Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Huom. Kukaan ei maksa hoitoa itse, vaan itse maksat pienen osan todellisista kustannuksista.
Haluaisin viedä tämän laajemmalle tasolle eli millainen olemme yhteiskuntana kun voimme hoidattaa lapsia muualla?
Nyt puhun siis nimenomaan AP:n kaltaisista esimerkeistä, jotka silkkaa mukavuuttaan hoidattavat. Miten voi olla, että lähdetään lastenhankintaan sillä ajatuksella, että muut hoitaa? En ymmärrä, mistä pohjattomasta ja kaivosta nämä luulevat yhteiskunnan rahoja nostettavan, kun kaikkea vaaditaan ja pidetään aivan itsestäänselvänä, että vanhemmuus on sitä, että muutama tunti päivässä hoidetaan omaa lasta? 
Vierailija kirjoitti:
Miksei ne aloituksen syyt kelvanneet? Ihan todellisia ne syyt on ja varmaan juuri ne yleisimmät syyt miksi lapsia viedään äitiyslomallakin hoitoon. Vanhempi tarvitsee jo kavereita ja itse haluaa keskittyä välillä vauvaan. Se, etteivät ne sinusta ole hyviä syytä on sinun asiasi.
Tätä minäkin ihmettelin. Kummastuttaa myös, että millä mandaatilla ap katsoo voivansa arvioida toisten ihmisten henkilökohtaisia syitä oikeiksi tai vääriksi.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että retardit voivat tehdä näitä aloituksia ja takoa näppiksiään närkästyneen sormettamisen lomassa.
Närkästynyt sormettaminen ei kuulosta kovin antoisalta.
Miksi joku tekee lapsia jps haluaa että ne on PKssa? Ei ne tädit sitä lasta Rakasta, hoitaa vaan ja odottaa että hakisit sen pois sieltä. Ton ikäsen kanssa voi käydä perhekerhoissa taiottaa puolipäiväpsikan maksimisssaan. Vi tun luuseriäidit ajatelkaa niitä lapsiraukkojanne! Oisko itsestä kiva olla joka päivä tarhassa vqi kotona äitin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Huom. Kukaan ei maksa hoitoa itse, vaan itse maksat pienen osan todellisista kustannuksista.
Haluaisin viedä tämän laajemmalle tasolle eli millainen olemme yhteiskuntana kun voimme hoidattaa lapsia muualla?
Nyt puhun siis nimenomaan AP:n kaltaisista esimerkeistä, jotka silkkaa mukavuuttaan hoidattavat. Miten voi olla, että lähdetään lastenhankintaan sillä ajatuksella, että muut hoitaa? En ymmärrä, mistä pohjattomasta ja kaivosta nämä luulevat yhteiskunnan rahoja nostettavan, kun kaikkea vaaditaan ja pidetään aivan itsestäänselvänä, että vanhemmuus on sitä, että muutama tunti päivässä hoidetaan omaa lasta?
Sorry, mutta missä maailman ajassa se lastenhoito on ollut sitä, että vanhempi aamusta iltaan keskittyy vain lapsen hoitamiseen?
Minulla on lähipiirissä AP:n kaltaiset esimerkit. Toinen äiti sari ja toinen mari(nimet muutettu). Sari vei 1,5v lapsen hoitoon ja kuopus syntyi kun oli 2v. Hoito jatkui koko koronan ajan. Molemmat vanhemmat kotona. Eivät maksa hoidosta mitään. Perustelee hoitoa sillä, että haluaa olla täydellinen äiti, eikä jaksa olla sitä jos lapsi koko ajan kotona. Vie flunssaisen lapsen hoitoon, soitettu monta kertaa hakemaan lapsi kotiin. Uupuu kuulemma äitinä kun 2v niin vilkas. Kesäkuunkin hoidossa. Vauva nukkuu 12 h yössä ja rauhallinen.
Tätä minä en ymmärrä:ei mitään muuta syytä viedä esikoinen hoitoon kuin oma mukavuudenhalu. Sitten laitetaan somekuvaa että treenataan ja katotaan leffoja. Eli pidetään yllä kuvaa, että oltaisiin ahkeria ja liikunnallisia mutta onhan se kiva treenata kun muut hoitaa lapsen. Eli on sittenkin niin laiska että ei saa sitä hoidettua. Ja tunnen niin hyvin että mitään masennusta, päihdeongelmaa jne ei ole. Korkeakoulutettuja ovat. Kehuvat vaan miten ovat aktiivisia. Molemmat vanhemmat toukokuu - elokuu kotona. Elävät kelatuillla.
Ei ole yhteiskunnan työ hoitaa tällaisten lapset. Ei todellakaan.
No esimerkki Mari. Myös 2v lapsi. Hoitaa kotona vaikka on vauvakin,joka ei nuku 12h yössä vaan heräilee. Eikä viihdy päiviä sitterissä. Isäkin käy töissä. Mutta hän ei oleta, että nyt pikkulapsiaikana oma mukavuus on etusijalla. Omat treenit tehdään illalla kun isä hoitaa. Tai mennään vaunulenkille. Marilla isovanhemmat ei hoida, toisin kuin sarilla jolla isovanhemmat vie joka vkl lapsen ulos 3-4 h että vanhemmt saa levätä. Mari on ymmärtänyt, että elämä on välillä rankkaa, mutta ei heti voi huutaa yhteiskuntaa/mummoa apuun kun on valvonut yhden yön ja lapsella nuha. Sari on siis tehnyt niin, lapsilla oli koronahuhtikuussa nuha, valvoivat 1 yön, tyrkytti 2v hoitoon seuraavana päivänä, ei ottaneet, vei sairaat lapset mummolle julkisilla, oli ihan kriisi päällä. 1 yö!
Sari laittaa kuvia kun 4 pv synnytyksen jälkeen treenasi ja käveli, on aina superihminen, mutta lasta ei hoida. Aikoo valmistua hoitoalalle kunhan saa opiskeltua toisen yhteiskunnan maksaman tutkinnon, koska uupui edellisessä työssä jota teki 1v ajan osa-aikaisena. 
Juuri näin kuten #128 kirjoittaa. Kyse vaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Myös lto:t ja muu päiväkodin henkilökunta kyllä tietävät kuinka "tarpeellista" alle 3-vuotiaan on olla virikehoidossa. Niin että vaikkei se laiskottelijaäitejä lainkaan liikuta niin teitä paheksutaan ihan julkisesti sekä muiden äitien että ammattilaisten keskuudessa. Ja ihan aiheesta.
Ja vaikka näitä laiskamammoja ei kiinnosta, jos toiset paheksuu, niin ok. Minusta tämä ei ole yksilötason juttu vaan yhteisössämme on mätää, kun annamme näin jatkua ja kasvattaa ihmisiä, jotka kuvittelevat elämän olevan pumpulissa peuhaamista. Että loputtomiin käydään toisten kukkarolla ja vaaditaan oman elämän mukavoittamista toisten rahoilla.
Lokkeilijoita on niin paljon, että niin kauan kuin annamme tämän jatkua, he käyttävät systeemiä hyväkseen. Seuraan ammatissani lapsia ja perheitä, ja näen muiden ammattilaisten tavoin, että loputon ymmärtäminen ja paapominen vie tuhoon. Yläkoulun jälkeen tulee seinä vastaan ja seuraukset ovat rumat, aivan kuten lähipäivinä on HS:n mielipidepalstalla keskusteltu. Tämä meni ap:n aiheesta eteenpäin, mutta liittyy kokonaisuuteen ja seurauksiin.
Olen KM ja erityisope. Siellä tarhassa ikävä kyllä on kaikenlaisia riehuvia narsistin alkuja jotka kurittavat lastasi ja vievöt kaikkien hermot. Alipalkatut, kyllästyneet, liian isossa ryhmässä työskentelevät!! LTOt yrittävät hoitaa päivän rutiineja. Siellä sinun pieni lapsesi yrittää selviytyä päivästä toiseen. Aika nopeasti ne lapset ymmärtää että syliä ja pusuja ei tule jos pn oaha mieli. Siksi he oppivat peittämään tunteensa ja pärjäämään:( kamalaa mutta totta.
Pitäkää lapsianne kotona, vaikka sitten ne kattois telkkaria eilä tekis mitään ihme järkeväö. Lapsen kuuluu saada olla vanhempiensa aurinko ja maailman napa aina sinne neli vuotiaaksi asti. Olin utsekin vaikka rankkaa välillä oli vilkkaiden poikien kanssa, ei ollut virikkeitä ja odotin kovasti että mies tulee
töistä. Mutta silti en ois ikinä vienyt taaperoani päiväkotiin. Muistakaa että PK on lasten säilytyspaikka.
Vihdoinkin tänne on tullut järjen ääniä kertomaan kuinka asia oikeasti menee 👍 Mut sitähän nämä lapsensa 7-17 päiväkotiin vievät koti"äidit" eivät tajua
Vein aikoinaan 2 v perhepäivähoitoon kun juniori syntyi, oli puoli vuotta hoidossa. Puhui jo tuolloin hyvin, ja kun kiva hoitaja kysyi harmittaako kun syntyi pikkusisko, hän sanoi: "kotona harmittaa, täällä ei harmita". Pysyi alun rytmittömänä aikana vanhemmalla päivärutiinit ja leikkikaverit, myöhemmin ulkoiltiinkin sitten pph:n kanssa yhdessä. Pystyin itse keskittymään junioriin, muodostamaan hänelle kunnon päivärytmin - ja ennen puolta vuotta sain kirjoitettua gradun loppuun päiväunien aikaan, sain FM paperit vanhempaisloman aikana.
Oma 2,5-vuotias meni osapäivähoitoon osaksi viikkoa siksi että sai nähdä muita lapsia, kun äiti lähinnä imetti sohvalla. Tämä lapsi tarvitsi jo aktiviteetteja. Kokopäivähoitoon koko viikoksi ei ollut tarvetta.
Huomaa kyllä, että tämä on niin lapsettoman tekemä aloitus ja olisi vielä mielenkiintoisempaa tietää kuka näitä juttuja alapeukuttaa. Ihan siitä syystä veisin esikoisen hoitoon pikkusisaruksen synnyttyä, että vauvan tarpeet menisivät väkisinkin edelle ja esikoinen vaatii todella paljon huomiota ja haastetta. En muutenkaan ole samaa mieltä siitä tavasta, että lapsi haudotaan kotona seitsenvuotiaaksi ja sitten paiskataan peruskouluun, olen työni puolesta nähnyt millaisia ne lapset ovat (eivät osaa odottaa vuoroaan, kärsimättömiä pieniä keisareita). Lisäksi vauvan nukutus, ruokinta ja valvottavuus voi olla sitä luokkaa, että esikoinen on paremmassa turvassa päiväkodissa kuin kotona ja hän saa siellä enemmän virikkeitä.
Ennen kuin kukaan jeesustelee päiväkodin paskuudesta, niin me valitsimme tarhan huolella. Ja miksi en sitä mahdollisuutta käyttäisi, jos rahaa kerta on. Ennemin panostan varhaiskasvatukseen kuin antaisin lapsen roikkua kintereilläni levottomana ympäri kotia, ja vastaisin kireänä hänen "tule leikkimään" pyyntöihinsä.
Yksi ryhmä, joka ei voi ymmärtää näitä päiväkotiinviejiä, ovat vanhemmat ikäluokat, jotka eivät itsekään hoitaneet meitä ja saivat kolmekin viikkoa maata synnytyssairaalassa, saivat kotipalvelun ja kaikki hoidot. Nyt kun olisi heidän vuoronsa olla isovanhempia, niin ei käy, ei ole aikaa ja samaan aikaan taivastellaan kun joku kehtaa viedä 4h/päivässä vanhemman lapsen sisaruksen syntymän jälkeen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mitä ihmeen aktiviteettia 2-vuotiaalle tarvitsee keksiä 24/7??? Kotona on ihan tarpeeksi aktiviteettia tuon ikäiselle. Miksi ihmeessä tehdään lisää lapsia jos niiden hoitaminen koetaan niin hankalaksi. Eri juttu jos perheessä on jotain ongelmia, sairautta tms, mutta jos kaikki on ok niin en ymmärrä hoitoon viemistä. Ei siellä hoitopaikassa lapsilla niin hohdokasta ole.
Ei sinun tarvitse ymmärtää muiden ihmisten elämänvalintoja, et sinä ole mikään ylijumala joka sanelee muille millä ehdoilla he saavat elää ja hankkia lapsia. Se taitaa aika monella tämän ketjun kommentoijalla mennä ohi. Saatte ihan rauhassa puhista miten teidän mielestänne kaikki muut elää väärin, mutta ei se mihinkään vaikuta.
Mun mielestä taas saa vähän sanella ehtoja jos on maksamassa veronmaksajana sitä turhaa hoitoa. Miksi on muiden työssäkävijöiden homma maksaa jonkun mamman pershedelmän turha hoitaminen päiväkodissa ympäri vuoden? Ymmärrän hoidon jos siihen on joku kunnon syy. Mutta aika monella syynä on ihan vaan laiskuus ja oma mukavuus. Ja silloin maksajat saa sanoa asiasta mielipiteensä ja mamman on silloin myös kestettävä kritiikki. Tässä maassa on rahat jo niin tiukalla muutenkin, että tälläisen täysin turhat menoerät pitäisi voida karsia. Kuvittelisi, että mammatkin tämän ymmärtäisi. Heidän lastensa tulevaisuudestahan tässä on kyse. Vai onko niin, että oma mukavuus menee kaiken edelle, jopa omien lasten. Ei väliä vaikka hyvinvointivaltio romuttuu, kunhan mamma saa nyt viettää kivaa ja huoletonta elämää vauvan kanssa ja ottaa kaiken irti yhteiskunnasta hoidattamalla vanhemmat lapset päiväkodissa. Niillä lapsilla ei sitten aikuisina ehkä olekaan enää sitä halpaa päivähoitoa ja terveysnhuoltoa. Kun niihin ei enää ole varaa.
No olipa taas uhriutuminen. Me ainakin maksetaan tarhamaksut itse, koska yksityinen hoitopaikka. Revi siitä, ja mene alkoholisteille itkemään ennemin kuin lapsiperheille.
Lapsiperheiden ahtaalle laittaminen on muuten tavattoman muodikasta nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mitä ihmeen aktiviteettia 2-vuotiaalle tarvitsee keksiä 24/7??? Kotona on ihan tarpeeksi aktiviteettia tuon ikäiselle. Miksi ihmeessä tehdään lisää lapsia jos niiden hoitaminen koetaan niin hankalaksi. Eri juttu jos perheessä on jotain ongelmia, sairautta tms, mutta jos kaikki on ok niin en ymmärrä hoitoon viemistä. Ei siellä hoitopaikassa lapsilla niin hohdokasta ole.
Et selkeästi ole hoitanut tuon ikäisiä tai sitten omasi on ikäisiään jäljessä. Tuossa vaiheessa se meno vasta alkaa... 3
Ei sinun tarvitse ymmärtää muiden ihmisten elämänvalintoja, et sinä ole mikään ylijumala joka sanelee muille millä ehdoilla he saavat elää ja hankkia lapsia. Se taitaa aika monella tämän ketjun kommentoijalla mennä ohi. Saatte ihan rauhassa puhista miten teidän mielestänne kaikki muut elää väärin, mutta ei se mihinkään vaikuta.
Mun mielestä taas saa vähän sanella ehtoja jos on maksamassa veronmaksajana sitä turhaa hoitoa. Miksi on muiden työssäkävijöiden homma maksaa jonkun mamman pershedelmän turha hoitaminen päiväkodissa ympäri vuoden? Ymmärrän hoidon jos siihen on joku kunnon syy. Mutta aika monella syynä on ihan vaan laiskuus ja oma mukavuus. Ja silloin maksajat saa sanoa asiasta mielipiteensä ja mamman on silloin myös kestettävä kritiikki. Tässä maassa on rahat jo niin tiukalla muutenkin, että tälläisen täysin turhat menoerät pitäisi voida karsia. Kuvittelisi, että mammatkin tämän ymmärtäisi. Heidän lastensa tulevaisuudestahan tässä on kyse. Vai onko niin, että oma mukavuus menee kaiken edelle, jopa omien lasten. Ei väliä vaikka hyvinvointivaltio romuttuu, kunhan mamma saa nyt viettää kivaa ja huoletonta elämää vauvan kanssa ja ottaa kaiken irti yhteiskunnasta hoidattamalla vanhemmat lapset päiväkodissa. Niillä lapsilla ei sitten aikuisina ehkä olekaan enää sitä halpaa päivähoitoa ja terveysnhuoltoa. Kun niihin ei enää ole varaa.
No olipa taas uhriutuminen. Me ainakin maksetaan tarhamaksut itse, koska yksityinen hoitopaikka. Revi siitä, ja mene alkoholisteille itkemään ennemin kuin lapsiperheille.
Lapsiperheiden ahtaalle laittaminen on muuten tavattoman muodikasta nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nämä syyt:
-esikoinen ja toinen lapsi menivät yhtä aikaa tarhaan, en siis ole ollut tuossa tilanteessa kuin ystäväsi vaan hoidin molemmat kotona.
-kun kolmas lapsi oli vauva, luin pääsykokeisiin. Muut lapset olivat tarhassa 2-3 päivää viikossa
-kun neljäs lapsi syntyi, vanhin oli koulussa ja kaksi muuta lasta tarhassa viitenä päivänä viikossa. Syynä oli oma jaksamiseni.
-kun viides lapsi syntyi, kaksi isointa oli koulussa ja kaksi pienempää oli tarhassa. En edes muista, olivatko lyhyttä vai täyttä päivää ja kuinka monta päivää viikossa. Syynä oli tällöin oma opiskeluni. Vein isot tarhaan ja menin yliopistolle vauvan kanssa.Eli paljon erilaisia syitä. Kaikki vauvat ovat nukkuneet huonosti eikä meillä ole esim. Isovanhempia, jotka olisivat välillä voineet hoitaa lapsia.
Miksi piti tehdä noin monta lasta jos ei selviydy eikä jaksa muuten kuin pitämällä lapsia hoidossa?
4v lapsi tarvitsee sosiaalisia tilanteita ikäisensä kanssa. Oli päivähoidossa 2-3vuotiaana ja alku oli vaikeaa koska oli niin arka. jos olisi ollut kotona seuraavat 2,5v äidin kanssa niin johan olisi ollut arka ja sulkeutunut eskarilainen. Ei nytkään ole porukan suupaltti mutta löysi ystäviä ja pärjää isommassakin ryhmässä.
No joo. En olisi itse voinut kuvitellakaan vieväni esikoista, 1v10kk kuopusta vanhempaa tytärtäni hoitoon, kun olin vauvalomalla kuopuksen kanssa. Vaikka kuopus nukkui ekat pari vuotta todella huonosti, heräili monta krt yössä ja loppuvaiheessa (parivuotiaana) alkoi jopa saada sellaisia yöllisiä kauhukohtauksia, jotka herättää tehokkaasti kaikki.
Mutta ihmiset on voimavaroiltaan ja arvoiltaan tosi erilaisia. Kaikki eivät edes halua lapsia. Ja toisten mielestä kaikki apu ja helppous, mitä vaan rahalla on ostettavissa tai ilmaiseksi saatavissa, otetaan vastaan. Vaikka se ei oikeasti edes olisi kovin hyväksi omille lapsille.
Minustakin parivuotias kyllä ansaitsee lomansa ja tarvitsee ennen kaikkea rauhallista kotia ja syliä. Kavereita ehtii hankkia vähän myöhemminkin tai jos haluaa päivähoitopaikkansa pitää, voi aina olla puolipäiväisenä ja pitää sen kesäloman. Perheen valinta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Siis ihan oikeasti (olen kyllä lapseton ikäneito, ja yritän oikeasti välttää lastenkasvatusmielipiteitä, kun ne kuitenkin perustuvat vain ulkopuolelta seuraamiseen), mutta lapsen kaatuminen ja lohdutus elämän tärkeä hetki? Antakaa niiden lasten kaatuilla enemmän niin pieni verinaarmu ei ole mikään kolossaalinen tragedia; huuhtelu, laastari ja baanalle taas on pidemmän päälle paljon parempi lapselle - terveydenhuollon edustajaa vaativat vammat ovat sitten eri asia.
No lto:na ja äitinä en sanoisi, että ne pipin puhaltamiset ovat se juttu, vaan enemmän se kun tulee ikävä vanhempia ja aikuisen syliä ei ole välttämättä tarjolla silloin. Sillä on kyllä vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Samoin pienen lapsen tarpeisiin ja tunteisiin tulisi vastata suhteellisen nopeasti. Sekin on vaikeaa päiväkodissa.
En laittaisi alle 3-vuotiasta päivähoitoon kun pikkusisarus syntyy. Tämän ikäisellä se myös lisää mustasukkaisuutta (toisaalta ei sitä mustasukkaisuutta voi estää, se on ihan normaali tunne jos esikoinen on saanut olla normaalisti vanhempiensa kanssa ensimmäiset vuodet). Tuon ikäinen tarvitsee myös enemmän syliä kuin hoidossa voidaan tarjota. Se on harmillinen tosiasia.
4-5-vuotias on jo eri asia. Tuon ikäiset kaipaavat ikäistänsä seuraa ja jos sitä ei ole lähellä tarjolla, niin puolipäivähoito on oikein hyvä ratkaisu.
Tällä alalla ollessa en kuitenkaan tuomitse ketään. On tullut nähtyä niin monenlaista tilannetta, ei ole minun asia olla mikään moraalipoliisi. Mutta totta kai haluan sanoa oman ammatillisen mielipiteeni sen suhteen, että alle 3-vuotias ei varsinaisesti tarvitse kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Hän kehittyy parhaiten kotihoidossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa alle 3-vuotias hyötyisi erityisesti puolipäivähoidosta. Esim. maahanmuuttajaperheiden lapset (jotta suomen kieli opittaisiin varhain) tai perheen sisäiset vaikeudet (jos muutama tunti hoitoa parantaa vanhemman kykyä olla vanhempi, niin vaikea siihen on sanoa, että lapsesi kärsii tästä).
Me olemme täysin normaali perhe, mutta huomaan, että oma lapseni on paljon pidemmällä joissain aivan perusjutuissa kuin niiden kavereiden lapset, jotka eivät ole hoidossa. Sitä paitsi kaikkea ei voi opettaa kotona tai voi, mutta se käy tuhottomasti hitaammin kuin hoidossa, missä ohjaksissa on vieras aikuinen. Esimerkiksi vessassakäynnit alkoivat sujua tarhan aloittamisen jälkeen paljon paremmin, sama juttu tutista ja vaipoista luopumisessa puhumattakaan lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Hän on myös oppinut nopeammin lelujen jakamisen ja sääntöjen noudattamisen leikeissä, mutta kotioloissa leikkiseura on vain jokseenkin ikävää - nämä ihanat kotikasvatetut lapset eivät osaa vieläkään pelata kunnolla, koska eivät kestä häviäisestä tulevia pettymyksiä tai jaksa odottaa omaa vuoroaan. Eli toisin sanoen äidit ovat pelottavan sokeita millaisia tyranneja heistä kasvattavat, kun kukaan vieras aikuinen ei ole välissä tekemässä selväksi, että lapsi on aivan samanlainen kuin muutkin eikä omaa mitään erivapauksia.
Lisäksi lapseni on oppinut kaksikieliseksi ja hän loisti jo yksivuotiaana saadessaan leikkiseuraa pienten ryhmässä. Niitä kaverisuhteita on syvennetty tässä "ikääntyessä".
No lto:na ja äitinä en sanoisi, että ne pipin puhaltamiset ovat se juttu, vaan enemmän se kun tulee ikävä vanhempia ja aikuisen syliä ei ole välttämättä tarjolla silloin. Sillä on kyllä vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä. Samoin pienen lapsen tarpeisiin ja tunteisiin tulisi vastata suhteellisen nopeasti. Sekin on vaikeaa päiväkodissa.
En laittaisi alle 3-vuotiasta päivähoitoon kun pikkusisarus syntyy. Tämän ikäisellä se myös lisää mustasukkaisuutta (toisaalta ei sitä mustasukkaisuutta voi estää, se on ihan normaali tunne jos esikoinen on saanut olla normaalisti vanhempiensa kanssa ensimmäiset vuodet). Tuon ikäinen tarvitsee myös enemmän syliä kuin hoidossa voidaan tarjota. Se on harmillinen tosiasia.
4-5-vuotias on jo eri asia. Tuon ikäiset kaipaavat ikäistänsä seuraa ja jos sitä ei ole lähellä tarjolla, niin puolipäivähoito on oikein hyvä ratkaisu.
Tällä alalla ollessa en kuitenkaan tuomitse ketään. On tullut nähtyä niin monenlaista tilannetta, ei ole minun asia olla mikään moraalipoliisi. Mutta totta kai haluan sanoa oman ammatillisen mielipiteeni sen suhteen, että alle 3-vuotias ei varsinaisesti tarvitse kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta. Hän kehittyy parhaiten kotihoidossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa alle 3-vuotias hyötyisi erityisesti puolipäivähoidosta. Esim. maahanmuuttajaperheiden lapset (jotta suomen kieli opittaisiin varhain) tai perheen sisäiset vaikeudet (jos muutama tunti hoitoa parantaa vanhemman kykyä olla vanhempi, niin vaikea siihen on sanoa, että lapsesi kärsii tästä).