Erityiskohtelua saava sukulainen ja kyläilyt
Puolisoni sukulainen on erittäin sairas ja saa siksi erityiskohtelua ja hyysäystä. Todella vahva persoona isoilla mielipiteillä ja draamaa pukkaa jos vastaan sanoo (esim. musta-valkotyylillä haukkuu lyttyyn aiemmin pitämän henkilön tai itkutilittää ahdistusta kuinka toisen hyväntahtoinen lausahdus ei ollut mieleen). On sanonut että sairautensa takia lupa olla itsekäs ja saada mitä haluaa. Ja sukulaiset myöntyneet tähän hyysäten viikoittain ja juosten auttaen ajokaneina lyhyilläkin varoitusajoilla.
Tilittää ettei näe perhettäni. Tämä oikeasti koskee lapsia ja puolisoa, minusta kuulemma ei pidä kun kysyin puolisolta. Tilittää muille uhriutuen ettei näe lapsiani. Olen sanonut että voidaan tulla kyläilemään koko perhe jos hän haluaa ja jaksaa muttei suostu tähän. Sen sijaan hän haluaa tulla extempore-visiitille kotiimme jota vastaan olen. Miksi haluaisin ihmisen kotiini joka haukkuu minua selän takana, tönkii kaappejani (viime käynneillä myös tv-tason alaosatkin!), aukoo kaikkien huoneiden ovet tarkastustyylillä vaikkei niihin mitään oikeaa asiaa, penkoo laukkuni, latelee tyhjänpäisiä kasvatusvinkkejään olettaen että niitä kiitellen aletaan noudattaa, arvostelee sisustusta vaatien että huonekalujamme pitäisi hänen käynnin aikana siirtää hänestä parempaan paikkaan ja penkoo jopa laukkuani? Tulee avaimella sisään jota en ole antanut mutta puoliso antoi miettimättä tarkemmin sopiiko toiselle. Turvalukko keksitty joten ei ihan yllätyssisääntuloa enää tee. Sukulainen räpsinyt kuvia asunnosta ja kahdesta lapsestamme ja asunnostamme julkaisten someen ja lähetellen kaikille meille tuntemattomillekin tykkäysten toivossa. Kyläilyt venyneet aiemmin yömyöhään ja toinen sydämistynyt kun olen sanonut etten halua hänen jäävän yöksi.
Kun sanon kumppanilleni etten lämpene ajatukselle täällä kyläilystä hän raivoaa riitaa haastaen ja pitää mykkäkoulua. Puoliso ei ymmärrä että mielipiteeni toisen tervetulleena olosta ei muutu edes sillä että sanoisi kuvauskiellon. Olen pyytänyt että seuraava näkeminen olisi missä tahansa muualla kuin kodissamme mutta se ei kuulemma käy ja sukulainen jatkaa uhriutumista. Olen erittäin stressaantunut, pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä. Muilla vastaavasta kokemusta?
Kommentit (24)
Jos ihminen on rasittava, niin miksi olla hänen kanssa tekemisissä? Oli sitten sukulainen tai ystävä, niin helpolla voi hänet välttää. Työkaveria hankalampi vältellä, mutta voi koittaa minimoida yhteydet. Lapsia vaikein välttää.
Kuka hän siis on? Anoppi?
Sähän päätät kuka sun kotiin tulee ja kuka ei....
Surullista, jos mies ei saa tavata omia rakkaitaan, omassa kodissaan. Lukkoon esim. makuuhuoneen ovet ennen vierailua. Sinä voit lähteä pois vierailun ajaksi, jos se helpottaa oloasi.
Tuo henkilöhän on mieleltään jotain muuta kuin normaali, joten ihan normaaliin kohteluun eivät muutkaan varmaan pyri.
Minä en ota enää appeani meille kylään. Juurikin sitä jatkuvaa haukkumista, huomauttelua, sättimistä ja sekaantumista ja joka vierailun jälkeen ummet lammet selän takana solvaamista.
Jos ei osaa käyttäytyä, ei ole tervetullut. Oli sitten miehelle sukua tai ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei saa tavata omia rakkaitaan, omassa kodissaan. Lukkoon esim. makuuhuoneen ovet ennen vierailua. Sinä voit lähteä pois vierailun ajaksi, jos se helpottaa oloasi.
Tuo henkilöhän on mieleltään jotain muuta kuin normaali, joten ihan normaaliin kohteluun eivät muutkaan varmaan pyri.
Eikö se mies ihan asu omien rakkaittensa kanssa omassa kodissaan? Mitä horiset?
Oletan, että kyse on anopista. Puolisosi on lapsesta asti oppinut, että pahin mahdollinen asia on pahoittaa äidin mieli, ja napanuora on vielä tiukasti äidissä kiinni. Sen tietää siitä, että puolisosi ei ole sinun ja perheesi puolella, vaan kaikki energia ja huomio menee äidin pillin mukaan tanssimiseen. Puolisosi ei ole vielä siinä iässä, että alkaisi kyseenalaistaa äitisuhteensa sairaita piirteitä, mutta kyllä se aika tulee vielä.
Mitä siis voit tehdä? Pidä kiinni periaatteistasi, älä anna anopille valtaa kodissasi. Jos hän tulee kylään, niin torppaat kaikki ovien aukomiset ja laukun penkomiset tiukasti, vaikka niin, että vetäiset huoneiden ovet kiinni hänen nenänsä edestä. Ja sanot puolisosi raivonkin uhalla, että anoppi ei ole tervetullut, mikäli ei osaa käyttäytyä vieraisilla. Teidän kotinne on teidän koko perheen koti, eikä puolisosi voi yksin päättää, ketä kutsutte. Samoin et voi minusta yksin päättää sitäkään, että anoppia ei haluta vierailulle, mutta se taas edellyttää, että puolisosi pitää koko perheen puolia, kuten asiaan kuuluu.
Kaikki lähtee siitä, että alat avata puolisosi silmiä äitinsä käytökselle, että se ei ole tervettä. Eikä se, että anoppisi haukkuu sinua selän takana. Sen jo yksin pitäisi riittää syyksi suitsia anopin käytöstä. Edessä on joka tapauksessa kova taistelu, jossa puolisosi joutuu päättämään, kehen hän on sitoutunut, sinuun vai äitiinsä.
Taitaa anoppi suhteet olla yleisiäkin hankaluudessaan kun av-väki tiesi sukulaisuussuhteen tarkemmin avaamatta. Anoppi lukee tätä palstaa ja pikkupaikkakunnalla tuntuu että hänen keuhkoamiset tulee kaikkien korviin. En voi tosiaan kieltää puolisolta vanhempansa satunnaisia kyläilyjä, kaikki siivoillut ja tarjoilut yksin kontillani ja stressaan sitä mitä anoppi tekee kyläilytempauksissaan. Kutsun hänet pari kertaa vuodessa lasten syntymäpäiville mutta hän haluaisi avoimien ovien päivän milloin huvittaa ajankohdasta viis, viimeksi oli ilmoittanut kumppanilleni iltayhdeksältä haluavansa tulla samantien visiitille kun kuuli että hyvää ruokaa kokkailtu. Kieltäydyttiin ottamasta vastaan ja sydämistyi. Täällä joku ehdotti että menisin siksi aikaa asunnosta pois mutta en luota anoppiini mitä hän tekisi tuolloin. Tutkiiko joka nurkan uteliaisuuttaan. Tenttaako lapsiltamme juoruja leviteltäväksi (sitäkin tehnyt). Kolmasti hänen ollessaan lasteni kanssa niin etten paikalla on lapseni loukkaantuneet pahasti jota salasi mutta sain puolisolta kuulla ja nähdä jälkikäteen kun lapseni verillä. En puhu pikkunaarmuista vaan siitä että pitänyt viedä lääkäriin jatkotutkimuksiin. Kenties stressaavin ihmissuhde jonka tiedän. Välitän hänestä mutta kotonani hän tungettelee reviirilläni loukkaavasti. Olen introvertti joten tietynlaiset ihmissuhteet vievät ns. mehuja enempi ja tämä yksi sellainen
-ap
Törkeää mennä toisten kaapeille, ala-arvoista laittaa lapsista kuvia Facebookiin, jos vanhemmat eivät halua ja viheliäistä penkoa toisen käsilaukkua. Lukot oviin ja käsilaukku lukittuun huoneeseen turvaan.
Pyytäkää häntä kylään kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa, mutta yllätysvierailut eivät käy - tai mies käy äitykkänsä luona lasten kanssa kerran viikossa.
Ei sinun tarvitse siivota tai kokata anoppia varten. Mies voi huolehtia kyseisistä asioista.
Itse käväisin tuossa parisen kuukautta sitten Tongassa ennen tätä korona hässäkkää. Tonga oli miellyttävin kokemus kaikista maista, joissa olen käynyt. Thaimaa on seuraavana suunnitelmissa. Botswanassakin olen käynyt. Se oli likainen paikka. Matkustuskohteistani hyvä kakkonen oli Ruanda. Ruandassa minä sain kaikesta alennusta. Lennotkin olivat uskomattoman edulliset. Sain alennusta jopa myyjän mukaan 10 000 euroa maksavasta (ruandan frangeista muunnettuna) viinikarahvista. Sain sen vain kymmenellä eurolla. Uskoisin että Thaimaassa olisi samanlainen meininki. Olen myös tutustunut Meksikon kulttuuriin ja elämäntapaan. Onhan sekin mielenkiintoinen, mutta Burundin kulttuurin rinnalla se ei oli mitään. ( Menkä btw seuraamaan Andrés Manuel López Obradorin yt kanava ( Hän on Meksikon presidentti) ) Vanuatussa en viihtynyt alkuunsakkaan. Siellä taksini kuljetti minut täysin väärään paikkaan ja veloitti minua siitä 50 000 Vanuatun Vatua (noin 382 euroa euroiksi muunnettuna.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei saa tavata omia rakkaitaan, omassa kodissaan. Lukkoon esim. makuuhuoneen ovet ennen vierailua. Sinä voit lähteä pois vierailun ajaksi, jos se helpottaa oloasi.
Tuo henkilöhän on mieleltään jotain muuta kuin normaali, joten ihan normaaliin kohteluun eivät muutkaan varmaan pyri.
Kuinka pitkälle ns. terveen ihmisen pitää venyä tuollaisen psyykkisen pahoinpitelyn kohteena? Ihminen näkee läheistään ilmeisesti omassa kodissaan ihan viikoittain? Motiivit käydä penkomassa ja arvostelemassa muiden asuntoja ovat lähinnä vastenmielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei saa tavata omia rakkaitaan, omassa kodissaan. Lukkoon esim. makuuhuoneen ovet ennen vierailua. Sinä voit lähteä pois vierailun ajaksi, jos se helpottaa oloasi.
Tuo henkilöhän on mieleltään jotain muuta kuin normaali, joten ihan normaaliin kohteluun eivät muutkaan varmaan pyri.
Kuinka pitkälle ns. terveen ihmisen pitää venyä tuollaisen psyykkisen pahoinpitelyn kohteena? Ihminen näkee läheistään ilmeisesti omassa kodissaan ihan viikoittain? Motiivit käydä penkomassa ja arvostelemassa muiden asuntoja ovat lähinnä vastenmielisiä.
Puolisoni näkee häntä joka toinen päivä
-ap
Se että puolisoni lasten kanssa kävisi keskenään anopilla ilman minua ei kuulemma tule kuuloonkaan muttei myöskään se että olisin mukana. Ainoa vaihtoehto mukamas se että anoppi tulee meille mikä tuntuu kohtuuttomalta kun olen ehdottanut myös että nähtäisiin vaikka muualla kuin asunnoissa
-ap
Ei se anoppi voi tuollaisista päättää. Itse en kotiini enää ottaisi, enkä menisi myöskään kyläilemään. Syyksi voi yksiselitteisesti ilmoittaa tuon rajojen rikkomisen ja huonon käytöksen.
Miehesi voi sitten tempoilla mitä tempoilee hullun kanssa, mutta se oliis sitten hänen ongelmansa.
Pidä puolesi. Voisitteko miehesi kanssa käydä asiaa läpi vaikka terapiassa? Jos terapeutti saisi miehesi silmät avautumaan ja mieskin ymmärtäisi että tuollainen käytös ei ole tervettä.
Käsittämättömän paljon olet sietänyt. Käsilaukun ym. penkomisesta tai lasten vahingoittamisesta yksinään tulisi meillä pysyvä porttikielto kenelle tahansa, saati kaikesta tuosta yhteensä.
Vaikea kuvitella miten kukaan pystyy tuntemaan minkäänlaista kiintymystä tuollaista ihmistä kohtaan. Olen varmaan kylmä ja tunteeton ihminen, mutta jokaisen on ns. ansaittava kiintymys olemalla mukava ihminen, siihen ei riitä että on vaikkapa oma äiti tai muu lähisukulainen, jos käytös on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi. Voisitteko miehesi kanssa käydä asiaa läpi vaikka terapiassa? Jos terapeutti saisi miehesi silmät avautumaan ja mieskin ymmärtäisi että tuollainen käytös ei ole tervettä.
Käsittämättömän paljon olet sietänyt. Käsilaukun ym. penkomisesta tai lasten vahingoittamisesta yksinään tulisi meillä pysyvä porttikielto kenelle tahansa, saati kaikesta tuosta yhteensä.
Vaikea kuvitella miten kukaan pystyy tuntemaan minkäänlaista kiintymystä tuollaista ihmistä kohtaan. Olen varmaan kylmä ja tunteeton ihminen, mutta jokaisen on ns. ansaittava kiintymys olemalla mukava ihminen, siihen ei riitä että on vaikkapa oma äiti tai muu lähisukulainen, jos käytös on törkeää.
Puoliso terapioita vastaan, joskus ehdotin ja torppasi täysin todeten että mene vaan yksiksesi
-ap
Puolisoani hän näkee muutaman päivän välein mutta se ei riitä
-ap