Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pandemia sai minut ymmärtämään että minulla ei ole oikeita ystäviä
25.05.2020 |
Tällaiseen johtopäätökseen olen tämän korona-kriisin aikana tullut. Aluksi soiteltiin muutaman ystävän kanssa, ehkä siksi kun koko maa vaikutti soittelevan toisilleen, ehkä purettiin sitä alkujärkytystä, nyt on puhelin hiljentynyt, ja ne vähäiset ryhmä-whatsappit ja mitkä lie tekstarit, joita vielä tulee, ovat sävyltään jotenkin v-maisia. En oikein osaa selittää millaisia, mutta olen ymmärtänyt että minun ja "ystävien" vuorovaikutuksesta puuttuu jokin lämpö ja aito välittäminen, ja tämä korona-aika on tuonut sen esiin. Ja minä kun olen luullut tähän asti että minulla on laajat sosiaaliset verkostot, kai minulla onkin sitten vain laaja "tuttava"piiri. Varmasti itsessänikin on vikaa, en osaa tuoda sitä lämpöä omassa vuorovaikutuksessa esiin enkä osaa etsiä kavereiksi aidosti mukavia ihmisiä. Onko kenellekään muulle käynyt tällä tavalla tämän kriisin myötä?
Kommentit (58)
Vähän samanlaisesta tilanteesta olen löytänyt itseni. Muutaman ystävän kanssa yhteydenpito on jatkunut ennallaan, siis samanlaisena kuin ennen koronaa, mutta valtaosasta ei enää kuulu mitään. Ei ole merkitystä, teenkö itse aloitteita vai en, viestit ovat aina ytimekkäitä ja pintapuolisia. Olen ajatellut, että tämä on hyvä tilaisuus punnita ihmissuhteiden laatua ja hiljalleen tukahduttaa osa sammuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla noin, mutta toisaalta viestein jää sävyerot huomaamatta joskus.
Toisaalta jotkut on tosi töykeitä viesteillä, enkä käsitä miksi, kun sitä viestiä voisi pehmentää tosi helposti
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaisesta tilanteesta olen löytänyt itseni. Muutaman ystävän kanssa yhteydenpito on jatkunut ennallaan, siis samanlaisena kuin ennen koronaa, mutta valtaosasta ei enää kuulu mitään. Ei ole merkitystä, teenkö itse aloitteita vai en, viestit ovat aina ytimekkäitä ja pintapuolisia. Olen ajatellut, että tämä on hyvä tilaisuus punnita ihmissuhteiden laatua ja hiljalleen tukahduttaa osa sammuksiin.
Minäkin olen ajatellut että menköön sitten. Mutta menee kyllä suurin osa! Jää ihan pari. Ja jos rehellisiä ollaan, niin en ole ihan varma enää niidenkään ”laadusta”. Surkeaa.
Ap
Ja siis näistä töykeistä viestittelijöistä teen kyllä johtopäätöksen että valitsevat olla sellaisia, eli eivät olekaan niin hyviä kavereita. Kun se olisi aika helppo viesteinkin tuoda esiin että välittää ja on ystävällinen. Ne jotka sanoo ettei ole tekstaajia.. ja eivät sitten sen takia yritä. No eivät sitten kaiketi halua olla kavereitakaan
Tiesin kyllä jo ennenkin ettei juuri ole edes kavereita mutta nyt se on vain korostunut. Kukaan ei ole kysynyt näiden kuukausien aikana kuulumisia. Itse olen soittanut joillekin.
Lisäksi tämä on etäännyttänyt joistakin. Olen itse varovaisella linjalla viruksen suhteen ja olen saanut kuulla olevani hysteerinen. Tuntuu aika pahalta. Ikinä ennen ei ole ollut näin isoja mielipide-eroja lähipiirin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselin kaverilta miten on nyt eristäytyneempänä aikana pärjäillyt, kun hänellä on normaalistikin melko niukasti ihmiskontakteja.
Ei ole kuulemma ollut ikävä.
No, kiitos tiedosta. Olipa "mukava" kuulla, että on pärjäillyt.
Järkyttävää. Tällainen kriisi päällä, emmekä osaa oikein olla yhdessä. Mistähän sekin sitten johtuu...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joillakin ihmisillä oikeasti ollut noin vaikeaa? Pitää oikein ihmetellä ja soitella. Mitä tässä on ollut ihmettelemistä ja tuskin kukaan oikeasti kökkii kotonaan neljän seinän sisällä kaikki päivät.
Olen tullut hyvin pitkälti samaan lopputulokseen.. Juuri juteltiin miehen kanssa että viimisen 9 viikon aikana ei kukaan ns kavereista ole ollut yhteydessä oma-alotteisesti. Äitini laittaa viestiä satunnaisesti, sisarukseni myös, mutta siihen nyt ei koronat vaikuta. Kerran yksi kaveri laittoi viestiä, muuten on aina saanut olla itse se joka ensin ottaa yhteyttä. Miehellä hyvin pitkälti sama homma. Mies on meistä huomattavasti sosiaalisempi ja hänellä on paljon laajemmat sosiaaliset verkostot kuin minulla, mutta silti kenestäkään ei kuulu. Eihän se nyt mikään yllätys ole ollut, mutta silti jotenkin harmittaa kun oikeasti tajuaa kuinka vähän niitä ystäviä oikeasti on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havahtunut huomaamaan, että minulla on vain kaksi ystävää. Muut ovat kavereita/tuttavia. Olen alkanut pohtia, miten paljon aikaa käytän esim. somessa näiden tuttavien elämän seuraamiseen. Onko siinä järkeä, kun selvästikään suhteemme ei ole läheinen. Olen pohdiskellut teenkö noilla kaverisuhteita ylipäänsä mitään. Antaako se loppujen lopuksi yhtään mitään, että pintapuolisesti kysytään kuulumiset pari kertaa vuodessa. Surettaa, mutta toki olen iloinen kahdesta oikeasta ystävästä.
Minäkin olen huomannut vähän saman. Tosin olin jo jokin aika sitten tajunnut olevani ainakin jossain määrin yksinäinen. Nyt kun etätyön myötä työkaveri ja asiakassuhteetkin ovat muuttuneet etäsuhteiksi, olen tajunnut ettei minun elämässä ole oikeastaan muita kuin puoliso ja kaksi lasta. Sukulaissuhteetkin ovat etääntyneet entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisistä tullut entistä v ittumaisempia. Mua suoraan sanoen hylättiin sanoilla.
Mistä tämä tyly kohtelu, armottomuus ja ilkeys yhtäkkiä kumpuaa???
Kannattaako ihan vaa poistaa kaikki ihmiset elämästä? Mitä järkeä pitää edes yhteystiedot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ihmiset ovat muutenkin jääneet omiin oloihin. Kukaan ei jaksa koko ajan pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyselin kaverilta miten on nyt eristäytyneempänä aikana pärjäillyt, kun hänellä on normaalistikin melko niukasti ihmiskontakteja.
Ei ole kuulemma ollut ikävä.
No, kiitos tiedosta. Olipa "mukava" kuulla, että on pärjäillyt.
Entä jos kaverisi yritti vain esittää vahvaa ettei korona-aika ole koskettanut häntä? Olen ollut aika yksinäinen välillä nyt korona-aikaan, mutta luultavasti sanoisin kyselijöille jotain vähättelevää aiheesta, itse asiassa sanoinkin jo kun korona-ajan alkuun viestittelin yhden deittinaisen kanssa. Tosiasiallisesti tilanteeni on aika samantyyppinen kuin ap:n, muutaman kaverin kanssa ollaan jotain viestitelty, mutta ei todellakaan mitään jatkuvia Zoom-puheluita, eikä edes kävelylenkkejä tai yhteistä liikuntaa tms.
t. mies
Yllättävää - ja vähän lohdullista että teitä on muitakin. Jotenkin minun odotusarvo oli, että nyt soitellaan ja tekstaillaan todella paljon, että selvitään tästä yhdessä. Mutta lukuisat kaverit vain ikään kuin "raivoavat" omia asiotaan, kun jotain vielä sattuu tulemaan puheeksi. Tai onnistuvat tosiaan olemaan v-maisia jos "puhutaan" jostain neutraalista asiasta somessa/whatsappissa. Mitenhän tästä sitten alkaisi rakentaa uutta elämää näin keski-ikäisenä. Vai palataanko entiseen pinnalliseen vuorovaikutukseen sitten, kun voi taas normaalisti tavata. Mutta eikös niin sanota että kriisi tuo ihmisten todelliset kasvot esiin.
ap
Tässä on nyt mennyt jotain 4 kuukautta enkä edelleenkään KRIISEILE yhtään mitään. No kai olen sitten etuoikeutettu, ei minun tarvitse lähestulkoon koskaan olla huolissani fyysisestä terveydestäni. Ikinä en ole joutunut sairaalaan, en ole edes luitani murtanut ikinä. Kaupassa käyn ihan normaalisti silloin kun voin. Nyt olen ollut eristyksissä ihan vain siksi, että ei ole vielä rahaa. Muutaman päivän sisään tulee rahaa ja sitten menen ihan normaalisti ostamaan ruokaa.
Olen introvertti. Jos olisi jokin muu syy kuin corona, nauttisin tästä kun olen etätöissä eikä tarvitse kokoajan nähdä ihmisiä. Ei tule kovin monelle soiteltua.
Ihmisillä voi olla nyt raskasta itsensä kanssa, se voi aiheuttaa masennusta ja sulkeutumista. Lisäksi pandemia on aiheuttanut lapsiperheille paljon lisää työtä esimerkiksi koulun suhteen ja jotkut ovat jääneet työttömiksi.
Alue: Aihe vapaa
Upp