Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen todellista syytä? Se syy on se, että lapsen voi viedä hoitoon. Silloin on itsellä helpompaa. Kannatan ehdottomasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista työttömien ja muiden kotona olevien (kotiäitien) kohdalla. Sitä käytetään niin paljon, etenkin pitkäaikaistyöttömien lastenhoitotarve kummastuttaa.
Mutta niin kauan kun se on meille kaikille tarjolla käytän minäkin sitä, koska helpommaksihan se tekee elämän, kun joku muu hoitaa muita lapsia ja itse saa keskittyä vauvaan ja omaan elämään. Miksi raataa kun voi elää helpommin?
Melkein kuin kysyisit mikä on todellinen syy sille, että haet lapsilisää. Suurin osa suomalaisista on keskituloisia ja toimeentulo ei varmasti ole tästä etuudesta kiinni, mutta kuka jättäisi hakematta kun siihen on oikeus ja se todennäköisesti helpottaa elämää, jos ei omaa niin lapsen elämää kun sen säästää?
Sitten pitää myös löysätä niitä työn vastaaottamiskriteereitä. Miten otat vastaan työtä, työhaastattelua päivän varotusajalla, jos lapsilla ei ole hoitopaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne voimat voi olla vähissä ihan tavallisenkin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Uhmaikäinen on yksinäänkin melko raskasta seuraa, haastaa vanhempaa ihan eri tavalla kuin päiväkodin hoitajaa, tarvitsee edelleen ihan perushoitoa eikä osaa itsenäisesti vielä hirveästi mitään. Lisäksi on koko ajan vahdittava, mikä voi olla vaikeaa, jos vauvaa täytyy nukuttaa, vaihtaa vaippaa, imettää pitkään ym. Ja tämä kaikki pätkittäisillä yöunilla ilman päiväunia. Joten eiköhän isoin syy ole ihan oma jaksaminen. Toisena syynä varmaan isomman lapsen sosiaaliset suhteet, jos on ehtinyt jo tykästyä päiväkotiin ja lapsiin siellä.
Miksi tehdä lapsia jos ei jaksa? Kun tietää että siinä on nuo kaikki vaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne voimat voi olla vähissä ihan tavallisenkin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Uhmaikäinen on yksinäänkin melko raskasta seuraa, haastaa vanhempaa ihan eri tavalla kuin päiväkodin hoitajaa, tarvitsee edelleen ihan perushoitoa eikä osaa itsenäisesti vielä hirveästi mitään. Lisäksi on koko ajan vahdittava, mikä voi olla vaikeaa, jos vauvaa täytyy nukuttaa, vaihtaa vaippaa, imettää pitkään ym. Ja tämä kaikki pätkittäisillä yöunilla ilman päiväunia. Joten eiköhän isoin syy ole ihan oma jaksaminen. Toisena syynä varmaan isomman lapsen sosiaaliset suhteet, jos on ehtinyt jo tykästyä päiväkotiin ja lapsiin siellä.
Miksi tehdä lapsia jos ei jaksa? Kun tietää että siinä on nuo kaikki vaiheet.
Mistä sitä voi etukäteen tietää jaksaako vai ei?
Sitten, kun ei tee lapsia, koska omat kyvyt vanhempana epäilyttää, tulee p****aa niskaan siitä, ettei synnytä uusia suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne voimat voi olla vähissä ihan tavallisenkin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Uhmaikäinen on yksinäänkin melko raskasta seuraa, haastaa vanhempaa ihan eri tavalla kuin päiväkodin hoitajaa, tarvitsee edelleen ihan perushoitoa eikä osaa itsenäisesti vielä hirveästi mitään. Lisäksi on koko ajan vahdittava, mikä voi olla vaikeaa, jos vauvaa täytyy nukuttaa, vaihtaa vaippaa, imettää pitkään ym. Ja tämä kaikki pätkittäisillä yöunilla ilman päiväunia. Joten eiköhän isoin syy ole ihan oma jaksaminen. Toisena syynä varmaan isomman lapsen sosiaaliset suhteet, jos on ehtinyt jo tykästyä päiväkotiin ja lapsiin siellä.
Miksi tehdä lapsia jos ei jaksa? Kun tietää että siinä on nuo kaikki vaiheet.
Onko susta siis isompi paha, että tavallisten, asiallisten suomalaisperheiden lapset ovat päiväkodissa äidin hoitaessa vauvaa kotona, kuin että jokaiseen tavalliseen, asialliseen suomalaisperheeseen hankitaan max. 1 lapsi, koska kaikki vaikeudet vauva-ajassa nyt pitää vaan ennakoida eikä saa uupua, koska "oma vika, mitäs läksit"?
Meille on syksyllä syntymässä toinen lapsi, ensimmäinen on tuolloin n.4,5v.
Ensimmäinen lapsi on liikuntapäiväkodissa, jossa on viihtynyt erittäin hyvin. On paljon aktiviteettia, kavereita, oppii uutta ym.
Minulle eikä miehelleni ei tullut edes mieleen että olisimme ottaneet lapsen pois päiväkodista kun vauva syntyy. Vähensimme tunteja niin että on syksystä alkaen päiväkodissa neljänä päivänä viikossa, n. 5h päiviä. Syö siellä ainakin lounaan ja välipalan, ja pääsee mukaan retkille ja muille mitä päiväkoti viikottain järjestää. Kesäloman olemme kaikki yhdessä kotona kyllä.
Lapsi ei ole kovinkaan itsenäinen leikkijä, eli tarvitsee edelleen aikuisen aloittamaan leikit ja olemaan niissä osittain mukana. Leikit on välillä aika rajujakin, koska on tosiaan vilkas ja liikunnallinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne voimat voi olla vähissä ihan tavallisenkin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Uhmaikäinen on yksinäänkin melko raskasta seuraa, haastaa vanhempaa ihan eri tavalla kuin päiväkodin hoitajaa, tarvitsee edelleen ihan perushoitoa eikä osaa itsenäisesti vielä hirveästi mitään. Lisäksi on koko ajan vahdittava, mikä voi olla vaikeaa, jos vauvaa täytyy nukuttaa, vaihtaa vaippaa, imettää pitkään ym. Ja tämä kaikki pätkittäisillä yöunilla ilman päiväunia. Joten eiköhän isoin syy ole ihan oma jaksaminen. Toisena syynä varmaan isomman lapsen sosiaaliset suhteet, jos on ehtinyt jo tykästyä päiväkotiin ja lapsiin siellä.
Miksi tehdä lapsia jos ei jaksa? Kun tietää että siinä on nuo kaikki vaiheet.
Kyllä, voimme hyväksyä etteivät meikäläiset jaksa tehdä lapsia. Mutta sitten pitää hyväksyä myös että Suomeen tulee työvoima muualta. Ei mikään yhteiskunta pyhällä hengellä pyöri.
Vierailija kirjoitti:
Meille on syksyllä syntymässä toinen lapsi, ensimmäinen on tuolloin n.4,5v.
Ensimmäinen lapsi on liikuntapäiväkodissa, jossa on viihtynyt erittäin hyvin. On paljon aktiviteettia, kavereita, oppii uutta ym.
Minulle eikä miehelleni ei tullut edes mieleen että olisimme ottaneet lapsen pois päiväkodista kun vauva syntyy. Vähensimme tunteja niin että on syksystä alkaen päiväkodissa neljänä päivänä viikossa, n. 5h päiviä. Syö siellä ainakin lounaan ja välipalan, ja pääsee mukaan retkille ja muille mitä päiväkoti viikottain järjestää. Kesäloman olemme kaikki yhdessä kotona kyllä.
Lapsi ei ole kovinkaan itsenäinen leikkijä, eli tarvitsee edelleen aikuisen aloittamaan leikit ja olemaan niissä osittain mukana. Leikit on välillä aika rajujakin, koska on tosiaan vilkas ja liikunnallinen lapsi.
Onkohan aina oikea ratkaisu vilkkaan ja aloitekyvyttömän lapsen kohdalla, että häntä vain aktivoidaan enemmän ja enemmän. Koska lähes aina kun kuulen vilkkaasta lapsesta, niin vanhemmat ovat aina vain tarjoamassa lisää virikkeitä sen sijaan, että yrittäisi jotenkin rauhoittaa lasta ja yrittäisi parantaa hänen keskittymiskykyään. Noh, en ole mikään spesialisti, että kaitpa se sitten on niin, että pitää vain riehaannuttaa lapsi väsyksiin, että elämästä tulisi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on syksyllä syntymässä toinen lapsi, ensimmäinen on tuolloin n.4,5v.
Ensimmäinen lapsi on liikuntapäiväkodissa, jossa on viihtynyt erittäin hyvin. On paljon aktiviteettia, kavereita, oppii uutta ym.
Minulle eikä miehelleni ei tullut edes mieleen että olisimme ottaneet lapsen pois päiväkodista kun vauva syntyy. Vähensimme tunteja niin että on syksystä alkaen päiväkodissa neljänä päivänä viikossa, n. 5h päiviä. Syö siellä ainakin lounaan ja välipalan, ja pääsee mukaan retkille ja muille mitä päiväkoti viikottain järjestää. Kesäloman olemme kaikki yhdessä kotona kyllä.
Lapsi ei ole kovinkaan itsenäinen leikkijä, eli tarvitsee edelleen aikuisen aloittamaan leikit ja olemaan niissä osittain mukana. Leikit on välillä aika rajujakin, koska on tosiaan vilkas ja liikunnallinen lapsi.
Onkohan aina oikea ratkaisu vilkkaan ja aloitekyvyttömän lapsen kohdalla, että häntä vain aktivoidaan enemmän ja enemmän. Koska lähes aina kun kuulen vilkkaasta lapsesta, niin vanhemmat ovat aina vain tarjoamassa lisää virikkeitä sen sijaan, että yrittäisi jotenkin rauhoittaa lasta ja yrittäisi parantaa hänen keskittymiskykyään. Noh, en ole mikään spesialisti, että kaitpa se sitten on niin, että pitää vain riehaannuttaa lapsi väsyksiin, että elämästä tulisi yhtään mitään.
Olisi kiva kuulla kokemuksiasi siitä, kuinka vilkkaita lapsia rauhoitetaan.
- Eri, parinkin vilkkaan lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Meille on syksyllä syntymässä toinen lapsi, ensimmäinen on tuolloin n.4,5v.
Ensimmäinen lapsi on liikuntapäiväkodissa, jossa on viihtynyt erittäin hyvin. On paljon aktiviteettia, kavereita, oppii uutta ym.
Minulle eikä miehelleni ei tullut edes mieleen että olisimme ottaneet lapsen pois päiväkodista kun vauva syntyy. Vähensimme tunteja niin että on syksystä alkaen päiväkodissa neljänä päivänä viikossa, n. 5h päiviä. Syö siellä ainakin lounaan ja välipalan, ja pääsee mukaan retkille ja muille mitä päiväkoti viikottain järjestää. Kesäloman olemme kaikki yhdessä kotona kyllä.
Lapsi ei ole kovinkaan itsenäinen leikkijä, eli tarvitsee edelleen aikuisen aloittamaan leikit ja olemaan niissä osittain mukana. Leikit on välillä aika rajujakin, koska on tosiaan vilkas ja liikunnallinen lapsi.
Onkohan aina oikea ratkaisu vilkkaan ja aloitekyvyttömän lapsen kohdalla, että häntä vain aktivoidaan enemmän ja enemmän. Koska lähes aina kun kuulen vilkkaasta lapsesta, niin vanhemmat ovat aina vain tarjoamassa lisää virikkeitä sen sijaan, että yrittäisi jotenkin rauhoittaa lasta ja yrittäisi parantaa hänen keskittymiskykyään. Noh, en ole mikään spesialisti, että kaitpa se sitten on niin, että pitää vain riehaannuttaa lapsi väsyksiin, että elämästä tulisi yhtään mitään.
Olisi kiva kuulla kokemuksiasi siitä, kuinka vilkkaita lapsia rauhoitetaan.
- Eri, parinkin vilkkaan lapsen äiti.
Mähän totesin jo, että ei ole kokemuksia. Kunhan ihmettelin. Koska tuo strategia ei tunnu auttavan, lähes tulkoon päinvastoin. Märisevät heti tylsyyttä, jos joka aukko elämässä ei ole täytetty jollain toiminnalla. Ei ihme, että vanhempi saattaa palaa loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on töissä päiväkodissa. Hänen naapurinsa lapset ovat siellä hoidossa, olivat myös korona-epidemian ajan, vaikka molemmat vanhemmat kotona etätöissä. Tuttuni sairastui itse flunssaan, ei onneksi koronaan, ja oli silloin kotona. Ikkunasta hän katseli kun naapurin lasten isä mm. istui terassilla ja joi olutta ja maalasi aitaa ja rakensi paljua. Ja taaperot hoidossa joka pv. täyden päivän. Tämä on kuulema tosi yleistä.
Tämä on ihan ot. Minä ja mieheni työskentelemme molemmat niin sanotuilla kriittisillä aloilla, ja molempien meidän työpaikat pistettiin kokonaan kiinni.
Eli mikäli en olisi sattunut olemaan äitiyslomalla, sekä mieheni että minä olisimme tehneet etätöitä ja todellakin tuoneet lapsemme päivähoitoon. En ota kantaa siihen, mitä jonkun anonyymin kaverin naapuri on tehnyt, mutta totean vain että ei etätöissä voi lasta hoitaa.
No ei kyllä ole kovin kriittinen ala kysymyksessä jos työt voi etätyönä tehdä.
Minulle tulee mieleen, että tossa voi olla kyse tottumuksesta viedä lapsi hoitoon ja epävarmuudesta hoitaa itse.
Kun olin esikoisen äitiysloman jälkeen ollut vuoden töissä ja tuli ensimmäisen kesäloman aika, olin vähän jopa kauhuissani, miten me selvitään koko kesä kaksistaan, ilman hoitopaikkaa! Arki-illat olivat olleet väsyneitä ja kiukkua täynnä, joten odotukset ei olleet korkealla. Mutta kun loma alkoi, se olikin ihanaa olla lapsen kanssa kaiken aikaa taas pitkästä aikaa ja molemmat virkeinä eri tavalla kuin arki-iltojen yhdessäolossa. Ja sen jälkeen havahduinkin suuresti siihen, että kyllähän nyt minä itse haluan olla lapseni kanssa mahdollisimman paljon! Mikä mahtava tyyppi hän on ja miten paljon minulla on hänelle rakkautta ja muutakin annettavana.
Eli ehkä he vain olettavat, että tuo on paras ratkaisu heille, vaikka eivät ole kokeilleet kunnolla olla koko perhe kesälomalla tai muuten yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ihan kamalaa katsoa päiväkodin työntekijänä, kun vanhemmat toivat väkisin n. 5-vuotiaan tyttärensä päiväksi hoitoon ja lähtivät pikkuveli mukanaan naapuripaikkakunnalle ostoksille. Tyttö olisi kovasti halunnut mukaan, mutta vanhemmat vain kaasuttelivat pois pihasta ja tyttö jäi eteiseen mököttämään.
Sama tyttö tuotiin joka päivä väkisin hoitoon, kun äiti lähti takaisin kotiin hoitamaan pikkuveljeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on töissä päiväkodissa. Hänen naapurinsa lapset ovat siellä hoidossa, olivat myös korona-epidemian ajan, vaikka molemmat vanhemmat kotona etätöissä. Tuttuni sairastui itse flunssaan, ei onneksi koronaan, ja oli silloin kotona. Ikkunasta hän katseli kun naapurin lasten isä mm. istui terassilla ja joi olutta ja maalasi aitaa ja rakensi paljua. Ja taaperot hoidossa joka pv. täyden päivän. Tämä on kuulema tosi yleistä.
Tämä on ihan ot. Minä ja mieheni työskentelemme molemmat niin sanotuilla kriittisillä aloilla, ja molempien meidän työpaikat pistettiin kokonaan kiinni.
Eli mikäli en olisi sattunut olemaan äitiyslomalla, sekä mieheni että minä olisimme tehneet etätöitä ja todellakin tuoneet lapsemme päivähoitoon. En ota kantaa siihen, mitä jonkun anonyymin kaverin naapuri on tehnyt, mutta totean vain että ei etätöissä voi lasta hoitaa.
No ei kyllä ole kovin kriittinen ala kysymyksessä jos työt voi etätyönä tehdä.
Kannattaa ihan rauhassa lukea lista niistä kriittisistä aloista ja miettiä, millaisia erilaisia työtehtäviä siellä voi olla, ennen kuin nolaa itseään jutuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- halusin aikaa olla vaan vauvan tarpeita varten. Edes joskus. Nautin kun pääsin muutaman kerran viikossa vauvan kanssa kahdestaan lenkille, ei tarvinut narisevaa 5 -vuotiasta "vetää" perässä.
Mikä vauvan tarve se on, että sinä et joudu kuuntelemaan 5v:n narinaa? Vauva nukkuu vaunuissa niin hänelle on ihan sama onko siinä sisarus kävelemässä mukana vai ei. Vähän mietityttää myös, että millainen "mies" lapsilla on isänä, jos ainoa keino äidin päästä lenkille edes muutaman kerran viikossa on päiväkoti.
Minä vein aikoinani juuri 2.5 vuotiaan päiväkotiin vaikka vauva oli kotona. Syy oli että tein gradua. Todin kesäaikaa ei ollut päiväkodissa. Lapsi jatkoi syksyllä samassa ryhmässä ja nuorin meni päiväkotiin talvella myös, sain nimittäin töitä valmistumiseni johdosta. Sikäli kaikki perusteet 2.5 vuotiaan hoidolle oli kohdillaan mutta näin jälkikäteen tunnen syyllisyyttä. Esikoinen on jo abi ja kaipaan aikaa kun he olivat pieniä. Olin kuitenkin yh ja töihin menemisellä oli meille suuri taloudellinen ja sosiaalinen merkitys.
Silti tunnen piston rinnassani.
Aikanaan esikoinen oli minimitunnit tarhassa, jotta piti tarhapaikkansa hyväksi todetussa ryhmässä. Muuten olisi mennyt paikka uudelleen hakuun ja ei olisi ollut takeita edes samaan tarhaan pääsemisestä. Aikanaan kuopus pääsi sitten sisaruksen varjolla samaan ryhmäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne voimat voi olla vähissä ihan tavallisenkin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Uhmaikäinen on yksinäänkin melko raskasta seuraa, haastaa vanhempaa ihan eri tavalla kuin päiväkodin hoitajaa, tarvitsee edelleen ihan perushoitoa eikä osaa itsenäisesti vielä hirveästi mitään. Lisäksi on koko ajan vahdittava, mikä voi olla vaikeaa, jos vauvaa täytyy nukuttaa, vaihtaa vaippaa, imettää pitkään ym. Ja tämä kaikki pätkittäisillä yöunilla ilman päiväunia. Joten eiköhän isoin syy ole ihan oma jaksaminen. Toisena syynä varmaan isomman lapsen sosiaaliset suhteet, jos on ehtinyt jo tykästyä päiväkotiin ja lapsiin siellä.
Miksi tehdä lapsia jos ei jaksa? Kun tietää että siinä on nuo kaikki vaiheet.
Kyllä, voimme hyväksyä etteivät meikäläiset jaksa tehdä lapsia. Mutta sitten pitää hyväksyä myös että Suomeen tulee työvoima muualta. Ei mikään yhteiskunta pyhällä hengellä pyöri.
Juuri näin. Suomalainen elintaso alkaa olla niin mukavaa, että perus pikkulapsiarki vie jo monilta voimat eikä haluta kestää ns. epämukavuuksia. Suurimmat perheethän löytyvätkin maahan tulleilta ja se taitaa olla tulevaisuuden suunta.
Meillä 5v. tykkää ja haluaa käydä hoidossa. On 3 kertaa viikossa. Kesät ja muut lomat kotona. Samalla saa olla samanikäisten kanssa ja on sitten kivempi vuoden päästä aloittaa eskari kun on valmiiksi jo kavereita.
Viikossa on 168 tuntia. Kaksi keskimmäistä lasta on päiväkodissa 18 tuntia viikossa. Vanhin koulussa. Tässä meidän ainut apu lasten kanssa. Ite ollaan haluttu neljä lasta, mutta ei se tarkoita sitä, että yksin pitää jaksaa kun uupumus tai elämä yllättää. Aivan järjetön ajattelumalli, että kärsikää keskenänne, kun kerta olette lapsia hankkineet älkääkä ainakaan helpottako kenenkään elämää laittamalla lapset osittain päiväkotiin.
Yksinkertaisesti auttaa jaksamaan neljän pienen lapsen kanssa, kun äiti saa välillä vain olla ja jopa levätä vauvan kanssa. Ja näin hoitaa mm. väsymystä, kun lapset valvottaa. Tällä järjestelyllä meillä kaikki hyötyy, eikä kukaan kärsi väsyneestä ja jatkuvasti kiukkuisesta äidistä.
Masennus, uupuminen tai mikään muukaan elämäntilanne ei näy päällepäin. Monilla on ihan oikea tarve apuun ja monelle perheelle se päiväkoti on kultaakin kalliimpi apu arjessa, vaikka se äiti nyt sattuukin olemaan kotona. Yksin ei tarvitse pärjätä. Voi kun olisin ymmärtänyt tämän jo toisen lapseni syntymän aikaan. Esikoisen elämä olisi ollut paljon parempaa osittaisessa hoidossa, kuin 24/7 todella uupuneen äidin kanssa. Joka paikasta arvostelijat kovaan ääneen mesosivat, miten lapset pitää hoitaa itse ja huonot äidit vain laittaa päiväkotiin. Niin siinähän sitten hoidettiin, vaikka huonosti voitiin. Onneksi tässä lasten ja vuosien kartuttua sitä uskaltaa nykyään tehdä asiat juuri niin, kuin ne meille parhaiten toimii.
Joo tuo erirytmisyys on pahin. Meillä ei ollut edes koliikkia, vauva nukkui pitkät pätkät joka vuorokausi mutta unirytmiä hänellä ei muutamaan ensimmäiseen kuukauteen ollut lainkaan. Saattoi valvoa koko yön ja nukkua 6-8 h päikkärit. Parhaimmillaan herättiin uuteen aamuun klo 02:30 yöllä. Toisella kertaa taas sain nukahtamaan yöunille vasta klo 11 seuraavana päivänä, kun työnsin väsyneenä rattaita terassilla ja itkin. Isompi kävi onneksi 2-3 kertaa viikossa hoidossa jotta sain edes joskus nukkua.
Ja ennen kuin joku viisastelee, niin ei, vauvaa ei pystynyt valvottamaan väkisin päivällä parempien yöunien toivossa. Asia kyllä puitu neuvolassa ja vauvakerhoissa moneen kertaan, kuulemma normaalia ja helpotti ajan kanssa itsekseen.