Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä kenellekään on, jos isompi lapsi käy päiväkodissa?
Perhehän itse maksaa siitä päiväkotihoidosta, joten kyse ei ole mistään yhteiskunnan varojen tuhlaamista.
Ja miten tämä asia sinulle ap edes kuuluu? Anna kaverisi toimia kuten heidän perheelleen on parasta. Varmasti hän tietää omien lastensa tarpeet sinua paremmin.
Ehkä hän haluaa tarjota kuopukselleen samanalaisen rauhallisen vauva-ajan jonka tarjosi myös esikoiselleen.
Odotan ensimmäistä lastani, ja juuri sinun kaltaistesi kyylämammojen vuoksi pelottaa tehdä lapsi tähän maailmaan.
Veronmaksajille se päivähoidon tuottaminen maksaa noin 1000€/kk, perhe maksaa päivähoidosta vain murto-osan. Kyllä tämän lystin todelliset maksajat ihan oikeutetusti ovat hieman nyreissään siitä, että heidän rahojaan tuhlaillaan tällä tavalla lastenhoitoon, kun lapsilla on äiti kotona.
No valita päättäjille, he määräävät mitä tukia ja palveluja Suomessa on tarjolla. Turha tätä yksittäisten tavallisten ihmisten niskaan on kaataa. Jos yhteiskunta haluaa tarjota apua ja tukea, niin näitä mahdollisuuksia myös käytetään, se on vähän pakko hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mutta miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa keksiä heille aktiviteetteja tai pysty pitämään hermojaan kasassa? Eli toisinsanoen huolehtimaan heistä täysipainoisesti. Jotenkin käsittämätön ajatus, että tekisin useita lapsia ikäänkuin sen varaan, että voisin sysätä niitä sitä mukaa muille hoitoon vaikka itse olen kotona.
Tämä! En tajua, miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua niistä huolehtia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Eräässä toisessa ketjussa täällä juuri nähtiin lapset statussymboleina (omakotitalon, sadan tonnin auton ja parisuhdelomien ohella), siksikö? Äärimmäisen harvassa ovat ne kaksivuotiaat, jotka muka mieluummin ovat päivähoidossakuin kotona rakkaan vanhemman ja pikkusisaruksen kanssa. Itselleni ainakin tuo olisi ollut lapsena todella paha hylkäämiskokemus, enkä ikinä voisi altistaa omiani sille.
Osa ongelmaa ja jaksamista taitaa olla myös se harhaluulo, että lasta pitää viihdyttää 24/7.
Itsellä on 2v päiväkodissa vaikka molemmat vanhemmista ollaan etätöissä.
Poikakin oli kotona tuon 8 viikkoa, mutta koville otti. Sama varmasti olisi pienen vauvan kanssa. Meillä ei mm. nukkunut päiväunia kuin sylissä, joten ekan kuukaudet vietin lähinnä sohvalla vauva kainalossa.
Korona-karanteeniin omaisten tilanteiden ongelmia:
a) kaverien puute: lapsi itki kun ohitettiin kävelyllä päiväkoti ja hän ei päässyt muiden mukaan leikkimään. Siinä sydän särkyi, kun lapsi otti rattaista pallon ja osoitti muita nyyhkyttäen.
b) videoiden määrä: Netflix hoiti lapsen vahdin virkaa tunteja päivässä.
c) vaaratilanteet: Poika kiipeää kaikkialle mihin pääsee. 30s poissa näkyvistä ja hiljaa on merkki jo juosta. Saa myös ulko-oven auki...
d) Jakamaton oikeus kaikkeen, odottaminen ja jakaminen on hyvästä.
e) lelujen vähyys. Ostimme liukumäen, trampan, kirjoja, tarrakirjoja, magneettikirjoja ja vaikka mitä, mutta hankala se on päiväkodin kanssa kilpavarustella. Mies ei mm. suostunut pallomereen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mutta miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa keksiä heille aktiviteetteja tai pysty pitämään hermojaan kasassa? Eli toisinsanoen huolehtimaan heistä täysipainoisesti. Jotenkin käsittämätön ajatus, että tekisin useita lapsia ikäänkuin sen varaan, että voisin sysätä niitä sitä mukaa muille hoitoon vaikka itse olen kotona.
Tämä! En tajua, miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua niistä huolehtia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Eräässä toisessa ketjussa täällä juuri nähtiin lapset statussymboleina (omakotitalon, sadan tonnin auton ja parisuhdelomien ohella), siksikö? Äärimmäisen harvassa ovat ne kaksivuotiaat, jotka muka mieluummin ovat päivähoidossakuin kotona rakkaan vanhemman ja pikkusisaruksen kanssa. Itselleni ainakin tuo olisi ollut lapsena todella paha hylkäämiskokemus, enkä ikinä voisi altistaa omiani sille.
Osa ongelmaa ja jaksamista taitaa olla myös se harhaluulo, että lasta pitää viihdyttää 24/7.
Eiköhän ne virikepaikkalaiset ole pääasiassa niitä, jotka ovat jo valmiiksi sopeutuneet ja tottuneet sinne päivähoitoon ja tykkäävät sinne mennä. Taloudellisten realiteettien vuoksi vanhemmat vieneet jo 1-1,5 v iässä hoitoon, ja kun lapsella tuntuu sujuvan hoidossa hyvin, niin jatkavat osapäivähoitoa myös äitiyslomalla. Tietysti voi kysyä miksi kukaan ylipäänsä tekee lapsia ellei ole varaa olla kouluikään asti pelkästään kotiäitinä, mutta se nyt taas on toinen keskustelu.
Jos mun lapsi olis 2v:na itkenyt päiväkotiin niin olisin ollut helvetin pettynyt itseeni vanhempana. Mitä on mennyt pieleen, kun lapsi tuon ikäisenä haikailee siihen hullunmyllyyn. Lapsi joka ei vielä edes leiki muiden kanssa eikä sen vuoksi tarvi kavereita. Yhdessä leikkiminen alkaa sujua lapsilta keskimäärin siinä 3v:na. Silloin lapsi tarvii oman ikäistään seuraa ja kavereita.
Jotkut näköjään pitää sitä hyvänä asiana, että lapsi viihtyy pienenä taaperona päiväkodissa paremmin kuin kotona. Saako ne lapset siis enemmän rakkautta ja huolenpitoa päiväkodin työntekijöiltä kuin omilta vanhemmiltaan? Siksi haluavat sinne niin kovin että ikein itkevät. Sääliksi käy lasta. Ehkä lapsen tuossa tilanteessa onkin parempi olla päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on 2v päiväkodissa vaikka molemmat vanhemmista ollaan etätöissä.
Poikakin oli kotona tuon 8 viikkoa, mutta koville otti. Sama varmasti olisi pienen vauvan kanssa. Meillä ei mm. nukkunut päiväunia kuin sylissä, joten ekan kuukaudet vietin lähinnä sohvalla vauva kainalossa.
Korona-karanteeniin omaisten tilanteiden ongelmia:
a) kaverien puute: lapsi itki kun ohitettiin kävelyllä päiväkoti ja hän ei päässyt muiden mukaan leikkimään. Siinä sydän särkyi, kun lapsi otti rattaista pallon ja osoitti muita nyyhkyttäen.b) videoiden määrä: Netflix hoiti lapsen vahdin virkaa tunteja päivässä.
c) vaaratilanteet: Poika kiipeää kaikkialle mihin pääsee. 30s poissa näkyvistä ja hiljaa on merkki jo juosta. Saa myös ulko-oven auki...
d) Jakamaton oikeus kaikkeen, odottaminen ja jakaminen on hyvästä.
e) lelujen vähyys. Ostimme liukumäen, trampan, kirjoja, tarrakirjoja, magneettikirjoja ja vaikka mitä, mutta hankala se on päiväkodin kanssa kilpavarustella. Mies ei mm. suostunut pallomereen kotona.
Meillä sama, että vanhempi lapsi katseli aina surkeana päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia ja halusi mukaan. Nämä päiväkodissa ikäväänsä itkevistä lapsista jankuttavat eivät mitä ilmeisimmin ole koskaan tavanneet reippaita ja sosiaalisia pikkulapsia, mutta heitäkin on.
Te jotka sanotte että jokainen tekee omaan arkeen sopivat ratkaisut eikä toisten valintoja saa kritisoida:
Kyllä saa silloin kun se on toisten kustannuksella. Jos joku hoidattaa esim. mummollaan muksunsa eikä siitä tule yhteiskunnalle kustannuksia niin ok. Mutta tässä ketjussa oli jossain kohtaa kyse siitä, että miksi hoidatetaan päiväkodeissa ym. hyvin kevyin perustein. Että riittää niitä jotka takaavat oman mukavuutensa toisten rahoilla. Jos minä tiedän lähipiiristä jo 4 esimerkkiä niin ei tällainen ihan superharvinaista ole.
Huom vielä, tässä ei keskusteltu niistä joilla todellisia ongelmia. Mutta tuntuu että jokaisesta rasahduksesta romahdetaan ja ollaan avuttomia. Elämästä on sellainen käsitys että kaikki on optimoitua eikä itse kuulu ottaa vastuuta tai hakea ratkaisua ongelmiin. Kuten esimerkiksi eräs äiti, joka tuskaili kun esikoinen 2v hoidossa ja vauva nukkui 12h yöunia niin oli epämukavaa kun vauva ei sitten nukkunut päivällä. Eli luuli, että elämän pitää olla niin helppoa, että vauva vielä nukkuisi päivätkin. (Hankkisi akvaarion jos ei jaksa hoitaa)Ehdotin että käyttäisi vaunulenkeillä vauvaa, usein ne silloin nukkuu. Käytti kerran ja kappas, se nukkui. Eli näin onnetonta on ongelmanratkaisu silloin kun on oma mukavuus niin tärkeää. Haluaisi vain katsoa leffoja kun esikoinen hoidossa eikä käyttää aikaa vauvaan. Mies kotona toukokuun alusta, koulu loppui hänellä ja esikoinen hoidossa vielä kesäkuun loppuun. Eli lönivät 2kk kotona vauvan kanssa kun 2v hoidossa. Näiden isoäiti on yhtä harhainen, oikein hehkuttaa miten ihanaa sitten kun 2v pääsee kesälomalle niin perhe voi viettää yhdessä aikaa... Ihan kuin mikään nytkään estäisi sitä, mutta taitaa vanhemmilla olla eri käsitys perheajasta. Ja sitten sapettaa lukea kun lapset saatuaan äiti hehkutti että on unelmien täyttymys saada perhe eikä päivääkään vaihtaisi pois...mutta oletus elämästä on someliitelyä jossa ei ikinä tule hiki paitsi treenatessa, ei stressiä, ei tyyyylsiä leikkipuistokökkimisiä, ei väsymystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsi olis 2v:na itkenyt päiväkotiin niin olisin ollut helvetin pettynyt itseeni vanhempana. Mitä on mennyt pieleen, kun lapsi tuon ikäisenä haikailee siihen hullunmyllyyn. Lapsi joka ei vielä edes leiki muiden kanssa eikä sen vuoksi tarvi kavereita. Yhdessä leikkiminen alkaa sujua lapsilta keskimäärin siinä 3v:na. Silloin lapsi tarvii oman ikäistään seuraa ja kavereita.
Jotkut näköjään pitää sitä hyvänä asiana, että lapsi viihtyy pienenä taaperona päiväkodissa paremmin kuin kotona. Saako ne lapset siis enemmän rakkautta ja huolenpitoa päiväkodin työntekijöiltä kuin omilta vanhemmiltaan? Siksi haluavat sinne niin kovin että ikein itkevät. Sääliksi käy lasta. Ehkä lapsen tuossa tilanteessa onkin parempi olla päiväkodissa.
Niin, keskimäärin ja keskimäärin. Kyllä meidän 2 v osasi leikkiä muiden kanssa ja kyseli kavereiden perään ihan nimeltä. Ja selvästi jo tarvitsi oman ikäistä seuraa. Oli tosin monella tavalla ikäänsä edellä. Voi olla että olen tehnyt jotain väärin, en tiedä, en ainakaan tarkoituksella. Joka tapauksessa lapsi tykkäsi olla hoidossa. Ei se poistu haukkumalla, syyllistämällä tai väittämällä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että jokainen tekee omaan arkeen sopivat ratkaisut eikä toisten valintoja saa kritisoida:
Kyllä saa silloin kun se on toisten kustannuksella. Jos joku hoidattaa esim. mummollaan muksunsa eikä siitä tule yhteiskunnalle kustannuksia niin ok. Mutta tässä ketjussa oli jossain kohtaa kyse siitä, että miksi hoidatetaan päiväkodeissa ym. hyvin kevyin perustein. Että riittää niitä jotka takaavat oman mukavuutensa toisten rahoilla. Jos minä tiedän lähipiiristä jo 4 esimerkkiä niin ei tällainen ihan superharvinaista ole.Huom vielä, tässä ei keskusteltu niistä joilla todellisia ongelmia. Mutta tuntuu että jokaisesta rasahduksesta romahdetaan ja ollaan avuttomia. Elämästä on sellainen käsitys että kaikki on optimoitua eikä itse kuulu ottaa vastuuta tai hakea ratkaisua ongelmiin. Kuten esimerkiksi eräs äiti, joka tuskaili kun esikoinen 2v hoidossa ja vauva nukkui 12h yöunia niin oli epämukavaa kun vauva ei sitten nukkunut päivällä. Eli luuli, että elämän pitää olla niin helppoa, että vauva vielä nukkuisi päivätkin. (Hankkisi akvaarion jos ei jaksa hoitaa)Ehdotin että käyttäisi vaunulenkeillä vauvaa, usein ne silloin nukkuu. Käytti kerran ja kappas, se nukkui. Eli näin onnetonta on ongelmanratkaisu silloin kun on oma mukavuus niin tärkeää. Haluaisi vain katsoa leffoja kun esikoinen hoidossa eikä käyttää aikaa vauvaan. Mies kotona toukokuun alusta, koulu loppui hänellä ja esikoinen hoidossa vielä kesäkuun loppuun. Eli lönivät 2kk kotona vauvan kanssa kun 2v hoidossa. Näiden isoäiti on yhtä harhainen, oikein hehkuttaa miten ihanaa sitten kun 2v pääsee kesälomalle niin perhe voi viettää yhdessä aikaa... Ihan kuin mikään nytkään estäisi sitä, mutta taitaa vanhemmilla olla eri käsitys perheajasta. Ja sitten sapettaa lukea kun lapset saatuaan äiti hehkutti että on unelmien täyttymys saada perhe eikä päivääkään vaihtaisi pois...mutta oletus elämästä on someliitelyä jossa ei ikinä tule hiki paitsi treenatessa, ei stressiä, ei tyyyylsiä leikkipuistokökkimisiä, ei väsymystä...
Kuten kirjoitin jo yhdessä kommentissa, tuo maksajakommentti on jo aika väsynyt. Jos sinulla on valittamista yhteiskunnan tarjoamista palveluista niin ota yhteyttä päättäjiin, äläkä kaada sitä yksittäisten perheiden niskaan. Jos palveluita tarjotaan niin niitä myös käytetään. Minäkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi tietyistä tuista voisi karsia, mutta en minä niitä ihmisiä hauku jotka niitä lakisääteisesti heille kuuluvia tukia hakevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen syy oli vanhemman lapsen oma toive. Hän oli jo 5v kun pikkuveli syntyi ja ei todellakaan halunnut viettää kaikkia päiviä äidin ja vauvan kanssa. Esikoinen viihtyi mainiosti päiväkodisa ja siellä oli todella kivaa ja paljon kavereita. Ja sama porukka jatkoi seuraavana vuonna eskariin niin oli parempi pysyä joukon mukana. Hoitopäiviä oli 10 kuukaudessa eli joka toinen päivä sai olla kotona ja joka toinen päivä tarhassa.
Eskarissa oli sitten joka päivä 9-13 mutta olisi halunnut olla koko päivän kun sielläkin oli niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on 2v päiväkodissa vaikka molemmat vanhemmista ollaan etätöissä.
Poikakin oli kotona tuon 8 viikkoa, mutta koville otti. Sama varmasti olisi pienen vauvan kanssa. Meillä ei mm. nukkunut päiväunia kuin sylissä, joten ekan kuukaudet vietin lähinnä sohvalla vauva kainalossa.
Korona-karanteeniin omaisten tilanteiden ongelmia:
a) kaverien puute: lapsi itki kun ohitettiin kävelyllä päiväkoti ja hän ei päässyt muiden mukaan leikkimään. Siinä sydän särkyi, kun lapsi otti rattaista pallon ja osoitti muita nyyhkyttäen.b) videoiden määrä: Netflix hoiti lapsen vahdin virkaa tunteja päivässä.
c) vaaratilanteet: Poika kiipeää kaikkialle mihin pääsee. 30s poissa näkyvistä ja hiljaa on merkki jo juosta. Saa myös ulko-oven auki...
d) Jakamaton oikeus kaikkeen, odottaminen ja jakaminen on hyvästä.
e) lelujen vähyys. Ostimme liukumäen, trampan, kirjoja, tarrakirjoja, magneettikirjoja ja vaikka mitä, mutta hankala se on päiväkodin kanssa kilpavarustella. Mies ei mm. suostunut pallomereen kotona.
Missä on vika, jos 2-v. tarvitsee viihtyäkseen pallomeren ja kaikki mahdolliset lelut? Ymmärrän tietysti muuten, että vilkkaan lapsen kanssa voi olla hankalaa keskittyä työntekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Meidän esikoinen meni päiväkotiin 2,5v ja todellakin viihtyi siellä erittäin hyvin. Päiväkoti olikin aivan ihana...aktiiviset ja mukavat opet/hoitajat ja kivoja muksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että jokainen tekee omaan arkeen sopivat ratkaisut eikä toisten valintoja saa kritisoida:
Kyllä saa silloin kun se on toisten kustannuksella. Jos joku hoidattaa esim. mummollaan muksunsa eikä siitä tule yhteiskunnalle kustannuksia niin ok. Mutta tässä ketjussa oli jossain kohtaa kyse siitä, että miksi hoidatetaan päiväkodeissa ym. hyvin kevyin perustein. Että riittää niitä jotka takaavat oman mukavuutensa toisten rahoilla. Jos minä tiedän lähipiiristä jo 4 esimerkkiä niin ei tällainen ihan superharvinaista ole.Huom vielä, tässä ei keskusteltu niistä joilla todellisia ongelmia. Mutta tuntuu että jokaisesta rasahduksesta romahdetaan ja ollaan avuttomia. Elämästä on sellainen käsitys että kaikki on optimoitua eikä itse kuulu ottaa vastuuta tai hakea ratkaisua ongelmiin. Kuten esimerkiksi eräs äiti, joka tuskaili kun esikoinen 2v hoidossa ja vauva nukkui 12h yöunia niin oli epämukavaa kun vauva ei sitten nukkunut päivällä. Eli luuli, että elämän pitää olla niin helppoa, että vauva vielä nukkuisi päivätkin. (Hankkisi akvaarion jos ei jaksa hoitaa)Ehdotin että käyttäisi vaunulenkeillä vauvaa, usein ne silloin nukkuu. Käytti kerran ja kappas, se nukkui. Eli näin onnetonta on ongelmanratkaisu silloin kun on oma mukavuus niin tärkeää. Haluaisi vain katsoa leffoja kun esikoinen hoidossa eikä käyttää aikaa vauvaan. Mies kotona toukokuun alusta, koulu loppui hänellä ja esikoinen hoidossa vielä kesäkuun loppuun. Eli lönivät 2kk kotona vauvan kanssa kun 2v hoidossa. Näiden isoäiti on yhtä harhainen, oikein hehkuttaa miten ihanaa sitten kun 2v pääsee kesälomalle niin perhe voi viettää yhdessä aikaa... Ihan kuin mikään nytkään estäisi sitä, mutta taitaa vanhemmilla olla eri käsitys perheajasta. Ja sitten sapettaa lukea kun lapset saatuaan äiti hehkutti että on unelmien täyttymys saada perhe eikä päivääkään vaihtaisi pois...mutta oletus elämästä on someliitelyä jossa ei ikinä tule hiki paitsi treenatessa, ei stressiä, ei tyyyylsiä leikkipuistokökkimisiä, ei väsymystä...
Kuten kirjoitin jo yhdessä kommentissa, tuo maksajakommentti on jo aika väsynyt. Jos sinulla on valittamista yhteiskunnan tarjoamista palveluista niin ota yhteyttä päättäjiin, äläkä kaada sitä yksittäisten perheiden niskaan. Jos palveluita tarjotaan niin niitä myös käytetään. Minäkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi tietyistä tuista voisi karsia, mutta en minä niitä ihmisiä hauku jotka niitä lakisääteisesti heille kuuluvia tukia hakevat.
Haluaisinkin enemmän herättää keskustelua nykyihmisten odotuksista elämää, tässä tapauksissa perhe-elämää, kohtaan. Kyllä, tiedän että lokit nokkii niin kauan kuin siihen annetaan mahdollisuus. Mutta osalla ihmisistä ei ole hajuakaan kokonaiskuvasta vaan miettivät sitä omaa kuuluisaa napaa eivätkä näe metsää puilta. Millainen on maailma, jos teemme valintamme omaan mukavuuteemme, ahneuteemme, laiskuuteemme perustuen.. Kyllä tälläista filosofointia ja arvokeskustelua pitää voida käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli kolme kun nuorempi syntyi. Ensin oltiin kaikki kotona muutaman viikon, sitten esikoinen jatkoi kolme päivää viikossa päiväkodissa, jossain vaiheessa vaihtoi neljään päivään. Kesät oltiin kotona/mökillä.
Miksi päädyin tähän? Mies oli perustanut yrityksen ja teki töitä 24/7. Vitsailtiin, että vauva taitaa tuntea isänsä vain hajusta, kun käy sentään nukkumassa öisin samassa sängyssä. Lapset ja koti olivat minun vastuulla. Vauva oli huono nukkumaan ja söi usein. Onneksi molemmat lapset olivat terveitä, mutta jaksaminen oli silti tiukilla.
Jossain vaiheessa jatkoin yliopisto-opintoja, vauvalla oli välillä hoitaja kun piti päästä tenttiin tai luennolle.
Lisäksi siihen aikaan oli riskinä, että päiväkotipaikan menettää, jos on pidempään poissa. Ikäluokat kantakaupungissa kasvoivat, Nurmijärvi-ilmiö oli ohi, eivätkä päiväkotipaikat olleet pysyä perässä. En halunnut riskeerata sitä, että kun haen kahta pk-paikkaa, joudutaan kulkemaan päivittäin hankala matka tai vielä pahempaa, lapset joutuvat eri päiväkoteihin.
Minun mielestäni meidän 3,5-vuotiaan ei tarvitsisi viettää niin paljon aikaa päiväkodissa kuin nyt. Ihan vaan siksi, että siellä ison lapsijoukon hälinässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Lapset heittelevät toisiaan kivillä ja kiusaavat sen minkä kerkeävät. Valitettavasti töiden puolesta ei ole mahdollista järjestää osapäivähoitoa, mutta onneksi meillä vanhemmilla on aika välillä vapaapäiviä. Mielestäni alle eskari-ikäiselle sopisi vallan hyvin sellaiset max 4-6 h päivät ja mieluiten vain 2-3 päivää viikossa.
Minulla oli aloituksessa mainitussa tapauksessa syynä masennus. Lääkäri kirjoitti suosituksen päivähoitopaikkaa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mutta miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa keksiä heille aktiviteetteja tai pysty pitämään hermojaan kasassa? Eli toisinsanoen huolehtimaan heistä täysipainoisesti. Jotenkin käsittämätön ajatus, että tekisin useita lapsia ikäänkuin sen varaan, että voisin sysätä niitä sitä mukaa muille hoitoon vaikka itse olen kotona.
Tämä! En tajua, miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua niistä huolehtia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Eräässä toisessa ketjussa täällä juuri nähtiin lapset statussymboleina (omakotitalon, sadan tonnin auton ja parisuhdelomien ohella), siksikö? Äärimmäisen harvassa ovat ne kaksivuotiaat, jotka muka mieluummin ovat päivähoidossakuin kotona rakkaan vanhemman ja pikkusisaruksen kanssa. Itselleni ainakin tuo olisi ollut lapsena todella paha hylkäämiskokemus, enkä ikinä voisi altistaa omiani sille.
Osa ongelmaa ja jaksamista taitaa olla myös se harhaluulo, että lasta pitää viihdyttää 24/7.
Sinun lapsesi eivät siis IKINÄ ole missään hoidossa tai kylässä ilman sinua? Koska jos ovat niin miksi olet tehnyt lapsia jos et halua hoitaa heitä 24/7??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä kenellekään on, jos isompi lapsi käy päiväkodissa?
Perhehän itse maksaa siitä päiväkotihoidosta, joten kyse ei ole mistään yhteiskunnan varojen tuhlaamista.
Ja miten tämä asia sinulle ap edes kuuluu? Anna kaverisi toimia kuten heidän perheelleen on parasta. Varmasti hän tietää omien lastensa tarpeet sinua paremmin.
Ehkä hän haluaa tarjota kuopukselleen samanalaisen rauhallisen vauva-ajan jonka tarjosi myös esikoiselleen.
Odotan ensimmäistä lastani, ja juuri sinun kaltaistesi kyylämammojen vuoksi pelottaa tehdä lapsi tähän maailmaan.
Veronmaksajille se päivähoidon tuottaminen maksaa noin 1000€/kk, perhe maksaa päivähoidosta vain murto-osan. Kyllä tämän lystin todelliset maksajat ihan oikeutetusti ovat hieman nyreissään siitä, että heidän rahojaan tuhlaillaan tällä tavalla lastenhoitoon, kun lapsilla on äiti kotona.
No voi v*ttu. Maksan joka kuukausi VEROJA 3800e eli enköhän maksa lapseni päivähoitomaksut itse. Yhteiskunta on kyllä nettosaaja tässä vaikka todellinen kustannus olisikin 1000e kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mutta miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa keksiä heille aktiviteetteja tai pysty pitämään hermojaan kasassa? Eli toisinsanoen huolehtimaan heistä täysipainoisesti. Jotenkin käsittämätön ajatus, että tekisin useita lapsia ikäänkuin sen varaan, että voisin sysätä niitä sitä mukaa muille hoitoon vaikka itse olen kotona.
Tämä! En tajua, miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät halua niistä huolehtia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Eräässä toisessa ketjussa täällä juuri nähtiin lapset statussymboleina (omakotitalon, sadan tonnin auton ja parisuhdelomien ohella), siksikö? Äärimmäisen harvassa ovat ne kaksivuotiaat, jotka muka mieluummin ovat päivähoidossakuin kotona rakkaan vanhemman ja pikkusisaruksen kanssa. Itselleni ainakin tuo olisi ollut lapsena todella paha hylkäämiskokemus, enkä ikinä voisi altistaa omiani sille.
Osa ongelmaa ja jaksamista taitaa olla myös se harhaluulo, että lasta pitää viihdyttää 24/7.
Niin samaa mieltä! Kyllä pitäisi ottaa enemmän vastuuta itse. Jos lapsia haluaa, niin hoidosta on pääasiassa vastuussa vanhemmat. Tämä yhteiskunnan vastuuttaminen ja järjettömän massiivinen palvelurakenne pitäisi pikku hiljaa purkaa.
Koska jotkut haluavat monta lasta eikä pitkä kotihoito ole kaikille mikään itseisarvo.