Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia joita kukaan ei ole halunnut?
31.05.2020 |
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, mutta olen alkanut kokea että kukaan ei ole koskaan oikeasti halunnut minua. Kukaan ei ole yrittänyt minua kunnolla, jos joku vähän jotain yrittää niin kaikkoavat todella helposti hyvä että kerkeän edes suuta avata. Sitten kun olen itse yrittänyt niin minut on torjuttu tai sitten vajaa vuoden tapailun jälkeen jätetty.
En ymmärrä mitä teen väärin. Tuntuu että monilla naisilla miehet oikeasti yrittävät kunnolla, mutta minulla ei.
Olen yrittänyt myös kehittää itseäni ja olla naisellisempi, mutta ei ole hirveästi auttanut ja tää panostus alkaa tuntua melkeen säälittävältä vaikka toisaalta koen olevani oma itseni.
Tuntuu että joidenkin naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja silti saavat huomiota ja iskuyrityksiä.
En ole edes koskaan ollut treffeillä.
Ulkonäöllisesti olen ihan nätti, on ainakin sen verran kehuttu. Kroppa ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, normaalipainoinen olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästä, tällä hetkellä keikkuu kuitenkin ylipainon rajoilla.
Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä. Masentavaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
En tiennyt että naisiakin friendzonetetaan. Saat kaikki sympatiani, useamman kerran kokemuksesta tiedän kuinka paljon se sattuu :(
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
No saatana, mulla on Dua Lipan kroppa ja oon 36 vee yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
En tiennyt että naisiakin friendzonetetaan. Saat kaikki sympatiani, useamman kerran kokemuksesta tiedän kuinka paljon se sattuu :(
Se täytyy vielä lisätä, että kaikki näistä naisista kuulostaa siltä, etten uskoisi sinkuiksi. Tai jos uskoisin, niin esim. tuosta lääkäristä, mutta sen tyyppiseksi sinkuksi joka ottaa miehen tosta noin vaan jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
En tiennyt että naisiakin friendzonetetaan. Saat kaikki sympatiani, useamman kerran kokemuksesta tiedän kuinka paljon se sattuu :(
Kiitos, samoin sympatiat sulle. Se on tosiaan aivan hanurista. Tilanne on kohdallani yleensä mennyt niin, että tutustun uuteen mieheen, tulemme erinomaisesti juttuun, alamme hengata vapaa-ajalla, laitamme viestejä puolin ja toisin, jossain vaiheessa hän kehuu ja kysyy tyyliin "miten sulla ei oo poikaystävää", käymme ulkona vaikkapa drinkeillä tai vietämme koko lauantaipäivän yhdessä puistossa... Tätä jatkuu joitakin viikkoja, olen jo korviani myöten ihastunut... Ja sitten hän sanoo, "hei sä oot kyl tosi kiva tyyppi, onneks ollaan kavereita. Mä lähen tästä nyt treffeille, toivottavasti siitä tulisi jotin, laitan sulle sit viestiä että onnasko".
O.o
Näitä on viime vuosina ollut n. kerran pari vuodessa. Tiedän etten saisi ihastua jos mieskään ei oikeasti ilmaise kiinnostustaan, siis itseäni suojellakseni. Enkä kaikkiin olekaan ihastunut. Mutta vaikeaa olla tuntematta mitään kun toisen kanssa on mahtava yhteys, hän on fyysisestikin omaan makuun viehättävä, ja vietetään tuntikausia yhdessä... Vaikeaa tavata ketään jos ei saisi mukavien miesten kanssa viettää lainkaan aikaa. Yhden illan juttuun en usko pystyväni mutta onko se ainut vaihtoehto, kun "normaalit" tutustumiset menevät tuonne friendzonelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
En tiennyt että naisiakin friendzonetetaan. Saat kaikki sympatiani, useamman kerran kokemuksesta tiedän kuinka paljon se sattuu :(
Se täytyy vielä lisätä, että kaikki näistä naisista kuulostaa siltä, etten uskoisi sinkuiksi. Tai jos uskoisin, niin esim. tuosta lääkäristä, mutta sen tyyppiseksi sinkuksi joka ottaa miehen tosta noin vaan jos haluaa.
Jep, vaikea se on mullekin joskus uskoa vaikka eläm tätä tarinaa. Tiedän että aiemmin tuo lääkäri oli hyvinkin rakastunut pariin kertaan ainakin, mutta ko. miehet eivät olleet kiinnostuneita. Tällä hetkellä sellaisella alueella töissä että deittailu ei varmasti ole mielessä, siksi sanoin ettei juuri nyt ehkä edes haaveile.
On halunnut monikin muttei kukaan, jota kohtaan olisin tuntenut samoin. En tiedä onko tämä loppujen lopuksi yhtään sen parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä"
Lopetin edellisen suhteen, koska en enää jaksanut sitä miten nainen vihasi kehoaan. Niin pinnallista ja epä-älyllistä. Ehkä tämä suhtautumisesi näkyy ulospäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset syyllistävät ulkonäköään jos eivät kelpaa. Miehet syyllistävät naisen ulkonäköä jos eivät itse kelpaa. Hohhoijaa. Silti jokainen tietämäni ylipainoinen (reilusti lihavakin) on pitkäaikaisessa parisuhteessa. Joka päivä myös näen pariskuntia, joissa ulkonäkö ei varmasti ole jommalla kummalla tai molemmilla täydellinen.
Sanoisin että kyllä se ulkonäkö vaikeuttaa asioita, mutta ei todellakaan ole mikään ylitsepääsemätön este lähes kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
"Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä"
Lopetin edellisen suhteen, koska en enää jaksanut sitä miten nainen vihasi kehoaan. Niin pinnallista ja epä-älyllistä. Ehkä tämä suhtautumisesi näkyy ulospäin?
Kylläpä vaikutat empaattiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyllistävät ulkonäköään jos eivät kelpaa. Miehet syyllistävät naisen ulkonäköä jos eivät itse kelpaa. Hohhoijaa. Silti jokainen tietämäni ylipainoinen (reilusti lihavakin) on pitkäaikaisessa parisuhteessa. Joka päivä myös näen pariskuntia, joissa ulkonäkö ei varmasti ole jommalla kummalla tai molemmilla täydellinen.
Sanoisin että kyllä se ulkonäkö vaikeuttaa asioita, mutta ei todellakaan ole mikään ylitsepääsemätön este lähes kenellekään.
Ei, ei se ole lopullinen este. Mutta mistä voi itse tietää mistä kiikastaa kun kukaan ei kiinnostu? Oikeasti kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koomisetnaiset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Voitaisko vihdoinkin alkaa irtaantumaan tästä myrkyllisestä miesten miellyttämisestä? Eräässä topassa meinaa nuori nainen ottaa kohta hengen itseltään jäätyään vaille huomiota.
Naiset! Noustaan vastarintaan. Me olemme vahvempia ihanina omina itsenämme emmekä kaipaa miehien asettamia markkina-arvoja ja almuja, joita he maksavat tästä näennäisestä markkina-statuksesta.
Kannustan nuoria naisia jättäytymään hetkeksi deittimarkkinoilta keskittyen lähinnä nyt itseensä. Parhaimmassa tapauksessa löydät itsellesi mieluisan alan tai muuten vain uuden suunnan.
Ole ihana nainen vailla murheita!Hieno voimaantumisfantasia. Sitten takaisin maan pinnalle:
Te, naiset, halusitte tasa-arvoa. Asiat joista te valitatte tässä, ovat sellaisia jotka ovat koskeneet miehiä iät ja ajat.
Itse asiassa miehen tilanne on vielä huonompi, koska pituus ratkaisee, eikä se ole muutettavissa. Mutta toki pitää olla myös roteva tai raamikas jotta nainen tuntisi olevansa turvassa, ja mieluusti ilman salia koska salilla ramppaava mies on turn-off. Matala ääni ja isot kädet, totta kai. Ja se intensiivinen katse.
Kunnianhimoa pitää olla, ja määrätietoisuutta. Rohkeutta ja aloitteellisuutta totta kai. Halua kamppailla naisesta, mikä mies se nyt on joka heti luovuttaa. Ja etenkin itsevarmuutta, mikä onkin helppoa nuorelle miehelle kun on pelkää ilmaa deittimarkkinoilla, nuorten naisten ollessa kuin poptähtiä.
Jos nyt naisille esitetään toivomus, tai miksei vaikka vaatimus, normaalipainosta joka oli normaalia vain pari vuosikymmentä sitten...niin se on aika helvetin vähäinen vaatimus verrattuna siihen mitä miehiltä on aina vaadittu. Nyt naiset saavat maista pientä osaa suorituspaineista jotka ovat aina koskeneet miehiä, ja heti alkaa valitus.
Vielä koomisempaa on se kuinka puhut nuorista naisista. Yksikään olento maan päällä ei ole niin etuoikeutettu deittimarkkinoilla kuin nuori nainen. Jo 15-vuotiaat pikkutytöt tietävät olevansa poikien halujen kohteita, eikä heidän tarvitse tehdä muuta kuin valkata koska ja kuka kelpaisi.
Jos naisillekin tulee paineita olla vastakkaisen sukupuolen mieleen, niin HYVÄ.
Tässähän juuri puhuttiin siitä kun ei ole ollut halujen kohde koskaan. En edes 15-vuotiaana, oikeastaan jopa vähemmän silloin.
Nämä tietyt kirjoittelijat kieltäytyvät uskomasta, että on nuoriakin naisia jotka ovat kuin ilmaa miehille. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Nuorena olin tissitön, näppyläinen ja varustettu hammasraudoilla ja silmälaseilla ja voin sanoa, että huomio poikien taholta oli tasan 0. Nyt nelikymppisenä takana on kaksi miessuhdetta, pitkä parisuhde ja yksi seksisuhde. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa nainen oppii ymmärtämään että on kahdenlaisia naisia, niitä joista pojat ja miehet pitävät ja niitä, jotka eivät miehille kelpaa. Ulkonäkö on tässä se ratkaisevin seikka ja varsinkin rinnat.
Niin no ei ne rinnatkaan oo ikinä mitään auttaneet....
En usko tuohon. Jos naisella on rinnat ja hän laittaa niitä vähänkään tyrkylle, niin taatusti paikalle lehahtaa parvi kuolaavia miehiä joista voi valita itselleen sopivimman.
Ei pidä paikkaansa. T. Tuo 37v neitsyt, 75G.
Missä se ongelma sitten on, minua ainakin alkoi tämän perusteella kiinnostamaan.
Vaihtoehdot on tässä:
1. Trolli/ valehtelija
2. Lähestyvät miehet eivät kelpaa
3.Henkilöllä on sellaiset elintavat ja sosiaaliset ympyrät joissa on mahdotonta olla miesten kanssa tekemisissä75G hinkeillä saa taatusti huomiota ja miehen jos niin haluaa.
Kaksi tätiäni on jääneet tahattomasti sinkuiksi. Nekin iskuyritykset mitä silloin aikanaan saivat tulivat humalaisilta. Täti oli jopa ihastunut yhteen kunnolliseksi tiedettyyn mieheen vaan tämä oli kieltäytynyt tarjouksesta. Molemmilta löytyy isot perät ja hinkit.
No jos on elämän aikana ollut yksi ihastus ja juuri se ei ole tärpännyt, niin ihmekös tuo. Mahtoiko sen lisäksi olla suosittu mies, joku sellainen komea ja aikaansaapa kaveripiirien johtajatyyppi?
Jotenkin ketjusta haiskahtaa ajatus että jos nainen ihastuu tai jopa tekee aloitteen, niin on jossain vikaa jos mies kieltäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koomisetnaiset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Voitaisko vihdoinkin alkaa irtaantumaan tästä myrkyllisestä miesten miellyttämisestä? Eräässä topassa meinaa nuori nainen ottaa kohta hengen itseltään jäätyään vaille huomiota.
Naiset! Noustaan vastarintaan. Me olemme vahvempia ihanina omina itsenämme emmekä kaipaa miehien asettamia markkina-arvoja ja almuja, joita he maksavat tästä näennäisestä markkina-statuksesta.
Kannustan nuoria naisia jättäytymään hetkeksi deittimarkkinoilta keskittyen lähinnä nyt itseensä. Parhaimmassa tapauksessa löydät itsellesi mieluisan alan tai muuten vain uuden suunnan.
Ole ihana nainen vailla murheita!Hieno voimaantumisfantasia. Sitten takaisin maan pinnalle:
Te, naiset, halusitte tasa-arvoa. Asiat joista te valitatte tässä, ovat sellaisia jotka ovat koskeneet miehiä iät ja ajat.
Itse asiassa miehen tilanne on vielä huonompi, koska pituus ratkaisee, eikä se ole muutettavissa. Mutta toki pitää olla myös roteva tai raamikas jotta nainen tuntisi olevansa turvassa, ja mieluusti ilman salia koska salilla ramppaava mies on turn-off. Matala ääni ja isot kädet, totta kai. Ja se intensiivinen katse.
Kunnianhimoa pitää olla, ja määrätietoisuutta. Rohkeutta ja aloitteellisuutta totta kai. Halua kamppailla naisesta, mikä mies se nyt on joka heti luovuttaa. Ja etenkin itsevarmuutta, mikä onkin helppoa nuorelle miehelle kun on pelkää ilmaa deittimarkkinoilla, nuorten naisten ollessa kuin poptähtiä.
Jos nyt naisille esitetään toivomus, tai miksei vaikka vaatimus, normaalipainosta joka oli normaalia vain pari vuosikymmentä sitten...niin se on aika helvetin vähäinen vaatimus verrattuna siihen mitä miehiltä on aina vaadittu. Nyt naiset saavat maista pientä osaa suorituspaineista jotka ovat aina koskeneet miehiä, ja heti alkaa valitus.
Vielä koomisempaa on se kuinka puhut nuorista naisista. Yksikään olento maan päällä ei ole niin etuoikeutettu deittimarkkinoilla kuin nuori nainen. Jo 15-vuotiaat pikkutytöt tietävät olevansa poikien halujen kohteita, eikä heidän tarvitse tehdä muuta kuin valkata koska ja kuka kelpaisi.
Jos naisillekin tulee paineita olla vastakkaisen sukupuolen mieleen, niin HYVÄ.
Tässähän juuri puhuttiin siitä kun ei ole ollut halujen kohde koskaan. En edes 15-vuotiaana, oikeastaan jopa vähemmän silloin.
Nämä tietyt kirjoittelijat kieltäytyvät uskomasta, että on nuoriakin naisia jotka ovat kuin ilmaa miehille. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Nuorena olin tissitön, näppyläinen ja varustettu hammasraudoilla ja silmälaseilla ja voin sanoa, että huomio poikien taholta oli tasan 0. Nyt nelikymppisenä takana on kaksi miessuhdetta, pitkä parisuhde ja yksi seksisuhde. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa nainen oppii ymmärtämään että on kahdenlaisia naisia, niitä joista pojat ja miehet pitävät ja niitä, jotka eivät miehille kelpaa. Ulkonäkö on tässä se ratkaisevin seikka ja varsinkin rinnat.
Niin no ei ne rinnatkaan oo ikinä mitään auttaneet....
En usko tuohon. Jos naisella on rinnat ja hän laittaa niitä vähänkään tyrkylle, niin taatusti paikalle lehahtaa parvi kuolaavia miehiä joista voi valita itselleen sopivimman.
Ei pidä paikkaansa. T. Tuo 37v neitsyt, 75G.
Missä se ongelma sitten on, minua ainakin alkoi tämän perusteella kiinnostamaan.
Vaihtoehdot on tässä:
1. Trolli/ valehtelija
2. Lähestyvät miehet eivät kelpaa
3.Henkilöllä on sellaiset elintavat ja sosiaaliset ympyrät joissa on mahdotonta olla miesten kanssa tekemisissä75G hinkeillä saa taatusti huomiota ja miehen jos niin haluaa.
Kaksi tätiäni on jääneet tahattomasti sinkuiksi. Nekin iskuyritykset mitä silloin aikanaan saivat tulivat humalaisilta. Täti oli jopa ihastunut yhteen kunnolliseksi tiedettyyn mieheen vaan tämä oli kieltäytynyt tarjouksesta. Molemmilta löytyy isot perät ja hinkit.
No jos on elämän aikana ollut yksi ihastus ja juuri se ei ole tärpännyt, niin ihmekös tuo. Mahtoiko sen lisäksi olla suosittu mies, joku sellainen komea ja aikaansaapa kaveripiirien johtajatyyppi?
Jotenkin ketjusta haiskahtaa ajatus että jos nainen ihastuu tai jopa tekee aloitteen, niin on jossain vikaa jos mies kieltäytyy.
Entäs jos on ihastunut / tehnyt aloitteen lukemattomia kertoja ja aina saanut pakita? Ja samalla kukaan ei ole lähestynyt minua? Montako kymmentä vuotta tätä pitää kestää ennen kuin saa sanoa että tilanne harmittaa aivan helvetisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaha joku taisi poistattaa vastaukseni jossa kerroin että minua on useinkin syytetty valehtelijaksi kun kerron etten ole koskaan tapaillut miehiä. Ja että tapaan kyllä miehiä paljonkin mutta saan heistä kavereita. Ja että tunnen kuusi samanlaista 35+ naista eikä meissä ole mitään vikaa.
Onko totuus niin vaikea sulattaa - että kaikilla naisilla ei ole sataa kosijaa emmekä me todellakaan voi "valita" jotain miestä?
Jos tunnet muitakin samanlaisia naisia, niin millaisia olette? Kerro vähän tarkemmin. Ei tartte mitään henkilötietoja luetella, mutta millaisia ihmisiä olette ja mitä teette elämässä.
Tekee uteliaaksi lukea, että on olemassa naisia, joilla voisi olla samantyyppisiä kokemuksia elämässäni kuin minulla miehenä. Itse olen amk:n käynyt mies ja ihan normaalisti töissä. Joskus nuorempana kelpasin pari kertaa vuoden-kahden suhteisiin, mutta nyt en ole ollut kymmeneen vuoteen missään intiimimmässä kontaktissa kehenkään naiseen. Epäilen olevani niin ruma etten kelpaa, enkä ole myöskään erityisen ekstrovertti tai karismaattinen.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.
No tässä vähän luonnehdintaa...
- Minä itse: asunut ulkomailla jo pitempään, vilkkaassa toimistossa töissä, miehiä ja naisia 50-50. Miljoonakaupunki, muita ulkomaalaisia on helppo tavata, paikalliset vähän nihkeämpiä. Olen ollut viime vuosina liian paljon kotona, sen myönnän, mutta ikävuodet 25-35 olin hyvinkin aktiivinen parin etsinnässä. Tosiaan friendzone enemmän kuin tuttu. Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos...
- Kaveri 34v: terveydenhuollossa töissä, supersosiaalinen, varmaan 5 iltaa viikossa menossa jossain. Taiteellinen, nätti, kupliva, nauraa sydämensä pohjasta. Kenelläkään ei oikeasti ole niin paljon kavereita kuin tällä ihmisellä. Koko elämässä kaksi lyhyttä tapailusuhdetta jotka loppuivat kun mies jätti. Ehkä sitten vähän äkkipikainen tunteissaan, mutta leppyy nopeasti, ja kyllähän moni räiskähtelevä ihminen löytää just itselleen sopivan puolison.
- Kaveri 40v: esimiesasemassa, sosiaalinen mutta lähinnä oman tuttavapiirin kanssa. Ei ehkä tapaa niin paljon uusia ihmisiä? On sanonut että luottaa ns. kohtaloon, ei halua nettideittiä tms kokeilla. Hyväsydäminen ja hyvä kokki!
- Kaveri 37v: hänellä on ehkä selkeimmin se ulkoinen "vika" (silmienpyöritys tähän kohtaan) mitä eniten parjataan, eli ylipainoa on. Taustalla aika rankka elämä ja terveyshuolia, jotka osaltaan vaikuttavat painon kanssa kamppailuun. Hän on kuitenkin uskomattoman mukava, naisellinen, lempeä, välittävä, ystävällinen ihminen. Tekisi mitä tahansa puolisonsa vuoksi, kun kaverienkin eteen tekee. Työnsä on yksinäistä koneella puurtamista eli sieltä ei ketään löydy.
- Kaveri 37v: itsenäinen oman tiensä kulkija, lääkäri, ulkomailla töissä, sen tyyppinen että lähtee vaikka aasin selässä Mongolian vaellukselle jne. Hänestä en ole varma haluaakokaan ketään. Mutta ulkonäöltään kaunis ja varmasti älykkyydeltään jopa pelottava. Sellainen ihminen jota kukaan ei pidä luuserina vaikka olisi koko elämänsä yksin.
Eli useampikin elämyshakuinen nainen joiden ongelma on siinä ettei kelpaa kuin komea ja karismaattinen mies, ja senkin pitää tupsahtaa vastaan "jostain" ilman etsimistä. Ja jos niin kävisi, nainen haluaisi pian taas muutosta elämään.
"Siinä poistetussa viestissä mainitsin että viimeksi pari viikkoa sitten nuori komea mies makoili sängylläni ja totesi että kiva olla naisen kanssa kaveri, kun sun kanssa ei tulisi mieleenkään yrittää mitään. Kiva, kiitos..."
Kannattaisiko katsella oman ikäisiä ja tavallisemman näköisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koomisetnaiset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Voitaisko vihdoinkin alkaa irtaantumaan tästä myrkyllisestä miesten miellyttämisestä? Eräässä topassa meinaa nuori nainen ottaa kohta hengen itseltään jäätyään vaille huomiota.
Naiset! Noustaan vastarintaan. Me olemme vahvempia ihanina omina itsenämme emmekä kaipaa miehien asettamia markkina-arvoja ja almuja, joita he maksavat tästä näennäisestä markkina-statuksesta.
Kannustan nuoria naisia jättäytymään hetkeksi deittimarkkinoilta keskittyen lähinnä nyt itseensä. Parhaimmassa tapauksessa löydät itsellesi mieluisan alan tai muuten vain uuden suunnan.
Ole ihana nainen vailla murheita!Hieno voimaantumisfantasia. Sitten takaisin maan pinnalle:
Te, naiset, halusitte tasa-arvoa. Asiat joista te valitatte tässä, ovat sellaisia jotka ovat koskeneet miehiä iät ja ajat.
Itse asiassa miehen tilanne on vielä huonompi, koska pituus ratkaisee, eikä se ole muutettavissa. Mutta toki pitää olla myös roteva tai raamikas jotta nainen tuntisi olevansa turvassa, ja mieluusti ilman salia koska salilla ramppaava mies on turn-off. Matala ääni ja isot kädet, totta kai. Ja se intensiivinen katse.
Kunnianhimoa pitää olla, ja määrätietoisuutta. Rohkeutta ja aloitteellisuutta totta kai. Halua kamppailla naisesta, mikä mies se nyt on joka heti luovuttaa. Ja etenkin itsevarmuutta, mikä onkin helppoa nuorelle miehelle kun on pelkää ilmaa deittimarkkinoilla, nuorten naisten ollessa kuin poptähtiä.
Jos nyt naisille esitetään toivomus, tai miksei vaikka vaatimus, normaalipainosta joka oli normaalia vain pari vuosikymmentä sitten...niin se on aika helvetin vähäinen vaatimus verrattuna siihen mitä miehiltä on aina vaadittu. Nyt naiset saavat maista pientä osaa suorituspaineista jotka ovat aina koskeneet miehiä, ja heti alkaa valitus.
Vielä koomisempaa on se kuinka puhut nuorista naisista. Yksikään olento maan päällä ei ole niin etuoikeutettu deittimarkkinoilla kuin nuori nainen. Jo 15-vuotiaat pikkutytöt tietävät olevansa poikien halujen kohteita, eikä heidän tarvitse tehdä muuta kuin valkata koska ja kuka kelpaisi.
Jos naisillekin tulee paineita olla vastakkaisen sukupuolen mieleen, niin HYVÄ.
Tässähän juuri puhuttiin siitä kun ei ole ollut halujen kohde koskaan. En edes 15-vuotiaana, oikeastaan jopa vähemmän silloin.
Nämä tietyt kirjoittelijat kieltäytyvät uskomasta, että on nuoriakin naisia jotka ovat kuin ilmaa miehille. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Nuorena olin tissitön, näppyläinen ja varustettu hammasraudoilla ja silmälaseilla ja voin sanoa, että huomio poikien taholta oli tasan 0. Nyt nelikymppisenä takana on kaksi miessuhdetta, pitkä parisuhde ja yksi seksisuhde. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa nainen oppii ymmärtämään että on kahdenlaisia naisia, niitä joista pojat ja miehet pitävät ja niitä, jotka eivät miehille kelpaa. Ulkonäkö on tässä se ratkaisevin seikka ja varsinkin rinnat.
Niin no ei ne rinnatkaan oo ikinä mitään auttaneet....
En usko tuohon. Jos naisella on rinnat ja hän laittaa niitä vähänkään tyrkylle, niin taatusti paikalle lehahtaa parvi kuolaavia miehiä joista voi valita itselleen sopivimman.
Ei pidä paikkaansa. T. Tuo 37v neitsyt, 75G.
Missä se ongelma sitten on, minua ainakin alkoi tämän perusteella kiinnostamaan.
Vaihtoehdot on tässä:
1. Trolli/ valehtelija
2. Lähestyvät miehet eivät kelpaa
3.Henkilöllä on sellaiset elintavat ja sosiaaliset ympyrät joissa on mahdotonta olla miesten kanssa tekemisissä75G hinkeillä saa taatusti huomiota ja miehen jos niin haluaa.
Kaksi tätiäni on jääneet tahattomasti sinkuiksi. Nekin iskuyritykset mitä silloin aikanaan saivat tulivat humalaisilta. Täti oli jopa ihastunut yhteen kunnolliseksi tiedettyyn mieheen vaan tämä oli kieltäytynyt tarjouksesta. Molemmilta löytyy isot perät ja hinkit.
No jos on elämän aikana ollut yksi ihastus ja juuri se ei ole tärpännyt, niin ihmekös tuo. Mahtoiko sen lisäksi olla suosittu mies, joku sellainen komea ja aikaansaapa kaveripiirien johtajatyyppi?
Jotenkin ketjusta haiskahtaa ajatus että jos nainen ihastuu tai jopa tekee aloitteen, niin on jossain vikaa jos mies kieltäytyy.
Entäs jos on ihastunut / tehnyt aloitteen lukemattomia kertoja ja aina saanut pakita? Ja samalla kukaan ei ole lähestynyt minua? Montako kymmentä vuotta tätä pitää kestää ennen kuin saa sanoa että tilanne harmittaa aivan helvetisti?
No saahan sen sanoa ihan heti.
Ymmärrän ihan hyvin. Suurin osa miehistä ymmärtää, se kun on normitilanne ettei tärppää pitkään aikaan.
Kun sanot ettei kukaan ole lähestynyt, tarkoittaako se sitä kirjaimellisesti?
Millaisia miehiä lähestyt ja miten teet aloitteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyllistävät ulkonäköään jos eivät kelpaa. Miehet syyllistävät naisen ulkonäköä jos eivät itse kelpaa. Hohhoijaa. Silti jokainen tietämäni ylipainoinen (reilusti lihavakin) on pitkäaikaisessa parisuhteessa. Joka päivä myös näen pariskuntia, joissa ulkonäkö ei varmasti ole jommalla kummalla tai molemmilla täydellinen.
Sanoisin että kyllä se ulkonäkö vaikeuttaa asioita, mutta ei todellakaan ole mikään ylitsepääsemätön este lähes kenellekään.
Ei, ei se ole lopullinen este. Mutta mistä voi itse tietää mistä kiikastaa kun kukaan ei kiinnostu? Oikeasti kukaan?
Tämä on juuri se syy, miksi itse kiinnostuin tästä ketjusta. Miehenä olen ollut aika pitkään tässä sellaisen tilanteen edessä, että kukaan ei kiinnostu. Tai no, jos kokeilen nettideiteistä, niin jotkut aivan tolkuttomat elämänkoulumuijat joiden kanssa on niin suuri ero elämänkatsomuksessa ja -arvoissa, ettei mistään tule mitään, saattaa kiinnostua. Uskoisin, että varsin monelle muullekin miehelle kuin minulle tuttu tilanne, että naiset ei kiinnostu, ja käytännössä mahdotonta sanoa miksi ne naiset ei kiinnostu. Sen sijaan naiset yleensä ovat tilanteessa, jossa miehiä kiinnostuu heistä jatkuvasti, mutta kiinnostuneet miehet ei vaan kelpaa. Siksi tämä ketju, tavallisesta kaavasta poikkeavana, on kiinnostava.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuneeko se sitten tuosta kropasta, olen aina inhonnut sitä"
Lopetin edellisen suhteen, koska en enää jaksanut sitä miten nainen vihasi kehoaan. Niin pinnallista ja epä-älyllistä. Ehkä tämä suhtautumisesi näkyy ulospäin?
Kylläpä vaikutat empaattiselta ihmiseltä.
Niin, kehoitin muuttamaan ajattelutapaa ja arvostamaan muita ominaisuuksia, mutta ei mennyt jakeluun. Otin naisen, jonka suhtautuminen kehoonsa on luokkaa "vie aivoni paikasta toiseen" ja ollaan parempi match.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koomisetnaiset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on että sun kannattaisi ehdottomasti panostaa kroppaan, se on naiselle ylivoimaisesti helpoin ja tehokkain keino nostaa omaa markkina-arvoa.
Rehellisesti sanottuna itse viehätyn vain hoikista tai urheilullisista vartaloista.
Voitaisko vihdoinkin alkaa irtaantumaan tästä myrkyllisestä miesten miellyttämisestä? Eräässä topassa meinaa nuori nainen ottaa kohta hengen itseltään jäätyään vaille huomiota.
Naiset! Noustaan vastarintaan. Me olemme vahvempia ihanina omina itsenämme emmekä kaipaa miehien asettamia markkina-arvoja ja almuja, joita he maksavat tästä näennäisestä markkina-statuksesta.
Kannustan nuoria naisia jättäytymään hetkeksi deittimarkkinoilta keskittyen lähinnä nyt itseensä. Parhaimmassa tapauksessa löydät itsellesi mieluisan alan tai muuten vain uuden suunnan.
Ole ihana nainen vailla murheita!Hieno voimaantumisfantasia. Sitten takaisin maan pinnalle:
Te, naiset, halusitte tasa-arvoa. Asiat joista te valitatte tässä, ovat sellaisia jotka ovat koskeneet miehiä iät ja ajat.
Itse asiassa miehen tilanne on vielä huonompi, koska pituus ratkaisee, eikä se ole muutettavissa. Mutta toki pitää olla myös roteva tai raamikas jotta nainen tuntisi olevansa turvassa, ja mieluusti ilman salia koska salilla ramppaava mies on turn-off. Matala ääni ja isot kädet, totta kai. Ja se intensiivinen katse.
Kunnianhimoa pitää olla, ja määrätietoisuutta. Rohkeutta ja aloitteellisuutta totta kai. Halua kamppailla naisesta, mikä mies se nyt on joka heti luovuttaa. Ja etenkin itsevarmuutta, mikä onkin helppoa nuorelle miehelle kun on pelkää ilmaa deittimarkkinoilla, nuorten naisten ollessa kuin poptähtiä.
Jos nyt naisille esitetään toivomus, tai miksei vaikka vaatimus, normaalipainosta joka oli normaalia vain pari vuosikymmentä sitten...niin se on aika helvetin vähäinen vaatimus verrattuna siihen mitä miehiltä on aina vaadittu. Nyt naiset saavat maista pientä osaa suorituspaineista jotka ovat aina koskeneet miehiä, ja heti alkaa valitus.
Vielä koomisempaa on se kuinka puhut nuorista naisista. Yksikään olento maan päällä ei ole niin etuoikeutettu deittimarkkinoilla kuin nuori nainen. Jo 15-vuotiaat pikkutytöt tietävät olevansa poikien halujen kohteita, eikä heidän tarvitse tehdä muuta kuin valkata koska ja kuka kelpaisi.
Jos naisillekin tulee paineita olla vastakkaisen sukupuolen mieleen, niin HYVÄ.
Tässähän juuri puhuttiin siitä kun ei ole ollut halujen kohde koskaan. En edes 15-vuotiaana, oikeastaan jopa vähemmän silloin.
Nämä tietyt kirjoittelijat kieltäytyvät uskomasta, että on nuoriakin naisia jotka ovat kuin ilmaa miehille. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Nuorena olin tissitön, näppyläinen ja varustettu hammasraudoilla ja silmälaseilla ja voin sanoa, että huomio poikien taholta oli tasan 0. Nyt nelikymppisenä takana on kaksi miessuhdetta, pitkä parisuhde ja yksi seksisuhde. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa nainen oppii ymmärtämään että on kahdenlaisia naisia, niitä joista pojat ja miehet pitävät ja niitä, jotka eivät miehille kelpaa. Ulkonäkö on tässä se ratkaisevin seikka ja varsinkin rinnat.
Niin no ei ne rinnatkaan oo ikinä mitään auttaneet....
En usko tuohon. Jos naisella on rinnat ja hän laittaa niitä vähänkään tyrkylle, niin taatusti paikalle lehahtaa parvi kuolaavia miehiä joista voi valita itselleen sopivimman.
Ei pidä paikkaansa. T. Tuo 37v neitsyt, 75G.
Missä se ongelma sitten on, minua ainakin alkoi tämän perusteella kiinnostamaan.
Vaihtoehdot on tässä:
1. Trolli/ valehtelija
2. Lähestyvät miehet eivät kelpaa
3.Henkilöllä on sellaiset elintavat ja sosiaaliset ympyrät joissa on mahdotonta olla miesten kanssa tekemisissä75G hinkeillä saa taatusti huomiota ja miehen jos niin haluaa.
Kaksi tätiäni on jääneet tahattomasti sinkuiksi. Nekin iskuyritykset mitä silloin aikanaan saivat tulivat humalaisilta. Täti oli jopa ihastunut yhteen kunnolliseksi tiedettyyn mieheen vaan tämä oli kieltäytynyt tarjouksesta. Molemmilta löytyy isot perät ja hinkit.
No jos on elämän aikana ollut yksi ihastus ja juuri se ei ole tärpännyt, niin ihmekös tuo. Mahtoiko sen lisäksi olla suosittu mies, joku sellainen komea ja aikaansaapa kaveripiirien johtajatyyppi?
Jotenkin ketjusta haiskahtaa ajatus että jos nainen ihastuu tai jopa tekee aloitteen, niin on jossain vikaa jos mies kieltäytyy.
Kyseessä oli yli 50v. suht metsittynyt mörökölli. Ikänsä ollut naiseton eikä lapsiakaan ole näin ollen siunaantunut. Täti pitää erilaisemmista miehistä kiiltokuvamallien sijasta.
Lisään tähän vielä, että olen miesvaltaisella alalla töissä. 70 hengen firmassa 8 naista yhteensä. Eipä tule naisiin törmättyä töiden puolesta ainakaan.