Lue keskustelun säännöt.
Tuletko puolisosi kanssa erilaisista taustoista? Miten luokkaerot näkyvät arjessa?
23.05.2020 |
Meillä mies on yksinhuoltajaisän kasvattama. Oikeastaan minkäänlaisia tapoja ei ole. Ei tervehdi, ei kiitä jne. Ketsuppia ja suolaa laittaa lähes joka ruokaan. Osaa tehdä kolmea erilaisa ruokaa: purkkihernaria, makaroneja ja keitettyjä perunoita. Syö nopeasti hotkien eikä puhu syödessään. On hirveän jämpti laskujen yms. kanssa, vertailee tuotteita sentilleen. Jos joku on halvempaa K-kuin S-kaupassa, hakee sieltä. Vahtii tarjouksia lehdistä. Ei laita koskaan rahaa mihinkään ns. turhaan. Motkottaa kesäkukista jne. Ei huomioi, jos pukeutuu tai laittautuu. Puhuu mielellään vain ns. kuivista aiheista (talous, politiikka, urheilu).
Kommentit (53)
Millainen sinun taustasi on, ap? Ja millainen olet nyt aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on vanhan rahan vauraasta suvusta, jossa kaikki erittäin korkeastikoulutettuja. Käytöstavat ovat hyvät, suhteellisen siisti. Lapsuudenkodissa oli kodinhoitaja, joka hoiti siivoukset, mutta on oppinut aikuisena hoitamaan siivoustakin. Suhde rahaan on rento, sitä aina on ja sitä voi myös käyttää, ei kuitenkaan holtitta. Isänä omistautunut ja läheinen. Ruoka on harrastus. Valmis kokeilemaan hyvin laajalti ja osaa myös itse kokata laajalti.
Tietääkö aloittajan mies kuinka paljon aloittaja tätä halveksuu?
Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa.
Ex-puolison vanhempi harjoittaa kahdessa maassa lähes keskikokoista teollista toimintaa, joka tarjoaa uran ja taloudellisen vapauden seuraavankin sukupolven edustajille. Naimisen myötä perhe on myös kytkeytynyt multimiljoonaluokan sukupiiriin jo 50-luvun lopulla. Korkeakoulutettuja on joitain. Harrastetaan ja tuetaan mm. taiteita, elististisiä urheilu- ja liikuntalajeja sekä veneilyelämää. Erohan tuli, mutta lasten kannalta tuo sukuyhteys säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse duunariperheestä, mies akateemisesta. Molemmilla akateeminen loppututkinto. Miehen kotona saatettiiin puhua taiteesta, mitä ei meillä koskaan tapahtunut. Muita eroja en ole havainnut.
Minkä ihmeen takia olet miehesi kanssa? Kaikista, mitä kirjoitat, huokuu halveksunta tai vähintään arvostuksen puute. Kerro meille vastapainoksi, mihin hänessä rakastuit. Mikä hänestä tekee maailman ihanimman miehen? Mitä hänessa "katsot ylöspäin" eli arvostat, ihailet? Onko niiden asioiden merkitys, joihin hänessä rakastuit, nyt jotenkin lakastunut, kun huomaat kaiken sen, mikä hänessä on negatiivista? Miksi? Miten kauan olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa.
Yhteiskuntatieteissä ollaan kanssasi syvästi eri mieltä. Ilmeisesti elämänpiirisi on niin suppea, että et ole kosketuksissa kovin erilaisista taustoista tulevien kanssa. Montako vanhan rahan edustajaa tunnet? Entä kolmannen polven lastensuojelun huostaanottamia pitkäaikaistyöttömiä?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa.
Luepa vaikka Jani Erolan kirjoja. Tästä pääsee hyvin alkuun:
https://www.utu.fi/sites/default/files/public%3A//media/file/luokaton_s…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.
Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.
Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.
Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.
Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.
Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...
Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.
Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.
Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.
Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.
Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...
Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.
Hiljaiseksi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole miettinyt, mikä johtuisi erilaisista taustoista, olen joskus pohtinut, että onhan sitä erilaisia perheitä vain muutenkin. Mutta koulutukseen liittyvissä asioissa on iso ero. Mieheni lähisuvussa ei ole juuri kouluja käyty. Siellä välittyy muutenkin sellainen ajattelutapa, että akateemiset ovat jotain hienostelevaa väkeä ja koulutusta on voinut hankkia vain ne, jotka ovat kultalusikka suussa syntyneet. Kuitenkin omat vanhempani ovat opiskelleet yliopistossa sitkeän työnteon avulla, eivätkä ole saaneet kotoaan mitään rahallista tukea. Ja itse ole opiskellut opintolainalla, johon miehelläni ja hänen sisaruksillaankin olisi ollut ihan sama mahdollisuus. Sellainen ero meidän perheissämme on myös, että meillä on totuttu huolehtimaan omista asioista viimeisen päälle. Mieheni perheessä monet asiat on jääneet hoitamatta, koska "kukaan ei kertonut, mitä pitää tehdä", "emme tienneet asiasta", "kyllä asia varmaan hoituu" jne. Eli ei oteta selkoa omista asioista, vaan odotetaan, että joku toinen kyllä hoitaa ne automaattisesti omasta puolesta.
Täällä taas yksi luokittelija. Miehesi on tarkka rahan käyttäjä. Ota esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.
Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.
Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.
Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.
Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.
Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.
Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...
Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.
Tällaisia lukiessa, näin epäkarismaattisena ja epäjännänä miehenä, jolla on kuitenkin peruskäytöstavat, tulee mieleen että kyllä täytyy olla taas komea ja jännä mies ketä tekstissä kuvaillaan. Muuten on vaikea selittää sitä, että naiset jotka tavallisesti turnoffaavat jo väärän värisistä sukistakin, heittävät joidenkin miesten kohdalla kaikki käytös-, pukeutumis- ym kriteerit mäkeen.
M/40
Appivanhemmilla on ollut enemmän rahaa ja parempi asunto. Muuten ei isompaa eroa. Saman ikäluokan juntteja samankaltaisista taustoista.
Vierailija kirjoitti:
Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.
Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.
Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.
Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.
Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...
Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.[/Kuulostaa kamalalta. Käytöstavat eivät maksa mitään. Oma isäni on köyhästä maahanmuuttajataustasta ja hänet on kasvattanut äiti, joka ei juuri kouluja käynyt. Ei kyllä silti puhettakaan mistään pöydässä räkimisestä. Duunaritausta ei kyllä todellakaan ole mikään tekosyy, jonka varjolla voi käyttäytyä kuin porsas. Vielä juhlapöydässä ja appivanhempien kotona, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.
Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.
Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.
Miehesi kuulostaa ikävältä kontrollijyrältä. Millaiset välit hänellä on oikeasti lapsiinne, ja mitä lapset ajattelevat sinusta? Miten lapset voivat henkisesti, miten he kohtelevat muita?
Vierailija kirjoitti:
Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.
Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.
Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.
Vain idiootti tekee sähkötyöt itse, jos ei ole sähköalan asentaja tai insinööri koulutukseltaan. TeeSeItse-miesten viritykset ovat usein hengenvaarallisia, ja johtavat asunnon arvonalenemaan koska niitä ei ole suunniteltu ja asennettu lainmukaisesti. En monesti kannata byrokratiaa, mutta tässä kannatan. Ei ole juurikaan urpompaa toimintaa kuin tehdä sähköasennuksia itse koska haluaa äijäillä ja kehuskella että ite tein oon niin hyvä.
M/40
Täysin erilaisista. Mies on suomenruotsalaisen yrittäjäperheen poika ja minä köyhän duunariperheen ainokainen stadista.
Koskaan ei ole ollut ongelmia, arvot on täysin samat. Perhekeskeisyys, yhteisöllisyys, työmoraali, kunnianhimo ja lojaalisuus. Rahankäyttö palkkapussin mukaan.
Itseasiassa mies oppi arvostamaan hyvää ruokaa vasta minun kauttani kun hänet on kasvatettu eineksillä ja voileivillä. Mun kotona vaatimattomista aineksista vanhemmat teki upeaa ruokaa.