Ostaisitko mökin jos taloudellinen tilanne sen sallisi?

Vierailija kirjoitti:

En, liikaa vaivaa ja työtä. Perimme siskoni kanssa ennakkoon mökin Saimaan rannalta. Täydellin rauha, lähin ( ainut) naapuri monen sadan metrin päässä, ukkini ja isäni rakentama. Siinä myös paljon omaa metsää, pitkä rantaviiva, hiekkapohja yms. Mutta ei haluttu joten se myytiin pois. Joskus on haikea tunne siitä, mutta siskoni on vielä vähemmän mökki- ihminen kuin minä, eikä siellä tulisi käytyä kuitenkaan.

Harmi, että myitte jo. Olisin ostanut!

Vierailija kirjoitti:

Kehä I:n liikennettä ja kauppakeskuksissa loisivia ihmisiä ehtii talvella seurata ihan riittävästi.

Miten? Ajelet Kehä I:llä ja loisit kauppakeskuksissa seuraamassa ihmisiä?

Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta.

Miksi sinulla on noin kova tarve halveksia ja vihata? Mikä nostaa sinut halveksimiesi ihmisten yläpuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, liikaa vaivaa ja työtä. Perimme siskoni kanssa ennakkoon mökin Saimaan rannalta. Täydellin rauha, lähin ( ainut) naapuri monen sadan metrin päässä, ukkini ja isäni rakentama. Siinä myös paljon omaa metsää, pitkä rantaviiva, hiekkapohja yms. Mutta ei haluttu joten se myytiin pois. Joskus on haikea tunne siitä, mutta siskoni on vielä vähemmän mökki- ihminen kuin minä, eikä siellä tulisi käytyä kuitenkaan.

Suomessa on varmaan kymmeniä tuhansia mökkejä ja vanhoja taloja joita kukaan ei käytä eikä myöskään pidä kunnossa. Jotenkin niiden myyminen on omistajilleen kamalan vaikeaa. Mielummin annettaan mökin lahota paikoilleen, kuin että myytääsiin se ja ilmeisesti pelätään että ostaja jotenkin hyötyy siitä kaupasta enemmän kuin myyjä.

Täytyy liittyä jotenkin suomalaiseen peruskateellisuuteen.

Vastoin käsitystäsi ihmisillä on muitakin tunteita kuin kateus. Ja tunteista mökkien paikalleen lahoaminen juuri johtuu.

Moni mökki on perikunnan omistuksessa, eikä väki tiedä, että yhteisomistuksen voi hakemuksesta purkaa. Jos yksikin pesän osakas haluaa mökkiosuudestaan eroon, muiden on joko maksettava hänelle osuutensa käyvästä hinnasta tai mökki menee myyntiin.

Jakamattomissa perikunnissa käy usein niin, että kukaan ei pidä mökkiä kunnossa eikä myyntipäätöstä saada aikaan.

Juuri omamme myytiin eli en ostaisi.

On jo mökki ollut toistakymmentä vuotta joten en ostaisi mutta tänä aikana ymmärrän mökkeilyn arvostuksen nousun. Meillä jälkikasvu tykkää mökkeilystä eli suvussa mökki pysyy ja toivottavasti pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämässä viehättää rauha, metsä, meri, takkatuli, luonto...Nämä nyt ekana tuli mieleen. Mieheni myös kalastaa mielellään.

Ap

Kiva unelma, kunnes siellä paikan päällä hoksaa sen todellisen työleirin. Jos ei moottorisaha tai raivaussaha saa huutaa, niin sitten maalaat mökkiä, ropaat vuotavaa kattoa tai korjaat talven jälkeen puoliksi rikkoutunutta laituria.

Sitten, kun paikat on kunnossa, niin kesäloma onkin ohitse ja voi "rentoutuneena" lähteä rynkyttämään kotia kohti. Oliko pakkotyöleiri sen arvoista, että sai kahtena päivänä maata paikoillaan, hyttysten syötävänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämässä viehättää rauha, metsä, meri, takkatuli, luonto...Nämä nyt ekana tuli mieleen. Mieheni myös kalastaa mielellään.

Ap

Kiva unelma, kunnes siellä paikan päällä hoksaa sen todellisen työleirin. Jos ei moottorisaha tai raivaussaha saa huutaa, niin sitten maalaat mökkiä, ropaat vuotavaa kattoa tai korjaat talven jälkeen puoliksi rikkoutunutta laituria.

Sitten, kun paikat on kunnossa, niin kesäloma onkin ohitse ja voi "rentoutuneena" lähteä rynkyttämään kotia kohti. Oliko pakkotyöleiri sen arvoista, että sai kahtena päivänä maata paikoillaan, hyttysten syötävänä?

Onpas se vaikeaa sulla tuo elämä.

Pakotetaanko sut tuohon?

Sanoisin kyllä että älä sahaa mitään,haluan olla rauhassa.

Työleiri? Jos halkoliiteri kerran kesässä täytetään ja kun ei ole nurmikkoakaan mitä leikata, niin en ymmärrä tuota työleiri termiä ollenkaan. Pitää sitä kotonakin kotityöt tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämässä viehättää rauha, metsä, meri, takkatuli, luonto...Nämä nyt ekana tuli mieleen. Mieheni myös kalastaa mielellään.

Ap

Kiva unelma, kunnes siellä paikan päällä hoksaa sen todellisen työleirin. Jos ei moottorisaha tai raivaussaha saa huutaa, niin sitten maalaat mökkiä, ropaat vuotavaa kattoa tai korjaat talven jälkeen puoliksi rikkoutunutta laituria.

Sitten, kun paikat on kunnossa, niin kesäloma onkin ohitse ja voi "rentoutuneena" lähteä rynkyttämään kotia kohti. Oliko pakkotyöleiri sen arvoista, että sai kahtena päivänä maata paikoillaan, hyttysten syötävänä?

Harmi, että olet joutunut ostamaan purkukuntoisen mökin :(

Saimaan mökin myymistä en ymmärrä.

En ehkä tällä hetkellä, koska meillä on omakotitalo ja siinä pihassa on tämmöisille laiskiaisille riittämiin hommaa. Ja jos ostaisin, pitäisi piha olla ultrahelppo huoltaa. Lisäksi mökin tulisi olla sen verran lähellä, että sinne voi mennä ja tulla joustavasti, max. 40km kotoa. Mukavuudet pitäisi olla, niin voisi käydä sieltä töissä tarvittaessa. Lastenkin olisi helpompi nähdä kavereita, kutsua kavereita sinne jne., kun ajomatka olisi lyhyt. Oikeastaan optimi olisi se 20km kotoa ja silti luonnonrauhassa. Siinäpä etsimistä "kohtuuhintaan", asumme lähellä suuren kaupungin keskustaa, joten ihan halvalla tasokasta kesäpaikkaa ei läheltä löydy.

Vuokramökki on kanssa hyvä ratkaisu. Voi ottaa kalliimmankin. Olemme vuokranneet joskus kesällä kahdeksi viikoksi mökin, jonka listahinta oli 2000 Euroa, mutta saatiin sopuhinnalla 3300, kun ovat tosi tarkkoja siitä huvilastaan ja ollaan entisiä ja luotettavaksi todettuja vuokralaisia. Ovat tosi tarkkoja siitä huvilastaan, koska kyse on uudehkosta, todella suuresta ja viimeisen päälle laitetusta kiinteistöstä tehtyine rantoineen. Vaikka se 3300 kirpaisee, niin pari viikkoa on sopiva aika lomailla mökillä ja toisaalta 3300 ei ole paha hinta, jos vaihtoehto olisi sitoa ehkä 500 000 Euroa tuon tasoiseen kesäpaikkaan. Toki sitä voisi sitten käyttää enemmän.

En todellakaan. Myin heti pois perintömökin. 

Saa mökkejä halvemmalla kuin 500 k.

Sehän olisi sitten jo talo!

Jos olisi rahaa, ostaisin pienen mökin järvenrannalta aivan kaikilla mukavuuksilla. Helppohoitoinen piha myös. Ja sen pitäisi olla lähellä kotia. Muuten ei kiitos. Mökki on usein se työleiri ja omakotitalossa on jo ihan tarpeeksi tekemistä. Asutaan jo nyt maalla, joten jos tässä olisi järvi vieressä, en kaipaisi mitään mökiltä. Nyt tuo uimapaikan puute tekee sen pienen mökkihaaveen.

Tietysti. Ja jos alkaa kyllästyttää niin pääsee sieltä pois ja myy tai vuokraa eteenpäin. Hyvin varustellut rantamökit menee aina.

Mulla tökkisi varmaan eniten se jatkuva pakkaaminen ennen mökille menoa ja purkaminen reissun jälkeen. Useampi lapsi, joten monenlaista tarvisi mukaan.

Joten vuokramökki riittää joskus harvoin vuokrattuna taikka vierailu kerran kolmessa vuodessa sukulaisten mökillä tuliaisten kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämässä viehättää rauha, metsä, meri, takkatuli, luonto...Nämä nyt ekana tuli mieleen. Mieheni myös kalastaa mielellään.

Ap

Kiva unelma, kunnes siellä paikan päällä hoksaa sen todellisen työleirin. Jos ei moottorisaha tai raivaussaha saa huutaa, niin sitten maalaat mökkiä, ropaat vuotavaa kattoa tai korjaat talven jälkeen puoliksi rikkoutunutta laituria.

Sitten, kun paikat on kunnossa, niin kesäloma onkin ohitse ja voi "rentoutuneena" lähteä rynkyttämään kotia kohti. Oliko pakkotyöleiri sen arvoista, että sai kahtena päivänä maata paikoillaan, hyttysten syötävänä?

Harmi, että olet joutunut ostamaan purkukuntoisen mökin :(

Oikeasti kuvittelet että mökki ja sen ympäristö pysyy kunnossa vuosikymmeniä ilman että sitä korjataan tai huolletaan kertaakaan? Suosittelen vuokramökkiä.

Ostaisin, koska yhteinen sukumökki on kirottu työleiri, jossa tahdin määrää se, joka nyt on päättänyt, että määräysvalta on hänellä: miten remontoidaan, miten sisustetaan.

Muut eivät mitään voi lupaa kysymättä laittaa. Määrääjä taas ilmoittaa, että sopiiko, että teen näin kun tein jo.

Jos rahat antaisivat myöten, ostaisin parinsadan neliön kattohuoneiston Helsingin keskustasta ja siirtolapuutarhapalstan Kumpulasta. Ei taatusti olisi hyttysiä ja muuta ikävää. Ja pääsisi kotiin alta aikayksikön.

Lapseni ovat alakoulussa ja mökkeilevät äitinsä kanssa. En ostaisi mökkiä nyt, mutta aikanaan ostanen pienen piilopirtin jostain kauempaa. Ajatuksella, että kerkiän laitella sen mieleisekseni ja viettää kesälomia siellä, kun olen itsekseni. Eläkkeelle päästyäni voin sitten miettiä sinne muuttamista kokonaan.