Oletko synnyttänyt Brysselissä?
Siinäpä se kysymys olikin eli haluaisin siis kuulla synnytyskokemuksia Brysselistä. Mietin tässä ensimmäisenä Saint Luc -sairaalaa (se vaan tuli jostain mieleen), mutta kaikki kokemukset luen todella kiitollisena!
Kommentit (15)
Onnittelut raskaudestasi ja tsemppiä tuleviin koitoksiin.:)
Meillä neljä lasta ja kaikki ovat syntyneet St Pierressä. Esikoinen 10 vuotta sitten vielä sairaalan vanhalla puolella. Esikoinen syntyi lääkärin avustamalla ja loput kolme mieheni ja kätilön avituksilla. Jokaisen kohdalla olen aina ottanut yksityishuoneen koska oma rauha on itselleni tärkeätä. Mielestäni imetykseen sain erinomiset neuvot ja tsempit henkilökunnalta, jokainen lapseni on täysi imetetty 1.5v-2 vuotiaiksi. Kotiin olen aina saanut palata 3.pvn jälkeen.
Niin ja raskauden seuranta tapahtui aina joka kuukausi ultran avulla oman gyneni vastaanotolla.
Pöpöjä en ole kylläkään koskaan saanut sairaalasta kiusakseni.
Klinikoilla on yleiseti ottaen parempi maine, mutta itselleni kelpasi erinomaisesti sairaalan palvelut. Ja olen niihin täysin tyytyväinen. Henkilökunnan englanninkielen taidoista en osaa sanoa mitään koska itse puhun ranskaa. Näin meillä!
Joita on tietaakseni Brysselissa vain kaksi, toinen taitaa olla Erasme (?). Vaikka olisit jossain toisessakin sairaalassa niin mahdollisten komplikaatioiden ylittaessa heidan kapasiteettinsa heidan pitaisi lahettaa sinut St Luciin tai sitten tahan toiseen yliopistolliseen. Eli siina mielessa voi olla sama missa sairaalassa on alkujaan; toisaalta meilla on tuttavapiirissa _kaksi_ ikavaa tapausta jossa alkuperainen sairaala ei osannut hoitaa vaikeasti komplisoitunutta raskautta mutta _ei myoskaan lahettanyt ajoissa eteenpain_ ja vauva kuoli kummassakin tapauksessa. Nama tuttavat sanoivat meille kuultuaan meidan ongelmistamme etta jos he saisivat valita uudelleen niin menisivat suoraan St. Luciin.
Jos en ihan vaarin ole ymmartanyt niin klinikat ovat yleensa yksityisia (=kai kalliimpia) paikkoja, joissa on vahan prameampi infrastruktuuri kuin esim. St Lucissa tai muissa sairaaloissa. Tosiaan kuten edella jo joku mainitsi niin jos kayt yksityisella gynella tarkastuksissa niin varmaankin ultraavat joka kerta, niin olisi minullakin ultrannut se alkuperainen gyneni joka oli yksityinen, harmi vain ettei hanella ollut mitaan kasitysta siita mika on verenpainetaudin ja raskauden kaypa hoito (mm. antoi jatkaa verenpaineeseen laakkeita jotka eivat nykytiedon mukaan sovi yhteen raskauden kanssa, ja jotka vaihdettiin heti St Lucissa)... Ja tosiaan ultraavat St Lucissakin vaikka joka kerta, mutta vain aiheesta.
St Lucin laakareista viela sen verran etta itsellani oli osaston ylilaakari Professor Hubinont (joka on mm. myos sen juuri kaksoset synnyttaneen prinsessan laakari ;-)) joka on erinomainen mutta todella kiireinen; hyvaa olen kuullut myos Dr Briardista (menikohan nimi oikein? Sinne pain se kuitenkin on) joka ei kuulemma ole yhta kiireinen.
...etta tieteenkaan kukaan ei voi _taata_ missaan sairaalassa etta kaikki menee hyvin, nama raskauskomplikaatiot menevat monesti niin omia latujaan eika niihin aina pysty parhaimmatkaan laakarit puuttumaan. Mutta se oli siis vain pointtini etta _jos_ nyt jotain sattuisi menemaan pieleen - mita en tietenkaan toivo sinulle - niin ehka kuitenkin Lucissa on parhaat mahdollisuudet saada asiat menemaan jotakuinkin hyvin, koska he ovat ovat sentaan ihan kansainvalista huippua oleva tutkimussairaala.
Siis, Ixellesin sairaalassa. Kavin vierailulla muutamassa sairaalassa raskauden aikana, jo aika alussa, saadakseni tunnelmaa ja vaikutteita. Suosittelen sita jos aikaa on ja voimia riittaa. Silloin ne kertovat myos heidan erikoisuuksistaan, ja myos asenteistaan. Jos loydat hyvan gynen, niin siita saattaa riippua myos mihin voita haluta synnyttamaan. Ixellessa oli parikin sallaista gynea jotka " suostuivat" ja jopa kannustivat (kuulemme, siis eivat olleet minun gyneina) erilaisia synnytysasentoja. jotkut sairaalat/laakarit voivat olla aika traditionalisteja.
Ixellessta jai mulle hyva kokemus, ja suosittelen tosiaan ydhen hengen huonetta: itse ulkomaalaisena sain vahemman vieraita kuin hunetovereinin, jonka luona oli valilla 15 henkea yhta-aikaa yli tunnin, shampanja virtasi jne. Oli aika stressaavaa mulle kun olisin uutena aitina halunnut imettaa rauhassa, ja levata. Vaihdoinkin huonetta ekan paivan jalkeen yksityiseen, joka oli ihana! Siella oli myos vierassanky jossa mieheni sitten nukkuin ne toiset kaksi yota.
Siis imetyksesta se etta Ixellessa mulle iskettiin vauva rintaan kiinni heti kun olivat tutkineet hanet ja " korjanneet" minut... Ja tukea sai, neuvoja asentoihin, yms. Lastenlaakari kavi joka paiva, samoin fysioterapeutti. Itse synnytksessa oli mies mukana mulla, ja katilo seurasi tilannetta. Vasta ponnistusvaiheessa tuli sitten gyne. Ruoka ei ollut kummosta ja mietin mita jarkea on antaa paljon vaaleeta leipaa vasta synnyttaneille (ummetus, jne....)! Sita oli myos mun nalkaa usein aivan liian vahan. No, jaakappi mulla oli, niin sinne vaan omia evaita lisaksi!
Synnytkesn aikana aluks mua seurasi oma yleislaakari, sitten gyne. Ultia kai standardin mukaan kuuluu 3: 12, 22 ja 32 viikoilla. Siis jos kaikki OK. Itsella oli viela yksi ylimaarainen kun ei rakenneultrassa nahnyt jotain mika olisi pitanyt.
Siis tosiaan positiivinen kokemus, ei ollut likainen sairaala kylla ainakaan niin etta olisi silmaan pistanyt. Huonessa oli myos kaikki vauvan hoitoon tarvittava, eli hoitopoyta, allas, jne.
Eli niista sairaalabakteereista (mika mulla siis oli) eli ne ei ikava kylla nay paallepain, eli siistilta voi nayttaa (niin nayttaa St Lucissakin) eika siina varsinaisesti epasiisteydesta olekaan kysymys vaan vaikeasti havitettavasta antibiooteille vastustuskykyisesta bakteerikannasta. Ja siita paattelin etta saattavat olla melkoisen yleisia Belgiassa etta mun tulehdusta (toisessa sairaalassa) hoitanut laakari ei tuntunut pitavan sita ollenkaan erikoisena eika noudattanut erityisia varotoimenpiteita, kun taas joutuessani Suomessa tana kesana pieneen leikkaukseen mun sairaalabakteeritausta tarkoitti sita etta mut eristettiin (siis vaikka tulehdus oli jo parantunut, mutta ihan varoiksi etta jos olen kantaja) ja siita nousi yleensakin iso haloo. Yleensakin taitavat nuo sairaalabakteerit olla muualla yleisempia kuin Suomessa, ei ainoastaan Belgiassa. Mutta tosiaan sairaalabakteereiden leviamista voi itse kukin estaa pesemalla kasiaan huolellisesti.
Eka Ixellesissä 12/00 ja toinen St. Etiennessä 11/2004.
Ixellesin sairaalaan en mene koskaan, jos voin sen välttää. Hoito oli mielestäni huolimatonta ja persoonatonta. Meille mm. väitettiin että lapsemme on kuuro.... Onneksi ei ole.
St. Etienne on St. Jossissa " pahamaineisella" siirtolaisalueella. Siellä hoito oli huippua ja tunsin että olin palvelulaitoksessa! Vauvalla kaikki oli hyvin mutta itse kävin kuoleman rajamailla ja vain pätevän lääkäritiimin ansiosta olen edelleen täällä äitinä lapsilleni.
Sairaalat luokitellaan keskosvauvojen hoitokysyn mukaan. Eli ne yliopistolliset pystyvät hoitamaan pienimpiäkin keskosia, " tavalliset" ' sairaalat yleensä rv 33 syntyneistä alkaen.
Yksityishuoneen ottaisin ehdottomasti sillä monikulttuurisessa Brysselissä on suuri todennäköisyys saada huonetoveriksi joku joka käsitys ydinperheestä on aivan toisenlainen kuin sinun. Näin sanoo lähi-itäläisen vaimo eli ollen tottunut enempään kuin sinä :)
Ei sairaalan kalleuskaan takaa infran prameutta. Mies juuri leikattiin Edith Cavellissa. Suurta siellä ei ole kuin lasku! Aivan rämä talo.
Minä olen molemmilla kerroilla luottanut omaan gyneen. Kokemukseni on että täkäläiset eivät kerro mitään infoa vapaaehtoisesti vaan kaiken saa lypsää. Kun oma lääkäri oli tottunut kyselyihini, alkoi hän jo itsekin kertoa vapaaehtoisesti vähän enemmän.
Minä en ole fysioterapeuttia synnytyksiin halunnut. Synnytyksen jälkeisessä jumpassa olen käynyt ja se on ollut oikein hyvä juttu.
Sehän on tämä kuuluisa " expattien suosima luxus-sairaala" . Vaan aikamoinen murjuhan se tosiaan rakennuksena on enkä minäkään mitään muuta luxusta siellä havainnut, vaikka yksityishuoneen otinkin. Hoito oli ihan ok, lapsen komplikaatiosta selvittiin ammattitaidolla, imetysohjaus ym. vaihteli hoitajittain laidasta laitaan. (Brussels Childbirth Trustilla http://www.bctbelgium.com/ on myös imetysohjausta.)
Otin sairaalassaolon kielikurssin kannalta eli yritin pärjätä ranskalla. Luulisi Cavellista löytyvän englannintaitoista henkilökuntaakin.
Minäkin jouduin tosiaan tuottamaan miehellä ruokaa ja juomaa omaan jääkaappiin!
Sairaalan voi toki itse valita, mutta yleensä se määräytyy gynen mukaan. Oma gyneni hoitaa synnytyksiä vain Cavellissa ja Ixellesissä. Automatkalla supistuksissa kärvistellessä ja pitkäksi venyneen sairaalassaoloajan aikaisessa miehen koti-työ-sairaala-autoilurumbassa tuli kyllä useastikin mieleen, että kotia (tai miehen työpaikkaa) lähellä oleva sairaala olisi sittenkin ollut kiva.
Toki St. Luciinkin voi mennä synnyttämään niin, että sairaalan oma lääkäri hoitaa synnytyksen, mutta minusta oli hyvä, että lääkäri ja kine olivat tuttuja. Jollei kineä halua synnytykseen niin ainakin kinen valmennuksessa kannattaa käydä. Kine kävi sairaalassa jumppauttamassa, mutta jälkijumppaan en vaikean vauvan kanssa jaksanut.
Raskauden seurannasta vielä, että minulta ei koko aikana otettu yhtä ainoaa virtsakoetta! En tiedä, miten tässä maassa raskausdiabetes sitten diagnosoidaan.
Multa kylla otettiin virtanayte ihan kai joka kaynnilla, verikoetta en muista oliko se joka kerta vai vain joskus. Kai niita sokereita just katottiin. Ja sitten myos tein sen kamalan sokeritesti-jutun mika sen nimi nyt olikaan. Yak!
Mutta voiskohan naissakin asneteissa olla eroa flaamilaisten ja vallonien valilla? Mun laakari olis siis flaami.
...O´Sullivan sokerialtistustesti, jossa juodaan sokerilitkua ja katsotaan verensokerit verikokeella muistaakseni 1 h paasta. Jos siina " reputtaa" niin joutuu varsinaiseen OGTT:hen eli Oral Glucose Tolerance Testiin mika on suomeksi sokerirasituskoe. On ilmeisesti varmempi tapa diagnosoida diabetes kuin virtsa, jossa voi sokeria olla esim. sen takia etta on juonut lasin appelsiinimehua juuri sopivasti aikaisemmin (nain oli ainakin minulla ekassa raskaudessa).
Verta kyllä vuodatettiin runsaasti joka käynnillä. Ehkäpä verikokeellakin voi seurata sokereita, tiedä häntä.
Minun lääkärini on ranskankielinen (käsittääkseni brysseliläinen, ei siis valloni :-) ja oikein pätevä ja arvostettu tuntuu olevan. Vastaanotto Leopoldin gyneklinikalla, mutta siellähän ei voi synnyttää (ei ainakaan silloin voinut).
Suomessa mittaillaan kohdun korkeutta mittanauhalla (sf-mitta), minun lääkärini ei moista harrastanut, vaan ultrasi säännöllisesti.
Mitään ohjeita kielletyistä ruoista yms. en saanut - lääkäri kai oletti, että otan itse selvää, niin kuin tietenkin otinkin.
4,5 kk sitten eli tuoreessa muistissa on. ;-) Ihan positiivinen kokemus minulla, ehka kliinisempi kuin Suomessa (luulisin, vaikken ole siella koskaan synnyttanytkaan) ja laakareita paikalla viisi vaikkei kyseessa ollut erityisen korkean riskin synnytys. St Lucissa on hyvaa erityisesti vastasyntyneiden hoidon (neonatologie) korkea taso, eli jos ongelmia ilmenee vauvalla saat varmasti parasta mahdollista hoitoa. Siksi mielestani St Luc sopii erityisesti riskiraskaudelle (jollainen minulla oli) ja riskisynnytykselle; jos kaikki taas menee ihan tavallisen kaavan mukaan, voi olla etta saisit enemman huomiota jossain muussa sairaalassa (yli 70 % St Lucin synnytyksista on riskiraskauksia, sinne tulee potilaita ympari Belgiaa ja ulkomailtakin) jossa on vahemman vaikeita tapauksia. Osastolla oli kiireinen tunnelma mutta hoitajat ystavallisia, synnyttaneiden osastolla on myos skotlantilainen hoitaja Brenda - todella mukava - joka erityisesti huomioi englantia puhuvia potilaita (joita on melko paljon). Synnyttaneet ovat normaalisti kahden hengen huoneissa, yksityishuoneen saa lisamaksusta mutta kannattaa varmistaa etukateen etta vakuutus kattaa sen koska hinta on melko korkea. Imetystuki on Belgiassa minusta viela ihan lapsenkengissa (todella monet eivat imeta) eli jos olet esikoista saamassa ja haluat imettaa, kannattaa etukateen ottaa selvaa vaikka La Leche Ligasta mista voisit saada imetystukea. Mitakohan kertoisin viela? No, ehka sen etta sairaalahygienia ei ole valttamatta Belgiassa erityisen korkea, eli kannattaa olla varovainen ettei saa itselleen tai vauvalleen bakteeri tms. tartuntaa mm. pesemalla huolellisesti kasia (nimim. kokemusta on...). Kysy rohkeasti lisaa jos kiinnostaa, vastaan mielellani.
ONNITTELUT PIKKUISESTA : )! Paljon olit osannut kertoa juuri niistä asioista, joita tässä olen miettinytkin :) Soitin jo kyseiseen sairaalaan ja varasin ensimmäisen käynnin. Siitä olisinkin kysynyt, että missä vaiheessa raskautta kävit ensimmäisen kerran ja mitä siellä silloin tehtiin. Ilmeisestikin ultraavat joka kerta, näin olen kuullu? Esikoisen odotin/synnytin Suomessa, joten täällä on varmasti vähän erilaiset tavat. Oli mulla mielessä vielä jokin kysymys, mutta en nyt muista ollenkaan että mikä. Palaan vielä asiaan, jos se (tai muuta) tulee mieleen.
että onko toi hygieniataso tosiaan paljon heikompi kuin Suomessa? Yöks! Minkäs pöpön onnistuitte saamaan?
Onnea itsellesi odotukseen! Ma kavin ekan kerran vasta vkolla 14 koska kavin sita ennen " tavallisella" gynella joka ei kuitenkaan oikein pystynyt suhtautumaan mun raskausongelmiin joten paatin itse vaihtaa asiantuntevampaan paikkaan. Mua ultrattiin yli 20 kertaa ainakin mutta se johtui lahinna mun ongelmista joita oli paljon... Tietaakseni ultraavat normiraskauksia kerran " trimesterissa" eli kolme kertaa yhteensa. Ma sain itse sellaisen multiresistentin popon ihan iho-haavaumaan, mita todennakoisimmin juuri sairaalasta kun se loytyi sen jalkeen, voi kylla olla tullut myos lapsen tarhasta eli varmaa en osaa sanoa. Ei ollut vaarallista koska tuli sellaiseen paikkaan ja olen perusterve ihminen, mutta olisi voinut olla vaarallisempaa jos olisi esim. tullut vauvan navantynkaan tms. Siksi siis varoittelen. En ole kylla kuullut etta muille olisi tullut eli ehka mulla oli vaan huonoa tuuria.
Mina jannitin kovasti etukateen, mutta ihan turhaan. Sain todella hyvaa hoitoa ja palvelua talla klinikalla, osaavat laakarit, katilot ja hoitajat, fysioterapeutti kavi jumppauttamassa ja hieromassa etc. Pediatrit kavivat katsomassa vauvaa joka paiva. Olin ainoa englantia puhuva asiakas, mutta lahs poikkeuksetta kaikki puhuhuivat englantia, paitsi oma gyneni jolla on ilmeisesti periaatteena puhua vain ranskaa:) Suosittelen klinikkaa muutenkin, lastenlaakarit ovat siella tosi osaavia.