Lue keskustelun säännöt.
Valitsitko alan palkan/työllisyysnäkymien perusteella - miten kävi?
30.05.2020 |
Oletko tyytyväinen nykytilanteeseesi ja nautitko työstä?
Kommentit (25)
En. Opiskelin kaikkea mielenkiintoista ajattelematta palkkaa tai työllistymistä. Huonosti on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miettinyt. Olisi pitänyt. Palkka oli ihan kuraa nyt sitten uusi ala edessä.
Opiskelin apinaduunarihomman. Sillä asuntolaina oli maksettu 35-vuotiaana. Sen jälkeen yo-tutkinto, joka työllistää huonosti, mutta ei mulla niin kiirettä töihin ole muutenkaan, ja jos on tarvis, niitä apinahommia saa aina.
En sen takia, myöhemmin vasta sain tietää tarkalleen kuinka paljon töitä on taarjolla.. Ja hoito-ala. Siis tiesin, että enemmän ku edelliselle alalleni, mutta se ei ollu syy miks menin opiskelemaan. Tiesin että sopisin hoitajaksi. Mutta en ole tyytyväinen alan työyhteisöihin enkä myöskään siihen, ettei oo mahollista edetä tms, enkä hierarkia-peleihin ja "orjuuteen" jne. Eli oon vaihtamassa alaa. :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps. Meidät piti repiä jo koulun penkiltä töihin ja liksa saataisiin päättää itse. Toisin kävi. Vieläkin työtön, valmistumisesta puoli vuotta. Monella tutulla samalla alalla opiskelleella sama tilanne. Tunkit.
Valitsin pitkälti järkiperustein, minusta tuli juristi. Hyvin kävi, työ on mielenkiintoista, palkka hyvä, paljon erikoistumismahdollisuuksia ja työllisyys ainakin pk-seudulla erinomainen. Olen tyytyväinen valintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Meidät piti repiä jo koulun penkiltä töihin ja liksa saataisiin päättää itse. Toisin kävi. Vieläkin työtön, valmistumisesta puoli vuotta. Monella tutulla samalla alalla opiskelleella sama tilanne. Tunkit.
vähän sama tosin valmistumisesta 8 vuotta ja samoilla "tulevaisuuden ala" sloganeilla mainostetaan edelleen. odottelen et se tulevaisuus realisoitus tässä joskus ennen eläkeikää
Pohdin luonnontieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisen välillä. Menin laiskuuttani teknilliseen, koska sinne oli helppo päästä ja ajattelin että DI-tutkinnolla saa hyvä palkkaista työtä. Ja nyt olen työtön DI. voisihan sitä täydentää tutkintoa jollain työllistävämmällä opintosuunnalla, mutta kun ala ei kiinnosta pätkääkään enää. Olisi pitänyt panostaa lukion jälkeen lääkiksen pääsykokeeseen mieluummin. Tällä hetkellä mietin siis totaalista alan vaihtoa. Tie lääkikseen lienee tällä hetkellä liian pitkä, mutta muita aloja on mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin yliopistosta IT-alalle just ennen Nokian tuhoa 2007. Olen kyllä aina ollut töissä ja ihan ok palkalla, mutta siitä ihan liian pitkän pätkän hirveässä firmassa jossa kiusattiin ihan urakalla ja puolet pomoista olivat sairaita narsisteja. Uusia töitä ei vaan löytynyt kun entiset Nokialaiset vyöryivät markkinoille. Lopulta muutin ulkomaille ja nyt on sekä hyvä palkka että firma.
Eli tavallaan ekat 10+ vuotta valinta tuntui huonolta, mutta kun uskalsin muuttaa maasta, tajuan kuinka hyvä, monipuolinen ja helposti siirrettävissä ammattitaitoni on. Esim lääkärinä tai juristina olisi lähes mahdoton muuttaa maata ilman pitkää paikallista pätevöitymiskoulutusta. Lopulta siis ehdottomasti kannatti, kun en kuitenkaan suomeen halunnut jäädä.
Lähdin opiskelemaan sen perusteella mikä kiinnosti en ajatellut yhtään onks duunia tai mikä on palkka. Opiskeluaikana vähän valkeni että palkkaus on ihan pyllystä. Valmistumisen jälkeen työllistyin kahdessa viikossa ihan muihin hommiin jossa oon nyt 15 vuotta puuhastellut siistiä sisä duunia 8-16 ja kohtuullisen hyvällä liksalla. Opinnot ja työkokemus eivät kohtaa mutta vielä olen ajatellut et vois suorittaa yamk tutkinnon jolla sais ne vähän lähemmäs toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Meidät piti repiä jo koulun penkiltä töihin ja liksa saataisiin päättää itse. Toisin kävi. Vieläkin työtön, valmistumisesta puoli vuotta. Monella tutulla samalla alalla opiskelleella sama tilanne. Tunkit.
vähän sama tosin valmistumisesta 8 vuotta ja samoilla "tulevaisuuden ala" sloganeilla mainostetaan edelleen. odottelen et se tulevaisuus realisoitus tässä joskus ennen eläkeikää
Olis kiva jos kertoisitte nuo hutivalinnat...
Valitsin alan osin työllistymisen vuoksi ja osin kiinnostuksen vuoksi. Töitä on riittänyt ja työ on kiinnostavaa. En kadu valintaani, mutta en osannut alaa valitessa miettiä, sovinko ihmisenä tälle alalle. Siinä mielessä valinta saattoi olla huti, mutta en silti vaihtaisi alaa, koska se ei ole vaikuttanut työni laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion kävin. Ei mennyt hyvin, opiskelu ei ollut mun juttu. Sen jälkeen kävin parikin amista. Toisen alan töihin työllistyinkin, mutta vain määräaikaisiin työsuhteisiin. Työ oli raskasta ja paskasta. Ei oikeastaan edes harmittanut, että en työllistynyt.
31-vuotiaana lähdin siivoojaksi, kun halusin tehdä töitä. Nyt olen ollut 5 vuotta putkeen töissä. Palkka 10, 67 €/h. En pidä työstäni ja palkka on huono. Mutta kyllä sillä elää.
Kiinnostuksen mukaan ja en ollut enää aivan nuori, kun lähdin tälle alalle. Nyt usean työvuoden jälkeen ala on edelleen melko varma työllisyyden suhteen ja pidän työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen mukaan ja en ollut enää aivan nuori, kun lähdin tälle alalle. Nyt usean työvuoden jälkeen ala on edelleen melko varma työllisyyden suhteen ja pidän työstäni.
Sosiaali -ja terveysala
Joo. Olen lakimies. En tunne mitään intohimoa työhöni, mutta se on ihan kivaa ja menen melkein aina mielelläni töihin.
Kuka idiootti valitsee alan noiden perusteella? Minkälainen suhde teillä oikein ihmisinä on itseenne? Varmaan ihan surkea. Ala pitää valita sen mukaan, millaisessa ammatissa oma itse viihtyy, ei tuollaisten ulkoisten asioiden perusteella. Nuo valitsemalla näkee, ettei suhde itseen ole korkeimmalla jalustalla, vaan tarve asettautua pieneksi mutteriksi yhteiskunnan hyväksikäytettäväksi.
Jos siis vaikka perustelee sen, että valitsi alan hyvillä työllisyysnäkymillä siten, että oma itse ei viihdy alalla, jolla olisi epävarmuutta työllistymisessä, sehän on sama kuin myöntää, ettei tee unelmiensa työtä tai sitä kaikkein mieluisinta työtä, jossa yhdistyisivät sekä nautittavuus että hyvä työllisyys. Ellei sitten nauti jostain kuivakasta paskasta.
Valitsin hoitoalan työllistävyyden takia. Jo opiskeluaikana harjoitteluissa tajusin, että olen kaukana siitä mikä oikeasti sopisi minulle. Jokainen sekunti työharjoittelussa oli kärsimystä.
Sittemmin vaihdoin teoreettisemmalle alalle. Nyt palkka on parempi ja työ pääosin kivaa.
Pohdin teknillisen yliopiston ja matemaattis-luonnontieteellisen välillä. Valitsin teknillisen ja kouluttauduin dippainssiksi, mutta en koskaan saanut töitä. Menin sitten matemaattis-luonnontieteelliseen. En tiedä saanko tälläkään töitä, mutta ainakaan en jäänyt kotiin murehtimaan.