Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu se, ettei tunne yhteyttä juuri koskaan ihmisten kanssa?
29.05.2020 |
Koko elämäni ajan ystävyyssuhteet ovat olleet minulle tosi hankalia. Osaan kyllä olla sosiaalinen ja kohtelias mutten edes halua syventää suhteita kuin hyvin, hyvin harvoin. Kaksi parasta ystävääni ovat toinen työpaikalta ja toinen harrastuksen parista parinkymmenen vuoden takaa. Kummankin kanssa on synkannut alusta saakka ja vähitellen vain on tutustuttu paremmin.
Miesten kanssa olen tuntenut ymmärtäväni ja tulevani ymmärretyksi vieläkin harvemmin enkä ole parisuhteessa.
Kärsin yksinäisyydestä mutten tiedä, mitä tehdä. Torjun kohteliaasti ihmiset. joiden seurassa koen joutuvani jatkuvasti esittämään jotakin muuta, kuin mitä olen. Olen monen makuun liian rationaalinen ja mikäli en kaunistelisi ajatuksiani, he pitäisivät minua lähinnä julmana ja epäempaattisena ihmisenä.
Kommentit (13)
Taidat olla vähän sellainen erityisherkkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama ongelma. En tosin osaa olla niin kauhean pahoillani siitä, olen sen verran erakkoluonne.
M31
Sinulla on persoonallisuushäiriö. Luultavasti epävakaa persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian älykäs :)
Hyvä havainto, näköjään on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän rasittavia, jolloin minkäänlaiseen yhteyteen ei ole edes tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samanlainen. Tosin nuorena kavereita oli paljon ja aikaa vietin heidän kanssa aina,kun mahdollista. Nyt vanhana" kohta 40veenä nautin rauhallisuudesta,omasta kodista ja lapsestani tietenkin.
Työkaverit riittää oikeastaan,kun niiden kanssa joutuu päivässä sen 8h olemaan 😁
Vierailija kirjoitti:
Autismista.
En ole autistinen. Tästä olen harvinaisen varma. Osaan myös lukea toisten tunnetiloja. Olen ihminen, jonka seuraan hakeudutaan, jolta kysytään neuvoa ja jonka jutuille nauretaan. Olisiko tämä mahdollista, mikäli todella olisin autistinen (epävakaasta persoonallisuudesta nyt puhumattakaan)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo ole ongelma sen enempä kuin siitä itselleen tekee. Tämän päivän lumihiutaleille pitää kaikki tietysti sokerikuorruttaa ja se on raskasta. Ihmisissä on harvemmin sellaista sisältöä joka ei imisi voimia ja kuluttaisi. Etäisyyden päässä ovat ok.
Joo harvan kanssa tuntuu oikeasti olevan samalla aaltopituudella. Varsinkin nyt hieman vanhempana. Nuoruudesta minulla on jäänyt vain yksi ystävä ja opiskeluajoilta toinen ja nykyisessä työssä ystävystynyt parin kanssa. Välillä tuntuu, että ei heidänkään kanssa ole niin sielujen yhteyttä, mutta tykkään heistä ja meillä synkkaa niin katsotaan säilyykö yhteys miten, jos työpaikat vaihtuu tms. En usko, että välttämättä säilyy, mutta onhan töissäkin viihtyisämpää kun on kavereita sielläkin.
Kavereita ja ystäviä voi olla monenlaisia, mutta tuo on totta, että harvan kanssa sitä oikeasti tuntuu tosi samanhenkiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo harvan kanssa tuntuu oikeasti olevan samalla aaltopituudella. Varsinkin nyt hieman vanhempana. Nuoruudesta minulla on jäänyt vain yksi ystävä ja opiskeluajoilta toinen ja nykyisessä työssä ystävystynyt parin kanssa. Välillä tuntuu, että ei heidänkään kanssa ole niin sielujen yhteyttä, mutta tykkään heistä ja meillä synkkaa niin katsotaan säilyykö yhteys miten, jos työpaikat vaihtuu tms. En usko, että välttämättä säilyy, mutta onhan töissäkin viihtyisämpää kun on kavereita sielläkin.
Kavereita ja ystäviä voi olla monenlaisia, mutta tuo on totta, että harvan kanssa sitä oikeasti tuntuu tosi samanhenkiselta.
Jos näin on, miksi niin moni kuitenkin löytää seurustelukumppanin? Minä olen kerran löytänyt sellaisen, josta pidin kaikilla osa-alueilla ja on vaikeaa laskea kriteeristöä.
Olet liian älykäs :)