Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Vierailija kirjoitti:
E. Tillanen kirjoitti:
Kukaan ei koskaan käy paskalla, muutenki tosi harvoin tvssä käydään paskalla. Paskalla käynti on ihmiselle vapauttava toimenpide. Paskalla käynti saattaa pelastaa päivän ja joskus jopa,ihmishenkiä, miksi tv:ssä ei siis oikeastaan koskaan käydä paskalla. Paskalla käynti on kuitenkin ihan luoonllista. Vihervassarikommarit yrittää estää luonnollisen paskalla käynnin siksi sitä siteen sensuroidaan mediassa,vaikka paskalla käynti edistää terveyttä ja jos ei käy paskalla voi suoli mennä tukkoon ja ihminen menhtyy.
Edwards juoksi vessasta, kun sillä oli lyöntivuoro baseballista.
Miksi vessassa käymistä pitäisi näyttää. Se olisi turhaa täytettä.
Se on elävää elämää, jonka näyttäminen oikeassa paikassa lisää huumoria ja uskottavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maissileipää voisi maistaa.
Lieneekö hyvää?[/quote
Pieni talo preerialla Lauran keittokirjassa ohje on tällainen:Kuuteen annokseen tarvitaan:
Paistinrasvaa tai siannahkaa
6 dl keltaisia kokojyvämaissijauhoja
1 tl suolaakannellinen uunivuoka, uuninkestävä paistinpannu tai kulho
Voitele vuoka tai pannu hyvin paistinrasvalla tai siannahalla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita maissijauhot ja suola kulhossa. Hämmennä joukkoon 2 dl kiehuvaa vettä.lisää vettä noin 1/2 dl silloin tällöin, kunnes taikina on jäykkää ja sitä on helppoa leipoa. Jaa taikina osiin, leivo ja pane voideltuun vuokaan. Peitä ja paista kunnes päällys näyttä rapealta n. 30-40 min. Tarjoa paistinrasvan tai siirapin kera.
ja näitä ohjeita tämän kirjan kirjoittaja Barbara M. Walker on siis noista vanhoista ajoista muokannut ajalleen sopivammaksi ( alkuteos The Little House Cookbook ilmestyi 1979)
Ei taida tulla leipää vaan jonkinlaista rieskaa tuolla ohjeella? Nettisivulla olevassa reseptissä on lisäksi munia, kermaa ja leivinjauhetta:
Kiitti!
Buttermilk on tosin eräänlaista hapanmaitoa ja nostatusaine soodaa.Totta. Leivinjauhe keksittiin 1891 ja sooda vaatii happamuutta toimiakseen. Toinen vähän yksinkertaisempi maissireipäresepti:
http://wonderlandrecipes.com/2017/01/05/little-house-johnny-cake/
Kirjassa sanotaankin " Koska ruoka-aineet ja työvälineet ovat kovasti muuttuneet Lauran lapsuudesta ovat ruokaohjeet luonnollisesti kompromisseja. Olen siirtänyt joitan äidin avotulella tekemiä keitoksia liedelle"
Olisiko tuossa leivässä sama. Katsoin erästä vanhanajan avotulella valmistetun "leivän" valmistusohjetta, se tehtiin avotulella ja rieskan ainekset olivat jokseenkin samat kuin tässä Walkerin kirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää se, miten hienot kropat kaikilla on! Tuollaiset ruumiinrakenteet on kadonneet käytännössä aivan tyystin, sekä miesten että naisten osalta.
Harriet on pulskahko, mutta kuitenkin hyvin naiselliset tiimalasimuodot omaava. Nykyään jos nainen on pulska, niin se on miltei satavarmasti muodoton taikinaklöntti. Toki näyttelijällä oli varmasti korsetti yms mutta siltikin.
Todella hoikkia pajunvitsanaisia on paljon, eivätkä he kuitenkaan näytä anorektisilta omaan silmääni vaan terveellä tavalla hoikilta.
Plösöjä miehiä ei näy. Ovat luonnollisen jänteviä ja sitkeän oloisia, eivät salilla pumpattuja kuvatuksia. Tämä ruumiinrakenne ja tyyppi lienee myös sukupuuttoon kuollut.
70-luvulla oltiin vielä hoikkia ja terveitä. Ei ollut kauppoje hyllyt täynnä sokeriherkkuja eikä niitä vedetty päivittäin. Meidän perheen ylellinen sunnuntai-herkku oli vaniljajäätelö.
Nythän oli puhe amerikkalaista. Amerikassa 1970-luvulla kauppojen hyllyt todella olivat täynnä sokeriherkkuja ja pikaruokaa myös. Ja silloin oli jo lihaviakin amerikkalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itseäni ärsyttää perheen isä. Ihme sählääjä, ei saa tönöänsä korjattua monien vuosien aikana. Tallikin kuin joku rötiskö. Piha pelkkää tomua, ei monien vuosien asumisen jälkeenkään saatu vihannesmaata yms. laitettua yhteisvoimin. Jokikin vieressä, luulisi kasvimaan olevan elintärkeä köyhille. Miten voi olla, että isä raatoi töissä aina, mutta heillä ei ollut koskaan rahaa? Vaimokin päivät kotona, miksi ei viljellyt vihanneksia?
Vaimon päivät täyttyivät muusta työstä. Pulaa saattoi olla viljeltävien kasvien siemenistä, taimista ja sopivasta maaperästä.
Muiden kuin perunan ja maissin viljelyä ei ehkä arvostettu.
Amerikassa on yhä alueita, joissa viljellään ja syödään paria kasvia eikä täkäläisiä/kaupunkilaisia runsaita kauppoja ole.
Puhutteli sarjasta vai todellisuudesta? Vaimo teki aamusta iltaan töitä. Heräsi lämmittämään pesuvettä, ruokkimaan eläimiä ja tekemään muita töitä jo ennen auringonnousua. Hän teki kaikki perheen vaatteet itse, pesi pyykin ja astiat, lairroi ruuan, ruokki eläimet, kasvatti kanoja ja hoiti miehen poissaollessa kaikki tämänkin työt. Todellisuudessa hän teki töitä myös pellolla toisin kuin sarjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää se, miten hienot kropat kaikilla on! Tuollaiset ruumiinrakenteet on kadonneet käytännössä aivan tyystin, sekä miesten että naisten osalta.
Harriet on pulskahko, mutta kuitenkin hyvin naiselliset tiimalasimuodot omaava. Nykyään jos nainen on pulska, niin se on miltei satavarmasti muodoton taikinaklöntti. Toki näyttelijällä oli varmasti korsetti yms mutta siltikin.
Todella hoikkia pajunvitsanaisia on paljon, eivätkä he kuitenkaan näytä anorektisilta omaan silmääni vaan terveellä tavalla hoikilta.
Plösöjä miehiä ei näy. Ovat luonnollisen jänteviä ja sitkeän oloisia, eivät salilla pumpattuja kuvatuksia. Tämä ruumiinrakenne ja tyyppi lienee myös sukupuuttoon kuollut.
70-luvulla oltiin vielä hoikkia ja terveitä. Ei ollut kauppoje hyllyt täynnä sokeriherkkuja eikä niitä vedetty päivittäin. Meidän perheen ylellinen sunnuntai-herkku oli vaniljajäätelö.
Nythän oli puhe amerikkalaista. Amerikassa 1970-luvulla kauppojen hyllyt todella olivat täynnä sokeriherkkuja ja pikaruokaa myös. Ja silloin oli jo lihaviakin amerikkalaisia.
Ei sitten ole tullut mieleen, että tv-sarjaan ei oteta ketään suoraan kadulta vaan näyttelijät valitaan mm. ulkoistenkin ominaisuuksien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanadalainen Emilie sarja perustui myös tosi tarinaan. Siinä opettaja rakastuu. oppilaaseen. Oli ihan tavallista tuolloin, että nuori opettaja oli lähes saman ikäinen kuin jotkut oppilaat.
Voi, tämä oli hyvä, tulisipa uusintana. En tiennytkään että perustui tositapahtumiin.
Annassakin nuoret alkaa opettajiksi 16-vuotiaana. Sitä aina ihmettelin ettå miten niille kaikille riittikin opettajan pestejä. Ja eikö muita töitä ollut? Esim. toimittajan tms.
Ala-asteen opettaja oli niitä harvoja akateemisia ammatteja, joka sallittiin myös tytöille. Se oli perinteinen ammatti, siinä missä ompelija, modisti ja sairaanhoitaja. Nainen lääkärinä tai lakimiehenä oli harvinaisuus. Eikä naisia yleensä edes hyväksytty monille aloille.
Peruskoulu ja sitä myötä ala-asteet tulivat vasta 70-luvulla, jolloin naisille (ei tytöille) on sallittu jo lähes kaikki muutkin ammatit. Sitten taas jos muistellaan aikaa, jolloin kansakoulun opettaja oli harvoja ammatteja, jotka olivat sallittuja naisille, niin sen akateemisuudesta voi olla montaa mieltä. Ennen opettajaksi valmistumiseksi riitti opiskelu seminaarissa, ei tarvinnut opiskella yliopistossa. Itse miellän akateemisuuden nimenomaan yliopistotaustaisuudeksi. Kahden vuoden valmistavat seminaarit ei-yliopistokaupungeissa eivät ole siinä mielessä akateemisuutta, vaikkakin opettajan ammattia voi sinänsä kaikkina aikoina pitää akateemisena sisällöllisessä mielessä.
Anteeksi täydellinen OT.
Ja kuten varmaan tiedätkin, esim. Suomessa oli yliopistoissa opiskelu naisille todella vaikeaa pitkään, sillä se vaati mm. vapautuksen sukupuolesta. Ja monet Suomen 1800-luvun akateemisista naisista joutuivat tekemään opintopolkunsa eri maista opintoja hankkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mikään otsikon kuvaama ”epäloogisuus” mutta tätäkin sarjaa katsoessa tulee kyllä kova sääli entisaikojen koti- ja tuotantoeläimiä kohtaan. Miten ihmiselle alisteisia hyödykkeitä kaikki eläimet olivat ja kohtelukin sitten sen mukaista....:(
Miten kovilla hevoset olivat tai vaikkapa perheen koirat. Ensiksi otettiin kaikki hyöty irti esim. maatöissä ja kun hätä iski, ihmiset hakeutuivat suojaan ja eläimet jätettiin joko kokonaan tai osittain oman onnensa nojaan. Ingallsit kaiken lisäksi olivat niitä ns. ”hyviä ihmisiä”.
Itse sarjassa itseäni on aina häirinnyt jaksojen liiallinen itsenäisyys ja minkälaiseen esitysjärjestykseen ne lopulta on ripoteltu. Juonikuviot on jotenkin liian irrallisia eikä niihin käytännössä koskaan palata enää uudelleen. Välillä perheen lapset näyttävät vanhemmilta ja kohta taas nuoremmilta: selvästi kuvattu aivan eri järjestyksessä kuin lopulta on esitetty.
Onko sulla mitään käsitystä nykyajan tehotuotettujen eläinten oloista? Tai ylijalostettujen, lyttäkuonoisten koirien elämästä, kun koko elämä on hengitysvaikeuksia ja tuskaa ja tätä vielä näyttelyissä palkitaan?
Ja pitihän tämäkin näkökulma toki tunkea Pieni talo -keskusteluun.
Itseäni koskettaa kaikissa entisaikojen kuvauksissa (oli ne sitten suomalaisia tai muunmaalaisia) hevosten kohtelu ja miten kovilla ne ovat töissään pelloilla ja metsissä olleet.Täällä meilläkin tuotantoeläintensuojelu alkoi hevosista. Myös lehmät olivat kovilla, oli ihan tavallista että köyhien lehmiä kuoli talvella nälkään.
Tätä tapahtui niinkin myöhään kuin 1930-luvulla ja varmasti myös sota-aikana.Lehmä oli köyhän arvokkain omaisuus. Uuden lehmän saaminen lypsäväksi vie pari vuotta. Ei niitä lehmiä ollut varaa nälkään tappaa. Jos ei ollut varaa ruokkia, lehmä myytiin.
Tämän lehmien kuoleman olen lukenut sen ajan kokeneen ihmisen muisteluista.
Köyhien lehmät olivat huonokuntoisia. Ei niistä olisi kukaan maksanut. Varmasti niitä yritettiin pitää hengissä loppuun asti.
Ahti Karjalaisen naapurin mummo menetti ainoan lehmänsä näin, 1900 -luvulla.
Vielä 1800-luvulla ei ollut karjatalousneuvojia. Heitä koulutettiin myöhemmin että ala kehittyisi.
Eräs Turun saaristossa vaikuttanut eläinlääkäri muisteli, miten vielä 1960-luvulla meni läpi sellainen eläinten kohtelu joka nykyään olisi ollut täyttä rääkkäystä. Sillä ei välttämättä tarkoitettu pahaa, mutta eläintä ei saanut sääliä liikaa.
Taisi olla sama paikkakunta ihan Varsinais-Suomessa, missä lehmiä kuoli. 60-luvun alussa vanhempi naapurin mummo omisti tasan yhden kattilan. Tehtyään navettatyöt hän pesi siinä jalkansa. Tämän jälkeen huutaisi kattilan mitenkuten ja keitti hoidossa olleelle kertojalle ruokaa. Kun tästä kerrottiin kotona, käskettiin vain olla kohteliaita hyvää tarkoittavalle vanhukselle. Tällaisessa ympäristössä toimitaan eri lailla kuin kehittyneemmässä.
Kaikki eivät ikinä osaa hoitaa eläimiä tai maata, vaikka olisi saanut harjoitella jossain isossa talossa. Amerikassa oli vielä ongelmana viljelykelvoton maa, jonka muokkaus aiheutti ekokatastrofin.
Mitä tulee lehmien talviruokintaan, on jokainen varmasti kuullut AIV -rehusta ja miten se mullisti maaseudun. Kun olot paranivat, parani eläinten terveys. Ja kuka hullu olisi (ennen seminologeja ) ostanut sairaan lehmän, joka polveutui ties mistä ja joka ei ehkä poikinut ja sitä kautta lypsänyt?
Ei isännillä ollut ylimääräistä rahaa sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itseäni ärsyttää perheen isä. Ihme sählääjä, ei saa tönöänsä korjattua monien vuosien aikana. Tallikin kuin joku rötiskö. Piha pelkkää tomua, ei monien vuosien asumisen jälkeenkään saatu vihannesmaata yms. laitettua yhteisvoimin. Jokikin vieressä, luulisi kasvimaan olevan elintärkeä köyhille. Miten voi olla, että isä raatoi töissä aina, mutta heillä ei ollut koskaan rahaa? Vaimokin päivät kotona, miksi ei viljellyt vihanneksia?
Vaimon päivät täyttyivät muusta työstä. Pulaa saattoi olla viljeltävien kasvien siemenistä, taimista ja sopivasta maaperästä.
Muiden kuin perunan ja maissin viljelyä ei ehkä arvostettu.
Amerikassa on yhä alueita, joissa viljellään ja syödään paria kasvia eikä täkäläisiä/kaupunkilaisia runsaita kauppoja ole.Puhutteli sarjasta vai todellisuudesta? Vaimo teki aamusta iltaan töitä. Heräsi lämmittämään pesuvettä, ruokkimaan eläimiä ja tekemään muita töitä jo ennen auringonnousua. Hän teki kaikki perheen vaatteet itse, pesi pyykin ja astiat, lairroi ruuan, ruokki eläimet, kasvatti kanoja ja hoiti miehen poissaollessa kaikki tämänkin työt. Todellisuudessa hän teki töitä myös pellolla toisin kuin sarjassa.
Juuri tuota tarkoitin. Olen tuo, joka kommentoi ensimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carrie on kuin minikokoinen heikkolahjainen keski-ikäinen. Kehittynyt tukankasvu ja jotenkin väsähtänyt ilme.
Aloitteellisuus ja toimintakyky laiskiaisen tasoa.Muut kanniskelevat, pukevat ja kampaavat kuin maatuskaa.
Ihme kun kukaan ei sano: "Hei, muistiko kukaan ottaa Carrieta matkaan? Pahus, se unohtui!"Turha selittää että se on niin pieni.
Sarjan lopussa se on vanhempi kuin Laura alussa. Se on jo löytänyt omat jalkansa, mutta edelleen perässä vedettävä.Kaikkien aikojen tylsin lapsihahmo.
"Kanniskelevat, pukevat ja kampaavat kuin maatuskaa"? Miten maatuska-nukkeja (matrjoska)niitä sisäkkäin meneviä nukkeja puetaan ja varsinkaan kammataan?
Jospa hän, jota tässä lainataan, tarkoitti venäläistä mummoa? Tai ei, äh, ei kai venäjällä mummoja kanniskella, pueta ja kammata..ellei ole huonokuntoinen hoivakodin asukas. Puista maatuskanukkea on kyllä vaikea kammata, kampa lipsuu, eikä pukeminenkaan oikein onnistu, ellei tee tiukasta sukasta mekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siellä riehui pilkkukuume ja potilaita viilennettiin jäällä. Miten tuohon aikaan on valmistettu jääkuutioita?
Jäätä otettiin joesta tai järvestä talvella ja säilöttiin kellariin sahanpuruihin peittettynä ja sieltä sitten otettiin jääpiikillä paloja tarpeen mukaan.
Höpsis. Ei ne jäät säily kesää.
Kyllä säilyvät. Mummolassa jäähdytettiin maitotonkat kesällä jäillä. Jäämurikat olivat paksussa sahanpuruläjässä varjoisessa paikassa ja vielä paksu öljykangas peittona.
Tällä metodilla suomalainen jäätelöteollisuus käynnistettiin. Ei ollut pakastimia Valiollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siellä riehui pilkkukuume ja potilaita viilennettiin jäällä. Miten tuohon aikaan on valmistettu jääkuutioita?
Jäätä otettiin joesta tai järvestä talvella ja säilöttiin kellariin sahanpuruihin peittettynä ja sieltä sitten otettiin jääpiikillä paloja tarpeen mukaan.
Höpsis. Ei ne jäät säily kesää.
Kyllä säilyvät. Mummolassa jäähdytettiin maitotonkat kesällä jäillä. Jäämurikat olivat paksussa sahanpuruläjässä varjoisessa paikassa ja vielä paksu öljykangas peittona.
Tällä metodilla suomalainen jäätelöteollisuus käynnistettiin. Ei ollut pakastimia Valiollakaan.
Luonnollisesti tuo ei onnistu tavallisen ihmisen maakellarissa. Turha nyt verrata johonkin suureen yritykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itseäni ärsyttää perheen isä. Ihme sählääjä, ei saa tönöänsä korjattua monien vuosien aikana. Tallikin kuin joku rötiskö. Piha pelkkää tomua, ei monien vuosien asumisen jälkeenkään saatu vihannesmaata yms. laitettua yhteisvoimin. Jokikin vieressä, luulisi kasvimaan olevan elintärkeä köyhille. Miten voi olla, että isä raatoi töissä aina, mutta heillä ei ollut koskaan rahaa? Vaimokin päivät kotona, miksi ei viljellyt vihanneksia?
Tiedätkö preerian maaperän, oletko kuullut tomumyrskystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä sarjassa ärsytti eniten, oli rouva Oleson, joka sai perseillä mielin määrin joutumatta koskaan kunnolla vastuuseen.
• sanomalehteen kirjoitti juoruja, valheita ja huhuja naapureista
• puhelinvaihteessa kuunteli ihmisten puheluita
• kaupassa juorusi ja keksi tarinoita naapureista
• oli avoimesti rasisti ja antisemitisti
• pilkkasi kaikkia köyhiä kaupunkilaisiaJne
Ikinä kyläläiset ei joukolla käyneet sen kimppuun ja kostaneet sen tekemisiä, vaikka rouva aiheutti paljon harmeja monelle. Se ei ole riittävä rangaistus, että oma mies vähän korottaa ääntä ja rouva juoksee itkien yläkertaan.
Sehän oli railakas karikatyyri.
Mutta jos fiktiivisen tilanteen motiiveja hslutaan miettiä, niin
- rouva oli huonoitsetuntoinen hienostelija, ilkeä, kateellinen, tyhmä.
- herrasta ei paljon mitään sanota, mutta ilkeähän tämäkin oli, nimittäin itse valitsemalleen vaimolle
- rouvalla oli selvästi omaa varallisuutta ja liikenaisen kykyjä.Minkähänlaista oli esittää 10 vuotta epåmiellyttävää hahmoa?
Nellienkin näyttelijä on kertonut tulleensa lähes lynkatuksi vielä vuosikymmenten jälkeen roolinsa takia.Tulee mieleen perhe Kariluoto. Ukko on tossukka ja vaimo kuin mikäkin kuninkaallinen.
Missä tai ketkä ovat Kariluodon perhe? Ainoan Kariluodon tiedän Tuntemattomasta sotilaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siellä riehui pilkkukuume ja potilaita viilennettiin jäällä. Miten tuohon aikaan on valmistettu jääkuutioita?
Jäätä otettiin joesta tai järvestä talvella ja säilöttiin kellariin sahanpuruihin peittettynä ja sieltä sitten otettiin jääpiikillä paloja tarpeen mukaan.
Höpsis. Ei ne jäät säily kesää.
Kyllä säilyvät. Mummolassa jäähdytettiin maitotonkat kesällä jäillä. Jäämurikat olivat paksussa sahanpuruläjässä varjoisessa paikassa ja vielä paksu öljykangas peittona.
Tällä metodilla suomalainen jäätelöteollisuus käynnistettiin. Ei ollut pakastimia Valiollakaan.
Luonnollisesti tuo ei onnistu tavallisen ihmisen maakellarissa. Turha nyt verrata johonkin suureen yritykseen.
Totta kai onnistuu, jos jäätä on tarpeeksi. Kyse on menetelmästä. Jossain ulkorakennuksen vintillä ne Valionkin jäät oli. Vai luulitko, että ne oli jo nykyisen kaltaisissa tiloissa?
Jollain on nyt ihme terve tietää (muka) paremmin ja jankuttaa omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itseäni ärsyttää perheen isä. Ihme sählääjä, ei saa tönöänsä korjattua monien vuosien aikana. Tallikin kuin joku rötiskö. Piha pelkkää tomua, ei monien vuosien asumisen jälkeenkään saatu vihannesmaata yms. laitettua yhteisvoimin. Jokikin vieressä, luulisi kasvimaan olevan elintärkeä köyhille. Miten voi olla, että isä raatoi töissä aina, mutta heillä ei ollut koskaan rahaa? Vaimokin päivät kotona, miksi ei viljellyt vihanneksia?
Tiedätkö preerian maaperän, oletko kuullut tomumyrskystä?
Eikö tämä tomumyrsky tullut vasta 1930-luvulla, (the great dust bowl)preerian ryöstöviljelyn ja maaperän köyhtymisen jälkeen?
Ei tuotantoeläinten olot nykyäänkään ole hyvät. Lisäksi yllättävän usein paljastuu tapauksia, kun eläimet on kuolleet nälkään ja hoidon puutteeseen kun kukaan ei ole huolehtinut. Rangaistukset turhan lieviä kun tätä tapahtuu. Lain minimivaatimukset ei nekään paljon ole ja lehmät saa nököttää edelleen parressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun siellä riehui pilkkukuume ja potilaita viilennettiin jäällä. Miten tuohon aikaan on valmistettu jääkuutioita?
Jäätä otettiin joesta tai järvestä talvella ja säilöttiin kellariin sahanpuruihin peittettynä ja sieltä sitten otettiin jääpiikillä paloja tarpeen mukaan.
Höpsis. Ei ne jäät säily kesää.
Kyllä säilyvät. Mummolassa jäähdytettiin maitotonkat kesällä jäillä. Jäämurikat olivat paksussa sahanpuruläjässä varjoisessa paikassa ja vielä paksu öljykangas peittona.
Tällä metodilla suomalainen jäätelöteollisuus käynnistettiin. Ei ollut pakastimia Valiollakaan.
Luonnollisesti tuo ei onnistu tavallisen ihmisen maakellarissa. Turha nyt verrata johonkin suureen yritykseen.
Totta kai onnistuu, jos jäätä on tarpeeksi. Kyse on menetelmästä. Jossain ulkorakennuksen vintillä ne Valionkin jäät oli. Vai luulitko, että ne oli jo nykyisen kaltaisissa tiloissa?
Jollain on nyt ihme terve tietää (muka) paremmin ja jankuttaa omiaan.
Tajuatko, ettei noilla ihmisillä ollut valtavia varastoja eikä edes paksua jäätä? Ei sellainen kestäisi viikkoakaan sulamatta. Laura ei ikinä kirjoittanut mistään jäiden säilömisestä vaikka kuvasi yksityiskohtaisesti kotitöitä. Ei he olleet mitään jäätelönvalmistajia vaan tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itseäni ärsyttää perheen isä. Ihme sählääjä, ei saa tönöänsä korjattua monien vuosien aikana. Tallikin kuin joku rötiskö. Piha pelkkää tomua, ei monien vuosien asumisen jälkeenkään saatu vihannesmaata yms. laitettua yhteisvoimin. Jokikin vieressä, luulisi kasvimaan olevan elintärkeä köyhille. Miten voi olla, että isä raatoi töissä aina, mutta heillä ei ollut koskaan rahaa? Vaimokin päivät kotona, miksi ei viljellyt vihanneksia?
Vaimon päivät täyttyivät muusta työstä. Pulaa saattoi olla viljeltävien kasvien siemenistä, taimista ja sopivasta maaperästä.
Muiden kuin perunan ja maissin viljelyä ei ehkä arvostettu.
Amerikassa on yhä alueita, joissa viljellään ja syödään paria kasvia eikä täkäläisiä/kaupunkilaisia runsaita kauppoja ole.
Ingallseilla oli kyllä kasvimaa ainakin De Smetin läheisellä uudistilalla. Kirjassa kuvataan, miten Laura syö retiisejä suoraan kasvimaalta, miten ihanaa on kun saa viimein kesän tultua tuoretta ruokaa.
Siemeniä saatiin kaupasta ja joskus tuliaisiksi vieraisilla käyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingallsin isäntä on kuin joku keksijä. Tuntuu osaavan kaikenlaista. Entisajan "ihmemies mäkkaiver".
No, isoisäni esim. teki perheelleen mm. kenkiä, huonekaluja, reen, viljeli maata, oli merikapteeni sekä harrasti valokuvausta. Tämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Ennen piti osata kaikenlaista, ei ollut kauppoja lähellä mistä ostaisi (no eikä kyllä kaikkea myytykään), eikä kyllä rahaakaan paljon kun oli hyvin monta lasta. Omavaraisia lähes kaikessa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen itse olet nyt? Asia kiinnostaa koska isoisäsi on syntynyt jo 1800-luvulla, koska vuosisadan vaihteessa hän oli jo merikapteenikin!
Hei! Minuakin kiinnostaa isoisäsi tarina, siinähän voisi olla vaikka kirjan aineksia. Anteeksi, että sanon näin mutta arvelen sinun olevan nyt verrattain iäkäs. 70-90 v? Kerro ihmeessä meillekin elämästäsi vaikka toisessa ketjussa, kirjoitat muuten todella "nuorekkaasti" tarkoitan nuoren ihmisen tyylillä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Haluamme kuulla sinusta ja ukistasi lisää!
Minun isosisäni oli syntynyt vuonna 1881, ja itse olen 59-vuotias nyt. Isosisä syntyi 1881, isäni 1925 ja minä 1961
Haa, täällä on siis toinenkin, joka on vanhojen vanhempien jälkeläinen! Minä synnyin 1965, isäni 1923 ja isänisä 1877. Äidin puolelta matriarkaalinen linja menee: äiti 1925, äidinäiti 1890 ja äidinäidinäiti 1861.
Samoin minun isäni ja isänisäni (jälkimmäinen kuoli v. 1945 syöpään) tekivät lähes mitä tahansa käsillään, isoisäni isoisä jopa käsinveisti saarnastuolin paikalliseen kirkkoon 1800-luvun alkupuolella, ja tuo saarnastuoli on edelleen nähtävänä kyseisen kirkon vieressä olevan hautausmaan pienessä siunauskappelissa.
Kyllä näin, isoäitini oli syntynyt 1882, hän oli 43- vuotias, nuorimmaisen yhdeksästä lapsetaan synnyttäessään, siis isäni vuonna 1925.
Ingalsien elämä on monin osin ollut varsin samanlaista kuin Suomessakin 1800-luvulla. Köyhyys, työttömyys, lapsikuolleisuus, huonot palkat, kurjat asuinolot jne. Nämä ajoivat ihmisiä Amerikkaan paremman elämän toivossa, mutta vielä 1800-luvulla sama kurjuus pääosin jatkui sielläkin.....
Kaikki käyttöesineet tehtiin itse, ja jotain vanhoja, tuon ajan käsintehtyjä esineitä on edelleen tallessa kotipaikallni. Mökit olivat samanlaisia laudoista kyhättyjä röttelöitä kuin Ingalsien asuintalo, jopa maalattiat monessa. Kerjäläiset sekä ns. irtolaiset, torpparit, alustalaiset jne. Toisilla asui jopa saunakamareissa "vuokralaisia". Tuonajan valokuvissa, joita suvussamme on tallella on nähtävissä aivan vastaavaa kurjuutta kuin sarjassa. Toki aina joillain oli hieman paremmin.
Minun isälläni oli kymmenen sisarusta, joista kaksi kuoli lapsena espanjantautiin ennen isäni syntymää. Aikuisiksi kasvaneista yksi kuoli sodassa (meni merenpohjaan miinalaiva Ilmarisen mukana) vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Isä oli aina vakaasti sitä mieltä, että hän ei itse koskaan hanki paljon lapsia, koska itse oli kokenut, mitä on olla köyhä monilapsisessa perheessä. Isä ja äiti saivatkin vain 40-luvun lopulla syntyneen isoveljeni ja minut sitten 1965 (olin vahinko, mutta yllätyksestä toivuttuaan olivat mielissään minun tulostani). Minulla ei ollut lapsena koskaan puutetta, vaikka emme missään yltäkylläisyydessä ikinä eläneetkään. Meillä oli oma talo ja isän ja äidin rakentama kesämökkikin vielä. Emme reissanneet kesälomilla sen paremmin koti- kuin ulkomaillakaan, meillä ei ollut edes autoa ennen kuin minä ajoin ajokortin, mutta mökillä vietimme niin monet kesäviikonloput kuin pitemmätkin kesävapaat. Ja kaiken perustana oli se, että isä osasi tehdä lähestulkoon kaiken asumiseen tarvittavan itse, paitsi sähkö- ja muuraustöitä. Ne hän aina antoi alan ammattilaisten hoidettaviksi, ja 70-luvulla ison remontin (laitettiin sähkölämmitys, suihku ja sisävessa) takia pitikin olla niin, koska viranomaiset olivat silloin jo aika tarkkoja, että kaikki menee sääntöjen ja asetusten mukaan.
Sorry, hirveästi OT:tä!
Se, jota lainasit.
Heippa!
Ketään ei kiinnosta sinun isäsi ja sinun lapsuutesi. Tekisittekö vaikka oman ketjunne lapsuudenmuisteluille? :)
Heippa, kyllä kiinnostaa.
On kiva verrata mitä eri maissa tapahtui, yhtäläisyyksiä ja eroja.
Toteutapa sinä poliisinkutsumustasi vaikka
komentamalla muurahaisia marssimaan parijonossa.
Olet tervemennyt tästä ketjusta jos ei keskustelu miellytä.
Risumerta on pajunoksista punottu kalanpyydys, eräänlainen "sukka", jonne kalat uivat. Merran risujen (oksien ) päät käännetään merran sisään, näin kalat eivät osaa uida pois. Merta on katiskan ikivanha esiaste.
Museoissa on näytillä risumertoja. Käyppä katsomassa mallia ja ryhdy kalastamaan.