Miehillä ei ole lastenhoitoviettiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat erilaisia ja joukossa on monenlaisia, mutta keskimäärin naisiin verrattuna miehillä ei ole lastenhoitoviettiä, halua panostaa hoitamiseen.

Näin, ainakin omassa perheessäni ja lähipiirissäni. Eikä taida maailmallakaan olla kulttuureita, joissa miehet osallistuisivat tasavertaisesti lasten hoitamiseen.

Lapsiakin mielellään hoitavia miehiä on, mutta oletus, että lastenhoito jakautuu tasan, aiheuttaa ainoastaan ongelmia parisuhteisiin, mikä näkyy mm. suurina erolukuina pikkulapsivaiheessa.

Vaikka mies tahtoo isäksi, se ei tarkoita, että mies tahtoo osallistua täysipainoisesti lapsista huolehtimiseen.

Kun halusin lapsia, en edes ajatellut, että mies osallistuisi tasavertaisesti. Hän on hyvä isä ja leikkii lasten kanssa mielellään, mutta ei hänestä ensisijaiseksi vastuun ottajaksi lastenhoidossa ole. Sen sijaan hän tuo leivän pöytään.

Nämä keskustelut ovat kummallisia, koska netti on täynnä valitusta siitä, kuinka miehet eivät osallistu. Kun joku kirjoittaa asian auki, kirjoitusta vastustetaan. Sen jälkeen taas tehdään lapsia ja valitetaan, kun miehet eivät osallistu.

Nykyajan keskustelukulttuuriin kuuluu, että todellisilla havainnoilla ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat uskoa johonkin ja sen jälkeen uskovat riippumatta siitä, mitä todellisuus kertoo.

Jos näin kerran on, niin voidaanko me sitten saman tien lopettaa kaikki keskustelu miesten oikeuksista lapsiin esim. erotilanteissa?

Jos kerran miehet lähtökohtaisesti ovat sekä haluttomia että kyvyttömiä hoitamaan jälkeläisiään, miten ihmeessä nykyään voidaan suositella esimerkiksi vuoroasumista eron jälkeen?

Eli miehet, kun ette kerran osaa ja halua muuta kuin tuoda leipää pöytään, niin älkää sitten saatana itkekö elareista ja viikonloppuisyydestä. Itsehän asianne näin petaatte.

Ja tuohon viikonloppuisyyteen ei pidä miehen alentua, vaan sysätä äidille kaikki vastuu niistä ja kieltää olemasta niiden isä. Minimielarit maksaa pitkin hampain jos maksaa...

Jutussasi oli järkeä vain sen verran, että kuulostaa uskottavalta raskauden vaikutus siihen että tajuaa oikeasti olevansa vastuussa lapsesta. En ole ollut raskaana, mutta kuvittelisin että asia on ihan eri tavalla todellinen, kun sen lapsen tuntee siellä. Imetyskin ehkä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos ei itse ole raskaana/imetä niin vaatii enemmän lapsen kanssa olemista että tulee yhteenkuuluvuuden tunne.

Muu on potaskaa.

Joillain on ja joillain ei ole. En kyllä missään nimessä katsoisi sellaista miestä nurkissa, joka ei osallistu yhteisiin asioihin. Varsinkin kaupungissa kerrostalossa ei ole käytännössä mitään muuta yhteistä työtä kuin se lastenhoito ja vähän siivousta ja ruuanlaittoa.

Aloituksen kirjoittaneelle.

Unohdit, että poikkeuksia on! Tunnen erään tapauksen vuosikymmenien takaa jossa äiti kuoli synnytksen yhteydessä ja lapsen biolooginen isä jopa imetti lastaan...