Lue keskustelun säännöt.
Kerätään Pieni talo preerialla-sarjan järjettömyyksiä/epäloogisuuksia
-Vitivalkoiset silitetyt paidat tilanteessa kuin tilanteessa -Koulu ja kirkko ovat sama rakennus, kuitenkin kirkossa sunnuntaina on vain muutama perhe vrt. koulun oppilaisiin -Tulipalossa pikkulapsen voi laskea puroon turvaan, josta tämä löytyy samasta kohtaan Jatkakaa!
Kommentit (3159)
Mä en ymmärrä tota epäonnistumispuhetta Charlesista. Tavallaan anakronistista, vähän kuin ottaisi Sarasvuon menestysteologian ja sijoittaisi sen vaatimuksen tuohon aikaan, vaikka elämä ei ollut hääppöistä kenelläkään. Tai ihan kuin Charles olisi edes jotenkin yrittänyt menestyä nykymittapuulla. Hänhän onnistui juuri niissä asioissa, joita arvosti: sai hyvän perheen ja piti sen kasassa, ja sai silti seikkailla. Hänen verensä veti aina vain lännemmäs, asuttamattomille seuduille. Kai sen jokainen tajuaa, ettei sellaisilta seuduilta rikkaaksi ponnisteta, korkeintaan vallataan itselle oma maatilkku.
Sitä kyllä olen miettinyt, millä tavalla Yhdysvaltain juuri päättynyt sisällissota vaikutti tuohon haluun lähteä länteen. Kirjoissa ei ole valotettu Charlesin tai Carolinen sukujen tilannetta sodan aikana.
Sitten se siistien vaatteiden ihmettely, että kun näyttävät sarjassa aina silitetyiltä. Kirjoissahan kuvataan kyllä, miten äiti silittää vaatteet. Tuohon aikaan kankaat olivat hieman kestävämpää laatua kuin nykyään, ja kun vaate silitettiin pesun jälkeen, se saattoi hyvinkin pitää sileytensä käytössäkin paljon pitempään kuin joku surkea Kiinassa lasten valmistama nykytekele. Jos jollakulla on mummunsa vanhoja lakanoita, niin voi todeta eron paksuudessa ja kudoksen tiiviydessä nykylakanoihin. Ennen vanhaan ei ollut mitään järkeä tehdä huonoa, kun tuotantokustannukset olivat joka tapauksessa niin paljon korkeammat, että saattoi tehdä hyvää laatua ja saada hyvän hinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
No kun ahkeruus ja rakennustaito on eri asioita.
Ehkä hän oli hyvä esim. hevosten kanssa.
Osaava...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
No kun ahkeruus ja rakennustaito on eri asioita.
Ehkä hän oli hyvä esim. hevosten kanssa.Osaava...
Niin?
Kylläpä Charlesia haukutaan epäonnistujaksi. Hän oli ihan tavallinen sen ajan pienviljelijä. Raskasta työtä joka ei rikastuta. Ihan väärä kuva on, että kova työ olisi jokin tae vaurastumisesta. Ei ollut, siihen aikaan elämä oli tuollaista monilla.
Lauralla ja Almanzolla oli vielä enemmän vastoinkäymisiä. Velaksi hankittiin oman talon tarpeet ja sato myymällä piti maksaa kalliskorkoinen laina takaisin. Tulikin katovuosia, talo paloi ja vauva kuoli. Lisäksi Almanzo kärsi halvauksesta.
He joutuivat muuttamaan Almanzon vanhempien luokse. Sitten he kokeilivat muuttaa Floridaan ja palasivat takaisin. Seuraavaksi he muuttivat Missouriin, jossa asuivat ikkunattomassa yhden huoneen mökissä ennen kuin Almanzo vähitellen rakensi talon. Ennen kirjojen julkaisua tytär Rose auttoi heitä taloudellisesti. Vuoden 1929 pörssiromahdus vei vanhuudensäästöt.
Rose kuvaili itse lapsuuttaan painajaiseksi. Häntä kiusattiin koulussa köyhyydestä ja hän asui Almanzon siskon luona kouluaikana. Lukion jälkeen ei voinut opiskella rahapulan takia, joten hän lähti tekemään uraa toimittajana ja menestyi.
Se mikä sarjassa ärsytti eniten, oli rouva Oleson, joka sai perseillä mielin määrin joutumatta koskaan kunnolla vastuuseen.
• sanomalehteen kirjoitti juoruja, valheita ja huhuja naapureista
• puhelinvaihteessa kuunteli ihmisten puheluita
• kaupassa juorusi ja keksi tarinoita naapureista
• oli avoimesti rasisti ja antisemitisti
• pilkkasi kaikkia köyhiä kaupunkilaisia
Jne
Ikinä kyläläiset ei joukolla käyneet sen kimppuun ja kostaneet sen tekemisiä, vaikka rouva aiheutti paljon harmeja monelle. Se ei ole riittävä rangaistus, että oma mies vähän korottaa ääntä ja rouva juoksee itkien yläkertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä Charlesia haukutaan epäonnistujaksi. Hän oli ihan tavallinen sen ajan pienviljelijä. Raskasta työtä joka ei rikastuta. Ihan väärä kuva on, että kova työ olisi jokin tae vaurastumisesta. Ei ollut, siihen aikaan elämä oli tuollaista monilla.
Lauralla ja Almanzolla oli vielä enemmän vastoinkäymisiä. Velaksi hankittiin oman talon tarpeet ja sato myymällä piti maksaa kalliskorkoinen laina takaisin. Tulikin katovuosia, talo paloi ja vauva kuoli. Lisäksi Almanzo kärsi halvauksesta.
He joutuivat muuttamaan Almanzon vanhempien luokse. Sitten he kokeilivat muuttaa Floridaan ja palasivat takaisin. Seuraavaksi he muuttivat Missouriin, jossa asuivat ikkunattomassa yhden huoneen mökissä ennen kuin Almanzo vähitellen rakensi talon. Ennen kirjojen julkaisua tytär Rose auttoi heitä taloudellisesti. Vuoden 1929 pörssiromahdus vei vanhuudensäästöt.
Rose kuvaili itse lapsuuttaan painajaiseksi. Häntä kiusattiin koulussa köyhyydestä ja hän asui Almanzon siskon luona kouluaikana. Lukion jälkeen ei voinut opiskella rahapulan takia, joten hän lähti tekemään uraa toimittajana ja menestyi.
Se on hullua, miten köyhät nälvii köyhyydestä, etenkin jos on nipin napin päästy pahimmasta.
Luin myös, ettei Charlesilla ja Carolinella ollut omaa kotia avioliittonsa alkuvuosina. He muuttivat samasta syystä kuin muutkin uudisraivaajat: he halusivat oman talon ja tilan. Kun jokin paikka osoittautui mahdottomaksi, he jatkoivat eteenpäin. Mitä muutakaan olisi voinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä Charlesia haukutaan epäonnistujaksi. Hän oli ihan tavallinen sen ajan pienviljelijä. Raskasta työtä joka ei rikastuta. Ihan väärä kuva on, että kova työ olisi jokin tae vaurastumisesta. Ei ollut, siihen aikaan elämä oli tuollaista monilla.
Lauralla ja Almanzolla oli vielä enemmän vastoinkäymisiä. Velaksi hankittiin oman talon tarpeet ja sato myymällä piti maksaa kalliskorkoinen laina takaisin. Tulikin katovuosia, talo paloi ja vauva kuoli. Lisäksi Almanzo kärsi halvauksesta.
He joutuivat muuttamaan Almanzon vanhempien luokse. Sitten he kokeilivat muuttaa Floridaan ja palasivat takaisin. Seuraavaksi he muuttivat Missouriin, jossa asuivat ikkunattomassa yhden huoneen mökissä ennen kuin Almanzo vähitellen rakensi talon. Ennen kirjojen julkaisua tytär Rose auttoi heitä taloudellisesti. Vuoden 1929 pörssiromahdus vei vanhuudensäästöt.
Rose kuvaili itse lapsuuttaan painajaiseksi. Häntä kiusattiin koulussa köyhyydestä ja hän asui Almanzon siskon luona kouluaikana. Lukion jälkeen ei voinut opiskella rahapulan takia, joten hän lähti tekemään uraa toimittajana ja menestyi.
Tässä menee fakta ja fiktio vähän sekaisin, mutta sarjassa ihan kaikilla muilla on kunnon asunto, ja Ingallsit asuu samassa pienessä maalaamattomassa mörskässä, jota ei sisusteta tai laajenneta kunnolla missään vaiheessa. Kaikki ne muutkin pienilveilijät (sisäpiirivitsi) oli köyhiä, mutta niillä oli kodikkaat ja isommat talot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä Charlesia haukutaan epäonnistujaksi. Hän oli ihan tavallinen sen ajan pienviljelijä. Raskasta työtä joka ei rikastuta. Ihan väärä kuva on, että kova työ olisi jokin tae vaurastumisesta. Ei ollut, siihen aikaan elämä oli tuollaista monilla.
Lauralla ja Almanzolla oli vielä enemmän vastoinkäymisiä. Velaksi hankittiin oman talon tarpeet ja sato myymällä piti maksaa kalliskorkoinen laina takaisin. Tulikin katovuosia, talo paloi ja vauva kuoli. Lisäksi Almanzo kärsi halvauksesta.
He joutuivat muuttamaan Almanzon vanhempien luokse. Sitten he kokeilivat muuttaa Floridaan ja palasivat takaisin. Seuraavaksi he muuttivat Missouriin, jossa asuivat ikkunattomassa yhden huoneen mökissä ennen kuin Almanzo vähitellen rakensi talon. Ennen kirjojen julkaisua tytär Rose auttoi heitä taloudellisesti. Vuoden 1929 pörssiromahdus vei vanhuudensäästöt.
Rose kuvaili itse lapsuuttaan painajaiseksi. Häntä kiusattiin koulussa köyhyydestä ja hän asui Almanzon siskon luona kouluaikana. Lukion jälkeen ei voinut opiskella rahapulan takia, joten hän lähti tekemään uraa toimittajana ja menestyi.
Tässä menee fakta ja fiktio vähän sekaisin, mutta sarjassa ihan kaikilla muilla on kunnon asunto, ja Ingallsit asuu samassa pienessä maalaamattomassa mörskässä, jota ei sisusteta tai laajenneta kunnolla missään vaiheessa. Kaikki ne muutkin pienilveilijät (sisäpiirivitsi) oli köyhiä, mutta niillä oli kodikkaat ja isommat talot.
He olivat paikallisia, jotka olivat ehtineet juurtua ja vaurastua jonkin verran. Ingallsit liikkuivat ja vähät rahat menivät muuhun kuin talon hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä sarjassa ärsytti eniten, oli rouva Oleson, joka sai perseillä mielin määrin joutumatta koskaan kunnolla vastuuseen.
• sanomalehteen kirjoitti juoruja, valheita ja huhuja naapureista
• puhelinvaihteessa kuunteli ihmisten puheluita
• kaupassa juorusi ja keksi tarinoita naapureista
• oli avoimesti rasisti ja antisemitisti
• pilkkasi kaikkia köyhiä kaupunkilaisiaJne
Ikinä kyläläiset ei joukolla käyneet sen kimppuun ja kostaneet sen tekemisiä, vaikka rouva aiheutti paljon harmeja monelle. Se ei ole riittävä rangaistus, että oma mies vähän korottaa ääntä ja rouva juoksee itkien yläkertaan.
Raha&valta.
Rouvalla kävi aika pitkäksi saman tason seuran puuttuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä Charlesia haukutaan epäonnistujaksi. Hän oli ihan tavallinen sen ajan pienviljelijä. Raskasta työtä joka ei rikastuta. Ihan väärä kuva on, että kova työ olisi jokin tae vaurastumisesta. Ei ollut, siihen aikaan elämä oli tuollaista monilla.
Lauralla ja Almanzolla oli vielä enemmän vastoinkäymisiä. Velaksi hankittiin oman talon tarpeet ja sato myymällä piti maksaa kalliskorkoinen laina takaisin. Tulikin katovuosia, talo paloi ja vauva kuoli. Lisäksi Almanzo kärsi halvauksesta.
He joutuivat muuttamaan Almanzon vanhempien luokse. Sitten he kokeilivat muuttaa Floridaan ja palasivat takaisin. Seuraavaksi he muuttivat Missouriin, jossa asuivat ikkunattomassa yhden huoneen mökissä ennen kuin Almanzo vähitellen rakensi talon. Ennen kirjojen julkaisua tytär Rose auttoi heitä taloudellisesti. Vuoden 1929 pörssiromahdus vei vanhuudensäästöt.
Rose kuvaili itse lapsuuttaan painajaiseksi. Häntä kiusattiin koulussa köyhyydestä ja hän asui Almanzon siskon luona kouluaikana. Lukion jälkeen ei voinut opiskella rahapulan takia, joten hän lähti tekemään uraa toimittajana ja menestyi.
Tässä menee fakta ja fiktio vähän sekaisin, mutta sarjassa ihan kaikilla muilla on kunnon asunto, ja Ingallsit asuu samassa pienessä maalaamattomassa mörskässä, jota ei sisusteta tai laajenneta kunnolla missään vaiheessa. Kaikki ne muutkin pienilveilijät (sisäpiirivitsi) oli köyhiä, mutta niillä oli kodikkaat ja isommat talot.
Kirjoissa, joissa asiat esitettiin kansallisromanttisessa hengessä, korostettiin ajan tavan mukaan "köyhä on hyvä ja rehellinen" -näkökulmaa. Itsensä köyhäksi brändääminen oli kunnon ihmisen merkki melko äskettäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä sarjassa ärsytti eniten, oli rouva Oleson, joka sai perseillä mielin määrin joutumatta koskaan kunnolla vastuuseen.
• sanomalehteen kirjoitti juoruja, valheita ja huhuja naapureista
• puhelinvaihteessa kuunteli ihmisten puheluita
• kaupassa juorusi ja keksi tarinoita naapureista
• oli avoimesti rasisti ja antisemitisti
• pilkkasi kaikkia köyhiä kaupunkilaisiaJne
Ikinä kyläläiset ei joukolla käyneet sen kimppuun ja kostaneet sen tekemisiä, vaikka rouva aiheutti paljon harmeja monelle. Se ei ole riittävä rangaistus, että oma mies vähän korottaa ääntä ja rouva juoksee itkien yläkertaan.
Sehän oli railakas karikatyyri.
Mutta jos fiktiivisen tilanteen motiiveja hslutaan miettiä, niin
- rouva oli huonoitsetuntoinen hienostelija, ilkeä, kateellinen, tyhmä.
- herrasta ei paljon mitään sanota, mutta ilkeähän tämäkin oli, nimittäin itse valitsemalleen vaimolle
- rouvalla oli selvästi omaa varallisuutta ja liikenaisen kykyjä.
Minkähänlaista oli esittää 10 vuotta epåmiellyttävää hahmoa?
Nellienkin näyttelijä on kertonut tulleensa lähes lynkatuksi vielä vuosikymmenten jälkeen roolinsa takia.
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Sitä ihmettelin, kun Charles pisti kovasti vastaan Lauran avioitumista 16-vuotiaana ja pyyteli odottamaan vuoden pari, kun aiemmissa jaksoissa 16-vuotias Mary oli jo kovasti aikuinen vanhempiensa silmissä ja hänen naimisiinmenoaan suorastaan kannustettiin. Myös lapsia toivottiin tulevan mahdollisimman pian, kun Charles vitsaili isoisäksi tulemisesta.
Myös Maryn kihlautuminen jotain 12-vuotiaana oli ihan ok, ja Charles sanoi että naimisiin voitte mennä kun Mary täyttää 15 vuotta. Nehän häät ei koskaan tapahtuneet kun se eka sulho löysi toisen tytön.
Mary oli vanhin, ja hänellä oli esikoisen oikeudet ja velvollisuudet.
Heti lapsia = hedelmällisyyttä, työvoimaa, suuri suku ja sitä kautta vaikutusvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
He olivat köyhiä. Ei rakennustarvikkeet silloinkaan halpoja olleet.
Olesoneista puheenollen, Nels oli mukava ja tavallinen, mutta lähes jokaisessa jaksossa selvästi kyllästynyt omaan perheeseensä. Pottuili Nellielle ja Willielle samalla tavalla kuin rouvalleen. Kuitenkaan ei saanut lapsiin mitään kuria, ja rouvakin oli kuin mikäkin diktaattori kaupan puolella. Joku sille vähän sanoi takaisin, niin ”ette saa enää ostaa tiliin” tai korotti jonkun tuotteen hintaa mielivaltaisesti, ettei asiakas saanut sitä ostettua. Ai että mä odotin, että jossain vaiheessa rouva olisi joutunut oikeuteen tai saanut kunnolla turpaansa!
Niin ja kun se rouva oli joku kouluhallituksen puheenjohtajakin, jonka takia häirikköä ei erotettu, jonka takia mukava opettaja joutui lähtemään ja tilalle tuli hirviö, jonka takia intiaanipoika ei meinannut päästä oppilaaksi jne, niin miksei sitä vaan äänestetty ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panettelijoiden valhetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltap*askan valheita nuo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin näistä Pieni talo preerialla näyttelijöistä,kertoivat myöhemmin millaista se oli ollut, tälle Charlesille oli pitänyt tuoda kuvauspaikoille viinaa. Kai sitten sujui näytteleminen jouhevammin.Ei nyt pääse itse kommentoimaan asian todenperäisyyttä valitettavasti.
Valhetta ja panettelua - vai näyttääkö Charles juomarilta?? Ei todellakaan näytä, vaan komealta ja freesiltä, huumorintajuiselta, sydämelliseltä ja uskovaiselta mieheltä.
Kun ihminen on kuollut, hänestä voidaan levittää mitä tahansa p*skaa valhetta, eikä voi itseään puolustaa ja sellaisia piruja ihmniset juuri ovat, kun eivät voi sulattaa liian hyviä ihmisiä keskuudessaan, kun ovat itse pahoja ja itsekkäitä.
Kyllä näyttelijä M. Landon oli alkoholisti. Googlaa.
VALHETTA. Alkoholisti ei näytä tältä:
Siis tuossa jutun lopussa oleva siloposkinen kuva oli viimeinen kuva Landonista.
Kuoli vuonna 1991 syöpään.
Onpa Michael vanhan ja sairaan näköinen viimeisessä kuvassa. Oli todella söpö Bonanzan aikoihin.
Ei todellakaan ole, vaan rypytön ja freesi - itse olet puusilmä, etkä tajua mitään.
Rahalla saa ja kirurgin veitsellä tekee ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Olesoneista puheenollen, Nels oli mukava ja tavallinen, mutta lähes jokaisessa jaksossa selvästi kyllästynyt omaan perheeseensä. Pottuili Nellielle ja Willielle samalla tavalla kuin rouvalleen. Kuitenkaan ei saanut lapsiin mitään kuria, ja rouvakin oli kuin mikäkin diktaattori kaupan puolella. Joku sille vähän sanoi takaisin, niin ”ette saa enää ostaa tiliin” tai korotti jonkun tuotteen hintaa mielivaltaisesti, ettei asiakas saanut sitä ostettua. Ai että mä odotin, että jossain vaiheessa rouva olisi joutunut oikeuteen tai saanut kunnolla turpaansa!
Niin ja kun se rouva oli joku kouluhallituksen puheenjohtajakin, jonka takia häirikköä ei erotettu, jonka takia mukava opettaja joutui lähtemään ja tilalle tuli hirviö, jonka takia intiaanipoika ei meinannut päästä oppilaaksi jne, niin miksei sitä vaan äänestetty ulos?
Koska tuollainen demokratia on uusi asia. Sama meno jatkuu kai vieläkin siellä, missä sitä ei tunneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ingalsien isä oli ahkera ja osaava, silti heidän kotitalonsa oli rämä. :)
He olivat köyhiä. Ei rakennustarvikkeet silloinkaan halpoja olleet.
Tarvikkeet olivat käytännössä rautanaulat, itse sahatut lankut ja hirret sekä sammalta tukkeeksi.
Ei tainnut löytyä Tikkurilan värikarttaa edes kauppiaan kotoa.
Almanzon kunniaksi pitää sanoa, että hän rakensi lopulta vastoinkäymisten jälkeen ison ja hyvän talon Missouriin omakätisesti, vaikka taloudellisesti teki tiukkaa.
Mary oli vanhin, ja hänellä oli esikoisen oikeudet ja velvollisuudet.