Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kyse siitä, että lapsi viedään joskus ja jouluna (eli 3x viikossa) hoitoon. Kaverini lapsi on siellä joka ikinen päivä, kun ovat auki. Aamusta iltapäivään. Jopa kesälomalla.
Hän ei ole ainut. Oman lapseni päiväkodissa tuli tänään 2 äitiä vastaan rattaiden kanssa. Toki en heidän syistänsä tiedä, mutta omasta ja lastensa habituksesta perustellen ei kovin huonosti näytä menevän.
Mainitsin jo aloituksessa, että jokainen vauva valvottaa. Varsinkin jos on jo ainakin kertaalleen elänyt vauva-ajan esikoisen kanssa niin tämä ei voi tulla yllätyksenä. Kaverillani on lisäksi mies, voihan se olla ihan peukalo keskellä kämmentä tietysti. Mut luulis, että jos sen kanssa päättää tehdä vielä toisen (vauva oli erittäin toivottu) niin ei se ihan kelvoton isä voi olla.
Tulen siihen päätökseen näistä vastauksista ja kaverini selityksistä, että mitään järjellistä syytä tälle ilmiölle ei ole.
Säälin esikoista, joka ei pääse kesäpäivinä vanhempiensa kanssa uimarannalle, vaan leikkii siellä päiväkodin pihalla ja syö jotain suurkeittiöruokaa. Kiva kiva!
AP
Yksin uimarannalle korona-aikaan vauvan ja parivuotiaan kanssa! Hullun hommaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kyse siitä, että lapsi viedään joskus ja jouluna (eli 3x viikossa) hoitoon. Kaverini lapsi on siellä joka ikinen päivä, kun ovat auki. Aamusta iltapäivään. Jopa kesälomalla.
Hän ei ole ainut. Oman lapseni päiväkodissa tuli tänään 2 äitiä vastaan rattaiden kanssa. Toki en heidän syistänsä tiedä, mutta omasta ja lastensa habituksesta perustellen ei kovin huonosti näytä menevän.
Mainitsin jo aloituksessa, että jokainen vauva valvottaa. Varsinkin jos on jo ainakin kertaalleen elänyt vauva-ajan esikoisen kanssa niin tämä ei voi tulla yllätyksenä. Kaverillani on lisäksi mies, voihan se olla ihan peukalo keskellä kämmentä tietysti. Mut luulis, että jos sen kanssa päättää tehdä vielä toisen (vauva oli erittäin toivottu) niin ei se ihan kelvoton isä voi olla.
Tulen siihen päätökseen näistä vastauksista ja kaverini selityksistä, että mitään järjellistä syytä tälle ilmiölle ei ole.
Säälin esikoista, joka ei pääse kesäpäivinä vanhempiensa kanssa uimarannalle, vaan leikkii siellä päiväkodin pihalla ja syö jotain suurkeittiöruokaa. Kiva kiva!
AP
Niin sinulle on kerrottu mitä erilaisempia syitä: opiskelu, töiden teko, väitöskirjan teko, väsymys, toipuminen leikkauksesta, vanhojen sukulaisten hoitaminen, miehen joutuminen sairaalaan, sairastuminen jne. Mikään näistä ei sinusta ole siis järjellinen syy. Ylipäätänsä, olisiko mielestäsi olemassa mitään järjellistä syytä?
Laiskuus ja minullekaikkinytheti-itsekkyys sekä mukavuudenhalu ne syyt ovat. Näkee näistä raivokkaita kommenteista kuinka tällaiset "äidit" eivät lainkaan kestä että ratkaisujaan oikeutetusti arvostellaan. Kyseessä on kuitenkin pienen lapsen hyvinvointi, joka ei kaipaa päiväkotia kun omakin koti ja äiti on.
Eri asia tietenkin nuo sairaudet ja esim. koliikki, mut jos esikoinen on jo päätetty pitää päiväkodissa ennenkuin toinen vauva on edes syntynyt niin ei silloin ole ollut tietoa mahdollisesta koliikista.
Siellä rannallakin voi tehdä muutakin kuin uida koronavedessä. Itse kävin aamupäivällä hiljaiseen aikaan vauvan ja taaperon kanssa rannalla niin että vauva nukkui polkupyöränkärryssä tai rattaissa ja taapero leikki hiekalla, ei läheskään aina uitu.
Mitä ihmeen todellista syytä? Se syy on se, että lapsen voi viedä hoitoon. Silloin on itsellä helpompaa. Kannatan ehdottomasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista työttömien ja muiden kotona olevien (kotiäitien) kohdalla. Sitä käytetään niin paljon, etenkin pitkäaikaistyöttömien lastenhoitotarve kummastuttaa.
Mutta niin kauan kun se on meille kaikille tarjolla käytän minäkin sitä, koska helpommaksihan se tekee elämän, kun joku muu hoitaa muita lapsia ja itse saa keskittyä vauvaan ja omaan elämään. Miksi raataa kun voi elää helpommin?
Melkein kuin kysyisit mikä on todellinen syy sille, että haet lapsilisää. Suurin osa suomalaisista on keskituloisia ja toimeentulo ei varmasti ole tästä etuudesta kiinni, mutta kuka jättäisi hakematta kun siihen on oikeus ja se todennäköisesti helpottaa elämää, jos ei omaa niin lapsen elämää kun sen säästää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä rannallakin voi tehdä muutakin kuin uida koronavedessä. Itse kävin aamupäivällä hiljaiseen aikaan vauvan ja taaperon kanssa rannalla niin että vauva nukkui polkupyöränkärryssä tai rattaissa ja taapero leikki hiekalla, ei läheskään aina uitu.
No, miten tämä eroaa siitä, että leikkii hiekkalaatikolla? paitsi tietysti UV-säteilyn takia on parempi olla siellä hiekkalaatikolla, kun vesi ei ole silloin heijastamassa ja moninkertaistamassa uv-säteilyä.
Meidän lapsilla on ikäeroa 2,5 vuotta ja pidin molemmat lapset kotona siihen asti, kun kuopus oli vähän vaille 3-vuotias. Isompi olikin siinä vaiheessa jo 5,5-vuotias. Hän meni mielellään päiväkotiin, mutta kuopukselle päivis ei ollut mieluisa paikka. En tiedä oliko hän vielä vähän liian pieni, vai vain tottunut kotona oloon, mutta hän ei päiväkodissa oikein viihtynyt, vaikka kavereitakin oli.
Se hyvä puoli pitkästä kotona olemisesta on ollut, että lapset ovat kyllä toistensa parhaat kaverit. Päiväkodissakin leikkivät usein iltapäivisin yhdessä, tai pikku porukassa heti kun vain toisensa näkevät.
Kyllä minä suosittelen, että se sisarus kannattaa pitää kotona, jos vain mahdollista. Ensinnäkin se pikkuvauvan unirytmi on yövoittoisempi kun päivisin on touhua. Eli kun päivisin on touhua on vähemmän yöheräämisiä vauvan kanssa. Vauva kehittyy ja viihtyy paremmin, kun hän touhuaa isomman sisaruksen kanssa ja sisarusten välille kehittyy kiinteä suhde. Kun isompi sisarus on kotona, perhe sairastaa paljon vähemmän. Tästä seuraa vähemmän unettomia öitä. Jos isomman sisaruksen sosiaalinen elämä huolettaa, lapsen voi viedä pari kertaa viikossa muskariin, askartelukerhoon tai sopia leikkitreffit naapurin tai ystäväperheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä hoidin uljaasti vauvan ja kaksivuotiaan kotona saamatta yhtään apua mistään. Kyllä minä siihen pystyin, mutta olin tosi väsynyt.
Mutta kun kolmas lapsi syntyi, lasten isä ilmoitti että nyt tarvitset lepoa. Hän vei aamuisin 6-vuotiaan eskariin ja 4-vuotiaan samalla hoitoon. Puolelta päivin kärryttelin vauvan kanssa hakemaan molemmat. En tiedä, olisinko itse kyennyt hormonihuuruissani tuota päätöstä tekemään, mutta ihanaa että mies niin teki.
No tässähän on ihan järkeäkin. Päivä on lyhyt ja 4-vuotias puolipäiväisenä on kuitenkin aivan eri asia kuin 2-vuotias täysipäiväisesti.
Kuopus nukkui yöt tunnin pätkissä. Esikoinen jatkoi tutussa päiväkodissa 3pvä/viikko. Loma-ajat kotona. Ja ihan kuule nukuin vauvan kanssa isomman päiväkotiajan.
Helkkarin moralisoiva p*ersläpi tämä aloittaja. Ap olisi varmasti onnellisempia, jos olisin univajeessa seonnut ja tehnyt itselleni tai lapsille jotain. Sitä olisi sitten voitu täällä yhdessä märistä, että miksi ei tukiverkot toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyttiin että miksi mennä rannalle niin vastasin. Toki lapset mieluiten uivat siellä rannalla, mutta esitin vain muitakin tapoja viettää kesäpäivää rannalla. Sinne rannalle kuitenkin pääsee vain aika muutamana päivänä vuodessa verrattuna siihen leikkipuiston hiekkalaatikkoon
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen todellista syytä? Se syy on se, että lapsen voi viedä hoitoon. Silloin on itsellä helpompaa. Kannatan ehdottomasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista työttömien ja muiden kotona olevien (kotiäitien) kohdalla. Sitä käytetään niin paljon, etenkin pitkäaikaistyöttömien lastenhoitotarve kummastuttaa.
Mutta niin kauan kun se on meille kaikille tarjolla käytän minäkin sitä, koska helpommaksihan se tekee elämän, kun joku muu hoitaa muita lapsia ja itse saa keskittyä vauvaan ja omaan elämään. Miksi raataa kun voi elää helpommin?
Melkein kuin kysyisit mikä on todellinen syy sille, että haet lapsilisää. Suurin osa suomalaisista on keskituloisia ja toimeentulo ei varmasti ole tästä etuudesta kiinni, mutta kuka jättäisi hakematta kun siihen on oikeus ja se todennäköisesti helpottaa elämää, jos ei omaa niin lapsen elämää kun sen säästää?
Lisäänpä vielä, että omani vein hoitoon osa-aikaisesti ja kesällä olivat pari kuukautta kotona silloin kun olin itsekin kotona. Sekin oli minusta jo paljon päiväkotihoitoa lapsille, joiden äiti (minä) olin kotona. En ymmärrä miksi joku työtön tarvitsee viikossa 40 tuntia aikaa ilman lapsiaan? Miksi niitä lapsia on silloin ylipäänsä tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppukommenttinani halua sanoa näille laiskalatteilija"äideille" että elämä on arvaamatonta, joku kaunis päivä voikin käydä niin ettet pääsee enää hoitamaan lastasi. Silloin voi tuntua (molemmista) pahalta että sinä koit pienen lapsesi hoitoa ja halimista tärkeämpänä saada omaa aikaa
Vierailija kirjoitti:
Loppukommenttinani halua sanoa näille laiskalatteilija"äideille" että elämä on arvaamatonta, joku kaunis päivä voikin käydä niin ettet pääsee enää hoitamaan lastasi. Silloin voi tuntua (molemmista) pahalta että sinä koit pienen lapsesi hoitoa ja halimista tärkeämpänä saada omaa aikaa
Entä tuntuuko sinusta ollenkaan pahalta ajatus, että syyllistämisesi saakin aikaan kuvaamasi kaltaisen tilanteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset rakastavat päiväkotipäiviä. Naapurissa ei ole kavereita, päiväkodissa on. Naapurissa ei ole puistoa, päiväkodissa on. Kotona on harvoin sellaista lelu- ja pelivalikoimaa, mikä päiväkodissa on. Kaikissa kodeissa ei saa rakentaa suuria leikkejä, päiväkodissa saa. kaikissa kodeissa ei myöskään lorutella, lauleta, soiteta, tanssita, järjestetä liikuntarataa, rakenneta majoja, maalata, askarrella, tutkia luupeilla ötököitä, leikitä aikuisen kanssa...
Eikö siinä kohtaa olisi vanhemmilla peiliin katsomisen paikka? Vanhemman vastuullahan se on, millaisia lapsen päivät ovat. Olen itse kotiäitinä ollut 7 vuotta putkeen ja meillä on aina tehty juurikin noita mainitsemiasi asioita. Lisäksi perhekerhot, muskarit, peuhut, leikkipuistot ja kaveritreffit. Lapset eivät myöskään koskaan, eivät koskaan, ole sanoneet, että on tylsää. Virikkeitä on aina tarjottu, mutta pidetty myös huoli, että on virikkeetöntä aikaa. Tällainen kehittää lapsen mielikuvitusta, jolloin kokemus tylsyydestä ei pääse syntymään, sillä mieli keksii uusia luovia ratkaisuja ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset rakastavat päiväkotipäiviä. Naapurissa ei ole kavereita, päiväkodissa on. Naapurissa ei ole puistoa, päiväkodissa on. Kotona on harvoin sellaista lelu- ja pelivalikoimaa, mikä päiväkodissa on. Kaikissa kodeissa ei saa rakentaa suuria leikkejä, päiväkodissa saa. kaikissa kodeissa ei myöskään lorutella, lauleta, soiteta, tanssita, järjestetä liikuntarataa, rakenneta majoja, maalata, askarrella, tutkia luupeilla ötököitä, leikitä aikuisen kanssa...
Eikö siinä kohtaa olisi vanhemmilla peiliin katsomisen paikka? Vanhemman vastuullahan se on, millaisia lapsen päivät ovat. Olen itse kotiäitinä ollut 7 vuotta putkeen ja meillä on aina tehty juurikin noita mainitsemiasi asioita. Lisäksi perhekerhot, muskarit, peuhut, leikkipuistot ja kaveritreffit. Lapset eivät myöskään koskaan, eivät koskaan, ole sanoneet, että on tylsää. Virikkeitä on aina tarjottu, mutta pidetty myös huoli, että on virikkeetöntä aikaa. Tällainen kehittää lapsen mielikuvitusta, jolloin kokemus tylsyydestä ei pääse syntymään, sillä mieli keksii uusia luovia ratkaisuja ihan itsestään.
Minulla on kokemusta kolmesta lapsesta. Tylsää meillä ei ole koskaan ollut, mutta on jäänyt silti paljon kaikkea tekemättä. Vauvan ja parivuotiaan tarpeet ovat vielä helposti yhdistettävissä, mutta sitten kun aletaan puhumaan eskari-ikäisistä ja pikkukoululaisista, niin on jo aika hankalaa opettaa esim. talviurheilutaitoja vauva kainalossa. Sama juttu uinnin kanssa, hävettää tunnustaa mutta isommilla jäi uintiharjoittelu siihen kun vauva syntyi. Vai todetaanko, että koulu saa opettaa, ja palsta pääsee taas paheksumaan?
Myös meidän musiikkiopistolla muistetaan varsin hyvin vauvamme/taaperomme, jota kyllästytti aika ajoin odotella isompien tuntien ajan. Mutta maailmaan mahtuu ääntä, eikös vaan?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä vienyt vanhempaa lasta päiväkotiin. Tämä on tapahtunut siis neljä kertaa. Aina olen hoitanut kotona ja välillä ollut kolme vaippaikäistä yhtä aikaa vahdittavana joista yksi yöt huutava koliikkivauva. Mitään apuakaan ei olla saatu koskaan mistään.
Mutta olen vanhempaa ikäluokkaa joka on tottunut tekemään itse ja kestämään kurjaa ja epämukavaa oloa. Toisin kuin nykynuoret.
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Muistaakseni av:lla joku kirjoitti että oli ostanut varrellisen mopin jotta lattianpesu olisi helpompaa. Vaimohan siitä suutahti kun mies on niin laiska ettei jaksa lattioita pestä polvillaan rätillä. Asiat voi tehdä helposti tai vaikeasti..
Mitä haittaa siitä kenellekään on, jos isompi lapsi käy päiväkodissa?
Perhehän itse maksaa siitä päiväkotihoidosta, joten kyse ei ole mistään yhteiskunnan varojen tuhlaamista.
Ja miten tämä asia sinulle ap edes kuuluu? Anna kaverisi toimia kuten heidän perheelleen on parasta. Varmasti hän tietää omien lastensa tarpeet sinua paremmin.
Ehkä hän haluaa tarjota kuopukselleen samanalaisen rauhallisen vauva-ajan jonka tarjosi myös esikoiselleen.
Odotan ensimmäistä lastani, ja juuri sinun kaltaistesi kyylämammojen vuoksi pelottaa tehdä lapsi tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Loppukommenttinani halua sanoa näille laiskalatteilija"äideille" että elämä on arvaamatonta, joku kaunis päivä voikin käydä niin ettet pääsee enää hoitamaan lastasi. Silloin voi tuntua (molemmista) pahalta että sinä koit pienen lapsesi hoitoa ja halimista tärkeämpänä saada omaa aikaa
Jos ajatuksena on, että ei voi ottaa omaa aikaa, koska lapsille pitää olla syli auki 24/7 isonakin, niin siinä kyllä voi ajaa itsensä piippuun ja uupua. Kannattaisi vähän miettiä mitä kirjoittaa. Näitäkin lukee monta äitiä, jotka tuntevat syyllisyyttä siitä tunninkin lenkistä kun mies on lasten kanssa. Usko tai älä, sinun sanoillaksi voi olla vaikutusta esimerkiksi masentuneeseen ihmiseen, ja noiden sanojen vaikutus tulee kyllä olemaan päinvastainen kuin mitä haet.
Miten Suomessa naiset voi olla näin kamalia toisilleen. Syyllistetään lasten teosta, syyllistetään lapsettomuudesta, syyllistetään kotiäitiydestä ja syyllistetään päivähoidon käytöstä. Asetetaan itsensä paremmaksi kuin muut.
Oksettaa ajatella mitä te lapsillenne opetatte toisten lasten kohtaamisesta, jos tännekin koette voivanne kirjoittaa ensimmäiset asiat mitä ylemmyydentunnossa mieleen juolahtaa. Väliäkö sillä, vaikka se ajaisi jonkun itseinhoon ja sen myötä veisi viimeiset voimavarat vanhemmuudesta. Kunhan saatte sanottua ja sen pienen minuutin ajan koettua, että minä olen parempi kuin muut.
T. Neljä vuotta jo kotiäitinä, mutta todella vieraalta nämä ajatukset itselleni tuntuvat
No perheellisten elämähän on nykyään sellaista, että hoitovastuu on päiväkoti 70%-vanhemmat 30% ja isovanhemmat hoitaa loput. Ja tuo vanhemmuus jakaantuu vielä 15/15, koska on erottu.
Kun Koulu alkaa näissä perheissä lapset sysätään vapaa-aikana kavereille tai kiikutetaan harrastukseen, monta kertaa viikossa.
Vähän kärjistetty, mutta aika lailla totuus.
Eli nykyään on totuttu siihen, että joku muu hoitaa ja kasvattaa, siksi lapset menee jo pienenä "varhaiskasvatukseen" , oli todellista tarvetta tai ei. Ja huomaahan sen jo ihan käytännössäkin, miten kädettömiä monet vanhemmat ovat lastensa kanssa.
Mä hoidin uljaasti vauvan ja kaksivuotiaan kotona saamatta yhtään apua mistään. Kyllä minä siihen pystyin, mutta olin tosi väsynyt.
Mutta kun kolmas lapsi syntyi, lasten isä ilmoitti että nyt tarvitset lepoa. Hän vei aamuisin 6-vuotiaan eskariin ja 4-vuotiaan samalla hoitoon. Puolelta päivin kärryttelin vauvan kanssa hakemaan molemmat. En tiedä, olisinko itse kyennyt hormonihuuruissani tuota päätöstä tekemään, mutta ihanaa että mies niin teki.