Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka edelleen miettii koulukiusaamista ja ahdistuu kun kohtaa vanhoja koulukiusaajiaan kaupungilla..?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä pelkäää. Ne on muuut jotka saa pelätä.
Anteeksianto vapauttaa.
Katkeruus ja anteeksiantamattomuus on raskasta kannettavaa.
Anteeksianto on erittäin vapauttavaa. Kiusaajat menettävät myös tätä kautta viimeisenkin tavan hallita sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan mulkaista kuin pahanhajuista, halpaa makkaraa ja kävelen muualle katsellen nopeasti kuspään ohi. Samaahan nekin harrastivat "parhaimmillaan"eli olin vain ilmaa niille ja pahimmillaan sit olinkin vihattava, (henkisesti)pahoinpideltävä silmätikku.
Mitään teennäisiä, ylipirteitä tervehdyksiä "moooooooiii,kivaaaa nähdä pitkästä aikaa,mitäs sulle?!"en kuuntelisi, saati antaisi tyydytystä kuulla, että elämästäni ei tullut yhtään mitään, olen totaaliyksinäinen, rahaton erakko, vihaan ihmisiä ja itseäni ja mielleläni jättäisin tämän maailman, kiitos mm. teidän kiusaamiseenne. Tuollaista röyhkeää mielistelyä osa tuollaisista nimittäin saattaa harrastaa "kasvaneena"ihmisenä, yleensä pelkkää esitystä ja tetteria alusta loppuun, haluaa vaan varmistaa, että meneehän sulla yhä varmasti p**kasti.
Olen antanut anteeksi, mutta traumat eivät ole hävinneet. Pelkään edelleenkin paniikkitasoisesti tietynlaisia sosiaalisia tilanteita. Aikuisiällä koulukiusaajiin törmääminen on aiheuttanut ahdistusta, mutta on ollut helpottavaa, että kun näitä on asiakaspalvelutilanteissa kohdannut tiskin toisella puolen, he ovat niitä, joita enemmän hävettää. Hävettäisi itseänikin. Itse en kuitenkaan tehnyt muuta kuin ollut olemassa heidän mielestään väärällä tavalla, kun he taas aktiivisesti terrorisoivat toisen elämää.
Nuorena asiakaspalvelijana sain asiakkaaksi yhden pahimmista kiusaajistani. Ensin sydän hyppäsi kurkkuun, mutta kun huomasin, kuinka paniikkiin hän meni ja olisi halunnut livistää tilanteesta, jännitys laukesi. Kerrankin minä olin häntä vahvemmilla. Palvelin häntä kohteliaasti, kuten kuuluukin, mutta hän oli hyvin vaivautunut. Toisen kerran olin itse toisen koulukiusaajani asiakkaana. Hän oli minulle mukavampi kuin olisi tarvinnut, ja siinä hetkessä annoin hänelle anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäisin koulukiusaajaani puukolla, jos eteen kävelisi.
En näe vanhoja kiusaajiani, mutta ahdistun kun näen teinilaumoja jossain maleksimassa ja pitäisi niiden ohi mennä. Usein mulkoillaan, supistaan ja naureskellaan aivan kuin silloin omaan kouluaikaan ja se paska aika palaa mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa käydä aina vanhassa kotikaupungissa sukuloimassa, juuri kiusaajien takia. Se oli myös yksi syy miksi sieltä muutin pois.
Kiusaaminen ei siis rajoittunut kouluun, vaan teininä huutelua sai kuulla aina ohiajavista autoista, kaupungilla, harrastuksissa ym.
Vielä näin aikuisenakin ahdistaa että kohta joku huutaa jotain, vaikka tuskin näin käy.
Koulun todistuksessani oli aina paljon kiitettäviä arvosanoja.
Kaksi oppilasta alkoivat kiusata minua ja keksivät pilkkanimiä.
Eikö heillä ollut kotona kaikki hyvin ? Eivät saaneet rakkautta ?
Toinen päätti lukea enemmän ja toinen teki itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa käydä aina vanhassa kotikaupungissa sukuloimassa, juuri kiusaajien takia. Se oli myös yksi syy miksi sieltä muutin pois.
Kiusaaminen ei siis rajoittunut kouluun, vaan teininä huutelua sai kuulla aina ohiajavista autoista, kaupungilla, harrastuksissa ym.
Vielä näin aikuisenakin ahdistaa että kohta joku huutaa jotain, vaikka tuskin näin käy.
Samoja kokemuksia.. :(
Ei siitä koskaan eroon pääse. Hjallis twiittas lyhyesti aiheesta kun oli kohdannut sattumalta entisen koulukiusaajansa niin meni ihan lukkoon ja ikää hänellä on yli 60v jo. En tule itsekkään koskaan unohtamaan omia kiusaajiani vaikka kuinka haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut yhdelle anteeksi, koska hän itse pyysi anteeksi. Näin aikuisena olen tajunnut, miten huonoista kotioloista hän oli. Minulla ei ole mitään kaunoja häntä kohtaan. Kukaan muu kiusaajistani ei ole pyytänyt anteeksi. En muistele heitä mitenkään katkerana, mutta kiusaaminen on jättänyt jälkensä. Olen edelleen todella ujo ja ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Itsetuntoni on olematon ja kuvittelen kaikkien arvostelevan.
Olen kohdannut.. Aloin tärisemään..
Mä pelkään ylipäänsä nuorisojoukkoja tästä syystä. Olen jo keski-ikäinen joten he eivät edes huomaa minua mutta silti on näin.
Joo.. En siksi kulje kuin öisin..
En ole kohdannut, mutta jos kohtaisin niin löisin.
Mua ei onneksi koskaan kiusattu koulussa, mutta lukio oli muuten ihan helvetin raskasta aikaa. Edelleen ahdistaa jos nään kaupungilla entisiä lukiolaisia.