Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Miksikö tein lapsia? Odottaakseni, että ne kasvavat aikuisiksi. Nyt se on tapahtunut.
Lapset ovat vain vähän aikaa pieniä. Luojan kiitos - ei niitä kukaan kauempaa kestäisikään. Aikuiset ovat kivoja, lapset eivät. Mutta kun valmiita aikuisia ei saa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli 5-vuotias, kun kuopus syntyi. Lapsella oli silloin jo vakiintuneet päiväkotikaverit, tykkäsi käydä päiväkodissa, lomallakin kyseli päiväkodin perään eikä koskaan ole puolella sanallakaan ilmaissut, ettei haluaisi päiväkotiin - pikemminkin kipeänäkin aina odottaa lähinnä sitä, että pääsee päiväkotiin takaisin. Meillä onkin hirveän kiva päiväkoti, jossa varmasti itsekin viihtyisin hyvin...
Samoin esikoisen vauva-ajasta tiesin jo, että vaikka vauva voi toki olla helppo ja mennä "siinä sivussa", niin näin ei välttämättä ole, eikä ollutkaan. Meillä on ollut kaksi suuritarpeista vauvaa, joten olen ollut vauvavuodet hyvin väsynyt ja täysin vauvan tarpeiden armolla. Meidän vauvat ei ole nukkuneet katkoitta kolmen tunnin päiväunia, meidän vauvat ei ole ajoittain edes suostuneet olemaan vaunuissa, kun nekin on jostain syystä kiukuttaneet. On ollut sellaisia päiviä, etten ole kirjaimellisesti tehnyt mitään muuta kuin imettänyt ja käynyt vessassa.
Mielestäni olisi sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta esikoista kohtaan suorastaan väärin, jos hänet olisi otettu pois rakkaasta päiväkodista ja pakotettu kotiin katsomaan tuota menoa, kun zombiemainen äiti nuokkuu sohvalla vauvan tuttina. Olen miettinyt sitäkin, että mitä esikoisen kotihoito tekee mustasukkaisuudelle - lapsen ajatuksissa homma voi kääntyä helposti niin, että meille tuli tyhmä vauva ja sen takia minä en saa enää mennä kivaan päiväkotiin näkemään kavereita. Aina automaattisesti ajatellaan, että lapsi JOUTUU päiväkotiin, mutta nykypäivän päiväkodit ovat niin kivoja, ettei ainakaan ekstroverttilapset sinne mitään joudu, vaan pääsee. Meillä päiväkoti on nimenomaan ollut esikoiselle vauva-aikana kiva juttu, jota myytiin "isojen poikien juttuna". Hän ei kertaakaan kysynyt, voisiko jäädä kotiin, vaikka se olisi tottakai ollut mahdollista, kun kerta minä olin kotona.
Tässä keskustelussa pitäisi huomioida isomman sisaruksen ikä. Alle 3-vuotias ei vielä edes osaa leikkiä kavereiden kanssa. Sen ikäinen ei mene päiväkotiin kavereiden vuoksi. 5-vuotias sen sijaan kaipaa kavereita, mutta kavereita voi hankkia myös päiväkodin ulkopuolelta. Minusta lasten sairastelu on yksi hyvä syy pitää lapset kotona. Kotihoidossa oleva lapsi sairastaa yhden flunssan/talvi, päivähoidossa oleva 20 flunssaa/talvi. Sanon tämän omasta kokemuksesta. Korona-aikana en veisi lapsia päiväkotiin ellei ole aivan pakko.
Samaa mieltä tosta ikäasiasta. Kuitenkin ainakin meillä päin suurin osa lapsista on päivähoidossa, joten päiväkotien ulkopuolelta ei vain löydy kavereita arkipäiviksi. Mun poika meni 3v päiväkotiin, muut tulivat sinne 1-2-vuotiaana, pääsääntöisesti. Eli siihenkin asti oltiin kerhossa kerran viikkoon mutta muuten hengattiin vauvavuotta viettävien kaverien kanssa pitkälti.
Nyt pienessä päiväkodissa, jossa ollut ehkä yksi flunssa per kausi. Onnenkantamoinen. Mutta kihomatoja en muistele lämmöllä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Siis ihan oikeasti (olen kyllä lapseton ikäneito, ja yritän oikeasti välttää lastenkasvatusmielipiteitä, kun ne kuitenkin perustuvat vain ulkopuolelta seuraamiseen), mutta lapsen kaatuminen ja lohdutus elämän tärkeä hetki? Antakaa niiden lasten kaatuilla enemmän niin pieni verinaarmu ei ole mikään kolossaalinen tragedia; huuhtelu, laastari ja baanalle taas on pidemmän päälle paljon parempi lapselle - terveydenhuollon edustajaa vaativat vammat ovat sitten eri asia.
No lto:na ja äitinä en sanoisi, että ne pipin puhaltamiset ovat se juttu, vaan enemmän se kun tulee ikävä vanhempia ja aikuisen syliä ei ole välttämättä tarjolla silloin. Sillä on kyllä vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Samoin pienen lapsen tarpeisiin ja tunteisiin tulisi vastata suhteellisen nopeasti. Sekin on vaikeaa päiväkodissa.
En laittaisi alle 3-vuotiasta päivähoitoon kun pikkusisarus syntyy. Tämän ikäisellä se myös lisää mustasukkaisuutta (toisaalta ei sitä mustasukkaisuutta voi estää, se on ihan normaali tunne jos esikoinen on saanut olla normaalisti vanhempiensa kanssa ensimmäiset vuodet). Tuon ikäinen tarvitsee myös enemmän syliä kuin hoidossa voidaan tarjota. Se on harmillinen tosiasia.
4-5-vuotias on jo eri asia. Tuon ikäiset kaipaavat ikäistänsä seuraa ja jos sitä ei ole lähellä tarjolla, niin puolipäivähoito on oikein hyvä ratkaisu.
Tällä alalla ollessa en kuitenkaan tuomitse ketään. On tullut nähtyä niin monenlaista tilannetta, ei ole minun asia olla mikään moraalipoliisi. Mutta totta kai haluan sanoa oman ammatillisen mielipiteeni sen suhteen, että alle 3-vuotias ei varsinaisesti tarvitse kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Hän kehittyy parhaiten kotihoidossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa alle 3-vuotias hyötyisi erityisesti puolipäivähoidosta. Esim. maahanmuuttajaperheiden lapset (jotta suomen kieli opittaisiin varhain) tai perheen sisäiset vaikeudet (jos muutama tunti hoitoa parantaa vanhemman kykyä olla vanhempi, niin vaikea siihen on sanoa, että lapsesi kärsii tästä).
Me olemme täysin normaali perhe, mutta huomaan, että oma lapseni on paljon pidemmällä joissain aivan perusjutuissa kuin niiden kavereiden lapset, jotka eivät ole hoidossa. Sitä paitsi kaikkea ei voi opettaa kotona tai voi, mutta se käy tuhottomasti hitaammin kuin hoidossa, missä ohjaksissa on vieras aikuinen. Esimerkiksi vessassakäynnit alkoivat sujua tarhan aloittamisen jälkeen paljon paremmin, sama juttu tutista ja vaipoista luopumisessa puhumattakaan lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Hän on myös oppinut nopeammin lelujen jakamisen ja sääntöjen noudattamisen leikeissä, mutta kotioloissa leikkiseura on vain jokseenkin ikävää - nämä ihanat kotikasvatetut lapset eivät osaa vieläkään pelata kunnolla, koska eivät kestä häviäisestä tulevia pettymyksiä tai jaksa odottaa omaa vuoroaan. Eli toisin sanoen äidit ovat pelottavan sokeita millaisia tyranneja heistä kasvattavat, kun kukaan vieras aikuinen ei ole välissä tekemässä selväksi, että lapsi on aivan samanlainen kuin muutkin eikä omaa mitään erivapauksia.
Lisäksi lapseni on oppinut kaksikieliseksi ja hän loisti jo yksivuotiaana saadessaan leikkiseuraa pienten ryhmässä. Niitä kaverisuhteita on syvennetty tässä "ikääntyessä".
Tai ehkä jotkut vanhemmat, vaikka jopa sinä, ovat pelottavan sokeita sille, että voivat itsekin opettaa lapsen kuivaksi ja luopumaan tutista, ellei se tapahdu itsestään? Tietenkin se vaatii vähän viitsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin kuten #128 kirjoittaa. Kyse vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Myös lto:t ja muu päiväkodin henkilökunta kyllä tietävät kuinka "tarpeellista" alle 3-vuotiaan on olla virikehoidossa. Niin että vaikkei se laiskottelijaäitejä lainkaan liikuta niin teitä paheksutaan ihan julkisesti sekä muiden äitien että ammattilaisten keskuudessa. Ja ihan aiheesta.
Vai aiheesta, höpö höpö. Muiden ihmisten elämänvalintojen paheksuminen ei juuri koskaan ole aiheellista eikä kuulu normaalin tervepäisen ihmisen ajatusmaailmaan ollenkaan. Mutta hajotkaa te kitkerät räksyttäjät omaan myrkkyynne, ei kiinnosta.
Kyllähän sen oman mielipiteen voi ilmaista, jos perustelee kantansa. Eihän siinä ole mitään väärää. Meitä, joita tämä asia häiritsee, niin häiritsee se varmasti sen vuoksi, että näemme silmissämme sen pienen lapsen, (esim 2v), jonka elämässä on tapahtunut suuri muutos, on syntynyt pikkusisarus. Tätä ennen hän itse on saanut kaiken huomion, nyt äidin huomio on paljolti vauvassa. Eikä siinä vielä kaikki, hänet vielä viedään päiväkodin kovaan meluun ja hälinään sinnittelemääm omista työpäivistään samalla kun äiti jää kotiin sen uuden vauvan kanssa.
Niin se tuntuu pahalta sen esikoisen puolesta meistä, jotka vähän kritisoivat tätä toimintaa.
Harrastetoiminta 1-2 kertaa viikossa vaikka pari tuntia ois ok varmaan,mutta ei mitään 8h/5pvä viikossa työpäivät pienelle taaperoille jos vanhempi kotona, haloo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin kuten #128 kirjoittaa. Kyse vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Myös lto:t ja muu päiväkodin henkilökunta kyllä tietävät kuinka "tarpeellista" alle 3-vuotiaan on olla virikehoidossa. Niin että vaikkei se laiskottelijaäitejä lainkaan liikuta niin teitä paheksutaan ihan julkisesti sekä muiden äitien että ammattilaisten keskuudessa. Ja ihan aiheesta.
Vai aiheesta, höpö höpö. Muiden ihmisten elämänvalintojen paheksuminen ei juuri koskaan ole aiheellista eikä kuulu normaalin tervepäisen ihmisen ajatusmaailmaan ollenkaan. Mutta hajotkaa te kitkerät räksyttäjät omaan myrkkyynne, ei kiinnosta.
Kyllähän sen oman mielipiteen voi ilmaista, jos perustelee kantansa. Eihän siinä ole mitään väärää. Meitä, joita tämä asia häiritsee, niin häiritsee se varmasti sen vuoksi, että näemme silmissämme sen pienen lapsen, (esim 2v), jonka elämässä on tapahtunut suuri muutos, on syntynyt pikkusisarus. Tätä ennen hän itse on saanut kaiken huomion, nyt äidin huomio on paljolti vauvassa. Eikä siinä vielä kaikki, hänet vielä viedään päiväkodin kovaan meluun ja hälinään sinnittelemääm omista työpäivistään samalla kun äiti jää kotiin sen uuden vauvan kanssa.
Niin se tuntuu pahalta sen esikoisen puolesta meistä, jotka vähän kritisoivat tätä toimintaa.
Harrastetoiminta 1-2 kertaa viikossa vaikka pari tuntia ois ok varmaan,mutta ei mitään 8h/5pvä viikossa työpäivät pienelle taaperoille jos vanhempi kotona, haloo!
Jatkan vielä, että eihän tämän keskustelun tarkoitus ole jakaa mitään paras vanhempi palkintoja,vaan aidosti sydämestä miettiä, ajatellaanko siinä nyt sitten ihan OIKEASTI enemmän lapsen vai sen vanhemman etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päiväkodissa töissä ja todella halveksun äitejä jotka tuo lapsensa päiväkotiin ollesaaan pienemmän kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Siis ihan oikeasti (olen kyllä lapseton ikäneito, ja yritän oikeasti välttää lastenkasvatusmielipiteitä, kun ne kuitenkin perustuvat vain ulkopuolelta seuraamiseen), mutta lapsen kaatuminen ja lohdutus elämän tärkeä hetki? Antakaa niiden lasten kaatuilla enemmän niin pieni verinaarmu ei ole mikään kolossaalinen tragedia; huuhtelu, laastari ja baanalle taas on pidemmän päälle paljon parempi lapselle - terveydenhuollon edustajaa vaativat vammat ovat sitten eri asia.
No lto:na ja äitinä en sanoisi, että ne pipin puhaltamiset ovat se juttu, vaan enemmän se kun tulee ikävä vanhempia ja aikuisen syliä ei ole välttämättä tarjolla silloin. Sillä on kyllä vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Samoin pienen lapsen tarpeisiin ja tunteisiin tulisi vastata suhteellisen nopeasti. Sekin on vaikeaa päiväkodissa.
En laittaisi alle 3-vuotiasta päivähoitoon kun pikkusisarus syntyy. Tämän ikäisellä se myös lisää mustasukkaisuutta (toisaalta ei sitä mustasukkaisuutta voi estää, se on ihan normaali tunne jos esikoinen on saanut olla normaalisti vanhempiensa kanssa ensimmäiset vuodet). Tuon ikäinen tarvitsee myös enemmän syliä kuin hoidossa voidaan tarjota. Se on harmillinen tosiasia.
4-5-vuotias on jo eri asia. Tuon ikäiset kaipaavat ikäistänsä seuraa ja jos sitä ei ole lähellä tarjolla, niin puolipäivähoito on oikein hyvä ratkaisu.
Tällä alalla ollessa en kuitenkaan tuomitse ketään. On tullut nähtyä niin monenlaista tilannetta, ei ole minun asia olla mikään moraalipoliisi. Mutta totta kai haluan sanoa oman ammatillisen mielipiteeni sen suhteen, että alle 3-vuotias ei varsinaisesti tarvitse kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Hän kehittyy parhaiten kotihoidossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa alle 3-vuotias hyötyisi erityisesti puolipäivähoidosta. Esim. maahanmuuttajaperheiden lapset (jotta suomen kieli opittaisiin varhain) tai perheen sisäiset vaikeudet (jos muutama tunti hoitoa parantaa vanhemman kykyä olla vanhempi, niin vaikea siihen on sanoa, että lapsesi kärsii tästä).
Me olemme täysin normaali perhe, mutta huomaan, että oma lapseni on paljon pidemmällä joissain aivan perusjutuissa kuin niiden kavereiden lapset, jotka eivät ole hoidossa. Sitä paitsi kaikkea ei voi opettaa kotona tai voi, mutta se käy tuhottomasti hitaammin kuin hoidossa, missä ohjaksissa on vieras aikuinen. Esimerkiksi vessassakäynnit alkoivat sujua tarhan aloittamisen jälkeen paljon paremmin, sama juttu tutista ja vaipoista luopumisessa puhumattakaan lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Hän on myös oppinut nopeammin lelujen jakamisen ja sääntöjen noudattamisen leikeissä, mutta kotioloissa leikkiseura on vain jokseenkin ikävää - nämä ihanat kotikasvatetut lapset eivät osaa vieläkään pelata kunnolla, koska eivät kestä häviäisestä tulevia pettymyksiä tai jaksa odottaa omaa vuoroaan. Eli toisin sanoen äidit ovat pelottavan sokeita millaisia tyranneja heistä kasvattavat, kun kukaan vieras aikuinen ei ole välissä tekemässä selväksi, että lapsi on aivan samanlainen kuin muutkin eikä omaa mitään erivapauksia.
Lisäksi lapseni on oppinut kaksikieliseksi ja hän loisti jo yksivuotiaana saadessaan leikkiseuraa pienten ryhmässä. Niitä kaverisuhteita on syvennetty tässä "ikääntyessä".
En halua mitenkään tuomita valintojasi, mutta rehellisesti sanottuna lapset kehittyvät ja itsenäistyvät päivähoidossa kotihoidettuja nopeammin lähinnä sen vuoksi koska heidän on pakko tehdä näin selviytyäkseen siellä ryhmässä.
Monen sukulaislapsen ja niiden hoitolasten kanssa joihin on yhteys säilynyt perusteella sanoisin, että parhaiten koulussa ovat menestyneet ne jotka ovat saaneet varhaislapsuuden kehittyä rauhassa ikätasoisesti. Olleet pitkään kotona ilman paineita oppia kaikkea ennen ikätasoa. Tämä on siis henkilökohtainen mututuntuma, ja edellä mainittu kappale puolestaan ihan sellainen tosiasia, jonka jokainen päivähoidossa työskentelevä tietää.
Mutta ei tämä kiveen hakattua ole tietenkään. Ja kyllä niitäkin kotihoidettuja lapsia on, joilla vanhemmat luovat paineet oppia kaiken ikätasoa nopeammin.
T. Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mamman hermot on kireällä ja tarvii vähän ottaa viiniä, eikä millään ehdi olemaan läsnä kun täytyy somettaa hiprakassa.
3v käy päiväkodissa 3-4 päivänä viikossa, vaikka itse olen kotona vauvan kanssa. Päivät on lyhyitä, ja luonnollisesti nyt hän on kotona tämän tilanteen vuoksi.
Minulle päiväkotiin vieminen ei ole mikään helpotus, joudun heräämään lasten kanssa aikaisin ja pukemaan vauvan vain viedäkseni esikoisen. Nautin enemmän päivistä kun esikoinen on kotona ja voimme heräillä rauhassa ja puuhailla yhdessä koko aamupäivän.
Vien lapsen päiväkotiin vain hänen itsensä takia. Hän on hyvin sosiaalinen ja kaipaa kavereita. Hän haluaa päiväkotiin. Kavereita ei löydy tämän alueen puistoista. Ne harvat saman ikäiset ovat siellä päiväkodissa. Nykyään ei ole tiiviitä taloyhtiöitä joita asuttaa lukuisat lapsiperheet joiden lapset olisivat kotihoidossa ja leikkisivät päivittäin hiekkalaatikolla.
Virikkeitä pystyn tarjoamaan kotona, mutta en voi muuttua toiseksi leikki-ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vein vanhemman lapsen päiväkotiin, kun olin äitiysvapaalla vauvan kanssa kotona. Päiväkodissa oli 3 päivänä viikossa n. 6 tuntia/päivä. Tuona aikana sain itse nukkua edes hiukan, jos vauva sattui nukkumaan päivällä.
Meidän perheessä mies oli matkatöissä eikä tukiverkkoja 400 km säteellä. Ja voin sanoa, että ihan oman jaksamisen takia näin teimme. Kesälomaa lapsi piti normaalia pitempään päiväkodista. Jos vanhemman lapsen olisi kokonaan ottanut päiväkodista, ei välttämättä olisi enää saanut hoitopaikkaa samasta päiväkodista vuoden päästä.
Nämä veronmalksajat täällä ei laske kokonaiskuvaa kovinkaan hyvin. Lapseni päiväkoti maksaa 1250€ kuussa. Tästä maksamme n. 500€ itse. Jos olisin kotona, niin saisin n. 500€ kuussa, joten ero on 250€ yhteiskunnalle.
Hoitajalla on max 4 lasta = 1000€ yhteiskunnalta. Jos hän olisi kortistossa, niin hän saisi aikalailla enemmän asumistuke ja työttömyyskorvauksena.
Joten veronmaksajana mielummin työllistän hoitajan kolmen muun kanssa, kuin maksan enemmän tälle työttömänä olosta. Lisäksi työllistän kokkeja, talonmiehiä, siivoajia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3v käy päiväkodissa 3-4 päivänä viikossa, vaikka itse olen kotona vauvan kanssa. Päivät on lyhyitä, ja luonnollisesti nyt hän on kotona tämän tilanteen vuoksi.
Minulle päiväkotiin vieminen ei ole mikään helpotus, joudun heräämään lasten kanssa aikaisin ja pukemaan vauvan vain viedäkseni esikoisen. Nautin enemmän päivistä kun esikoinen on kotona ja voimme heräillä rauhassa ja puuhailla yhdessä koko aamupäivän.
Vien lapsen päiväkotiin vain hänen itsensä takia. Hän on hyvin sosiaalinen ja kaipaa kavereita. Hän haluaa päiväkotiin. Kavereita ei löydy tämän alueen puistoista. Ne harvat saman ikäiset ovat siellä päiväkodissa. Nykyään ei ole tiiviitä taloyhtiöitä joita asuttaa lukuisat lapsiperheet joiden lapset olisivat kotihoidossa ja leikkisivät päivittäin hiekkalaatikolla.
Virikkeitä pystyn tarjoamaan kotona, mutta en voi muuttua toiseksi leikki-ikäiseksi.
Tämä. Eihän niissä leikkipuistoissa käy kuin vauvaperheitä, tai ehkä pikkutaaperoita, joista ei kolmevuotiaalle ole seuraa. Usein leikkipuistot ovat aamupäivisin melko tyhjiä. Samoin kuin ne taloyhtiöiden pihat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsel
lä on 2v päiväkodissa vaikka molemmat vanhemmista ollaan etätöissä.Poikakin oli kotona tuon 8 viikkoa, mutta koville otti. Sama varmasti olisi pienen vauvan kanssa. Meillä ei mm. nukkunut päiväunia kuin sylissä, joten ekan kuukaudet vietin lähinnä sohvalla vauva kainalossa.
Korona-karanteeniin omaisten tilanteiden ongelmia:
a) kaverien puute: lapsi itki kun ohitettiin kävelyllä päiväkoti ja hän ei päässyt muiden mukaan leikkimään. Siinä sydän särkyi, kun lapsi otti rattaista pallon ja osoitti muita nyyhkyttäen.b) videoiden määrä: Netflix hoiti lapsen vahdin virkaa tunteja päivässä.
c) vaaratilanteet: Poika kiipeää kaikkialle mihin pääsee. 30s poissa näkyvistä ja hiljaa on merkki jo juosta. Saa myös ulko-oven auki...
d) Jakamaton oikeus kaikkeen, odottaminen ja jakaminen on hyvästä.
e) lelujen vähyys. Ostimme liukumäen, trampan, kirjoja, tarrakirjoja, magneettikirjoja ja vaikka mitä, mutta hankala se on päiväkodin kanssa kilpavarustella. Mies ei mm. suostunut pallomereen kotona.
Missä on vika, jos 2-v. tarvitsee viihtyäkseen pallomeren ja kaikki mahdolliset lelut? Ymmärrän tietysti muuten, että vilkkaan lapsen kanssa voi olla hankalaa keskittyä työntekoon.
Pallomeri oli lähinnä äidin haave, vaikka pallot onkin pojan lempileluja. Lapsi toki viihtyy jo kun saa iPadin käsiinsä, mutta sitä en mielelläni pitkiä aikoja tee.
Meillä on kuitenkin hyvin fyysinen poika, joka helposti päätyy juoksemaan ympäriinsä, pomppimaan sohvilla ja kiipeilemään kaikkialla, jos ei saa jatkuvalla syötöllä mielenkiintoista tekemistä. Toki pomppia saa ja pitää, jotta fyysinen ketteryys kehittyy, mutta se vaatii jatkuvan läsnäolon yhdeltä tai kahdelta vanhemmalta. Korona laukaisi meillä hirmuisen kilpavarustelun sillä työpäivän aikana 10min keskittyminen johonkin oli jo kullan arvoista.
Päiväkodilla vaan on jo valmiiksi lähes kaikki hankkimamme ja paljon enemmän enemmän, Lisäksi siellä on kavereita ja henkilökuntaa, joka ohjaa ja tukee leikkejä, opettaa asioita yms.
Itse en ole edes haaveillut toisesta lapsesta, sillä vauvavuosi vei aikalailla 100% huomiostani ja taapero vuosi on vienyt aikalailla saman kotona olo ajastani. Minulla ei olisi 200% antaa ja en haluaisi antaa vain 50% per lapsi. Toki tilanne helpottaisi vuosien päästä, mutta silti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin kuten #128 kirjoittaa. Kyse vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Myös lto:t ja muu päiväkodin henkilökunta kyllä tietävät kuinka "tarpeellista" alle 3-vuotiaan on olla virikehoidossa. Niin että vaikkei se laiskottelijaäitejä lainkaan liikuta niin teitä paheksutaan ihan julkisesti sekä muiden äitien että ammattilaisten keskuudessa. Ja ihan aiheesta.
Vai aiheesta, höpö höpö. Muiden ihmisten elämänvalintojen paheksuminen ei juuri koskaan ole aiheellista eikä kuulu normaalin tervepäisen ihmisen ajatusmaailmaan ollenkaan. Mutta hajotkaa te kitkerät räksyttäjät omaan myrkkyynne, ei kiinnosta.
Kyllähän sen oman mielipiteen voi ilmaista, jos perustelee kantansa. Eihän siinä ole mitään väärää. Meitä, joita tämä asia häiritsee, niin häiritsee se varmasti sen vuoksi, että näemme silmissämme sen pienen lapsen, (esim 2v), jonka elämässä on tapahtunut suuri muutos, on syntynyt pikkusisarus. Tätä ennen hän itse on saanut kaiken huomion, nyt äidin huomio on paljolti vauvassa. Eikä siinä vielä kaikki, hänet vielä viedään päiväkodin kovaan meluun ja hälinään sinnittelemääm omista työpäivistään samalla kun äiti jää kotiin sen uuden vauvan kanssa.
Niin se tuntuu pahalta sen esikoisen puolesta meistä, jotka vähän kritisoivat tätä toimintaa.
Harrastetoiminta 1-2 kertaa viikossa vaikka pari tuntia ois ok varmaan,mutta ei mitään 8h/5pvä viikossa työpäivät pienelle taaperoille jos vanhempi kotona, haloo!
Kenties tuossa tapauksessa se tuntuukin pahalta. Me oltiin kuitenkin ajateltu tämä asia niin päin, että lapselle on parempi mennä perhepäivähoitajalle puolikkaaksi viikoksi jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää (noin 1v7kk iässä meni hoitoon, vauva syntyi hänen ollessa 2v1kk), jotta hän tottuu siihen ettei ole aina äidin ainoana silmäteränä. Ja tämä toimikin tosi hyvin. On tottuneempi odottamaan vuoroaan, tottuneempi olemaan toisten lasten kanssa (ei saa lyödä jne perusjuttuja, joita kuitenkin vaikea harjoitella ”oikeasti” ilman ikäistään seuraa), tottunut ylipäänsä siihen ettei äiti ole aina häntä varten koko ajan vain olemassa. Mikä toki voi kuulostaa ankaralta elämänopilta, mutta se on valitettavasti vain käytävä jokaisen läpi ennemmin tai myöhemmin.
Toki vauvavuoden soisi jokaisen vauvan saavan äidiltä lähes 100% huomion aina tarvitessaan vähintään. Mutta jos esikoiselle pitää antaa puolet huomiosta 24/7, niin kyllä minä väittäisin, että kärsijä on se vauva: hän elää symbioosissa äidin kanssa ja on aivan avuton. 2-v elää jo vähän itsenäisempää vaihetta (siis vähän, mutta kuitenkin).
Onneksi ei tarvi tämmöstä asiaa miettiä, kun tekee tarpeeksi suurella ikäerolla!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli 5-vuotias, kun kuopus syntyi. Lapsella oli silloin jo vakiintuneet päiväkotikaverit, tykkäsi käydä päiväkodissa, lomallakin kyseli päiväkodin perään eikä koskaan ole puolella sanallakaan ilmaissut, ettei haluaisi päiväkotiin - pikemminkin kipeänäkin aina odottaa lähinnä sitä, että pääsee päiväkotiin takaisin. Meillä onkin hirveän kiva päiväkoti, jossa varmasti itsekin viihtyisin hyvin...
Samoin esikoisen vauva-ajasta tiesin jo, että vaikka vauva voi toki olla helppo ja mennä "siinä sivussa", niin näin ei välttämättä ole, eikä ollutkaan. Meillä on ollut kaksi suuritarpeista vauvaa, joten olen ollut vauvavuodet hyvin väsynyt ja täysin vauvan tarpeiden armolla. Meidän vauvat ei ole nukkuneet katkoitta kolmen tunnin päiväunia, meidän vauvat ei ole ajoittain edes suostuneet olemaan vaunuissa, kun nekin on jostain syystä kiukuttaneet. On ollut sellaisia päiviä, etten ole kirjaimellisesti tehnyt mitään muuta kuin imettänyt ja käynyt vessassa.
Mielestäni olisi sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta esikoista kohtaan suorastaan väärin, jos hänet olisi otettu pois rakkaasta päiväkodista ja pakotettu kotiin katsomaan tuota menoa, kun zombiemainen äiti nuokkuu sohvalla vauvan tuttina. Olen miettinyt sitäkin, että mitä esikoisen kotihoito tekee mustasukkaisuudelle - lapsen ajatuksissa homma voi kääntyä helposti niin, että meille tuli tyhmä vauva ja sen takia minä en saa enää mennä kivaan päiväkotiin näkemään kavereita. Aina automaattisesti ajatellaan, että lapsi JOUTUU päiväkotiin, mutta nykypäivän päiväkodit ovat niin kivoja, ettei ainakaan ekstroverttilapset sinne mitään joudu, vaan pääsee. Meillä päiväkoti on nimenomaan ollut esikoiselle vauva-aikana kiva juttu, jota myytiin "isojen poikien juttuna". Hän ei kertaakaan kysynyt, voisiko jäädä kotiin, vaikka se olisi tottakai ollut mahdollista, kun kerta minä olin kotona.
Tässä keskustelussa pitäisi huomioida isomman sisaruksen ikä. Alle 3-vuotias ei vielä edes osaa leikkiä kavereiden kanssa. Sen ikäinen ei mene päiväkotiin kavereiden vuoksi. 5-vuotias sen sijaan kaipaa kavereita, mutta kavereita voi hankkia myös päiväkodin ulkopuolelta. Minusta lasten sairastelu on yksi hyvä syy pitää lapset kotona. Kotihoidossa oleva lapsi sairastaa yhden flunssan/talvi, päivähoidossa oleva 20 flunssaa/talvi. Sanon tämän omasta kokemuksesta. Korona-aikana en veisi lapsia päiväkotiin ellei ole aivan pakko.
Meillä esikoinen sairasti eniten 1-2-vuotiaana, kun oli vielä kotihoidossa. Päiväkodissa aloitti 2-vuotiaana ja sairasteli yllättävän vähän. Luuhattiin varmaan paljon kerhoissa ja kirjastoissa. Kuopus kyllä oli hyvin terve sen kaksi vuotta kun oli oli kotona, vaikka esikoinen kävikin osan viikoa päivähoidossa. Melkein 5 vuotta ikäeroa heillä. Kuopus taas keräsi päiväkodista flunssia. Mitähän tästä minun kokemuksestani pitäisi päätellä? Lapset sairastaa flunssia?
Henkilökohtaisesti ymmärrän miksi 2,5-vuotias esikoinen viedään hoitoon. Vanhemmat ovat väsyneitä. Vaikea sanoa kärsiikö se lapsi siitä enempää kuin jos olisi töiden takia. Lapsen kannalta lyhyet päivät ja kesälomat olisivat kyllä hyvä juttu.
Itse ihmettelen eniten tätä, että lapset tehdään kovin pienillä ikäeroilla. Siitä tulee rankkaa. Ikään kuin oikea elämänratkaisu olisi lapset pienillä ikäeroilla ja kaikki kotona, että oikeanlainen sisarussuhde syntyy ja perhe muodostuu. Varmasti monilla onnistuu, mutta yhtä monilla se on vuosia sumussa ja kireää suorittamista.
Kukaan ei kuitenkaan ajattele, että isompien sisarusten pitäisi olla kotona samassa sumpussa vauvan kanssa, jotta heille syntyisi sisarussuhde. Eikä kukaan kauhistu (no ehkä joku) jos 2,5-vuotias viedään päiväkotiin jos vanhemmat menevät kumpikin töihin. Oikeastaan aika pitkä kotihoito silloin. Tuntuu että näissä kommenteissa on takana hyvin tiukka käsitys oikeanlaisesta perheestä(ja äidistä).
Eniten täällä puhutaan näistä jotka hoidattaa laiskuuttaan. Pääkaupunkiseudulla erästä äitiä ei koronakaan saanut ottamaan lasta kotiin, jatkoi tyynesti kotonaoloa vauvan kanssa. Tämä vääristymä että mikään, edes pandemia, ei saa ihmistä luopumaan "oikeuksistaan", on sitä ajatusmaailman syöpää, joka pikkuhiljaa muokkaa ajatusmaailmaa ja sitten sokeudutaan näkemästä muuta kuin oma napa ja oma mukavuus eikä nähdä kokonaisuutta.
Kun tästä että esikoinen viedään hoitoon kun vauva syntyy tulee (tai tuli) normi, on paljon tapahtunut taustalla mitä nykyiset oikeuksien vaatijat eivät näe/ajattele. Ei suostuta yhtään pysähtymään miettimään tekojaan, menneitä asioita jotka johtivat tähän, tai seurauksia. Ei kyseenalaisteta omaa käytöstä eikä suostuta ottamaan kritiikkiä. Meuhkataan miten väärin on haukkua uupuneita äitejä kun näille äideille uupuminen on sitä, että on tylsää hiekkalaatikolla ja 2v vaatii virikkeitä.
Maksat veroja 3800€/kk? Mikähän sinun palkka on? Vai onko tähän laskettu kaikki verot alvista tuloveroihin??