Lue keskustelun säännöt.
Äidit mammalomalla: kerro todellinen syysi miksi viet vanhemman lapsen päiväkotiin?
27.05.2020 |
Kaverini sai vähän aikaa sitten toivotun toisen lapsen. Olivat molemmat lasten isän kansaa työelämässä, nyt kaverini on mammalomalla. Miehensä tekee normaalia päivää.
Kaverini kuitenkin vie vanhemman lapsensa, noin 2,5v päiväkotiin. Siis joka päivä. Tuli puheeksi kesäloma ja kaverini oli innoissaan, että oma päiväkoti on auki. En ensin tajunnut mitä hän siitä hyötyy, kunnes hän selvensi että totta kai esikoinen on kesälläkin hoidossa.
Heillä ei ole mitään ns. järjellistä syytä tälle. Vauva ei ole vaikea, esikoinen ei ole vaikea, kaverini elämä ei ole erityisen vaikeaa. Kaikki vauvat toki vaativat hoitoa ja valvottavat, mutta kaverini vauva ei ole erityisen suuritarpeinen.
Kysyin syytä tähän miksi tämä esikoinen siellä päikyssä on joka päivä. Kaverini otti heti todella puoluskannan, vaikka en asiaa esittänyt näin asenteellisesti kuin tässä kirjoituksessani. Jupisi miten lapsi kaipaa kavereita ja tekee äidillekin hyvää, kun on vaan yksi lapsi vahdittavana.
Saan varmaan 100 alapeukkua, koska aihe on ilmeisen arka.
Haluaisin kuitenkin oikeasti tietää mikä se todellinen syy tälle ratkaisulle on? Minulla on lapsia päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Lapsuus on todella lyhyt ja haluaisin ainakin itse olla mahdollisimman tiiviisti edes kesälomat omieni kanssa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on töissä päiväkodissa. Hänen naapurinsa lapset ovat siellä hoidossa, olivat myös korona-epidemian ajan, vaikka molemmat vanhemmat kotona etätöissä. Tuttuni sairastui itse flunssaan, ei onneksi koronaan, ja oli silloin kotona. Ikkunasta hän katseli kun naapurin lasten isä mm. istui terassilla ja joi olutta ja maalasi aitaa ja rakensi paljua. Ja taaperot hoidossa joka pv. täyden päivän. Tämä on kuulema tosi yleistä.
Tämä on ihan ot. Minä ja mieheni työskentelemme molemmat niin sanotuilla kriittisillä aloilla, ja molempien meidän työpaikat pistettiin kokonaan kiinni.
Eli mikäli en olisi sattunut olemaan äitiyslomalla, sekä mieheni että minä olisimme tehneet etätöitä ja todellakin tuoneet lapsemme päivähoitoon. En ota kantaa siihen, mitä jonkun anonyymin kaverin naapuri on tehnyt, mutta totean vain että ei etätöissä voi lasta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta ja vaikeaa keksiä 24/7 aktiviteettia 2-vuotiaalle. Ettei kertakaikkisesti voi yhtä hetkeä ajatella omia ajatuksiaan. Ja jos vauvalle käy vaipan vaihtamassa ja vaikka itse vessassa, jotain todella pahaa sotkua on saatu aikaiseksi jo 2-vuotiaan toimesta. Kaikki vauvat valvottavat ainakin jonkun verran, jolloin on tosi vaikea käsitellä rauhallisesti noita parivuotiaan tuhoja.
En ole ikinä vienyt lapsiani hoitoon, mutta voisin siis kuvitella että noista syistä.
Mitä ihmeen aktiviteettia 2-vuotiaalle tarvitsee keksiä 24/7??? Kotona on ihan tarpeeksi aktiviteettia tuon ikäiselle. Miksi ihmeessä tehdään lisää lapsia jos niiden hoitaminen koetaan niin hankalaksi. Eri juttu jos perheessä on jotain ongelmia, sairautta tms, mutta jos kaikki on ok niin en ymmärrä hoitoon viemistä. Ei siellä hoitopaikassa lapsilla niin hohdokasta ole.
Ei sinun tarvitse ymmärtää muiden ihmisten elämänvalintoja, et sinä ole mikään ylijumala joka sanelee muille millä ehdoilla he saavat elää ja hankkia lapsia. Se taitaa aika monella tämän ketjun kommentoijalla mennä ohi. Saatte ihan rauhassa puhista miten teidän mielestänne kaikki muut elää väärin, mutta ei se mihinkään vaikuta.
No olipa kommentti. Ei kai tässä niin puhista ja sanella vaan ihmetellään. Haluaisin oikeasti kuulla vastauksen että mitä erityistä aktiviteettia 2-vuotias tarvitsee mitä ei ole kotona.
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan, miksi vtussa niitä lapsia täytyy sitten tehdä jos niistä ei itse halua huolehtia?? Täälläkin on ollut monesti tosi surullisia tarinoita just tuollaisista parivuotiaista (jotka eivät todellakaan tarvitse mitään päiväkodin "aktiviteetteja"!) jotka itkevänä viedään joka päivä mahdollisimman aikaiseen päiväkotiin ja haetaan viideltä pois. Sitten äiti kävelee lattelenkillään vauvan kanssa päiväkodin ohi ja pieni taapero siellä itkee että miksi äiti ei hae häntä.
Eli kyllä, saa syyllistää ja ihan asiallistakin tehdä niin. Varsinkin noille jotka vielä loma-ajoiksikin dumppaavat lapsensa muiden hoidettaviksi.
Tämä,Lisään että nämä äidit ovat yksinkertaisesti laiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy on keksitty. Tuollaisten kannattaisi ehkäistä itsensä pysyvästi. Mutta ei, niitä lapsia täytyy vaan tehdä kun muutkin ja hoitoon laitettava KOSKA MÄ VOIN JA TE ETTE VOI SILLE MITÄÄN
Niin, monet ihmiset elävät ihan hyvää elämää vaikka se on eri näköistä kuin sinä haluaisit määrätä. Ja heitä ei sen paremmin polteta roviolla kuin pakkosteriloidakaan. Ilmeisesti harmittaa hirveästi, otan osaa. Se on surullinen hetki kun huomaa, ettei pystykään hallitsemaan kaikkien muiden elämää vaikka niin kovasti haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tosi hämmentynyt näiden kommenttien asenteesta. Meillä esikoinen jatkoi päivähoidossa 10 päivää kuukaudessa kun vauva syntyi, ja se oli meidän pelastus, kun vauva nukkui huonosti sekä öisin että päivisin, ja itki jos ei ollut sylissä tai kantoliinassa koko ajan. Pystyin tehdä näinä päivinä kotitöitä vauvan kanssa, monien lasten kanssa on vaan mahdotonta syödä ravitsevaa ruokaa, pitää koti siistinä ja huolehtia täysipainoisesti lapsista. Esikoinen viihtyi päiväkodissa hyvin, ja päiväkodin hoitajat ja kaverit on hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä.
Joku katkero purkaa pahaa oloaan kun oma äiti ei rakastanut. Nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aion viedä syyskuussa isommat lapset uuteen päiväkotiin vaikka jään vauvan kanssa kotiin.
Opinnot on lopputyötä vaille valmiit, toivon et syntyvä vauva nukkuu päivisin paljon että saan hommat kasaan ja paperit kouraan. Jos jaloissa olis vielä isommat lapset ei onnistuisi millään. Tänä keväänä opiskelu on ollut ihan kamalaa kun lapset eivät ole olleet hoidossa vaan 24/7 kotona mun kanssa kun etäopiskelen.
Mistä lähtien tämä asia on ylipäätään kuulunut muille? Onko tähän ihmettelyyn joku syy vai ihan uteliaisuuttaanko tällaisia pohditaan? Varmaan jokaisella on syynsä, miksi vievät lapsensa hoitoon. Yhteisöllisyyttä ei ole enää nimeksikään ja ketään ei auteta missään, mutta auta armias, jos lapsi viedään päiväkotiin silloin, kun se ei jonkun mielestä ole sopivaa, niin heti ollaan kiinnostuneita.
Ja mikä ihmeen kommentti on se, ettei niitä lapsia pidä tehdä jos ei niitä jaksa hoitaa? Ei kai se nyt niin mustavalkoista ole, että jos et yksin pärjää 24/7 niin sitten ei lapsia pidä tehdä. Itselleensä voi tuollaiset kriteerit asettaa ihan vapaasti muttei muille. Suurin osa kaipaa edes jotain apua joskus ja joillekin se apu on juuri se päiväkoti, VAIKKA hoitaisi vauvaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei ole kyse siitä, että lapsi viedään joskus ja jouluna (eli 3x viikossa) hoitoon. Kaverini lapsi on siellä joka ikinen päivä, kun ovat auki. Aamusta iltapäivään. Jopa kesälomalla.
Hän ei ole ainut. Oman lapseni päiväkodissa tuli tänään 2 äitiä vastaan rattaiden kanssa. Toki en heidän syistänsä tiedä, mutta omasta ja lastensa habituksesta perustellen ei kovin huonosti näytä menevän.
Mainitsin jo aloituksessa, että jokainen vauva valvottaa. Varsinkin jos on jo ainakin kertaalleen elänyt vauva-ajan esikoisen kanssa niin tämä ei voi tulla yllätyksenä. Kaverillani on lisäksi mies, voihan se olla ihan peukalo keskellä kämmentä tietysti. Mut luulis, että jos sen kanssa päättää tehdä vielä toisen (vauva oli erittäin toivottu) niin ei se ihan kelvoton isä voi olla.
Tulen siihen päätökseen näistä vastauksista ja kaverini selityksistä, että mitään järjellistä syytä tälle ilmiölle ei ole.
Säälin esikoista, joka ei pääse kesäpäivinä vanhempiensa kanssa uimarannalle, vaan leikkii siellä päiväkodin pihalla ja syö jotain suurkeittiöruokaa. Kiva kiva!
AP
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi hämmentynyt näiden kommenttien asenteesta. Meillä esikoinen jatkoi päivähoidossa 10 päivää kuukaudessa kun vauva syntyi, ja se oli meidän pelastus, kun vauva nukkui huonosti sekä öisin että päivisin, ja itki jos ei ollut sylissä tai kantoliinassa koko ajan. Pystyin tehdä näinä päivinä kotitöitä vauvan kanssa, monien lasten kanssa on vaan mahdotonta syödä ravitsevaa ruokaa, pitää koti siistinä ja huolehtia täysipainoisesti lapsista. Esikoinen viihtyi päiväkodissa hyvin, ja päiväkodin hoitajat ja kaverit on hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä.
No 10 päivää/kukausi on hiukkasen eri asia kuin joka päivä täysipäiväisesti JA koko kesän.
Myllä meilläkin olivat isommat sisarukset 3 v ja 5 v kaksi kertaa viikossa kerhossa, 4 h kerrallaan, kun olin kolmannen vauvan kanssa äitiyslomalla. Silti kuitenkin siis kolme arkipäivää viikossa ihan täysin kotona. Mielestäni itse asiassa ne kerhopäivät oli paljon työläämpiä, kun piti herätä ja laittaa eväät ja huolehtia aikatauluista. Kotona oli rentoa.
Ymmärsinkö oikein, että tässä perheessä se 2,5-vuotias on päiväkodissa siis koko kesän täysipäiväisesti? vaikka oletan, että perheen isällä kuitenki on jonkinlainen kesäloma? Silloinkin esikoinen siis hoidossa? Tämä mun mielestä on jo todella, todella kummallista. Jos kohta on 2,5-vuotiaan täysipäiväinen päivähoitokin jos toinen vanhemmista kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät myöskään ole HOIDOSSA toisilla ihmisillä vaan nimenomaan KASVATETTAVANA. Siksi en tajua miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sinulle ventovieraiden, joskin alalle koulutettujen, aikuisten kasvattavan ja muovaavan sinun lastasi.
Omani pidin kotona mahd.pitkään juuri tuosta syystä. Menin töihin, kun lapsi oli vähän alle 3v. ja kyllä se suretti. Lapsi viihtyi kyllä päiväkodissa ja opettaja oli mukava. Silti olisin itse halunnut olla mukana oman lapsen tärkeissä hetkissä, kuten kun hän kaatuu ja kaipaa lohduttajaa.
Sama juttu mulla. En halunnut jonkun vieraan ihmisen, jota en edes tunne, kasvattavan lastani.
46: minua voisi vähempää kiinnostaa sinun motiivisi, säälin vain kaltaistesi lapsia. Kun ne (pienet) lapset kuitenkin ensisijaisesti kaipaavat hellyyttä ja huolenpitoa omilta vanhemmiltaan, erityisen paljon siinä tilanteessa kun perheeseen tulee uusi vauva. Ei ole oikein pienelle joutua joka päivä lähes koko hereilläoloajaksi meluisaan paikkaan jossa sitä hellyyttä ei todennäköisesti saa yhtään. Vieläkään en ymmärrä miksi vaivautua edes tekemään niitä lapsia kun niistä ei välitetä ja niiden kanssa ei haluta olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vauva herätti tunnin välein ekat 9kk ja: MINÄ. EN. JAKSANUT. Päiväkoti oli tuttu ja totesimme että lapsen (2,5v) oli parempi olla tarhassa kavereidensa kanssa kuin väsyneen äidin ja vauvan vieressä katsomassa lastenohjelmia koko isän työpäivän ajan. Täysin oikea ratkaisu se oli. Oman jaksamiseni kannalta ennenkaikkea. Pidimme tosin osa-aikaisesti 3-4pv viikossa ja 5h päivässä mutta se helpotti. Kesän (3kk) olimme kyllä mummolassa kun siihen oli mahdollisuus.
Ja voi miten väsynyt olinkaan kun olin kotona korona-aikana etätöissä yksin nyt 2 ja 4v:n kanssa. Se oli sitä lastenohjelmia ja pädejä jotta sain ne työt tehtyä, ei puhettakaan mistään varhaiskasvatuksesta kotona. Olisi pitänyt viedä tarhaan, mutta olin liian tunnollinen. Mies siis töissä normaalisti. Vein heti lapset tarhaan kun koulut alkoivat.
#sorrynotsorry
Vierailija kirjoitti:
Keisarinleikkauksesta toipuminen. Tokikaan en vienyt itse lasta hoitoon, vaan sen teki lasten isä mennessään töihin. Isovanhemmat taas olivat meillä nostamassa vauvaa, kun itse en saanut sitä tehdä.
Tämä kertoo suomalaisuudesta jotain. Alapeukkuja tulee, vaikka toinen on ollut toipumassa keisarinleikkauksesta. Jotkut eivät saa silloin nostaa mitään maitopurkkia raskaampaa, ei edes sitä vauvaa. Silti pitäisi vain pystyä nostamaan isompaa lasta pytylle, isompaa pytyltä, viedä isompaa puistoon, kerhoon, metsäretkelle...
80-luvulla ihan normaalissa synnytyksessä vietettiin laitoksella vähintään viikko. Vauvat olivat vauvahuoneessa, jotta äiti toipuisi. Nykyään keisarinleikkauksestakin tullaan kotiin vähäisemmässä ajassa ajatuksena se, että lähipiiri auttaa kunnes on toipunut.
Minulla oli kotona kolme alle kouluikäistä. Ei hetkeäkään käynyt mielessä, että vanhemmat olisin vienyt hoitoon, kun vauvan kanssa olin kotona. Ihanaa aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole kyse siitä, että lapsi viedään joskus ja jouluna (eli 3x viikossa) hoitoon. Kaverini lapsi on siellä joka ikinen päivä, kun ovat auki. Aamusta iltapäivään. Jopa kesälomalla.
Hän ei ole ainut. Oman lapseni päiväkodissa tuli tänään 2 äitiä vastaan rattaiden kanssa. Toki en heidän syistänsä tiedä, mutta omasta ja lastensa habituksesta perustellen ei kovin huonosti näytä menevän.
Mainitsin jo aloituksessa, että jokainen vauva valvottaa. Varsinkin jos on jo ainakin kertaalleen elänyt vauva-ajan esikoisen kanssa niin tämä ei voi tulla yllätyksenä. Kaverillani on lisäksi mies, voihan se olla ihan peukalo keskellä kämmentä tietysti. Mut luulis, että jos sen kanssa päättää tehdä vielä toisen (vauva oli erittäin toivottu) niin ei se ihan kelvoton isä voi olla.
Tulen siihen päätökseen näistä vastauksista ja kaverini selityksistä, että mitään järjellistä syytä tälle ilmiölle ei ole.
Säälin esikoista, joka ei pääse kesäpäivinä vanhempiensa kanssa uimarannalle, vaan leikkii siellä päiväkodin pihalla ja syö jotain suurkeittiöruokaa. Kiva kiva!
AP
Minä en ikinä enkä koskaan lähtisi vauvan ja parivuotiaan kanssa yksin rannalle. On se kumma, että perhe ei voi lähteä sinne rannalle perheenä silloin, kun isä on vapaalla. Tai toinen vanhempi mennä yksin sen isomman kanssa rannalle, kun toinen hoitaa vauvaa.
En ole vienyt lastani tuon ikäisenä päivähoitoon, enkä sinänsä osaa kovin samaistua tuohon, vaikka sen kyllä totean että kasvatus ei ole yksilölaji, ja on varmasti perheitä, joille päivähoito on ns. ainoa tukiverkosto.
Meillä on esikoinen 4v ja hänen kuntoutussuunnitelmaan kuuluu kuntouttava päivähoito, 2-4h päivässä pienennetyssä ryhmässä. Kuopus on alle 1v ja olen hänen kanssaan kotona.
Mutta ei minun tätä kenelläkään tuntemattomalla täydy oikeuttaa, kyllä nämä on juteltu eri alan ammattilaisten kanssa. Helpompaa arkemme oli kun esikoinen oli kotona, kun ottaa huomioon päivittäisen kuskaamisen ja erittäin lyhyen hoitoajan.
Koska mammat ei jaksa lapsiaan tämä on ainoa oikea totuus
Joo, juuri näin. Perheen oma asia, syyt on jokaisella omat.