Jos sinua syytettäisiin pettämisestä ilman syytä..
Niin miten reagoisit? Syyttävällä osapuolella ei olisi mitään todistetta mihin perustaa väitteensä. Osottaisitko suoraan ovelle, jos ei usko ettei mitään ole tapahtunut. Vai suuttuisitko mielettömästi? Nauraisitko ja antaisitko olla?
Kommentit (24)
Siis olisinko oikeasti pettänyt, mutta toisella ei ole todisteita?
Ei naurata, koin tämän aika monta kertaa, sitten en vaan enää jaksanut vaan lähdin
Antaisin sille aikaa miettiä asiaa ja oivaltaa itse oma hölmöytensä. Mun poikaystävän eksä petti häntä ihan suhteen alusta lähtien. Ei se ole meidän suhteeseen vaikuttanut. Poikaystävä näkee mut eri ihmisenä. Mutta en ihmettelisi, jos sellaisen jälkeen joskus tulisikin vainoharhainen olo.
Eksä syytteli minua muutaman kerran moisesta. Ikinä ei ollut syytä eikä tähän päivän mennessäkään. Toisella kerralla en jaksanut enää vaan suutuin kyllä mielettömästi. Aika satuttavaa ilman todisteita väittää tommosta.
Nauraisin ja sanoisin että totta, p*llu levällään oon aina kun silmäs välttää
Oikeasti mua ei ole syytetty, mutta mukahauskana vitsinä mies on monesti sanonut lapsistamme, että postinjakaja on varmaan niiden isä. Ärsyttää kyllä, mutta en ole asialle mitään tehnyt.
En todellakaan sulattaisi, asiaan reagointi riippuisi siitä olisiko syytös esitetty pelkästään meidän kahden kesken vai levitelty pitkin kaupunkia. Viimeisin eksä levitteli minusta pettämishuhuja kertoen niitä aina yhteisistä tutuista jopa karateopettajalleen asti. Jätkä lensi pihalle samana iltana kun kuulin tästä ja sai hakea kamansa myöhemmin jätesäkeissä. Paljastui myöhemmin itse olleensa se pettäjä.
Petän, koska lunastan pankitetut syytökset ja jätän.
Jaksoin kuunnella aiheettomia syytöksiä 25 vuotta. Silloin tuli mitta täyteen ja asumusero.
Olemme edelleen yhdessä, olleet 35 vuotta mutta asumme erillään.
Yleensä ne turhaan syyttelijät ovat itse pettäjiä. Kun itse niin tekevät tai haluaisivat tehdä niin oletetaan, että myös se toinenkin tekee. Eli ensimmäisestä syyttelystä saattaisin naurahtaa hyvänä pilana, mutta seuraavasta lähtisin livohkaan.
Eksä syytti jatkuvasti, silloin suutuin. Jos nykyinen nyt yhtäkkiä alkaisi epäillä niin aluksi varmaan naureskelisin ja yrittäisin todistaa että epäiöy on turhaa. Vaikea kuvitella että niin kävisi.
Mua on syytetty. "Todisteitakin" on vaikka kuinka paljon. Ahdistushan siitä iskee kun toinen osapuoli näkee kaiken todisteena pettämisestä ja selittää menemään, että ei oo kahta sanaa kun käytös ei viittaa muuhun kuin pettämiseen. Sitten ihmettelee kun etäännyn ja sehän vaan lisää luuloja entisestään. Ja ikinä en ole pettänyt. Jossain vaiheessa kun en jaksanut enää vastailla syytöksiin, niin ne loppuivat. Mutta niin kauan kuin ahdistuin kumppanin käytöksestä ja selittelin käytöstäni niin kauan se jatkui.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan sulattaisi, asiaan reagointi riippuisi siitä olisiko syytös esitetty pelkästään meidän kahden kesken vai levitelty pitkin kaupunkia. Viimeisin eksä levitteli minusta pettämishuhuja kertoen niitä aina yhteisistä tutuista jopa karateopettajalleen asti. Jätkä lensi pihalle samana iltana kun kuulin tästä ja sai hakea kamansa myöhemmin jätesäkeissä. Paljastui myöhemmin itse olleensa se pettäjä.
Just näin, mulla sois hälytyskellot lähinnä tän takia. Ne jotka itse pettävät syyttävät todella usein kumppaniaan pettämisestä. Ei oltu parisuhteessa, mutta yksi mies, ketä tapailin kyseli jatkuvasti ketä muita kävin panemassa ja miksi (en siis ollut pannut ketään muuta) ja hieman myöhemmin tietysti paljastui, että oli itse paneskellut ympäriinsä.
Tästä on aikaa lähemmäs 10 vuotta, mutta kerron silti. Olin ollut sinkkuna jo muutaman vuoden edellisen kumppanin petettyä. Tuo uuden suhteen aloittaminen oli tosi vaikeaa vaikka ihmisestä pidin. Toisinaan olo oli vainoharhainen ja kerran suoraan näin väitin miehelle. Mies suuttui kyllä kovasti ja loukkaantui. Parin päivän päästä asiasta juteltiin uudelleen tunteiden laannuttua ja ymmärsin, että kuinka suuri väite semmoinen tosissaan on jos ei ole mitään pitävää todistetta tai epäilystä osoittavaa tekoa. Ja että se satuttaa myös toista.
Samalla mies kyllä tajusi myös minun rikkonaisuuteni ja alkoi tukea enemmän. Itseasiassa tuon tapahtuman jälkeen tutui että uskalsin luottaa taas ja olla murehtimatta tämmöisiä niin kauan kun ei ole mitään todellista syytä.
Alkuun tuo tuntui kivalta, että ihanaa, se on vähän mustasukkainen. Saman jatkuessa jätin hänet.
Näin tapahtui työpaikalla. Tapailin kuulema itseäni vanhempaa työntekijää talon sisältä. Meidät oli useasti nähty treffeillä. Itse sain kuulla tästä paljon myöhemmin. Nauroin ja annoin olla, koska juorun alullepanija oli ihan pimeä muutenkin. Totesin vain että tällaista tällä kertaa.
Ihan suoraan sanoen oman luonteeni tuntien saattaisin suuttuakin tosi kovasti. Mulle ne asiat on niin itsestäänselviä ja oletan olevan toiselle osapuolellekin. Olemassaolollani ja käytökselläni koskaan en ole syytä epäilylle antanut, joten kyllä suuttuisin.
Tietenkin suuttuisin ja yrittäisin jutella asian tunteiden laannuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa lähemmäs 10 vuotta, mutta kerron silti. Olin ollut sinkkuna jo muutaman vuoden edellisen kumppanin petettyä. Tuo uuden suhteen aloittaminen oli tosi vaikeaa vaikka ihmisestä pidin. Toisinaan olo oli vainoharhainen ja kerran suoraan näin väitin miehelle. Mies suuttui kyllä kovasti ja loukkaantui. Parin päivän päästä asiasta juteltiin uudelleen tunteiden laannuttua ja ymmärsin, että kuinka suuri väite semmoinen tosissaan on jos ei ole mitään pitävää todistetta tai epäilystä osoittavaa tekoa. Ja että se satuttaa myös toista.
Samalla mies kyllä tajusi myös minun rikkonaisuuteni ja alkoi tukea enemmän. Itseasiassa tuon tapahtuman jälkeen tutui että uskalsin luottaa taas ja olla murehtimatta tämmöisiä niin kauan kun ei ole mitään todellista syytä.
Tämmönen on ihan ymmärrettävää ja sekin että mies suuttui. Jos syyttely taas jatkuisi niin en jaksaisi kuunnella.
No kyllä suututtaisi tietenkin moinen nimittäin aika kova syytös ja jos ei ole syytä edes epäillä.