Lähihoitaja(opiskelija)t miten olette selvinneet työharjoittelujen huonosta palautteesta?

No mieti miten omasta mielestä meni ja miten muiden kuin ohjaajan mielestä.. voi jutella vaikka koulun opettajan kanssa.

Minä sain ihan keksimällä keksittyä huonoa palautetta ekasta harjoittelusta,sisälsi myös kritiikkiä asioista joita en ollut tehnyt, koska kysyessäni ei kuulema pitänyt, sitten arviossa olisikin pitänyt..suunnitelmia ei ohjaaja halunnut lukea(yritin antaa), sitten valitti että ei ole nähnyt (kun ei viitsinyt katsoa)..ja haukkuja ihan kummallista asioista, lisäksi ei seurannut tekemistä kunnolla(esim suunnitelman mukaan teen asian x, kysyn tuletko seuraamaan, ei kuulemma tule,pidä vaan.. (menee kahville), sitten ohjaajalle ihmettelee olenko tehnyt..)

Oli opettajan kanssa arvioinnissa ihan kummallinen..ja haukut tulivat..

Itse mielestäni toimi useissa asioissa huonosti,omasta mielestään toki loistavasti. Ja oli jotenkin pahansuopa ja kummallinen muutenkin.

Otin yhteyttä opettajaan ,joka vastasi jaksosta, kävimme keskustelua. Lopputulema oli, että ko ihmistä ei enää oteta ohjaajaksi.

Seuraavasta harjoittelusta sain erittäin hyvän arvion ohjaajalta.

Olen ollut vuosia työelämässä ja saanut paljon hyvää palautetta.

(Tämä ei lähihoitajakoulutus, mutta sama asia)

Mulla kaksi ikävää ohjaajakokemusta sh-opintojen aikana. Ekassa harkassa ohjaaja piti minua yliaikaan harjoittelussa, enkä edes uskaltanut sanoa siitä mitään. Istutti aina tasaan asti, vaikka ei ollut yhtään mitään tekemistä ja sitten senkin jälkeen keksi jotain asiaa, jolloin meni yliaikaan.

Toinen oli psykan harjoittelu, jonne olisin alunperin halunnut mennä töihin, mutta mieli muuttui harjoittelun jälkeen, kun ohjaaja oli pari kertaa naama punaisena (!) huutanut minulle esim siitä että olin jakanut jonkun lääkkeen väärin, vaikka en ollut vielä ehtinyt edes tarkistaa lääkkeitä. Siitäkään en uskaltanut kellekään sanoa mitään, vaikka olisi todellakin pitänyt!

Vierailija kirjoitti:

Minulle yksi ohjaaja (ei terv hoitoala) sanoi aikoinaan että hänen tekisi mieli ravistella minua. Huokaili myös syvään kun tein näyttöä.

Mullakin on ollut "huokailija"! Tuhahteli, tikisteli, muljautteli silmiään ja antoi heti jonkun merkin jos  edes hengitin. Mitenkään päin ei ollut hyvä. Ähkelehtijä teki oloni äärimmäisen stressaantuneeksi. Tartutti oman pa*kansa toiseen, sanomatta edes yhtä sanaa.

Mulla oli muuten kanssa tuo kokemus, että harjoittelun aikana ohjaaja(kamala kuspää-kiusaaja/valittaja oli muitakin kohtaan työpaikalla)ei voinut antaa oikein mitään palautetta(puhui kyllä aina minulle kuin tyhmälle, jos esim.kysyin jotain, hänelle vuosikausia alalla työskennelleelle päivänselvää asiaa, ei minulle opiskelijana...),kuulin kyllä joskus satttumalta haukkuvan minua esim.kansliassa,kun ei kuullut heti tuloani sinne, mutta loppuarviossa haukkui melko lyttyyn. Ja nuorena ja ujompana(ja siitä negasta yllättyneenä ja järkyttyneenäkin) en uskaltanut yhtään puolustautua, vaan lopetin opintoni sit kokonaan kesken melko pian tuon jälkeen. Mut jos ala kiinnostaa oikeasti, älä anna yhden negailijan pilata tulevaisuuttasi alalla!

Jotkut haluavat väkisin keksiä negatiivista, jotta pääsevät pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

No sulle on nyt osunut joku psyko kohdalle. Unohda se ja jatka elämää.

Jos tämä on totta, niin palautteen antajalla viiraa:

"yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden".

Juu en ole lähihoitaja, mutta vaimo on ja ihmetteli tätä juttua.

Kyllä olin väärässä asennossa, kun olimme ulkona ja luin lapsille satukirjaa ja seisoin itse ylhäällä, kun en ollut tajunnut ottaa istuinalustaa itselleni mukaan, ja lapset istuivat. Minun pitäisi asettua lasten tasolle silloin kun luen heille oli palautteessa. T. Ap

Luuletko että se kääkkä itsekään alentaa itseään lattialle kun lukee lapsille?

Olit kääkän mielestä väärässä asennossa. Nyt kukaan ei tule ikinä palkkaamaan sinua mihinkään töihin. Ura on pilalla.

Hänellä on katso niin paljon valtaa hei! On varmaan jo soittanut Suomen valtion viralliselle työttömien herjaus agentille, joka pitää kirjaa epäonnistuneista harjoitteluista ja kirjaa kaikki täydellisesti luuserit ihmiset ylös.

Itse työskenetelen tuossa salaisessa virastossa sihteerinä ja tämä on nyt salaista tietoa; on useita satoja ihmisiä, joiden lähihoitajan uransa on tyssännyt alkuunsa siihen, kun heidät on kirjattu rekisteriin. Tänne tuli eilen ilmoitus "Tiinasta" joka on ilmiannettu itseään lapsiin nähden ylentäväksi tapaukseksi.

Olen pahoillani. Ei kukaan halua lastaan tarhaan, jossa on ihminen joka lukee seisaallaan satuja heidän lapsilleen, ja sillä tavalla halventaa pieniä lapsia.

Meidän Lumi-Hiutale ei ikinä toipuisi tuollaisesta alistamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muuten kanssa tuo kokemus, että harjoittelun aikana ohjaaja(kamala kuspää-kiusaaja/valittaja oli muitakin kohtaan työpaikalla)ei voinut antaa oikein mitään palautetta(puhui kyllä aina minulle kuin tyhmälle, jos esim.kysyin jotain, hänelle vuosikausia alalla työskennelleelle päivänselvää asiaa, ei minulle opiskelijana...),kuulin kyllä joskus satttumalta haukkuvan minua esim.kansliassa,kun ei kuullut heti tuloani sinne, mutta loppuarviossa haukkui melko lyttyyn. Ja nuorena ja ujompana(ja siitä negasta yllättyneenä ja järkyttyneenäkin) en uskaltanut yhtään puolustautua, vaan lopetin opintoni sit kokonaan kesken melko pian tuon jälkeen. Mut jos ala kiinnostaa oikeasti, älä anna yhden negailijan pilata tulevaisuuttasi alalla!

Sisäistetyn misogynian takia naisvaltaisille aloille kumuloituu ihan pimeää porukkaa kun herkät eivät kestä sitä perk*eleen pirujen julmuutta.

Ja pääsin siis kuulemma hilkulla harjoittelusta läpi. Ainoa syy siihen että pääsin harjoittelusta läpi oli se, että myönsin arvioinnissa sen että minulla on runsaasti kehittymishaasteita, koska en oikein siinä tilanteessa voinut muutakaan. En uskaltanut sanoa olevani eri mieltä, tai oikeastaan siinä tilanteessa en edes tajunnut olevani eri mieltä. Meinasin vaan alkaa itkeä, tuntui tosi pahalta kun sekä arvioija että opettaja keksivät aina vaan esimerkkejä siitä miten olisin voisin toimia toisin. Kaipa he vaan hyvää tarkoittivat, mutta itselleni tuli todella pettynyt olo itseeni, että miten olen voinut noin surkeasti suoriutua, vaikka olen aina luullut osaavani olla luontevasti lasten kanssa. T. Ap

Nämä arvioinnit on kyllä niin henkilöstä riippuvia! Itse tein harjoittelua päiväkodissa samaan aikaan toisen aikuisopiskelijan kanssa. Hänellä vanhempi, selkeästi melko kyllästyneen oloinen nainen, joka tuntui etsimällä etsivän huomautettavaa, kerran jopa kahvipöydässä alkoi opiskelijan kirjallista tehtävää arvostella ja käski tehdä uusiksi jonkun tyylillisen seikan takia. Ja tämä opiskelija oli tosi tunnollinen ja teki kaiken todella huolella, niin harmitti kyllä hänen puolesta se kohtelu.

Itselle sattui nuori ohjaaja, joka ei kyllä osannut antaa mitään palautetta mistään. Vaikutti olevan vaan tyytyväinen kun oli toinen aikuinen jakamassa hänen työtaakkansa. Sain kyllä hyvät arvioit, mutta olisin toivonut saavani jaksolla palautetta, jotta kehittyisin ammatillisesti. Olen aikuisopiskelija ja kolmen lapsen äiti niin melkolailla jäi kuva että otettu vaan ilmaiseksi työvoimaksi :D

Palasin vanhalle alalle. Olin kai liian kiltti lastenhoitajaksi. Ohjaajan mielestä oli esim. virhe että puhuin lapsille samalla kuin puin heille vaatteita. Siis 1-3-vuotiaille. Siihen meni liikaa aikaa, vaikka hirveällä kiireellä puin. Mutta kun lastentarhanopettajan mielestä lapsille ei saanut puhua, niin ei saanut... ihan järkyttävä meininki oli kyseisessä ryhmässä. En enää olisi uskaltanut sen kokemuksen jälkeen viedä omaa lasta päiväkotiin lainkaan.

Nuo elämänsä ehtoopuolelle olevat kääkät ovat niitä pahimpia. Ei toki kaikki, mutta osa!

Sain harjoitteluissa aina huonoa palautetta - en vain jotenkin osannut ja ollut tarpeeksi varma. Mulla kesti oppia ehkä pitempään kuin muilla. Työelämässä olin pidetty ja sain itsevarmuutta. Opiskelin myöhemmin lisää ja nyt olen ollut alan opettaja jo pari vuosikymmentä. Näen opettajan työssäni kaikenlaisia arvioitsijoita. Itse tiedät kuitenkin kiinnostaako lasten kanssa työskentely tarpeeksi. Jos kiinnostaa, haluat jatkaa ja aina voi keksiä muutakin.

Mun mielestä kuulostaa, että olet saanut palautteena juttuja, jotka olisi pitänyt saada neuvoina siinä harjoittelun aikana. Oppimassahan siellä ollaan. Ei kaikki osaa ohjata harjoittelijoita, saati antaa rakentavaa palautetta. Oletko jutellut muiden kuin varsinaisen ohjaajan kanssa siellä? Heillä voi olla positiivisempaa sanottavaa. Laita myös itse palautetta, että et kokenut rakentavaksi saamaasi palautetta.

Jätettiin harjoittelijana yksin hoitamaan ripuloivia lapsia, mutta arvioinnissa korostettiin vain omaa hyvyyttä ja harjoittelijan huonoutta.

Elämä on kirjoitti:

Sain harjoitteluissa aina huonoa palautetta - en vain jotenkin osannut ja ollut tarpeeksi varma. Mulla kesti oppia ehkä pitempään kuin muilla. Työelämässä olin pidetty ja sain itsevarmuutta. Opiskelin myöhemmin lisää ja nyt olen ollut alan opettaja jo pari vuosikymmentä. Näen opettajan työssäni kaikenlaisia arvioitsijoita. Itse tiedät kuitenkin kiinnostaako lasten kanssa työskentely tarpeeksi. Jos kiinnostaa, haluat jatkaa ja aina voi keksiä muutakin.

Kiinnostaa kyllä, mutta mietin nyt että jos en osaakaan olla tarpeeksi hyvä hoitaja heille? Jos nyt vien jonkun muun paikan, kun joku muu olisikin paljon parempi? Jos teenkin jotain haittaa lapsen kehitykselle, kun toimin kasvatustilanteissa jatkuvasti väärin? Tällaisia ajatuksia on pyörinyt päässäni arvioinnin jälkeen. T. Ap

Lasten hoito ei ole mitään rakettitiedettä, ei myöskään mikään muu lähihoitajan osaamisalue. Maalaisjärjellä ja ystävällisyydellä pärjää jo pitkälle. Muinoin sain myös itse mielestäni eräältä ohjaajalta huonoa palautetta ilman syytä ja ohjaajan käytös olo muutenkin asiatonta. Tein asiasta valituksen. Samaa suosittelen muillekin mikäli todella joutuu asiattoman kohtelun tai arvioinnin kohteeksi. Olet varmasti ihan hyvä hoitaja ja ehdottomasti kannattaa kokeilla työtä päiväkodissa. Kyllä sieltä sitten pois pääsee jos ala ei tunnukaan omalta. Lähihoitajana on mahdollisuuksia työllistyä vaikka mihin, se hyvä puoli tässä alassa on.

Itse en saanut mitään ohjausta, mutta arviointitilaisuudessa paljon kritiikkiä, mikä tuli pienenä yllätyksenä, koska olin joutunut tekemään niin paljon työtä ja olemaan yksin vastuussa. 17 lasta ja molemmat hoitajat koko ajan saikulla. Sijaisia ei palkattu eli käytännössä olin se sijainen ja jouduin tekemään kaikki ikävämmät hommat opettajan suunnitellessa. Eli olin koko ajan vessavuorossa ja nukutin yms.

Olin opettajan ensimmäinen arvioitava, vaikka oli vanha nainen. Olisi pitänyt valittaa, koska en saanut mitään ohjausta. Toinen lastenhoitaja yritti jotain kertoa niinä harvoina päivinä kuin oli paikalla.

Lähihoitajaharjoittelut olivat aikoinaan täys vitsi. Riippui esim. kemioista ohjaajan kanssa minkä arvosanan sai, osaamisella ei mitään merkitystä. Monta vuotta useissa päiväkodeissa työskennelleenä voi sanoa samaa: osaamisella ei mitään merkitystä: joko sovit johonkin päiväkotiin/tiimiin tai sitten et sovi. Nokkimista, kiusaamista ja ulossavustamista on PALJON. Ei heikot pärjää tällä alalla. Asiat jotka teet, ovat kiitoksen aiheita toisessa päiväkodissa, jossain toisessa taas ihan kauheita virheitä, joiden vuoksi olet sopimaton alalle :D

Tää on oikeesti sellainen ala, ettei pidä missään nimessä ottaa mitään henkilökohtaisesti tai antaa vaikuttaa itseensä. Huumorista ja suhteellisuudentajusta täytyy pitää tiukasti kiinni. Itsetunnnon syytä olla luotu muualla kuin työelämässä, koska tällä alalla se murskataan varmasti.

Melko toisarvoisista seikoista ap saanut kovasti palautetta.

Ja olen sentään nähnyt ihan oikeastikin huonoja harjoittelijoita! Ymmärrän, että jos lapsen turvallisuus vaarantuu tai harjoittelija on ihan henkisesti poissaoleva sekä täysin aloitekyvytön, niin silloin saa vähän kovemmin palautetta antaakin.

Pyyhkimällä arvioinnin hyväksyneellä opettajalla lattiaa seuraavan harjoittelun arvioinnissa (vedät harjoittelun niin hyvin että saat kiitettävän arvosanan).. Kertomalla myös avoimesti millainen harjoittelusi on ollut oikeasti vaikka jälkikäteenkin.