilleni pääosin hyvin koulutetuille miehille. Itsekin olen kova keskustelija ja väittelijä, mutta senkin voi tehdä myös toista kunnioittaen ja pomottamatta. Suomalainen mies kestää itseään menestyneemmän ja älykkäämmänkin naisen, kunhan nainen ei hiero miehen naamaan sitä, että tämä ei ole yhtä menestynyt.
- Kiltteys ei ole miehelle ongelma. Omakin mieheni on kiltti, tosin myös komea ja monessa asiassa pätevä.
- Ulkonäkö on harvoin ainoa syy parittomuudelle. Arkuus ja estyneisyys haittaavat parinhankintaa selvästi sekä naisilla että miehillä, (paitsi tosi hyvännäköisillä). Röyhkeys ja ylimielisyys ovat myös haitta. Parisuhteen muodostaminen voi kauniilla röyhkimyksellä onnistua, mutta sen pitäminen pystyssä vaatii ihmissuhdetaitoja.
-Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon, joten on mahdotonta, että naisille olisi aina helppoa löytää kumppani, kuten jotkut jaksavat väittää. Mihinköhän tällainen fantasia perustuu?
Korjaan lyhyesti kahta asiaa. 15-50v miehiä on naisia enemmän, jotain 105% naisten määrästä. Toinen vaikuttava on vielä se, että osa miehistä pitää kahta tai kolmea naista vakituisesti, ja naiset suostuvat tähän. Tällöin luonnollisesti entistä enemmän miehiä jää ilman ihan laskennallisestikin.
En usko että monikaan pitää.
Enemmän vaikuttaa se että on muutamia suosittuja miehiä jotka vaihtavat tyttöystäviä kuin sukkia. Sen kautta isompi osa nuorista naisista pääsee seurusteluun kiinni 15-25v iässä.
Totta, tämäkin vaikuttaa. Panomiehet sitovat naisia ikäänkuin liekaan. Panomies panee naista parikymmentä kertaa neljän kuukauden aikana ja pitää suhdetta pelkkänä seksinä; nainen ajattelee suhdetta seurusteluna. Kun panomies siirtyy panemaan kiinnostavampia naisia, nainen jää kaipaamaan panomiestä vuodeksi-kahdeksi, olihan kyseessä aivan ihana mies johon hän rakastui täysillä. Tuon ajan kun nainen kaipaa panomiestä, hän saattaa hyvinkin olla poissa markkinoilta muiden miesten ulottuvilta, panomiehen liekassa.
Saattavat pitää seurustelunakin.
Ovat vain etenkin nuorten naisten suosimaa miestyyppiä joka pitää naisten valloittamisesta. Käytös on rohkeaa, aloitteellista ja määrätietoista. Yleensä nämä heput nauttivat jahdista eli soidinmenoista. Samaiset miehet toki haluavat kokea jahdin uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan.
Saattavat hyvinkin ajatella että nyt löytyi "täydellinen nainen", mutta pian mieli muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen ympärilleni katsellut niin vaikea on uskoa vastauksia.
Sanoisin näin: tuntemani ikisinkkunaiset eivät ole ikisinkkuja siksi etteivät he ole haluttuja. Ne vähiten halutut ovat järjestään pariutuneet, lukuun ottamatta paria ihan ääripään tapausta. Ikisinkkunaiset ovat urheilullisia johtajia, kamppailulajeja harrastavia seikkailijattaria, ym. Kiinnostuneita on, mutta kukaan ei kelpaa. Yleensä haussa on stereotyyppinen miestyyppi joka tietysti hakee rinnalleen stereotyyppistä naistyyppiä.
Ketjun vastaajissa on paljon muodollisesti päteviä mutta kenties jollain tapaa erikoisia naisia jotka kuitenkin ovat jääneet yksin. Itselleni tuo erikoisuus voisi olla positiivinen piirre, mutta enemmistölle 30+/40+/50+ miehistä varmaankaan ei.
Olisiko mahdolista että koska moni vastaajista kokee olevansa poikkeava, haette liiaksikin "normimiestä" jonka kanssa pääsisitte kiinni normaaliin ja turvalliseen elämään jossa tehdään niin kuin muutkin? Koska yritätte liian kovasti olla niin kuin muutkin, ne positiivisesti erilaiset piirteet jäävätkin piiloon? Ehkä tämän seurauksena liiallinen yrittäminen näkyy läpi?
Hei, tuossa voi olla perää.
Ihmiset muuttuvat aika konservatiivisiksi tuossa iässä, siis 30-40v. Tasapäistävää perhearkea useimmilla. Ehkä naiset vielä enemmän kuin miehet, ainakin 30-40v. Tuttua ja turvallista haetaan.
Mulle voisi käydä erikoisempi mies, olen itsekin erikoinen. Mutta mistäpä sellaisen löytäisi...
n43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 v nainen. Miesten kännisiä iskuyrityksiä 1 kpl. Treffejä 0 kpl. Suhteita 0 kpl. Ensisuudelma ja neitsyyden menetys 26-vuotiaana pelimiehelle. Että ei hyvin mene täälläkään. Olen ruma, tissitön ja tylsä persoona. Paino ei voi olla syynä sillä olen painanut koko teini/aikuisikäni kaikkea 40-75 kg välillä enkä siltikään ole kelvannut. Olen tullut siihen tulokseen että jos naama on ruma, ei kropalla ole mitään väliä olet sitten laiha tai lihava.
Miten suhtautuisit, jos lyhyt mies (175cm) lähestyisi?
M34
Olen eri kirjoittaja mutta siis 175 cm EI ole lyhyt. Oikeasti. 160-165cm mies on jo rehellisesti lyhyt minulle kun itse olen 162. Mutta 175hän on juuri sopiva pituus. Hitsi kun löytäiskin tuon mittaisen sporttisen ja ketterän miehen. Ei mitään isoja lihaksia vaan semmoinen terveen näköinen. Huh 😍.
P. S. Just joku Momoa on mielestäni oikeasti kauhea. Aivan hirvittävä järkäle eikä kasvoissakaan mitään ihmeellistä. Makuja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 v nainen. Miesten kännisiä iskuyrityksiä 1 kpl. Treffejä 0 kpl. Suhteita 0 kpl. Ensisuudelma ja neitsyyden menetys 26-vuotiaana pelimiehelle. Että ei hyvin mene täälläkään. Olen ruma, tissitön ja tylsä persoona. Paino ei voi olla syynä sillä olen painanut koko teini/aikuisikäni kaikkea 40-75 kg välillä enkä siltikään ole kelvannut. Olen tullut siihen tulokseen että jos naama on ruma, ei kropalla ole mitään väliä olet sitten laiha tai lihava.
Miten suhtautuisit, jos lyhyt mies (175cm) lähestyisi?
M34
Olen eri kirjoittaja mutta siis 175 cm EI ole lyhyt. Oikeasti. 160-165cm mies on jo rehellisesti lyhyt minulle kun itse olen 162. Mutta 175hän on juuri sopiva pituus. Hitsi kun löytäiskin tuon mittaisen sporttisen ja ketterän miehen. Ei mitään isoja lihaksia vaan semmoinen terveen näköinen. Huh 😍.
P. S. Just joku Momoa on mielestäni oikeasti kauhea. Aivan hirvittävä järkäle eikä kasvoissakaan mitään ihmeellistä. Makuja on monia.
Miten 165cm voi olla lyhyt jos olet itse 162cm?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kyseinen "nuori ja komea" osoitti minulle erityistä huomiota ja vietti kanssani aikaa kahdestaan usean viikon ajan. Enkö tässä tilanteessa saa ihastua häneen ja toivoa että meillä voisi olla jotain?
No etkö saanut sanottua niiden viikkojen aikana, että toivoisit, että teillä olisi jotain? Vähän niinkuin tiedustellut maaperää?
Eihän kaikkien kanssa toki tule mitään, mutta ainakin voisit toiveistasi ja ajatuksistasi toiselle puhua.
Sanoin. En tietenkään suoraan mitään kosintaa esittänyt. Mutta kehuin häntä - persoonaa, älykkyyttä - montakin kertaa (ja hän minua), kommentoin ulkonäköä positiivisesti (kuten hänkin minun), sanoin että mulla on aina hauskinta just sun kanssa (samoin hänellä minun kanssani), kiusoittelin häntä flirttailevasti (kuten hän minua). Hän oli kotonani koska kutsuin hänet kylään sillä mielellä että nyt voisi tapahtua jotain. Tein ruokaa ja istuttiin iltaa. Ja sitten hän ilmoitti että on niin iloinen ettei meillä voisi koskaan olla mitään. Sepä oli mieltäylentävä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31 v nainen. Miesten kännisiä iskuyrityksiä 1 kpl. Treffejä 0 kpl. Suhteita 0 kpl. Ensisuudelma ja neitsyyden menetys 26-vuotiaana pelimiehelle. Että ei hyvin mene täälläkään. Olen ruma, tissitön ja tylsä persoona. Paino ei voi olla syynä sillä olen painanut koko teini/aikuisikäni kaikkea 40-75 kg välillä enkä siltikään ole kelvannut. Olen tullut siihen tulokseen että jos naama on ruma, ei kropalla ole mitään väliä olet sitten laiha tai lihava.
Miten suhtautuisit, jos lyhyt mies (175cm) lähestyisi?
M34
Olen eri kirjoittaja mutta siis 175 cm EI ole lyhyt. Oikeasti. 160-165cm mies on jo rehellisesti lyhyt minulle kun itse olen 162. Mutta 175hän on juuri sopiva pituus. Hitsi kun löytäiskin tuon mittaisen sporttisen ja ketterän miehen. Ei mitään isoja lihaksia vaan semmoinen terveen näköinen. Huh 😍.
P. S. Just joku Momoa on mielestäni oikeasti kauhea. Aivan hirvittävä järkäle eikä kasvoissakaan mitään ihmeellistä. Makuja on monia.
Miten 165cm voi olla lyhyt jos olet itse 162cm?
Öh siten että 165 cm on lyhyt nainen tai mies? Ei kai kenenkään ole pakko pitää omaa pituuttaan standardina puolisolle?
Ehkä juuri tämä kyseinen mies arvosti naisessa enemmän jotain muuta kuin iso perää ja isoja hinkkejä.