Lähihoitaja(opiskelija)t miten olette selvinneet työharjoittelujen huonosta palautteesta?
Itselläni oli loppuarviointi yhdestä jaksosta, ja palautteen perusteella tein näytössä lähestulkoon kaiken väärin.
Tein harjoittelun varhaiskasvatuksessa, jonne alunperin toivoin työllistyväni, mutta nyt on sellainen olo että olen täysin sopimaton koko alalle. Tosi vaikea motivoitua jatkamaan opintoja. Hassua että juuri tästä jaksosta, sain tosi huonoa palautetta, kun muista olen saanut lähes pelkkää positiivista. Silti tämä harmittaa tosi paljon, koska haluaisin työskennellä lasten kanssa.
Onko joillakin samankaltaisia kokemuksia? Minulle annettiin suoraan palautetta esim siitä että sanoin jossain yhteydessä jotain todella epäammattimaista, että en osannut puhua oikealla tavalla lapsille ja siis ihan siitäkin että yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden. Keksittiin niin paljon kaikkea parannettavaa lähes kaikessa toiminnassani, että en tiedä pystynkö koskaan korjaamaan kaikkia asioita.
Ja tosiaan olen jo 30v, työelämää takana n. 15 vuotta ja omiakin lapsia kolme kappaletta.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta? Miten olette jatkaneet siitä? Miten olette päässeet sen yli?
Kommentit (45)
Oletteko te saaneet ohjausta harkoissanne. Oma ohjaajani painatteli omissa töissään muualla, ei ehtinyt edes yhtä näyttöosuutta katsomaan. Jäi vähän sellainen olo että olin paikkaamassa puuttuvaa henkilöstöä. Jouduin kyselemään muita työntekijöitä tarkistamaan lääkkeenantotilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se ohjaaja millainen? Vai joku mulkero?
No en osaa sanoa. Oli vähän vanhempi ihminen. Ajattelin ensin että oli ihan mukava, mutta keksi tosi paljon korjattavaa kaikesta mitä teen. T. Ap
Miksi et ota palautetta oppimiskokemuksena? Oletko opiskelemassa uutta alaa. Vaikka olet aikuinen, niin et osaa toimia uudella alalla.
Joillakin ihmisillä on luulo, että osaavat, vaikka eivät osaakaan. Vaikka olet antanut harkkajakson aikana palautetta, niin loppuarvionnissa antavat itselleen parhaan arvosanan, ja suuttuvat, kun et ohjaajana voi sitä antaa.
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
No sulle on nyt osunut joku psyko kohdalle. Unohda se ja jatka elämää.
Jos tämä on totta, niin palautteen antajalla viiraa:
"yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden".
Juu en ole lähihoitaja, mutta vaimo on ja ihmetteli tätä juttua.
Kyllä olin väärässä asennossa, kun olimme ulkona ja luin lapsille satukirjaa ja seisoin itse ylhäällä, kun en ollut tajunnut ottaa istuinalustaa itselleni mukaan, ja lapset istuivat. Minun pitäisi asettua lasten tasolle silloin kun luen heille oli palautteessa. T. Ap
Ihme nillittämistä. Älä välitä.
Sepä se kun ei pitäisi olla rakettitiedettä! Vaan kun lähestulkoon kaikki asiat kuitenkin tein arvioijan ja opettajan mielestä väärin. Miten tyhmäksi voi tuntea itsensä, kun ei edes yksinkertaisissa asioissa pärjää. Kuten siinä miten puhutaan lapsen kanssa! Ja tuntui tosiaan siltä että he olisivat voineet jatkaa keskustelua ikuisesti niistä asioista jotka olisin voinut tehdä toisin tai missä minulla on parantamisen varaan. Ja aivan yksinkertaisista asioista todella oli kysymys.
Itselläni siis myös toisen alan AMK-tutkinto ja työkokemusta taustalla, enkä ole koskaan pitänyt itseäni täysin idioottina, mutta tämä arviointi sai minut ajattelemaan että olenkohan sittenkään ihan normaalijärjellä varustettu? T.Ap