Sinun ja äitisi synnytys - yhtäläisyyksiä?

Mulla ja siskollani tosin oli aika samanlainen kuin äidilläni.

Äidillä meni vedet ja viidessä tunnissa oli lapsi maailmassa... mulla vesien menosta meni 7 tuntia. Sujuvia synnytyksiä ovat olleet kaikki siskoni, äitini ja mun synnytykset vaikka pienikokoisia ollaankin

Molemmat repes pahasti ja nopsat synnytykset. Ei kiva ei.

Itse mietin tuota esikoista odottaessani, että mitenkä on kun äidilläni on melko kapea lantio ja siksi kaikki synnytykset ovat olleet vaikeita. Lääkäri kuitenkin jo siinä vaiheessa sanoi, että minun lantioni näyttää ihan ' hyvän kokoiselta' . Äitini on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa perätilan takia sektiolla ja kolme alakautta, eikä synnytykset ole ole ollut toisiaan helpompia, ehkä vielä vaikeampia kuin edelliset.

Itselläni taas esikoisen synnytys ei tahtonut lähteä käyntiin, mutta muuten sujui todella hyvin ja kakkonen tuli vielä nopeammin :)

Ja omat synnytykseni ovat molemmat alkaneet vesienmenolla, äidilläni taas supistuksilla eivätkä vedet ole menneet kertaakaan ennen synnytyssalia :b

Isäni siskoilla(4) taas kaikki synnytykset ovat menneet tosi kivuttomasti ja heillä onkin kaikilla 3-5lasta.. luulen että kyllä ne ' synnytysgeenit' voi sieltäkin puolelta jostain tulla, eikä nuo oman äidin ' synnytysgeenit' paljon sen enempää vaikuta...

Äitini synnytys kesti 26h, josta ponnistusvaihe neljä tuntia! Ja tuloksena minä, 3350g ja 51cm, eli ei mikään jättivauva. Kuopuksensa saikin sitten sektiolla, kun lantio todettiin niin ahtaaksi. Ja tuon alatiesynnytksen joutui olemaan lepositeissä, kun oli " hankala" asiakas, eli oli vaatinut kipulääkettä, kun ei kestänyt enää tuskia. No ei saanut lääkettä, vain remmit.



Olen lukenut äitini paperit ja kätilökin kauhisteli, että ei hyvää päivää! Ei synnyttäjää saa sitoa...



Itse väkersin esikoista 8h30min ja ponnistusvaihe 12min. Vaan kyllä pelkäsin synnytystä etukäteen! Pelkopolillakin kävin juttelemassa, mutta onneksi ei todellakaan sitten ollut samanlainen synnytys kuin äidillä!!

Toisen tytön synnytys kesti 7h50min ja ponnistusvaihe alta minuutin.

Kolmannen tytön synnytys 5h25min ja ponnistus 2minuuttia.

Kuopuspoika syntyi alta kolmen tunnin ja häntäkin ehin minuutin ponnistaa :) Ja nämä minun vauvat ovat olleet 3300g-3660g.

Aitini ensimmainen synnytys kesti yli vuorokauden, minun ensimmainen synnytykseni kesti seitseman tuntia. Aitini toinen synnytys kesti ekasta supistuksesta laskettuna alle 5 tuntia, minun toinen synnytykseni kesti suunnilleen 15 tuntia. Ainoa yhtalaisyys on tosiaan se, etta seka minulla etta aidillani ensimmainen lapsi on ollut tytto ja toinen poika. Raskaudetkin ovat olleet ihan erilaisia, aitini on ollut elamansa kunnossa odotusaikoina, mina oksensin esikoisesta ekat 7 kk ja viimeisen kuukauden ajan, pikkukakkosesta ei onneksi tullut samanlaista pahoinvointia.

Äitini synnytykset " hoituivat" muutamissa tunneissa. Itse synnytin vuorokauden.



Äidilläni poikien synnytykset jouduttiin käynnistämään, minun ei.



Repeämisissä on varmaan eniten samankaltaisuutta.



Kumpainenkin vannoi synnytyksen jälkeen, ettei tekisi sitä enää koskaan. Äitini synnytti kuusi lasta ja lisää toivon minäkin. ( :



Kumpainen isoäitini kokee synnytysten olleen " helppoja" ; mutta onhan se aikakin voinut tehdä tehtävänsä.

sekä raskauksissa että synnytyksissä.



Meitä sisaruksia on kolme, ja minä odotan parhaillaan kolmatta :D



Äidin kaikki raskaudet olivat täysin oirettomia, jos ei harjoitussupistuksia lasketa. Niitä on ollut minullakin varsin kiitettävästi.



Mutta siis ei minkäänlaista pahoinvointia ikinä... ei minullakaan.



Sekä äidille että minulle tuli kohdunkaulan repeämä ensimmäisessä synnytyksessä. Erilaista on se, että äitini meinasi kuolla verenhukkaan, koska repeämää ei huomattu ajoissa, minun tapauksessa repeämä oli ommeltu heti synnytyksen jälkeen.



Toisen synnytys oli sekä minulla että äidillä nopeampi ja helpompi, kuin ensimmäinen, eikä tarvinnut edes ponnista. Kohtu on todella vahva lihas...



Äidin kaikki kolme synnytystä alkoivat supistuksilla ja lapsivedet menivät vasta synnytyssalissa. Samoin minulla. Ja - ihmeellistä mutta totta - limatulpan irtoamissesta on noin 6 tuntia lapsen syntymään.



Maitoa " meidän suvun naisilla" riittää... minä esikoisen kanssa jouduin lypsäämään noin 700-800 ml päivässä viemäriin...

Sai pieniä vauvoja ja kaikki yliaikaisina.

Äitini 165cm ja silloin meitä lapsiaan saadessa norm.55kg.



Minä vielä pienempi,158cm/48kg ja synnyttänyt 3 viimeistä nopeaa(3,5 tunnista 55 minuuttiin)

Isoja lapsia,3680-4055g.



Isoäitiini olen tullut,ei raskausarpia ja viisi lasta=)Ja isoja kokoon nähden=)

Leanna +5

Meillä kyllä äidin kanssa synnytykset ovat aika vastaavanlaiset. Kummallakin todella nopeat. Kovin montaa tuntia ei kummallakaan ole kestäneet. Tosin löytyyhän niitä erojakin synnytyksistä, mutta niin löytyy omien lasteni osaltakin. Mutta pääsääntöisesti sanoisin että samantyyppisiä synnyttäjiä ollaan äitini kanssa. Tosin ollaan samankokoisia ja ruumiinrakenteeltaan suht samanoloisia (ehkä ulkoisesti katsottuna äidilläni, joka on hoikempi kuin minä, on vain selkeästi leveämpi lantio, mutta lääkärin mukaan oma lantioni on todella tilava sisältä).

Multakin terkka kyseli odotusaikana äitini synnytyksistä ja toivoin että olisi mennyt yhtä " helpoksi" ,mutta ei..



-Äidilläni molemmat lapset syntyneet 1-3pv ennen la. joten minä tyhmä odotin kovasti että milloinkahan sitä tulee lähtö..No,tulihan se, 2 päivän kypsyttelyn jälkeen, eli mulla käynnistettiin.Niin ja mulla rv oli 41+5..



-Äidillä vesien menot,supistukset yms. spontaanisti alkaneet, mulla piti auttaa kumpaakin. Eli lääkkeet ja kätilö auttoivat.



-Äidin molemmat lapset n.3,5-3,7 kg..Meidän neiti 4,5kg..Ihan sopivan kokoinen ekakertalaiselle:) Tosin mieheni ollut kans vastasyntyneenä isokokoinen,joten oiskohan sillä jotain tekemistä tän koon kanssa?

Äitini ei kokenut supistuksia ollenkaan. Ensimmäisen lapsen ollessa 10pv yliaikainen, valehteli kätilölle supistuksista, sillä koki jonkin olevan vialla. Tällöin kätilö huomasikin, että oli jo kiire ja äiti kiikutettiin nopeasti hätäsektioon.



Myös toisen ja kolmannen lapsen äiti synnytti sektiolla. Toisen kohdalla hän sai myös oikein ikävän sairaalabakteerin.



Kaikki äidin kolmesta siskosta ovat myös synnyttäneet sektiolla, samoin heidän tyttärensä. Minua siis kovasti jännitti, että pystynkö itsekään synnyttämään alakautta. Synnytystapa-arviossa kätilö kuitenkin vakuutteli, että lapsen pitäisi mahtua tulemaan ja mahtuihan hän. Kokoa lapsella oli suurin piirtein saman verran kun äitini ensimmäisellä lapsella, eli 3820g ja 51,5cm. Oma synnytykseni myös kesti vain seitsemän tuntia. Kaikki muutenkin meni kätilöiden mukaan hyvin ensisynnyttäjäksi.



Mauinna ja tytär 6pv

onko äidin ja tyttären synnytyksillä jotain tekemistä toistensa kanssa?





oman äitini ja minun synnytyksissä ei ollut mitään yhtäläistä. äidillä helppo minulla ei. ruumiinrakenne samanlainen

mulla eka kesti 14h ja oli helppo:), toka 2h ja oli HIIIIRVEEEEE!

mulla ollu vaikeita kaikki synnytykset,äidillä helppoja (eka tietty äidilläkin vaikein ja pisin) mut ei voi verrata samana päivänäkään ;)

Sekä mulla, että äidilläni takana 3 synnytystä. Äidilläni niistä yksi on pitkä ja tuskainen alatiesynnytys, yksi hätäsektio ja yksi suunniteltu sektio.

Itselläni takana 3 nopeahkoa (6t, 4t ja 7t) ja helppoa alatiesynnytystä.

Meillä raskaudet ovat olleet aika lailla samanlaisia, ainakin mulla esikoista odottaessa - olen äitini ainoa lapsi joten tätä toista raskautta (rv 26) ei voi oikein verrata. Eli samantyyppisiä oireita: alkupahoinvointi, selkä- ja lonkkavaivat... Toki tyypillisiä oireita useimmille odottajille, mutta meillä on melko samanlainen ruumiinrakennekin.



Synnytys on alkanut myöhään kummallakin (äidillä 10 pvää, minulla 12 pvää yli l.a.) ja kumpikin on auennut hyvin hitaasti. Esim. minä olin 9,5 h säännöllisten, lähes jatkuvien (1-3 min) supistusten jälkeen vasta sormenpäälle auki.



Sekä itselläni että esikoisellani oli napanuora kaulan ympärillä ja vihreää kakkaa lapsivedessä, mikä aiheutti komplikaatioita synnytyksessä. Äitiä oltiin jo kärräämässä sektioon, mutta hän saikin minut synnytettyä alakautta. Itse ehdin olla pari tuntia synnytyssalissa ennen nukutusta ja sektiota. Nuo vaikeudet taitavat olla sattumaa ja kenties yliaikaisuuteen liittyviä ongelmia?



Mieheni suvussa on esiintynyt jo monessa sukupolvessa sellainen ongelma ettei synnytys käynnisty lainkaan, siis äideillä ei ole ollut lainkaan supistuksia ja lasten syntymää ollaan ehditty jo odotella. Miehen isoäiti sai viisi yli 4-kiloista lasta lopulta sektiolla, miehen serkku kolme, joista esikoinen 5,7 kg! Eikä siis supistuksia lainkaan, eikä raskausajan sokeritautia.

Mielenkiintoinen kysymys muuten. En ole koskaan jutellut tästä asiasta esim. kälyjeni kanssa.



Sen verran olen puhunut oman äitini kanssa, että hänelläkin kuukautiskivut tuntuivat aina alaselässä. Ne hävisivät kuitenkin minun ja veljeni synnyttyä. Ihan sama juttu on itselläni!



Äitini on sanonut, että hänellä synnytyspoltot tuntuivat myös selässä. Jälleen sama juttu! Tosin äitini ei silloin 70-luvulla saanut epiduraalia toisin kuin minä, jolta epiduraali vei oikeastaan kaikki kipu- ja tuntoaistimukset.



Eli omalla kohdallani voin vastata, että sekä kuukautis- että synnytyskivut ovat olleet hyvin samanlaisia. Ruumiinrakenne meillä on samanlainen, siihen yhtevenäisyydet loppuvatkin. :-)

mennyt ihan samalla tavalla.. on kyse ollut sokeriarvoista, kivuttomista supistuksista, vauvan kasvukäyristä, kohdunsuun pehmenemisestä (aukeamisesta), käynnistyksestä jne... ihan prikuulleen samalla tavalla menneet.



Nyt odotan toista lastani ja ollaan taas mamman kanssa mielenkiinnolla seurattu samankaltaisuutta hänen odotusaikaansa veljeni kohdalla..

äitini sai kaksi lasta kuten minäkin. Yhtäläisyyttä on ainakin synnytysten kestossa, eli ne on nopeita. Esikoinen tuli molemmilla n. 7 tunnissa ja seuraava sitten jo nopeammin. Toista odottaessani hän sanoi, että mene sitten ajoissa sairaalaan kun hänellä toinen syntyi (minä) ihan heti lapsivesien mukana ja ehti naapurissa olevan sairaalan ovista sisään ja saliin ja sitten jo tultiin. Niin minullekin sitten kävi, että 4 supistusta vesien jälkeen ja sitten piti ponnistaa - 25 min ennen syntymää makoilin vielä ihan rauhassa ja luultiin, että pitkäksi menee...



Imetyksissäkin meni samoin, eli esikoista ei juurikaan ja toista sitten oikein tosissaan pari vuotiaaksi asti. Tämäkin tuli vasta jälkikäteen ilmi.

Eli mun äidillä mua synnyttäessä kesti yli vuorokauden ja oli kuulemma kauheaa... Mulla oli kauheat pelot synnytystä kohtaan, että jos se kestää kans niin kauan. Mutta mulla synnytys kesti vajaa 2h ja oli mielestäni aika helppo. Alkoi heti kivuliailla supistuksilla ja luukin kuolevani, kun kätilö sanoi ettei mitään kivunlievitystä nyt vielä voi antaa, mutta tutkittuaan ilmoittikin, että siirrytäänpä salin puolelle ja sitten se kävi nopsaan...