Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan valmistunut miksikään, ja tämä viikonloppu on aina raskas ja kyyneleitä täynnä
31.05.2020 |
Saa haukkua ja saa ihmetellä, miksi olen tällainen luuseri. Ihmettelen samaa itsekin. En vaan saa kouluja käytyä. Ne on jääneet kesken, olen saanut pahoja ahdistuskohtauksia, pelkotiloja. Olen jäätynyt täysin, kun olen tehnyt jonkin virheen tai huomaan tai luulen, että opettaja katsoo jotenkin pahasti.
Ja kyllä, olen mt-ongelmainen ja ei, en saa terapiaa koska olen eläkkeellä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä ongelmaisia myös valmistuneissa, jos se jotenkin lohduttaa. t. työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ylioppilas
No kuule ei lohduta, vaan saa itkemään kahta kauheammin. Kun muut pystyy ja itse ei. Omasta puolestani saat painua helvettiin. Ap
Tsemppiä ap. Mä täytän kohta viisikymppiä eikä minustakaan ole ollut mihinkään enkä ole mitään tutkintoa pystynyt suorittamaan. Se katkeruus helpottaa ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet jo eläkkeellä, niin miksi tarvitset opiskelupaikkaa?
Olisit kiitollinen, että saat rahaa kotona makaamisesta ja täällä ulvomisesta. Aika monessa paikassa ei ole asiat yhtä hyvin.
Huomaan kaipaavani sitä aikaa, kun valmistui lukiosta. Vaikka itse olin uupunut ja sen jälkeen yksinäinenkin, oli siinä jotain taikaa, kun ympärillä oli vielä paljon nuoria, joilla elämä alkoi. Nuoruuden hehku. Ehkä kaipaa sitä, kuinka lopulta kuitenkin sai nauttia sen jälkeisistä vuosista. Välillä ahdistaa, että ne on jo takana.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo eläkkeellä, niin miksi tarvitset opiskelupaikkaa?
Miksi meistä kukaan tarvitsee opiskelupaikkaa enemmän kuin joku toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme marttyyri tämä ap. Toinen yrittää lohduttaa, niin saakin p*skaa niskaan. Luuletko olevasi niin uniikki lumihiutale, että nimenomaan sinua pitäisi sääliä ja auttaa, eikä kohtalotoveri saa mainita itsestään mitään?
Ihan oikein sulle tuo tilanteesi, kerta tuollaiseksi paljastuit.
En ole minäkään. Ymmärrän miltä se tuntuu. Oon 30vuotias nainen, eikä mulla ole mitään koulutusta. Oon sairastanu masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa alle teini ikäisestä. Oon työkyvyttömyyseläkkeellä.
Oon saanu ihmetyksiä ja haukkuja omilta vanhemmiltani ja suvulta, koska luulevat että lusmuilen huvikseni. Heistä kukaan ei tiedä, mikä tilanteeni on, joten toisaalta ymmärrän että asenne on ihmettelevä, mutta ei tarttis kuitenkaan v*ttuilla.
Äiti aina välillä jauhaa sitä, kuinka häntä niin surettaa kun mun valmistumista ammattiin ei koskaan ole juhlittu ja kuinka muiden lastensa on juhlittu, koska kaikki ovat käyneet jonkun ammatin. Tuo satuttaa mua niin, etteivät sanat riitä 😔 Mutta en voi heille kertoa totuutta, koska eivät ymmärrä mielenterveys ongelmia. Parempi olla hiljaa.
Onneks välimatkaa on 300km ettei tartte usein nähdä ja kuunnella sitä samaa paskaa.
Viime vuonna äiti soitti ja hehkutti, kuinka mun siskon tyttö on valmistunut ja kuinka fiksu ja menestynyt se on. En ole yli 10v ollu siskon kanssa tekemisissä ja äiti tietää sen ja sen, ettei mua siskon elämä ja hänen elämäänsä liittyvät asiat kiinnosta, mutta pitäähän sitä päästä piilov*ttuilemaan mulle heti kun joku valmistuu 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsikaan ei ole valmistunut mistään eli et ole ainoa.
Äläää huoli. Mä valmiistun muttta olen liika ruma tekemään niiitä töitä kun tämä maailma on nykysin niin sivistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylioppilaaksi voi lukea vaikka 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyri tämä ap. Toinen yrittää lohduttaa, niin saakin p*skaa niskaan. Luuletko olevasi niin uniikki lumihiutale, että nimenomaan sinua pitäisi sääliä ja auttaa, eikä kohtalotoveri saa mainita itsestään mitään?
Ihan oikein sulle tuo tilanteesi, kerta tuollaiseksi paljastuit.
Eihän tuore ylioppilas ole mikään ap:n kohtalotoveri vaan juuri sellainen, jollainen ap haluaisi olla mutta ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme marttyyri tämä ap. Toinen yrittää lohduttaa, niin saakin p*skaa niskaan. Luuletko olevasi niin uniikki lumihiutale, että nimenomaan sinua pitäisi sääliä ja auttaa, eikä kohtalotoveri saa mainita itsestään mitään?
Ihan oikein sulle tuo tilanteesi, kerta tuollaiseksi paljastuit.
Eihän tuore ylioppilas ole mikään ap:n kohtalotoveri vaan juuri sellainen, jollainen ap haluaisi olla mutta ei pysty.
Tuskinpa oli tuore ylioppilas kyseessä.
V*ttu mikä luuseri ap olet. Jopa syöpäsairaat ovat valmistuneet korkeakouluista kesken hoitojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin. Itse olen jo 34v mies ja ainoat käydyt koulutukset ovat lukio ja ammattikoulu(lähihoitaja) ja urheiluhierojakoulu.
1 vuoden ajan kävin amk:ssa tietojenkäsittelyä mutta jätin sen kesken.
Lähihoitajan töissä käyn vakituisesti, mutta en tiedä jaksaako tätä lopun elämää tehdä.
Olet ainakin käynyt elämänkoulua, onhan sekin jotain. :)
Mitä ihmettä 34? Olet ylioppilas, lähihoitaja ja hieroja. Siinä on kaksi ammattia ja yksi yleissivistävä toisen asteen tutkinto.
Aloittajalla ei ilmeisesti ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Tilanteenne eivät todellakaan ole vertailukelpoisia, tavallinen ammattikoulun käynyt duunari ei ole täysin kouluttamaton.
Aloittajan asenne on kyllä sellainen, ettei ole ihme jos ei ole edes oppisopimuksella minnekään päässyt. Mukava olla aina vain äidin oma vauva eikä omaa vastuuta tarvitse ottaa, byää kun pitäisi pystyä koulujakin käymään mutta ihan AHDISTAA hui.
Kaverini mummi pääsi ylioppilaaksi 70v, eli niin kauan kun on elämää on toivoa! Ei kyllä ollut mitkään laudaturin paperit mutta nuorena ei ollut kouluja saanut käydä! Piti vielä isot ylppärijuhlat!
Minulla on kaksikymmentä vuotta työelämää takana, enkä vieläkään omista muuta kuin tuulenhuuhtoman perseen. Revi siitä.
Miksi ei auta,kun minuakin auttoi? Psyk.sairaanhoitaja antaa lähetteen psykiatrille joka antaa laput kelaan. Pitää vaan osata itse vaatia ja olla lujana. Itse olin todella ahdistunut pitkään ja masentunut,mutta 2v kelan tukemaa psykoterapiaa auttoi ja nyt olen valmistumassa 36vuotiaana ammattiin ja töitäkin päässyt jo tekemään. Itse jäi maksettavaa 30€ ,kun kokonaissumma oli 85€ 45min terapiaa kerran viikossa. Tämän omavastuun saa vielä toimeentulotukena jos ei ole rahaa maksaa itse. Nyt tsemppaat itsesi ja vaadit päästä terapiaan!! Helppoa ei ole tiedän ja terapia on välillä hirmu raskasta,mutta pikkuhiljaa alkaa olo kevenemään 👍❣️