Onko 31-vuotiaana liian myöhäistä etsiä kumppania, mennä naimisiin ja perustaa perhe?
Olen yrittänyt etsiä kehnoin tuloksin ja hakemista rajoittaa sosiaalisten tilanteiden pelko ja ujous. En ole vielä löytänyt miestä ja ketä tahansa en halua. Nyt koen olevani enemmän kuin valmis pariutumaan ja perustamaan perheen. Mikä neuvoksi?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
ja mitä tarjottavaa aloittajalla on yhdellekään miehelle?
En ole tarjoilija. Molemmilla osapuolilla on oltava tasapuolinen kysyntä ja tarjonta suhteessa toisiinsa ja vaakakupit on pidettävä tasapainossa. Ei parisuhde toimi jos toinen osapuoli suhteessa pelaa omaan pussiinsa ja jättää toisen huomiotta.
Ei ole myöhäistä, mutta älä ota ketä tahansa vain että saat sen lapsen. Parempi vaatia siltä mieheltä tiettyjä asioita, rehellisyys, uskollisuus, perhekeskeisyys esim. Et halua jäädä jumiin vaikean eksän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.
Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.
Olen asunut etelässä että pohjoisessa. En ole DI, mutta suunnitelmissa maisterin paperit, tosin eri alalta. Alempi koulutus ja työpaikka on. En ole kouluttaumaton enkä työtön.
Ei ole myöhäistä. Tapasin puolisoni kun olin 31 v, menimme naimisiin kun olin 33 v ja nyt odotan esikoista joka syntyy kun olen 34 v. Ehdin kyllä jo päättää, että jos en löydä ketään siihen mennessä kun täytän 32 v, hankin lapsen yksin ja olin jo alkanut säästää rahaa kyseistä projektia varten. Suomessakin kyllä tehdään itsellisille naisille hedelmöityshoitoja klinikoilla ja yksityisellä puolella saa itse valita, haluaako suomalaisia vai tanskalaisia siittiöitä. Ei siis tarvitse lähteä Tanskaan sitä varten.
Missä päin AP asut ja minkälaisia harrastuksia/mielenkiinnon kohteita?
Ei ole. Olin 32 kun tapasin mieheni ja hyvin ehdittiin naimisiin ja tehdä kolme lasta.
Eikös Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä ole jo yli 30?
Vierailija kirjoitti:
Missä päin AP asut ja minkälaisia harrastuksia/mielenkiinnon kohteita?
Pohjoisessa asustelen työn puolesta tällä hetkellä. Tykkään eläimistä, lapsista, ruoanlaitosta ja leipomisesta, matkustamisesta, lenkkeilystä, tenniksestä ja pilateksesta.
Kumppani löytyy parhaiten kun lopettaa etsimällä etsimisen ja antaa elämän viedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole myöhäistä, mutta älä ota ketä tahansa vain että saat sen lapsen. Parempi vaatia siltä mieheltä tiettyjä asioita, rehellisyys, uskollisuus, perhekeskeisyys esim. Et halua jäädä jumiin vaikean eksän kanssa.
Yhdet kauheat blind deitit takana ja mies vaan laukoi suoraan mitä kaikkea haluaa minussa muuttaa. Treffien jälkeen purskahdin itkuun ja laitoin miehelle viestiä että on parempi ettemme koskaan enää tapaa. Blokkasin myös lisäksi, koska en tarvitse elämääni ilkeitä ihmisiä. Olen todella tarkka siitä kenen seurassa olen ja minkälainen mies minulle sopii.
miksi haaveilla perheestä, siinä yleensä käy niin että ihanteet ovat aivan jotain muuta kuin mitä saat.
jos lapsi on ehdoton olemassaolollesi. orpoja on vaikka kuinka, siis tunteesi ovat sitäluokkaa että hoivaa on annettava, sehän olisi jopa suotavaa. miestä ei välttämättä siihen tarvita, ovat usein hankalia hallittavia, mutta hedelmöitykselläkin pääsee siihen autuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.
Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.
Ja jos taas haluaa suhteen perustuvan ennen kaikkea rakkauteen eikä paperilla täydelliseltä kuulostavaan suunnitelmaan, ei kannata hirttäytyä näihin ”kuka on alemmin ja kuka ylemmin koulutettu” ohjeisiin vaan katsoa pintaa syvemmälle. Monesta kyynikosta tällainen toki kuulostaa ihan harhaiselta lässytykseltä, mutta se koulutus ei takaa mitään, varsinkaan perhekeskeisyyttä. En pitäisi koulutuksen tasoa siis tärkeimpänä prioriteettina, vaan ennemminkin plussana. Olet onnekkaampi jos löydät rakkaan ja henkisesti terveen miehen, joka arvostaa sinua ja aidosti haluaa kanssasi perheen ja sitoutua sen hyvinvointiin. Akateemisuudesta viis.
Vierailija kirjoitti:
Kumppani löytyy parhaiten kun lopettaa etsimällä etsimisen ja antaa elämän viedä.
En ole koskaan uskonut tuohon teoriaan. En ole koskaan etsinyt kumppania, eikä minulla ole ikinä kumppania ollutkaan. Olen samanikäinen kuin ap. Varmaan joillekin sitten tulvii kumppaneita etsimättäkin ovista ja ikkunoista, mutta kaikki eivät ole niin suosittuja. Jos minä haluan kumppanin, kyllä minun on ihan etsimällä etsittävä.
Ei ole myöhäistä, mutta nopea ja aktiivinen kannattaa olla. Eli rivakkuutta kehiin. Voi mennä aikaa kumppanin löytämisessä, vaikka olisi sosiaalinenkin... Oletko kolunnut netit, yökerhot ynnä muut perinteiset?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole myöhäistä, mutta nopea ja aktiivinen kannattaa olla. Eli rivakkuutta kehiin. Voi mennä aikaa kumppanin löytämisessä, vaikka olisi sosiaalinenkin... Oletko kolunnut netit, yökerhot ynnä muut perinteiset?
Yökerhoissa en käy kun en juo. Nettiä voisi kokeilla seuraavaksi.
Ap, suuntaa katseesi ulkomaille niin löydät romanttisen, naista arvostavan ja perhekeskeisen miehen. Niin minäkin tein ja nyt naimisissa jo 10 vuotta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.
Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.
Ja jos taas haluaa suhteen perustuvan ennen kaikkea rakkauteen eikä paperilla täydelliseltä kuulostavaan suunnitelmaan, ei kannata hirttäytyä näihin ”kuka on alemmin ja kuka ylemmin koulutettu” ohjeisiin vaan katsoa pintaa syvemmälle. Monesta kyynikosta tällainen toki kuulostaa ihan harhaiselta lässytykseltä, mutta se koulutus ei takaa mitään, varsinkaan perhekeskeisyyttä. En pitäisi koulutuksen tasoa siis tärkeimpänä prioriteettina, vaan ennemminkin plussana. Olet onnekkaampi jos löydät rakkaan ja henkisesti terveen miehen, joka arvostaa sinua ja aidosti haluaa kanssasi perheen ja sitoutua sen hyvinvointiin. Akateemisuudesta viis.
Myös sillä on merkitystä millaisissa oloissa toinen on kasvanut. Naisten pitää täyttää lottokuponkinsa oikein ettet mene lisääntymään kenen tahansa kanssa. Miehet pystyy häipymään vaikka heti seuraavana aamuna uuden luo. Raskaana oleva nainen joutuu jäämään niille sijoilleen.
Niin kauan kun täällä hypitään tasajalkaa kotitöiden jaosta samoin kuluista en koskisi pitkällä tikullakaan valittajiin.
Länsinaapurin kirotut femit saivat ajettua läpi täysiverisen 50/50 elämäntyylin mitä arvostan kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa sitten mieheksi etsiä joku urheilullinen diplomi-insinööri eikä mikään moottoripyörällä rälläävä duunariamis, jolle se kaahaaminen on perhettä ja vaimoa tärkeämpää ja lopulta pettää.
Urheilullinen dippainssi ei kylläkään kelpuuta matalammin koulutettua naista. Jos nainen haluaa tänä päivänä itseä koulutetumman miehen, on tingittävä muista asioista paljon.
Ja jos taas haluaa suhteen perustuvan ennen kaikkea rakkauteen eikä paperilla täydelliseltä kuulostavaan suunnitelmaan, ei kannata hirttäytyä näihin ”kuka on alemmin ja kuka ylemmin koulutettu” ohjeisiin vaan katsoa pintaa syvemmälle. Monesta kyynikosta tällainen toki kuulostaa ihan harhaiselta lässytykseltä, mutta se koulutus ei takaa mitään, varsinkaan perhekeskeisyyttä. En pitäisi koulutuksen tasoa siis tärkeimpänä prioriteettina, vaan ennemminkin plussana. Olet onnekkaampi jos löydät rakkaan ja henkisesti terveen miehen, joka arvostaa sinua ja aidosti haluaa kanssasi perheen ja sitoutua sen hyvinvointiin. Akateemisuudesta viis.
Myös sillä on merkitystä millaisissa oloissa toinen on kasvanut. Naisten pitää täyttää lottokuponkinsa oikein ettet mene lisääntymään kenen tahansa kanssa. Miehet pystyy häipymään vaikka heti seuraavana aamuna uuden luo. Raskaana oleva nainen joutuu jäämään niille sijoilleen.
Niin kauan kun täällä hypitään tasajalkaa kotitöiden jaosta samoin kuluista en koskisi pitkällä tikullakaan valittajiin.
Länsinaapurin kirotut femit saivat ajettua läpi täysiverisen 50/50 elämäntyylin mitä arvostan kovasti.
En ala suhteeseen kenen miehen kanssa tahansa enkä varsinkaan hanki lasta minkä tahansa miehen kanssa. Miehen on sitouduttava parisuhteeseen yhtä paljon kuin minäkin, haluttava naimisiin ja oltava perhekeskeinen rakastava mies, joka haluaa lapsen. Baarissa juoksijoita ja levottomia häntäheikkimiehiä en halua. Parempi että mies on ahkera töissä mutta myös viihtyy kotona perheen kanssa. Sellainen romanttinen, rakastava ja suojeleva perhekeskeinen lämminhenkinen sekä uskollinen mies.
Onhan se. Itse lopetin etsinnän jo 26v ja aloin itselliseksi. Nyt 35v ja kohta kolmas lapsi perheessä. Ei niitä äijiä tässä tarvita.