Mistä saitte lapsena rahaa? Viikkoraha, pyytämällä? Entä omat lapsenne?

Me asuttiin paikassa, jossa asui paljon vanhuksia naapuristossa. Auttelin heitä n. 10-vuotiaasta alkaen, esim. yhtä vanhusta, jolla oli jalkaproteesi, autoin saunomisessa (kuskasin jalkaa edestakaisin löylyhuoneen, pesuhuoneen ja pukuhuoneen väliä). Yhdelle romaninaiselle tein ristipisto- ja muita kirjontatöitä ja hän maksoi niistä mulle hyvin. Mulla oli monenlaisia bisneksiä ja osasin myös säästää rahaa. En muista saaneeni viikkorahaa koskaan.  Omat lapseni ovat saaneet rahaa hyvistä todistuksista ja koenumeroista, lisäksi pientä viikkorahaa. Teineinä he ovat jakaneet mainoksia. 

Saimme rahaa perusteltuihin isompiin hankintoihin. Ei viikko- tai kuukausirahaa. Kotitöistä ei maksettu, niinkuin oikein onkin. Ei myöskään koetuloksista. Pidän tätäkin hyvänä. Menimme kesätöihin jotain 12 - 13 -vuotiaana ja ne rahat saimme pitää ja käyttää parhaaksi katsomallamme tavalla.

Omalla työllä sai siis vapaasti käytettävää rahaa ja se kasvatti työmotivaatiota ja -moraalia kovasti. Oppi myös säästäväiseksi.

Olemme toteuttaneet tätä pitkälti omien lasten kohdalla, mutta antaneet myös jonkin verran rahaa kuukausittain. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani kellään ei oikeastaan ollut mitään suurempia rahamääriä käytössään, joten eipä me käyty shoppailemassa tai syömässä/kahvilla. Nykyään on selvästi ainakin kaupungissa lapsilla rahaa mukana ja kuluttaminen on ajanviettotapa. En haluaisi ko. tapaa lapsilleni, toisaalta taas en halua heidän joutuvan ikävään asemaan, jossa aina on se joka ei voi osallistua kun ei ole yhtään omaa rahaa.

Mummolta 20 markkaa noin kerran kuukaudessa. Tapahtui 90-luvulla.

Ala-asteaikana 5mk viikossa, joka meni lähinnä karkkipäivänä karkkeihin. Myöhemmin kun olin isompi sain 10mk. Muistan vielä kun isäni oli lyhyen ajan lomautettuna, istuimme perheenä pöydän äärelle ja keskustelimme rahasta. Isäni lomautuksen ajaksi viikkorahani laskettiin 7,50 markkaan. Näin sitä oppi rahasta ja sen käytöstä. Muistan myös kun ajankohtaiseksi tuli uuden polkupyörän ostaminen kun vanha jäi minulle pieneksi. Minulle kerrottiin minkä ajan iskä joutuu tekemään töitä, että polkupyörän on saatu kasaan ja näin terotettiin antamaan arvoa rahalle ja toisen työlle. 

Meidän perheessä lapilisät menivät lähinnä meidän lasten vaate- ja kenkähankintoihin ja ihan meidän lasten arkitarpeisiin. Ei rahaa tai tarvittuja asioita tarvinnut mitenkään erikseen pyytää. Äidillä oli silmää sille, milloin me lapset tarvitsimme uusia kenkiä ja vaatteita. 

Olin 12-17-vuotiaana ensimmäisissä kesätöissä mansikoita pomimassa viikon tai kaksi ja näistä rahoista sain ensimmäistä kertaa laitettua vähän isompia summia säästöön. Sen jälkeen olen aina ollut jossain kesätyössä.

N44

Me saatiin viikkorahaa, en tosin yhtään muista paljon. Oli markka-aikaa.

Meillä teinit saa nykyisin kuukausirahaa noin 50€. Ovat nyt 15 ja 17. Taitavat kyllä saada oikeesti enemmän, koska kyllä me maksetaan aika paljon ylimääräistä ja lipsutaan tuosta summasta. Tuon päälle maksetaan puhelinlaskut ja joitakin ”turhia” ostoksia. Samoin esim. reissuihin ovat aina saaneet ylimääräistä.

On tainnut käydä niin, että nuo viikko ja kuukausirahat on menneet säästöön ja me maksetaan liki kaikki sitten vielä tuohon päälle. Mutta on ainakin molemmilla hyvät säästöt, kun muuttavat pois kotoa. Jos olisivat kaikki tuhlanneet, niin ei me varmaan näin löysäkätisesti olis rahoitettu heitä.

Lapsena sain 10mk viikkorahaa joka viikko, eikä sen eteen täytynyt tehdä mitään. Myöhemmin teini-ikäisenä sain rahaa kun pyysin, mutta en huikeita määriä. Omassa kasvatuksessani oli kuitenkin niin paljon asioita pielessä, että oikeastaan oli vain huono juttu, että sain käteistä rahaa ilman, että kukaan opetti sitä käyttämään. 

Omat lapseni eivät saa viikkorahaa, vaan heillä on omat tilit joihin pääsevät käsiksi vasta 25-vuotiaina. Huimia summia niille ei kerry, mutta jotakin. Nyt kouluikäisinä saavat rahaa synttäreillä ja nimppareilla, ja välillä meiltä vanhemmilta. Emme anna käyttää sitä rahaa ihan mihin sattuu, vaan pyrimme kannustamaan säästämiseen ja pitkäjänteisyyteen. Muutaman kerran olemme tulleet vastaan, esim. että legopaketista maksamme puolet (hinta 60€). 

En osaa sanoa, onko tämäkään sen järkevämpi tapa kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti sanoi "Ei minullekaan kukaan kotitöistä maksa" ja minusta se on kyllä ihan fiksua. Kotityöt siis kuului meillä jokaiselle ilman mitään erillistä maksua.

Kävin auttelemassa naapureita puiden mätössä, haravoinnissa yms ja sain siitä muutamia markkoja. Kesätöissä kävin mansikkamaalla. Eipä sillä rahalla oikein mitään siihen aikaan tehnytkään, kun asui kaukana lähimmästä kaupastakaan. Kesätyörahoilla osti sitten cd-levyjä, kun pääsi käymään kaupungissa.

Minusta tuo ei ole fiksu sanonta, se tekee kotitöistä taloudellisesti arvottomia, vaikka näin ei oikeasti ole. Jos taloudessa kukaan ei tee kotitöitä, niitä joudutaan ostamaan ulkopuolelta (ruoka, siivous...)

Minusta se on hyvinkin fiksusti sanottu. Eihän äidille tosiaan kukaan maksa kotitöitä, joten miksi pitäisi muillekaan maksaa. Palkanmaksu kotitöitä antaa lapsille viestin, että yhteisen kodin huoltoa ei tarvitse tehdä ellei siitä makseta. Jos äiti (ja isä) noudattaisi samaa linjaa, kukaan ei tekisi kotitöitä. 

Miksi äidille ei voitaisi maksaa (ja isälle)? Kotityö on työtä siinä missä kodin ulkopuolellakin tehty työ ja säästetty euro on ansaitun veroinen. Juuri äsken esimerkiksi tienasin reilun euron leipaisemalla teeleipiä (vastaavien leipien hinta kaupassa miinus teeleipien ainekset ja sähkönkulutus).

Se ettei kotityötä arvoteta rahassa, on suuri huijaus naisia kohtaan.