Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Ai niin, minulla on lapsuudestani hyvä esimerkki mitä tulee harrastuksiin. Esim. tuttavaperheen lasten pianonsoitto. he yrittivät ensin opettaa lasta kotona, mutta se meni aivan pelleilyksi eikä lapsi suostunut vaikka kiinnostus olisi riittänyt. Kun hänet vietiin ohjatuille tunneille, niin alkoi homma luistamaan ja lapsi kehittyi todella nopeasti soittajana. Tälle ilmiölle on olemassa nimikin, jota en nyt muista, mutta joku kasvatuksesta enemmän tietävä kertokoon.
Joten sitä suuremmalla syyllä höpöhöpö noihin juttuihin, etteikö varhaiskasvatus hyödyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mitä ihmeen aktiviteettia 2-vuotiaalle tarvitsee keksiä 24/7??? Kotona on ihan tarpeeksi aktiviteettia tuon ikäiselle. Miksi ihmeessä tehdään lisää lapsia jos niiden hoitaminen koetaan niin hankalaksi. Eri juttu jos perheessä on jotain ongelmia, sairautta tms, mutta jos kaikki on ok niin en ymmärrä hoitoon viemistä. Ei siellä hoitopaikassa lapsilla niin hohdokasta ole.
Et selkeästi ole hoitanut tuon ikäisiä tai sitten omasi on ikäisiään jäljessä. Tuossa vaiheessa se meno vasta alkaa... 3
Ei sinun tarvitse ymmärtää muiden ihmisten elämänvalintoja, et sinä ole mikään ylijumala joka sanelee muille millä ehdoilla he saavat elää ja hankkia lapsia. Se taitaa aika monella tämän ketjun kommentoijalla mennä ohi. Saatte ihan rauhassa puhista miten teidän mielestänne kaikki muut elää väärin, mutta ei se mihinkään vaikuta.
Mun mielestä taas saa vähän sanella ehtoja jos on maksamassa veronmaksajana sitä turhaa hoitoa. Miksi on muiden työssäkävijöiden homma maksaa jonkun mamman pershedelmän turha hoitaminen päiväkodissa ympäri vuoden? Ymmärrän hoidon jos siihen on joku kunnon syy. Mutta aika monella syynä on ihan vaan laiskuus ja oma mukavuus. Ja silloin maksajat saa sanoa asiasta mielipiteensä ja mamman on silloin myös kestettävä kritiikki. Tässä maassa on rahat jo niin tiukalla muutenkin, että tälläisen täysin turhat menoerät pitäisi voida karsia. Kuvittelisi, että mammatkin tämän ymmärtäisi. Heidän lastensa tulevaisuudestahan tässä on kyse. Vai onko niin, että oma mukavuus menee kaiken edelle, jopa omien lasten. Ei väliä vaikka hyvinvointivaltio romuttuu, kunhan mamma saa nyt viettää kivaa ja huoletonta elämää vauvan kanssa ja ottaa kaiken irti yhteiskunnasta hoidattamalla vanhemmat lapset päiväkodissa. Niillä lapsilla ei sitten aikuisina ehkä olekaan enää sitä halpaa päivähoitoa ja terveysnhuoltoa. Kun niihin ei enää ole varaa.
No olipa taas uhriutuminen. Me ainakin maksetaan tarhamaksut itse, koska yksityinen hoitopaikka. Revi siitä, ja mene alkoholisteille itkemään ennemin kuin lapsiperheille.
Lapsiperheiden ahtaalle laittaminen on muuten tavattoman muodikasta nykyisin.
Tuota... ihan vaan pieni faktantarkistus. Yksityiset päivähoidon järjestäjätkin saavat valtaosan hoidon kustannuksista tukena kunnalta.
Päivähoidon todelliset kustannukset ovat vähän kunnasta ja lapsesta riippuen 1 000-1 500 euroa per lapsi. Siis sinunkin lapsesi hoito maksaa vähintään noin tonnin, josta maksat - mitä? - alle kolmanneksen itse.
Eli kyllä tuo kommentoija on aivan oikeassa. Lapset, jotka eivät välttämättä tarvitsisi päivähoitoa, ovat kaikkien veronmaksajien yhteinen asia. Se kuuluu meille.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa keksiä heille aktiviteetteja tai pysty pitämään hermojaan kasassa? Eli toisinsanoen huolehtimaan heistä täysipainoisesti. Jotenkin käsittämätön ajatus, että tekisin useita lapsia ikäänkuin sen varaan, että voisin sysätä niitä sitä mukaa muille hoitoon vaikka itse olen kotona.
Tähän auttaisi jo sekin, jos ei tehtäisi lapsia niin kiireellä. En käsitä mikä vimma ne lapset on tehdä peräkanaa. Viisivuotias ja vauva olisi jo paljon helpompi kombo ja se viisivuotias saisi olla riittävän kauan pikkuinen, ennen kuin joutuu isosisarukseksi. 2,5vuotias on todella pieni tekemään vauvalle tilaa, siinä jää liian pieneltä liian usein omat tarpeet ihan syrjään :-(
Puhumattakaan nyt siitä, että äidin keho ehtisi toipua raskausajasta ja synnytyksestä. Ja ehtisi olemaan vähän töissäkin ennen kuin raskaus ja imetys taas tekevät aivoille tuhojaan. Isä voisi olla kotona sen kolmannen hoitovapaavuoden, mutta missä välissä se isä ehtii hoitovapaalle jos äiti puskee niitä vauvoja ilman taukoa!?
Aivot tuhoutuu? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, minulla on lapsuudestani hyvä esimerkki mitä tulee harrastuksiin. Esim. tuttavaperheen lasten pianonsoitto. he yrittivät ensin opettaa lasta kotona, mutta se meni aivan pelleilyksi eikä lapsi suostunut vaikka kiinnostus olisi riittänyt. Kun hänet vietiin ohjatuille tunneille, niin alkoi homma luistamaan ja lapsi kehittyi todella nopeasti soittajana. Tälle ilmiölle on olemassa nimikin, jota en nyt muista, mutta joku kasvatuksesta enemmän tietävä kertokoon.
Joten sitä suuremmalla syyllä höpöhöpö noihin juttuihin, etteikö varhaiskasvatus hyödyttäisi.
Päiväkodissa harvemmin on ammattimaisia soitonopettajia. Ja nyt siis puhuttiin kaksivuotiaasta. Haloo.
Minulla on vain yksi lapsi, joten sinänsä en ole oikea ihminen tätä ketjua kommentoimaan. Kommentoin kuitenkin!
Muistan, kuinka vauva-aikana suorastaan pelkäsin/kammoksuin päiväkodin aloitusta. Luulin ehkä, että se olisi jotenkin "vaaraksi" lapsen terveelle kasvulle. Ryhmäkoot pelotti, aikaiset aamut ja oikeestaan varmaan koko muutos. Lapsi oli 2,5 vuotias, kun aloitti päiväkodin. Nyt lapsi on 5 vuotias ja hän viihtyy päiväkodissa oikein hyvin. Hän oikein odottaa, että "koska on päiväkotipäivä" (viikonloppuisin kysyy tätä).
JOS meillä olisi ollut toinen lapsi, hän olisi varmaan mennyt aikaisemmin päiväkotiin. Ja ehdottomasti isompi olisi jatkanut päiväkodissa (osa-aikaisena varmaankin), jos vauva olisi ollut kuvioissa. Lapsen kannalta juurikin aktiviteettien ja kavereiden vuoksi. Ja itselläni syynä olisi ehkä ollut se, että olisin saanut tutustua vauvaan rauhassa SEKÄ nauttia myös hieman enemmän omaa-aikaa.
En ymmärrä, miten tämä aihe saa aina nostetta. Jokainen tekee päätökset omaa arkeaan ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin tuo on ihan käsittämätöntä ... ei ymmärretä sitä, että se päiväkoti on lapselle TYÖTÄ, ei se ole mitään harrastustoimintaa. Eri asia jos tuon ikäinen kävisi esim kerhoissa pari kertaa viikossa,mutta että jotain 8 tunnu hoitopäiviä joka päivä.... en voi ymmärtää...
Meillä nyt 2v ja 4v ja eivät ole päivääkään olleet päiväkodissa vaan ite ollaan mukaamme hoidettu. Ei tullut kyllä mieleenkään viedä esikoista hoitoon kun ite oon kotona ollut.
Mutta ymmärrän kyllä, jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai on muuta mielenterveys yms ongelmaa perheessä, niin onhan se toki lapsellekin parempi että saa sitten siellä hoidossa olla,jos kotiolot on mitä on..
Mutta että monesti se on, että peristellaam hoitoon viemistä sillä, että lapsella ikävä kavereita yms, mutta silloin kyllä musta se on vaan kyse siitä, että vanhempi ei jaksa olla oman lapsensa kanssa.
Eri asia on, jos lapsi kävisi esim pari kertaa viikossa kerhossa, yms, sehän on lapselle HARRASTUSTOIMINTAA.
Näin sivustaseuraavana lapsettomana tämä äitien pyhimys -kilpailu on jotakin sellaista mitä en pysty ikinä ymmärtämään.
Eikö ole riittävän hyvä, että jokainen toimii itselleen ja nähdäkseen lapselleen parhaalla mahdollisella tavalla oman elämänsä kokonaisuutta tarkastellen?
Mutta kun ei. Kun se ei vaan tunnu mitenkään käyvän päinsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä kenellekään on, jos isompi lapsi käy päiväkodissa?
Perhehän itse maksaa siitä päiväkotihoidosta, joten kyse ei ole mistään yhteiskunnan varojen tuhlaamista.
Ja miten tämä asia sinulle ap edes kuuluu? Anna kaverisi toimia kuten heidän perheelleen on parasta. Varmasti hän tietää omien lastensa tarpeet sinua paremmin.
Ehkä hän haluaa tarjota kuopukselleen samanalaisen rauhallisen vauva-ajan jonka tarjosi myös esikoiselleen.
Odotan ensimmäistä lastani, ja juuri sinun kaltaistesi kyylämammojen vuoksi pelottaa tehdä lapsi tähän maailmaan.
Veronmaksajille se päivähoidon tuottaminen maksaa noin 1000€/kk, perhe maksaa päivähoidosta vain murto-osan. Kyllä tämän lystin todelliset maksajat ihan oikeutetusti ovat hieman nyreissään siitä, että heidän rahojaan tuhlaillaan tällä tavalla lastenhoitoon, kun lapsilla on äiti kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Siis ihan oikeasti (olen kyllä lapseton ikäneito, ja yritän oikeasti välttää lastenkasvatusmielipiteitä, kun ne kuitenkin perustuvat vain ulkopuolelta seuraamiseen), mutta lapsen kaatuminen ja lohdutus elämän tärkeä hetki? Antakaa niiden lasten kaatuilla enemmän niin pieni verinaarmu ei ole mikään kolossaalinen tragedia; huuhtelu, laastari ja baanalle taas on pidemmän päälle paljon parempi lapselle - terveydenhuollon edustajaa vaativat vammat ovat sitten eri asia.
No lto:na ja äitinä en sanoisi, että ne pipin puhaltamiset ovat se juttu, vaan enemmän se kun tulee ikävä vanhempia ja aikuisen syliä ei ole välttämättä tarjolla silloin. Sillä on kyllä vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Samoin pienen lapsen tarpeisiin ja tunteisiin tulisi vastata suhteellisen nopeasti. Sekin on vaikeaa päiväkodissa.
En laittaisi alle 3-vuotiasta päivähoitoon kun pikkusisarus syntyy. Tämän ikäisellä se myös lisää mustasukkaisuutta (toisaalta ei sitä mustasukkaisuutta voi estää, se on ihan normaali tunne jos esikoinen on saanut olla normaalisti vanhempiensa kanssa ensimmäiset vuodet). Tuon ikäinen tarvitsee myös enemmän syliä kuin hoidossa voidaan tarjota. Se on harmillinen tosiasia.
4-5-vuotias on jo eri asia. Tuon ikäiset kaipaavat ikäistänsä seuraa ja jos sitä ei ole lähellä tarjolla, niin puolipäivähoito on oikein hyvä ratkaisu.
Tällä alalla ollessa en kuitenkaan tuomitse ketään. On tullut nähtyä niin monenlaista tilannetta, ei ole minun asia olla mikään moraalipoliisi. Mutta totta kai haluan sanoa oman ammatillisen mielipiteeni sen suhteen, että alle 3-vuotias ei varsinaisesti tarvitse kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Hän kehittyy parhaiten kotihoidossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa alle 3-vuotias hyötyisi erityisesti puolipäivähoidosta. Esim. maahanmuuttajaperheiden lapset (jotta suomen kieli opittaisiin varhain) tai perheen sisäiset vaikeudet (jos muutama tunti hoitoa parantaa vanhemman kykyä olla vanhempi, niin vaikea siihen on sanoa, että lapsesi kärsii tästä).
Olen tuo edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida, että tämä on just munkin näkökulma asiaan, juuri noin itekin ajattelen (Ja olen sekä äiti, että ollut päiväkodissa töissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@urinkoinen kirjoitti:
Näin sivustaseuraavana lapsettomana tämä äitien pyhimys -kilpailu on jotakin sellaista mitä en pysty ikinä ymmärtämään.
Eikö ole riittävän hyvä, että jokainen toimii itselleen ja nähdäkseen lapselleen parhaalla mahdollisella tavalla oman elämänsä kokonaisuutta tarkastellen?
Mutta kun ei. Kun se ei vaan tunnu mitenkään käyvän päinsä :D
Mitä lapseton tekee vauvapalstalla??
Minulla on vain yksi lapsi, mutta laitoin hänet silti päiväkotiin 3-vuotiaana, vaikka olin työtön. Olisin rehellisesti sanottuna voinut laittaa aikaisemminkin, koska lapsi selkeästi kaipasi muita lapsia ympärilleen. Hänen parhaaksi siis tein ratkaisun, koska pihapiirissämme ei valitettavasti ollut lapsia, ei edes puistoissa. En tiedä, missä ne lapset ovat. Päiväkodissa varmaan, koska lapsi on viihtynyt siellä todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustakin tuo on ihan käsittämätöntä ... ei ymmärretä sitä, että se päiväkoti on lapselle TYÖTÄ, ei se ole mitään harrastustoimintaa. Eri asia jos tuon ikäinen kävisi esim kerhoissa pari kertaa viikossa,mutta että jotain 8 tunnu hoitopäiviä joka päivä.... en voi ymmärtää...
Meillä nyt 2v ja 4v ja eivät ole päivääkään olleet päiväkodissa vaan ite ollaan mukaamme hoidettu. Ei tullut kyllä mieleenkään viedä esikoista hoitoon kun ite oon kotona ollut.
Mutta ymmärrän kyllä, jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai on muuta mielenterveys yms ongelmaa perheessä, niin onhan se toki lapsellekin parempi että saa sitten siellä hoidossa olla,jos kotiolot on mitä on..
Mutta että monesti se on, että peristellaam hoitoon viemistä sillä, että lapsella ikävä kavereita yms, mutta silloin kyllä musta se on vaan kyse siitä, että vanhempi ei jaksa olla oman lapsensa kanssa.
Eri asia on, jos lapsi kävisi esim pari kertaa viikossa kerhossa, yms, sehän on lapselle HARRASTUSTOIMINTAA.
Minäkin vein esikoista monta kertaa viikossa kaikenmoisiin kerhoihin ja muskareihin juuri harrastustoiminnan vuoksi. Ajattelin että sieltä saa kavereita ja oppii sosiaalisia taitoja.
Mutta totuus on, että eihän noissa kerhoissa ehdi ystäviä saamaan. Ainakin minun lapseni koki jatkuvasti vaihtuvat ryhmät rankkoina. Eli jos uudelleen saisin päättää, pitäisin lasta hoidossa sen 9h viikossa sen sijaan että veisin harrastuksiin samat 9h viikossa. Olkoon sitten työtä eikä harrastustoimintaa, mutta helpompaa se lapselle olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen KM ja erityisope. Siellä tarhassa ikävä kyllä on kaikenlaisia riehuvia narsistin alkuja jotka kurittavat lastasi ja vievöt kaikkien hermot. Alipalkatut, kyllästyneet, liian isossa ryhmässä työskentelevät!! LTOt yrittävät hoitaa päivän rutiineja. Siellä sinun pieni lapsesi yrittää selviytyä päivästä toiseen. Aika nopeasti ne lapset ymmärtää että syliä ja pusuja ei tule jos pn oaha mieli. Siksi he oppivat peittämään tunteensa ja pärjäämään:( kamalaa mutta totta.
Pitäkää lapsianne kotona, vaikka sitten ne kattois telkkaria eilä tekis mitään ihme järkeväö. Lapsen kuuluu saada olla vanhempiensa aurinko ja maailman napa aina sinne neli vuotiaaksi asti. Olin utsekin vaikka rankkaa välillä oli vilkkaiden poikien kanssa, ei ollut virikkeitä ja odotin kovasti että mies tulee
töistä. Mutta silti en ois ikinä vienyt taaperoani päiväkotiin. Muistakaa että PK on lasten säilytyspaikka.
No en kyllä hetkäkään usko, että olet erityisopettaja. Sen verran tällä alalla tullut kollegoita tavattua, että ei tätä työtä ei yksinkertaisesti tee tuolla tavalla puhuvat ihmiset. Ei tätä työtä jaksa jos oma ajatusmaailma on tuollainen.
Ei kannata uskoa kaikkea, mitä täällä lukee.
T. Veo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi. En ymmärtänyt palstan olevan varattu ainoastaan lapsellisille :D
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin kuten #128 kirjoittaa. Kyse vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Myös lto:t ja muu päiväkodin henkilökunta kyllä tietävät kuinka "tarpeellista" alle 3-vuotiaan on olla virikehoidossa. Niin että vaikkei se laiskottelijaäitejä lainkaan liikuta niin teitä paheksutaan ihan julkisesti sekä muiden äitien että ammattilaisten keskuudessa. Ja ihan aiheesta.
Vai aiheesta, höpö höpö. Muiden ihmisten elämänvalintojen paheksuminen ei juuri koskaan ole aiheellista eikä kuulu normaalin tervepäisen ihmisen ajatusmaailmaan ollenkaan. Mutta hajotkaa te kitkerät räksyttäjät omaan myrkkyynne, ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina niin mielenkiintoista, että miten sitä voi tietää toisten elämästä sen, että heillä ei ole syytä laittaa lasta hoitoon.[/
En tiedäkään, siksi kysyn täällä. Tuntuu niin käsittämättömältä, että kaverini vaikuttaa ”ihan normaalilta” ja hänestä ei ole ollenkaan outoa viedä noin pientä esikoista 5x viikossa toisten kasvatettavaksi. Jopa kesälomalla.
Mainittakoon, että asumme isolla paikkakunnalla. Kyse ei ole siis sosiaalisista suhteista, meitä on monta kaveria, jolla samanikäistä lapsosta. Asumme lähekkäin ja näemme jopa näin korona-aikaan suhteellisen usein. Lisäksi alueiden puistoissa löytyy kyllä kaveria ja tekemistä.
AP
Hmm erikoista, ei täällä meilläpäin edes saa pitää lasta hoidossa täysiaikasesti jos toinen vanhempi on kotona. Maksimi on 20 h viikko. Meillä ei ole kuin yksi 5 v, ja hän on nyt hoidossa kaksi pv viikosta vaikka mies on lomautettuna kotona. Puolustuksena kyllä, että lapsen hoitopaikka vaihtui koronatauon jälkeen ja ajateltiin että pehmeämpi lasku kotonaolosta täyspäiväseen päivähoitoon tulisi näin. Miehen työt jatkuvat siis jo parin viikon päästä.
Mutta, kyllä itse sellaista yli 4 vuotiasta varnaan pitäisin "virikehoidossa" pari pv viikko jos lapsi sitä myös itse haluaisi (jos olisin vauvan kanssa kotona tms). Mutta en kyllä sitä nuorempaa
Vierailija kirjoitti:
Aivot tuhoutuu? Ok.
Ei ne kokonaan tuhoudu, mutta ihan tutkimuksissa on havaittu muutoksia äidin aivoissa jo raskausaikana. Myös imetysaikana todella monella on kokemuksia siitä, että aivot eivät toimi kuin ennen, imetysdementiaksi me sitä sanottiin. Kun ihan tavallisetkin sanat on hukassa, joku hattu tai pyyhe, puhe takkuaa kun etsii niitä sanoja jotka on ihan arkipäiväisiä. Tämä johtuu siitä, että kehittyvän lapsen aivot (niin raskaus- kun imetyksenkin aikana) tarvitsevat tiettyjä rasvahappoja. Jos niitä ei saa ravinnosta, ne ikävä kyllä otetaan sieltä äidin aivoista, niin tärkeitä ne rasvahapot on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset rakastavat päiväkotipäiviä. Naapurissa ei ole kavereita, päiväkodissa on. Naapurissa ei ole puistoa, päiväkodissa on. Kotona on harvoin sellaista lelu- ja pelivalikoimaa, mikä päiväkodissa on. Kaikissa kodeissa ei saa rakentaa suuria leikkejä, päiväkodissa saa. kaikissa kodeissa ei myöskään lorutella, lauleta, soiteta, tanssita, järjestetä liikuntarataa, rakenneta majoja, maalata, askarrella, tutkia luupeilla ötököitä, leikitä aikuisen kanssa...
Eikö siinä kohtaa olisi vanhemmilla peiliin katsomisen paikka? Vanhemman vastuullahan se on, millaisia lapsen päivät ovat. Olen itse kotiäitinä ollut 7 vuotta putkeen ja meillä on aina tehty juurikin noita mainitsemiasi asioita. Lisäksi perhekerhot, muskarit, peuhut, leikkipuistot ja kaveritreffit. Lapset eivät myöskään koskaan, eivät koskaan, ole sanoneet, että on tylsää. Virikkeitä on aina tarjottu, mutta pidetty myös huoli, että on virikkeetöntä aikaa. Tällainen kehittää lapsen mielikuvitusta, jolloin kokemus tylsyydestä ei pääse syntymään, sillä mieli keksii uusia luovia ratkaisuja ihan itsestään.
Minulla on kokemusta kolmesta lapsesta. Tylsää meillä ei ole koskaan ollut, mutta on jäänyt silti paljon kaikkea tekemättä. Vauvan ja parivuotiaan tarpeet ovat vielä helposti yhdistettävissä, mutta sitten kun aletaan puhumaan eskari-ikäisistä ja pikkukoululaisista, niin on jo aika hankalaa opettaa esim. talviurheilutaitoja vauva kainalossa. Sama juttu uinnin kanssa, hävettää tunnustaa mutta isommilla jäi uintiharjoittelu siihen kun vauva syntyi. Vai todetaanko, että koulu saa opettaa, ja palsta pääsee taas paheksumaan?
Myös meidän musiikkiopistolla muistetaan varsin hyvin vauvamme/taaperomme, jota kyllästytti aika ajoin odotella isompien tuntien ajan. Mutta maailmaan mahtuu ääntä, eikös vaan?
Järjestelykysymys. Meillä isä on lähtenyt taaperon kanssa lenkille sillä aikaa, kun vein isomman uimahalliin. Hiihdossa isompi on kiertänyt jalkapallokentälle tehtyä latua ja pienempi leikkinyt lumipenkassa. Samoin luistelussa. Joskus isä mukana vahtimassa, mutta onnistuu myös yhden vanhemman voimin. Muskarin aikana en ole jäänyt huudattamaan taaperoa oven taakse, vaan olemme menneet läheiselle leikkikentälle, kauppaan tai kävelylle.
En ole se, jolle vastaat, mutta meillä ei isomman kanssa todellakaan ole hiihdelty mitään jalkapallokenttää. Jalkapallokentän tapaista harjoitellaan 1,5 -2 -vuotiaan kanssa. 3-vuotiaan kanssa on hiihdetty 1-2 kertaa kilometrin pururata, 4-vuotiaan kanssa 3:n kilometrin pururata, ja 5-vuotiaana lapset ovat nauttineet jo 5:n kilometrin laduista.
Mutta voihan sen taaperon toki joku jättää sinne pururadan päähänkin yksin leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset rakastavat päiväkotipäiviä. Naapurissa ei ole kavereita, päiväkodissa on. Naapurissa ei ole puistoa, päiväkodissa on. Kotona on harvoin sellaista lelu- ja pelivalikoimaa, mikä päiväkodissa on. Kaikissa kodeissa ei saa rakentaa suuria leikkejä, päiväkodissa saa. kaikissa kodeissa ei myöskään lorutella, lauleta, soiteta, tanssita, järjestetä liikuntarataa, rakenneta majoja, maalata, askarrella, tutkia luupeilla ötököitä, leikitä aikuisen kanssa...
Eikö siinä kohtaa olisi vanhemmilla peiliin katsomisen paikka? Vanhemman vastuullahan se on, millaisia lapsen päivät ovat. Olen itse kotiäitinä ollut 7 vuotta putkeen ja meillä on aina tehty juurikin noita mainitsemiasi asioita. Lisäksi perhekerhot, muskarit, peuhut, leikkipuistot ja kaveritreffit. Lapset eivät myöskään koskaan, eivät koskaan, ole sanoneet, että on tylsää. Virikkeitä on aina tarjottu, mutta pidetty myös huoli, että on virikkeetöntä aikaa. Tällainen kehittää lapsen mielikuvitusta, jolloin kokemus tylsyydestä ei pääse syntymään, sillä mieli keksii uusia luovia ratkaisuja ihan itsestään.
Minulla on kokemusta kolmesta lapsesta. Tylsää meillä ei ole koskaan ollut, mutta on jäänyt silti paljon kaikkea tekemättä. Vauvan ja parivuotiaan tarpeet ovat vielä helposti yhdistettävissä, mutta sitten kun aletaan puhumaan eskari-ikäisistä ja pikkukoululaisista, niin on jo aika hankalaa opettaa esim. talviurheilutaitoja vauva kainalossa. Sama juttu uinnin kanssa, hävettää tunnustaa mutta isommilla jäi uintiharjoittelu siihen kun vauva syntyi. Vai todetaanko, että koulu saa opettaa, ja palsta pääsee taas paheksumaan?
Myös meidän musiikkiopistolla muistetaan varsin hyvin vauvamme/taaperomme, jota kyllästytti aika ajoin odotella isompien tuntien ajan. Mutta maailmaan mahtuu ääntä, eikös vaan?
Järjestelykysymys. Meillä isä on lähtenyt taaperon kanssa lenkille sillä aikaa, kun vein isomman uimahalliin. Hiihdossa isompi on kiertänyt jalkapallokentälle tehtyä latua ja pienempi leikkinyt lumipenkassa. Samoin luistelussa. Joskus isä mukana vahtimassa, mutta onnistuu myös yhden vanhemman voimin. Muskarin aikana en ole jäänyt huudattamaan taaperoa oven taakse, vaan olemme menneet läheiselle leikkikentälle, kauppaan tai kävelylle.
En ole se, jolle vastaat, mutta meillä ei isomman kanssa todellakaan ole hiihdelty mitään jalkapallokenttää. Jalkapallokentän tapaista harjoitellaan 1,5 -2 -vuotiaan kanssa. 3-vuotiaan kanssa on hiihdetty 1-2 kertaa kilometrin pururata, 4-vuotiaan kanssa 3:n kilometrin pururata, ja 5-vuotiaana lapset ovat nauttineet jo 5:n kilometrin laduista.
Mutta voihan sen taaperon toki joku jättää sinne pururadan päähänkin yksin leikkimään.
Ilmeisesti tässä tosiaankin olisi tarkoitus jättää joku yksin pururadan päähän, kun kolmen lapsen äidille neuvotaan että näin hyvin minä pärjäsin kun pistin isomman tuonne ja pienemmän tänne...
Tähän auttaisi jo sekin, jos ei tehtäisi lapsia niin kiireellä. En käsitä mikä vimma ne lapset on tehdä peräkanaa. Viisivuotias ja vauva olisi jo paljon helpompi kombo ja se viisivuotias saisi olla riittävän kauan pikkuinen, ennen kuin joutuu isosisarukseksi. 2,5vuotias on todella pieni tekemään vauvalle tilaa, siinä jää liian pieneltä liian usein omat tarpeet ihan syrjään :-(
Puhumattakaan nyt siitä, että äidin keho ehtisi toipua raskausajasta ja synnytyksestä. Ja ehtisi olemaan vähän töissäkin ennen kuin raskaus ja imetys taas tekevät aivoille tuhojaan. Isä voisi olla kotona sen kolmannen hoitovapaavuoden, mutta missä välissä se isä ehtii hoitovapaalle jos äiti puskee niitä vauvoja ilman taukoa!?