Teinien äidit! Odotatteko jo salaa mielessänne nuortenne aikuistumista? Ja muuttoa omilleen.

En odota salaa, vaan ihan avoimesti :)

Olen jopa katsellut jo vuokra-asuntotarjontaa ja selvittänyt millaisia tukia nuori saisi muuttaessaan omilleen.

Tottakai odotan, mutta samalla se tulee olemaan todella haikeaa ja itkut tulee tuherrettua varmasti monta kertaa. 

Lapset 18 ja 16

Joo, meillä useampi lapsi ikävälillä 10-19 ja kyllä odotan että vanhin jo lähtisi omilleen. Vie yhden huoneen, vaikka paljon majailee tyttöystävällään eikä täällä. Muuttosuunnitelmat hänellä jo on.

Muiden kohdalla en odota. Jotenkin ajattelen, että pieniä murheita noi kuvailemasi siihen verrattuna, että kohta opiskelevat, työllistyvät, ostavat asuntoja, tekevät lapsia jne. Tommoset isot asiat olis mulle stressaavampia

Meillä on 19-v ollut jo vuoden omillaan, ja edelleen huonon päivän tullen olen iloinen, että nykyään voi vaan lopettaa viestittelyn, ja palata asiaan sitten paremmalla säällä. Kyllä sitä aikanaan odotti, ihan avoimestikin.

VOI KYLLÄ!!! Vielä ovat "vasta" 17, 15 ja 12, ja tietty lukiokin yms edessä, mutta voi taivas että odotan sitä aikaa kun elättäisivät itsensä edes suunnilleen!

En. Minä rakastan heitä ja tiedän, että lähdettyään he eivät enää takaisin tule kuin lyhyesti käymään. Sydän särkyy, vaikka niin toki kuuluukin olla.

Ehkä te toisin toivovat elätte muutenkin sitku-elämää. Minä elän tässä hetkessä.

En odota. Esikoinen asui jo vuoden muulla, muutti 18 v. Nyt muuttaa takaisin kotiin ja se tuntuu ihanalta kun on kuitenkin vasta lukiolainen.

Kuopus on 16 ja tuntuu todella haikealta, että kohta koti on tyhjä kokonaan.

Esikoisen muuton jälkeen oli aika tunteikas vko, vaikka tiesin että hönellä menee hyvin ja meillä on hyvät välit jne. Ja tietenkin olin myös ylpeä, että halusi asua itsekseen.

Hienoa aikaa tämä omien lasten aikuisuuden seuraaminen.

En odota. Ihan riittävästi on omaa aikaa nytkin ja niin paljon iloa nuo kaikesta vänkäämisestä huolimatta tuovat.

Eivät kaikki lapset lähde kotoa. Erityislapset jäävät vanhempiensa iloksi loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki lapset lähde kotoa. Erityislapset jäävät vanhempiensa iloksi loppuelämäksi.

Mulla on erityinen, nepsy. Huoli helpotti vasta kun näki, että pärjää maailmalla.

4

En odota. Mukavaa ja leppoisaa on noiden kanssa olo. Tyhjä aukko jää elämään sitten. Ei mulla ole muuta kuin työ ja lapset.

Tavallaan joo. Yksi lapsistamme asuukin jo viikot sisäoppilaitoksessa. Kerran totesin kotona asuvalle 18-veelle, että olisiko parempi muuttaa omilleen jos ei huvita noudattaa perheen yhteisiä sääntöjä. Ei hän kuitenkaan itse vielä halua muuttaa, vaikka kovasti korostaakin täysi-ikäisyyttään puheissaan.

Toisaalta tiedän, että lasten muutto on ja tulee olemaan minulle hirmuisen haikeaa.

Riippuu pitkälti päivästä, odottaako jälkikasvun muuttoa vai ei. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki lapset lähde kotoa. Erityislapset jäävät vanhempiensa iloksi loppuelämäksi.

Mulla on erityinen, nepsy. Huoli helpotti vasta kun näki, että pärjää maailmalla.

4

Mahtavaa! Minullakin on nepsynuori ja tietenkin monia juttuja hänen kohdallaan mietin. Mutta näyttää siltä, että tyttö hoitaa asioita kyllä melko näppärästi kun äiti ei koko ajan säädä vierellä. Erityislapsen kohdalla vaan se siiman antaminen on ihan toisenlaista taitelua kuin ns. normilasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki lapset lähde kotoa. Erityislapset jäävät vanhempiensa iloksi loppuelämäksi.

Mulla on erityinen, nepsy. Huoli helpotti vasta kun näki, että pärjää maailmalla.

4

Mahtavaa! Minullakin on nepsynuori ja tietenkin monia juttuja hänen kohdallaan mietin. Mutta näyttää siltä, että tyttö hoitaa asioita kyllä melko näppärästi kun äiti ei koko ajan säädä vierellä. Erityislapsen kohdalla vaan se siiman antaminen on ihan toisenlaista taitelua kuin ns. normilasten kanssa.

Minkä ikäisiä nuorenne ovat? Mitä kaikkea he osaavat? Voiko heidät päästää yksin ulos?

Täytyy sanoa että jotain on pielessä ja jonkinlaista epäonnistumista vanhempana jos odotatte että lapsenne muuttaa pois kotoa. Suomessa lapset muuttavat liian aikaisin suurinosa omilleen josta alkaa ongelmat. Ei 18-vuotias ole aikuinen, ihan lapsi vielä. Suomessa on omituinen itsepärjäämisen kulttuuri, voisi sanoa jopa sairas. Perheiden pitäisi olla tiiviimpiä ja lapsen muuttaa sitten omilleen kun siltä tuntuu. Monessa muussa maassa lapset asuvat pitempään kotona ja ovat yhteisöllisempiä.

Ei kotiintuloikaa tarvitse vahtia, vaikka nuori asuisi kotona.

Vierailija kirjoitti:

En. Minä rakastan heitä ja tiedän, että lähdettyään he eivät enää takaisin tule kuin lyhyesti käymään. Sydän särkyy, vaikka niin toki kuuluukin olla.

Ehkä te toisin toivovat elätte muutenkin sitku-elämää. Minä elän tässä hetkessä.

Meillä on jo kolme muuttanut pois. En koskaan odottanut poismuuttoa, koska tiesin, että se aika tulee eteen.

Vielä kaksi asuu kotona, enkä odota heidänkään poismuuttoa. Tiedän, että kolmen vuoden päästä kotona ei asu enää yksikään lapsista. Miksi odottamaan tulevaisuutta, kun voi elää tässä päivässä. Elämä menee muutenkin niin nopeaa ohi

En odota. Esikoinen 19 v abi, ja muuttaa pois kotoa (ulkomaille?) syyskuussa. Nyt jo on haikea mieli, vaikka olenkin onnellinen lapsen puolesta että pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan. Muut lapset 16v ja 8v, ja on ihanaa että koti ei tyhjene kerralla.

Rehellisesti voin myöntää nauttivani tästä elämänvaiheesta. Pikkulapsiaika oli mielestäni paljon stressaavampaa ja niiiin paljon sitovampaa kuin tämä teiniaika. Toki lapset ovat "kunnollisia", eikä heistä ole tarvinnut kantaa huolta - kuin ehkä siitä että osaavat välillä hellittää eikä tarvitse pingottaa ihan joka kokeeseen ihan niin paljon. 

En. Lapseni oli toivottu

Meillä lähti jo, aivan mahtavaa.