Onko 31-vuotiaana liian myöhäistä etsiä kumppania, mennä naimisiin ja perustaa perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin AP asut ja minkälaisia harrastuksia/mielenkiinnon kohteita?

Pohjoisessa asustelen työn puolesta tällä hetkellä. Tykkään eläimistä, lapsista, ruoanlaitosta ja leipomisesta, matkustamisesta, lenkkeilystä, tenniksestä ja pilateksesta.

Kuulostaa tosi hyvältä, mutta itse asun pääkaupunkiseudulla :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.

Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.

Ja jos taas haluaa suhteen perustuvan ennen kaikkea rakkauteen eikä paperilla täydelliseltä kuulostavaan suunnitelmaan, ei kannata hirttäytyä näihin ”kuka on alemmin ja kuka ylemmin koulutettu” ohjeisiin vaan katsoa pintaa syvemmälle. Monesta kyynikosta tällainen toki kuulostaa ihan harhaiselta lässytykseltä, mutta se koulutus ei takaa mitään, varsinkaan perhekeskeisyyttä. En pitäisi koulutuksen tasoa siis tärkeimpänä prioriteettina, vaan ennemminkin plussana. Olet onnekkaampi jos löydät rakkaan ja henkisesti terveen miehen, joka arvostaa sinua ja aidosti haluaa kanssasi perheen ja sitoutua sen hyvinvointiin. Akateemisuudesta viis.

Myös sillä on merkitystä millaisissa oloissa toinen on kasvanut. Naisten pitää täyttää lottokuponkinsa oikein ettet mene lisääntymään kenen tahansa kanssa. Miehet pystyy häipymään vaikka heti seuraavana aamuna uuden luo. Raskaana oleva nainen joutuu jäämään niille sijoilleen.

Niin kauan kun täällä hypitään tasajalkaa kotitöiden jaosta samoin kuluista en koskisi pitkällä tikullakaan valittajiin.

Länsinaapurin kirotut femit saivat ajettua läpi täysiverisen 50/50 elämäntyylin mitä arvostan kovasti.

En ala suhteeseen kenen miehen kanssa tahansa enkä varsinkaan hanki lasta minkä tahansa miehen kanssa. Miehen on sitouduttava parisuhteeseen yhtä paljon kuin minäkin, haluttava naimisiin ja oltava perhekeskeinen rakastava mies, joka haluaa lapsen. Baarissa juoksijoita ja levottomia häntäheikkimiehiä en halua. Parempi että mies on ahkera töissä mutta myös viihtyy kotona perheen kanssa. Sellainen romanttinen, rakastava ja suojeleva perhekeskeinen lämminhenkinen sekä uskollinen mies.

Kuvailit mun puolalaisen eksän. Asuu vieläpä Suomessa tosin ehti mennä vihille tuossa viime vuonna :/

Vannotti jo ekoilla treffeillä olevansa yhden naisen mies joka omistautuu vain omalle perheelleen. Ite en oo perhekeskeinen niin päästin menemään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, suuntaa katseesi ulkomaille niin löydät romanttisen, naista arvostavan ja perhekeskeisen miehen. Niin minäkin tein ja nyt naimisissa jo 10 vuotta. :)

Nössön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.

Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.

Höpö höpö.

Naisen koulutuksella ei ole miehelle mitään väliä.

T. naimisissa oleva DI (mies)

up

Todellakin. Kukaan ei ole ikinä perustanut perhettä yli 15- vuotiaana, jos ei silloin ole niin se oli sitten siinä, juna meni.

Vierailija kirjoitti:

Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.

No kun ei sekään tunnu riittävän näille 30v+ akateemisille sinkkunaisille. En tiedä, mitä ne haluaa. Jotain professoriako?

t. urheilullinen diplomi-insinööri

Kyllä tuossa vielä ehtii, mutta sitten kun se puoliso löytyy, niin ei siinä kannata loputtomasti jäädä jahkailemaan. Itse löysin puolisoni kun olin 29 ja hän oli 31. 8kk seurustelun jälkeen mentiin naimisiin ja lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen. Raskausaikana ostettiin ensimmäinen yhteinen perheasunto. Eikä se edes tuntunut siltä että asiat olisivat tapahtuneet nopeasti. Oltiin molemmat valmiita ja kun se oikea osui kohdalle, ei siinä tarvinnut enää jäädä miettimään ja arpomaan. Sen verran toppuuttelin, etten heti myöntynyt miehen kosintaan kun hän kosi 3kk seurustelun jälkeen. Nyt on 20 vuotta oltu naimisissa ja lapsi on jo omillaan.