Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehillä ei ole lastenhoitoviettiä
25.05.2020 |
Miehet ovat erilaisia ja joukossa on monenlaisia, mutta keskimäärin naisiin verrattuna miehillä ei ole lastenhoitoviettiä, halua panostaa hoitamiseen.
Naisetkaan eivät lasten hoitamisesta usein nauti, vaan se on työlästä, tylsää ja turhauttavaa, mutta he tekevät sitä silti, koska heillä on siihen biologinen perusta, jonkinlainen ohjuri.
Tasa-arvokehityksen vuoksi tästä biologisesta erosta ei sovi puhua. Siksi naisille näyttää tulevan aina vain yllätyksenä, kuinka he lopulta joutuvat suurempaan vastuuseen lasten ja kodin pyörittämisestä.
Kysymys on vain rajallisesti kulttuurista ja tavoista. Ennen kaikkea kysymys on biologiasta, siitä, että naiset kantajina ja synnyttäjinä kasvavat tehtäväänsä osin hormoniensa ohjaamina jo raskausaikana.
Vaikka mies kuinka lupaisi olla tasa-arvoinen kumppani, niin harvoin hän kuitenkaan lopulta on, koska ihminen ei pysty toimimaan sisimpäänsä vastaan. Miehen sisimmästä hoitovietti usein puuttuu, joten hoitaminen on pakkopullaa ja tietoista sitoutumista eikä spontaanisti kumpuava pakko tai tarve.
Turhauttahaa katsella, kuinka ihmiset hakkaavat päitään seinään, kun tätä sukupuolten välistä eroa ei pystytä myöntämään.
Jos tahtoo jakaa lastenhoidon, kannattaa adoptoida naisparina. Toinen vaihtoehto on jättää lapset kokonaan tekemättä.
Kommentit (84)
Hirveää perussuomalaista ulituubaa. Selitykset ovat jälleen kiertäneet täyden kierroksen.
Ennen muinoin naisia pidettiin biologiansa vankina, kyvyttöminä ajatteluun ja opiskeluun. Myös lastenkasvatus kuului parituhatta vuotta sitten isän valitsemille kasvattajille. Naisia pidettiin ailahtelevina ja epäjohdonmukaisina; ajateltiin, että naiset antaisivat lapselle liiaksi periksi. Jäänteitä tästä löytyy esim. Briteistä, jossa yläluokkaan kuuluvat poikalapset lähetetään yhä sisäoppilaitoksiin miesopettajien kasvatettavaksi. Ennen muinoin kristinusko asetti miehen naisen pääksi. Antiikissa perheenisällä oli myös täydellinen valta samassa taloudessa asuvien naisten, lasten ja orjien yli.
Nyt sitten luonnontieteistä vauhtia ottaneet tomppelit selittelevät puutteitaan biologialla. Ex-metsästäjän käteen sopii vauvaa paremmin kauko-ohjain tai pelikonsolin joystick. Siten voidaan vierittää kaikki ikävät ja toistoa vaativat hommat naisten harteille, koska naiset ne hommat ovat ennenkin joutuneet tekemään joko suosiolla tai väkivallalla uhaten. Mihin naiset tällaisia miehiä tarvitsevat? Miksi naisen pitäisi ottaa pelkkien viettiensä ja vaistojensa varassa elävä vastuuton síka kotiinsa mellastamaan? Lapsensaantiin riittää nykyään teelusikallinen spermaa, eikä naisen kannata enää asua hänen elämänlaatuaan laskevan, siemeniään sinne tänne levittelevän sían kanssa samassa taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap! Olet ymmärtänyt, että miesten kannattaa jättää lapset tekemättä!!!!
Kyllä, näin se usein on. Siksi naisten kannattaisi miettiä yhä uudestaan ja uudestaan, tahtooko mies oikeasti isäksi vain ainoastaan lisääntyä. Isäksi tahtoo miehistä vain pienen pieni osa. Lisääntymishalu kyllä on miehen geeneissä, mutta lastenhoitohalua ei.
Ei se, että nisäkkäiden uros pyrkii levittämään siementään sinne ja tänne, tarkoita, että hänestä olisi isäksi. Monilla lajeilla uros ei osallistu pentujen hoitoon mitenkään.
Ja toisilla lajeilla mies hoitaa koko homman!
Millä lajeilla. Nisäkkäillä homma menee lähes järjestään niin, että urokset yrittävät valloittaa naaraan, naaras valitsee parittelukumppanin, minkä jälkeen hän hoitaa jälkeläiset. Uros ei osallistu mitenkään.
No esimerkiksi töyhtöhyypillä. Iskä jää hoitelemaan jälkikasvun ja äiskä lähtee takaisin lämpimiinmaihin.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso löytyy mutta itse joutuu hoitamaan kaikki kotityöt ja lasten hoidon. Itsellänikin on mies joka on kaikki päivät töissä, myös viikonloput, eikä vapaa-aikaa juurikaan ole. Jos on, se käytetään omia asioita hoitaen, ei perheen kanssa.
Sinällään kotitöiden tekeminen ei ole ylivoimaista minulle sillä olenhan kotona pienen lapsemme kanssa, mutta henkisesti on raskaampaa se että lapsen hoitoonkaan en saa tukea. Se tuntuu epäreilulta sillä yhdessä lapsi on hankittukin. Isovanhemmat asuvat kauempana eikä ystäviä liiemmin ole joten vietän kaiken ajan lapsen kanssa, myös silloin kun on hoidettava omia asioita. Omaa aikaa on vain silloin kun lapsi nukkuu ja sitäkään ei enää kovin paljoa.
Olen nyt yrittänyt olla stressaamatta liikaa mutta pettymyksen tunne iskee varsinkin silloin kun näen isiä lastensa kanssa leikkipuistoissa tai kokonaisia perheitä yhdessä kävelyllä tai kahvilassa. Itsekin kuvittelin meidän näin tekevän mutta teenkin sen yksin lapsen kanssa. Tuntuu että onnenhetkiä ei voi jakaa kenenkään kanssa.
Asiasta on keskusteltu ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarvittaisiin tekoja.
Mitähän itse voisin yrittää tehdä asian eteen?
En voi kuvitella olevamme yhdessä enää muutaman vuoden päästä jos näin jatkuu mutta en kuitenkaan haluaisi erottaa lasta isästäänkään.
Tähän on helppo ratkaisu. Jätä se sika ja muuta vanhempiesi lähelle. Lapsesi ei kaipaa isää, jota juuri ei tunne ja mies ei huomaa poistumistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso löytyy mutta itse joutuu hoitamaan kaikki kotityöt ja lasten hoidon. Itsellänikin on mies joka on kaikki päivät töissä, myös viikonloput, eikä vapaa-aikaa juurikaan ole. Jos on, se käytetään omia asioita hoitaen, ei perheen kanssa.
Sinällään kotitöiden tekeminen ei ole ylivoimaista minulle sillä olenhan kotona pienen lapsemme kanssa, mutta henkisesti on raskaampaa se että lapsen hoitoonkaan en saa tukea. Se tuntuu epäreilulta sillä yhdessä lapsi on hankittukin. Isovanhemmat asuvat kauempana eikä ystäviä liiemmin ole joten vietän kaiken ajan lapsen kanssa, myös silloin kun on hoidettava omia asioita. Omaa aikaa on vain silloin kun lapsi nukkuu ja sitäkään ei enää kovin paljoa.
Olen nyt yrittänyt olla stressaamatta liikaa mutta pettymyksen tunne iskee varsinkin silloin kun näen isiä lastensa kanssa leikkipuistoissa tai kokonaisia perheitä yhdessä kävelyllä tai kahvilassa. Itsekin kuvittelin meidän näin tekevän mutta teenkin sen yksin lapsen kanssa. Tuntuu että onnenhetkiä ei voi jakaa kenenkään kanssa.
Asiasta on keskusteltu ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarvittaisiin tekoja.
Mitähän itse voisin yrittää tehdä asian eteen?
En voi kuvitella olevamme yhdessä enää muutaman vuoden päästä jos näin jatkuu mutta en kuitenkaan haluaisi erottaa lasta isästäänkään.
Tähän on helppo ratkaisu. Jätä se sika ja muuta vanhempiesi lähelle. Lapsesi ei kaipaa isää, jota juuri ei tunne ja mies ei huomaa poistumistanne.
Kyllä on parempi erota. Mies tekee pitkää päivää töissä jotta teillä olisi kaikki mitä tarvitsette ja tuossa on kiitos. Vapaa aikana mies ei saisi hoitaa sun mielestä edes omia asioitaan vaan jättää ne hoitamatta.
Muuta vanhempies lähelle ja ala elämään kelan tuilla.
Varmaan mieski huokasee helpotuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Asia on juurikin näin miten Ap kertoo. Luonnon raaka fakta. Ihminen on eläin ja apinalaji ja biologian vietit ovat tallella. Mietitään vaikka kivikautta. Miehet metsästi ja soti muita heimoja vastaan ja naiset hoiti lapset ja ruoanlaiton. Näin on luonto sen tarkoittanut ja näin se on sisäänrakennettuna nykyäänkin.
Moni asia juontaa juurensa noista ajoista ja on biologiaa. Esim miehillä haavat paranee nopeammin ja ovat fyysisesti vahvempia sekä parempi kolmiulotteinen hahmotuskyky koska noita ominaisuuksia tarvittiin metsästyksessä ja sotimisessa. Naiset taas ovat sosiaalisempia ja empaattisempia ja huolehtivaisempia koska näitä tarvittiin lastenhoidossa. Siinä nyt pieni pintaraapaisu näistä ominaisuuksista mutta u get the idea.
Höpöhöpö kivikauden ihmiset oli metsästäjä keräilijöitä. Miehet metsästi ja naiset suorittivat keräilyn. Toukkia marjoja ym. Kukaan ei laittanut ruokaa vaan safkat kärtsättiin notskilla. Johon puut oli keräilijät keräilleet. Lapset toki raahattiin hommiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää perussuomalaista ulituubaa. Selitykset ovat jälleen kiertäneet täyden kierroksen.
Ennen muinoin naisia pidettiin biologiansa vankina, kyvyttöminä ajatteluun ja opiskeluun. Myös lastenkasvatus kuului parituhatta vuotta sitten isän valitsemille kasvattajille. Naisia pidettiin ailahtelevina ja epäjohdonmukaisina; ajateltiin, että naiset antaisivat lapselle liiaksi periksi. Jäänteitä tästä löytyy esim. Briteistä, jossa yläluokkaan kuuluvat poikalapset lähetetään yhä sisäoppilaitoksiin miesopettajien kasvatettavaksi. Ennen muinoin kristinusko asetti miehen naisen pääksi. Antiikissa perheenisällä oli myös täydellinen valta samassa taloudessa asuvien naisten, lasten ja orjien yli.
Nyt sitten luonnontieteistä vauhtia ottaneet tomppelit selittelevät puutteitaan biologialla. Ex-metsästäjän käteen sopii vauvaa paremmin kauko-ohjain tai pelikonsolin joystick. Siten voidaan vierittää kaikki ikävät ja toistoa vaativat hommat naisten harteille, koska naiset ne hommat ovat ennenkin joutuneet tekemään joko suosiolla tai väkivallalla uhaten. Mihin naiset tällaisia miehiä tarvitsevat? Miksi naisen pitäisi ottaa pelkkien viettiensä ja vaistojensa varassa elävä vastuuton síka kotiinsa mellastamaan? Lapsensaantiin riittää nykyään teelusikallinen spermaa, eikä naisen kannata enää asua hänen elämänlaatuaan laskevan, siemeniään sinne tänne levittelevän sían kanssa samassa taloudessa.
No mitäpä te tässä sitten valitatte, kun kerran miehiä ei tarvita ja suku jatkuu molemmin puolin ilman miesten panosta? Luulisi kaikkien olevan tyytyväisiä näistä jutuista päätellen...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää perussuomalaista ulituubaa. Selitykset ovat jälleen kiertäneet täyden kierroksen.
Ennen muinoin naisia pidettiin biologiansa vankina, kyvyttöminä ajatteluun ja opiskeluun. Myös lastenkasvatus kuului parituhatta vuotta sitten isän valitsemille kasvattajille. Naisia pidettiin ailahtelevina ja epäjohdonmukaisina; ajateltiin, että naiset antaisivat lapselle liiaksi periksi. Jäänteitä tästä löytyy esim. Briteistä, jossa yläluokkaan kuuluvat poikalapset lähetetään yhä sisäoppilaitoksiin miesopettajien kasvatettavaksi. Ennen muinoin kristinusko asetti miehen naisen pääksi. Antiikissa perheenisällä oli myös täydellinen valta samassa taloudessa asuvien naisten, lasten ja orjien yli.
Nyt sitten luonnontieteistä vauhtia ottaneet tomppelit selittelevät puutteitaan biologialla. Ex-metsästäjän käteen sopii vauvaa paremmin kauko-ohjain tai pelikonsolin joystick. Siten voidaan vierittää kaikki ikävät ja toistoa vaativat hommat naisten harteille, koska naiset ne hommat ovat ennenkin joutuneet tekemään joko suosiolla tai väkivallalla uhaten. Mihin naiset tällaisia miehiä tarvitsevat? Miksi naisen pitäisi ottaa pelkkien viettiensä ja vaistojensa varassa elävä vastuuton síka kotiinsa mellastamaan? Lapsensaantiin riittää nykyään teelusikallinen spermaa, eikä naisen kannata enää asua hänen elämänlaatuaan laskevan, siemeniään sinne tänne levittelevän sían kanssa samassa taloudessa.
No mitäpä te tässä sitten valitatte, kun kerran miehiä ei tarvita ja suku jatkuu molemmin puolin ilman miesten panosta? Luulisi kaikkien olevan tyytyväisiä näistä jutuista päätellen...?
Mä uskon, että nuoret onkin. Nuoret naiset siis. Itsellä on parikymppinen, pyöri aikanaan kaveripiireineen meillä paljonkin, eikä niistä kukaan ole nykyään kiinnostunut parisuhteesta tai perheestä nähtyään äitiensä osat. Hyvä niin. Jostain se syntyvyysulina kuitenkin tulee, ketkäs sitä pitävät...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso löytyy mutta itse joutuu hoitamaan kaikki kotityöt ja lasten hoidon. Itsellänikin on mies joka on kaikki päivät töissä, myös viikonloput, eikä vapaa-aikaa juurikaan ole. Jos on, se käytetään omia asioita hoitaen, ei perheen kanssa.
Sinällään kotitöiden tekeminen ei ole ylivoimaista minulle sillä olenhan kotona pienen lapsemme kanssa, mutta henkisesti on raskaampaa se että lapsen hoitoonkaan en saa tukea. Se tuntuu epäreilulta sillä yhdessä lapsi on hankittukin. Isovanhemmat asuvat kauempana eikä ystäviä liiemmin ole joten vietän kaiken ajan lapsen kanssa, myös silloin kun on hoidettava omia asioita. Omaa aikaa on vain silloin kun lapsi nukkuu ja sitäkään ei enää kovin paljoa.
Olen nyt yrittänyt olla stressaamatta liikaa mutta pettymyksen tunne iskee varsinkin silloin kun näen isiä lastensa kanssa leikkipuistoissa tai kokonaisia perheitä yhdessä kävelyllä tai kahvilassa. Itsekin kuvittelin meidän näin tekevän mutta teenkin sen yksin lapsen kanssa. Tuntuu että onnenhetkiä ei voi jakaa kenenkään kanssa.
Asiasta on keskusteltu ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarvittaisiin tekoja.
Mitähän itse voisin yrittää tehdä asian eteen?
En voi kuvitella olevamme yhdessä enää muutaman vuoden päästä jos näin jatkuu mutta en kuitenkaan haluaisi erottaa lasta isästäänkään.
Siinä taas pilalle hemmoteltu pllunkantaja vinkuu aivopestynä olemattomasta ja kokee oikeudekseen tuhota miehen elämän.
Jätkät, oikeesti, nyt aletaan antamaan noille kunnolla takaisin.
Lapsukainen kuule. Kun ihmisellä on perhe, se perhe tulee ensin. Ei vaihtoehtoja. Ne jäävät lopulta yksin, joille tärkeysjärjestys on toinen. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut ovat kummallisia, koska netti on täynnä valitusta siitä, kuinka miehet eivät osallistu. Kun joku kirjoittaa asian auki, kirjoitusta vastustetaan. Sen jälkeen taas tehdään lapsia ja valitetaan, kun miehet eivät osallistu.
Nykyajan keskustelukulttuuriin kuuluu, että todellisilla havainnoilla ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat uskoa johonkin ja sen jälkeen uskovat riippumatta siitä, mitä todellisuus kertoo.
Juuri tämä. Suurin osa ihmisistä on sellaisia, että he yrittävät muuttaa todellisuuden vastaamaan omaa kuplaansa sen sijaan, että yrittäisivät muuttaa kuplansa vastaamaan todellisuutta. Sekin riippuu paljon geeneistä, onko ihminen realisti ja miten suhtautuu faktoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat erilaisia ja joukossa on monenlaisia, mutta keskimäärin naisiin verrattuna miehillä ei ole lastenhoitoviettiä, halua panostaa hoitamiseen.
Näin, ainakin omassa perheessäni ja lähipiirissäni. Eikä taida maailmallakaan olla kulttuureita, joissa miehet osallistuisivat tasavertaisesti lasten hoitamiseen.
Lapsiakin mielellään hoitavia miehiä on, mutta oletus, että lastenhoito jakautuu tasan, aiheuttaa ainoastaan ongelmia parisuhteisiin, mikä näkyy mm. suurina erolukuina pikkulapsivaiheessa.
Vaikka mies tahtoo isäksi, se ei tarkoita, että mies tahtoo osallistua täysipainoisesti lapsista huolehtimiseen.
Kun halusin lapsia, en edes ajatellut, että mies osallistuisi tasavertaisesti. Hän on hyvä isä ja leikkii lasten kanssa mielellään, mutta ei hänestä ensisijaiseksi vastuun ottajaksi lastenhoidossa ole. Sen sijaan hän tuo leivän pöytään.
Nämä keskustelut ovat kummallisia, koska netti on täynnä valitusta siitä, kuinka miehet eivät osallistu. Kun joku kirjoittaa asian auki, kirjoitusta vastustetaan. Sen jälkeen taas tehdään lapsia ja valitetaan, kun miehet eivät osallistu.
Nykyajan keskustelukulttuuriin kuuluu, että todellisilla havainnoilla ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat uskoa johonkin ja sen jälkeen uskovat riippumatta siitä, mitä todellisuus kertoo.
Jos näin kerran on, niin voidaanko me sitten saman tien lopettaa kaikki keskustelu miesten oikeuksista lapsiin esim. erotilanteissa?
Jos kerran miehet lähtökohtaisesti ovat sekä haluttomia että kyvyttömiä hoitamaan jälkeläisiään, miten ihmeessä nykyään voidaan suositella esimerkiksi vuoroasumista eron jälkeen?
Eli miehet, kun ette kerran osaa ja halua muuta kuin tuoda leipää pöytään, niin älkää sitten saatana itkekö elareista ja viikonloppuisyydestä. Itsehän asianne näin petaatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on juurikin näin miten Ap kertoo. Luonnon raaka fakta. Ihminen on eläin ja apinalaji ja biologian vietit ovat tallella. Mietitään vaikka kivikautta. Miehet metsästi ja soti muita heimoja vastaan ja naiset hoiti lapset ja ruoanlaiton. Näin on luonto sen tarkoittanut ja näin se on sisäänrakennettuna nykyäänkin.
Moni asia juontaa juurensa noista ajoista ja on biologiaa. Esim miehillä haavat paranee nopeammin ja ovat fyysisesti vahvempia sekä parempi kolmiulotteinen hahmotuskyky koska noita ominaisuuksia tarvittiin metsästyksessä ja sotimisessa. Naiset taas ovat sosiaalisempia ja empaattisempia ja huolehtivaisempia koska näitä tarvittiin lastenhoidossa. Siinä nyt pieni pintaraapaisu näistä ominaisuuksista mutta u get the idea.
Höpöhöpö kivikauden ihmiset oli metsästäjä keräilijöitä. Miehet metsästi ja naiset suorittivat keräilyn. Toukkia marjoja ym. Kukaan ei laittanut ruokaa vaan safkat kärtsättiin notskilla. Johon puut oli keräilijät keräilleet. Lapset toki raahattiin hommiin mukaan.
Metsästäjä-keräilijä-kulttuuri oli varsin tasa-arvoinen, sanovat tutkijat nykyään. Ei todellakaan ollut niin, että miehet kulki metsällä ja naiset nökötti luolassa, vaan koko heimo liikkui yhdessä.
Vasta agraarikulttuuri aloitti vaiheen, jossa miesten ja naisten työt selkeästi alkoivat erottua, ja jossa naiset sidottiin kotiin.
Kuinkas paljon meillä on tuo maanviljeleminen geeneissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap! Olet ymmärtänyt, että miesten kannattaa jättää lapset tekemättä!!!!
Kyllä, näin se usein on. Siksi naisten kannattaisi miettiä yhä uudestaan ja uudestaan, tahtooko mies oikeasti isäksi vain ainoastaan lisääntyä. Isäksi tahtoo miehistä vain pienen pieni osa. Lisääntymishalu kyllä on miehen geeneissä, mutta lastenhoitohalua ei.
Ei se, että nisäkkäiden uros pyrkii levittämään siementään sinne ja tänne, tarkoita, että hänestä olisi isäksi. Monilla lajeilla uros ei osallistu pentujen hoitoon mitenkään.
Ja toisilla lajeilla mies hoitaa koko homman!
Millä lajeilla. Nisäkkäillä homma menee lähes järjestään niin, että urokset yrittävät valloittaa naaraan, naaras valitsee parittelukumppanin, minkä jälkeen hän hoitaa jälkeläiset. Uros ei osallistu mitenkään.
Tunnen uroksen, joka antautui isyysviettinsä vietäväksi ja otti täyden vastuun poikasestaan, kun naaras lähti viilettämään muille metsästysmaille (ei siis niille autuaammille ollenkaan) niitä aikoja eli aika pian synnytettyään, kun oivalsi, ettei äidinvaisto kuulunut hänen ominaisuuksiinsa.
Normaalilla uroksella on havaintojeni mukaan voimakas (viettien ohjaama) halu ja tarve suojella jälkeläisiään ja hankkia niille ravintoa ja suojaa.
Ja muualtakin kuin ihmisten maailmasta löytyy esimerkkejä urosten merkityksestä lajin säilymisen kannalta: https://suomenluonto.fi/uutiset/elainmaailman-erilaiset-isat-2/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut ovat kummallisia, koska netti on täynnä valitusta siitä, kuinka miehet eivät osallistu. Kun joku kirjoittaa asian auki, kirjoitusta vastustetaan. Sen jälkeen taas tehdään lapsia ja valitetaan, kun miehet eivät osallistu.
Nykyajan keskustelukulttuuriin kuuluu, että todellisilla havainnoilla ei ole merkitystä. Ihmiset haluavat uskoa johonkin ja sen jälkeen uskovat riippumatta siitä, mitä todellisuus kertoo.
Juuri tämä. Suurin osa ihmisistä on sellaisia, että he yrittävät muuttaa todellisuuden vastaamaan omaa kuplaansa sen sijaan, että yrittäisivät muuttaa kuplansa vastaamaan todellisuutta. Sekin riippuu paljon geeneistä, onko ihminen realisti ja miten suhtautuu faktoihin.
Yksi logiikan ja filosofian perusperiaatteista on: siitä miten asiat ovat ei voi johtaa sitä miten asioiden pitäisi olla.
Eli on ihan turha mussuttaa että "näin ne asiat nyt vain ovat ja suu suppuun". Ei ole olemassa mitään "todellisuutta" joka olisi joku jumalallinen oikea asioiden järjestys jota vastaan on turha pullikoida. Kulttuuri, perheet, perheiden sisäinen työnjako jne. ovat jatkuvassa muutoksessa. Ei nykyinen asiantila ole sama kuin se oli 20 vuotta sitten, puhumattakaan että se olisi sama kuin 50 tai 100 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikälihän homma on mielenkiintoinen. Mikäli pariskunta jakaa ns. pakolliset hommat tasan, mutta toinen tykkää tehdä enemmän niin tasapaino järkkyykin.
Ja tässä taas loistava esimerkki miesvihaketjusta, joka saa olla ja kukoistaa tällä palstalla.
Naisista tehty vastaava olisi poistunut alle vartissa
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas loistava esimerkki miesvihaketjusta, joka saa olla ja kukoistaa tällä palstalla.
Naisista tehty vastaava olisi poistunut alle vartissa
Eikös aloittaja ole mies? Miksi hän väittää, että miehet voi eikä halua hoitaa lapsiaan. Minusta se on miesten aliarvioimista. Hoivavietti syntyy nimenomaan lasta hoitamalla ja helpoiten sen voi aloittaa vastasyntyneestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas loistava esimerkki miesvihaketjusta, joka saa olla ja kukoistaa tällä palstalla.
Naisista tehty vastaava olisi poistunut alle vartissa
Eikös aloittaja ole mies? Miksi hän väittää, että miehet voi eikä halua hoitaa lapsiaan. Minusta se on miesten aliarvioimista. Hoivavietti syntyy nimenomaan lasta hoitamalla ja helpoiten sen voi aloittaa vastasyntyneestä.
Todennäköisesti miehenä esiintyvä nainen. Esiintyy miehenä jotta aloituksen tekeminen olisi hyväksyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas loistava esimerkki miesvihaketjusta, joka saa olla ja kukoistaa tällä palstalla.
Naisista tehty vastaava olisi poistunut alle vartissa
Eikös aloittaja ole mies? Miksi hän väittää, että miehet voi eikä halua hoitaa lapsiaan. Minusta se on miesten aliarvioimista. Hoivavietti syntyy nimenomaan lasta hoitamalla ja helpoiten sen voi aloittaa vastasyntyneestä.
Todennäköisesti miehenä esiintyvä nainen. Esiintyy miehenä jotta aloituksen tekeminen olisi hyväksyttävämpää.
Miehillä on tässä hyvä sauma todistaa aloituksen väitteet vääriksi. Mielelläni lukisin juttuja lapsiaan hoivaavista miehistä. Se normi päivätyö riittää taloudellisesti, joten ylitöitä paiskiva mies ei ole hoivaava isä vaan pakenee töihinsä.
Olen samaa mieltä, että samanlaista viettiä ei miehillä ole, mutta täysin eri mieltä siitä, etteikö miehellä olisi kuitenkin HALUA huolehtia lapsistaan hyvin.
Oma puolisoni on tästä loistava esimerkki. Hän on maailman paras isä, huolehtiva ja läsnäoleva, ihan omasta tahdostaan. Mutta sitä viettiä hänellä ei kyllä siltikään ole, eikä hän yksinkertaisesti vain tule ajatelleeksi asioita samalla tavalla kuin minä, jolta kaikki tämä tulee luonnostaan.
Silti meillä se on isä, joka lukee enemmän iltasatuja, vaihtaa enemmän vaippoja, leikkii lasten kanssa enemmän. Mutta kun vauva tai taapero, joka ei vielä osaa kertoa kaikista tarpeistaan, esimerkiksi sairastuu, isä on täysin neuvoton eikä osaa tehdä oikein mitään. Ei minun silti ole tarvinnut päätäni koskaan seinään hakata, tai väittää, että kantaisin millään tapaa isomman vastuun lapsista kuin puolisoni...
Alue: Aihe vapaa
En usko, että lapselle varsinaisesti on mikään menetys elää ilman tuollaista isää. Elämä itsekeskeisen ja välinpitämättömän isän kanssa on todella raskasta. Se ei aiheuta ainoastaan yhtä traumaa, vaan traumatisoi vuosien ajan toistuvasti.