Tuletko puolisosi kanssa erilaisista taustoista? Miten luokkaerot näkyvät arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Mies on korkeakoulutettu samoin kuin minäkin. Tosin hänellä on yliopistotutkinto ja mulla amk-tutkinto. Suurin ero tulee siitä, että meidän lapsuuden perheet oli hyvin erilaisia. Siinä missä mieheni isä ja äiti huolehti perheestä taloudellisessa mielessä ja pyörittivät montaa menestynyttä yritystä, oli minun perheessä ainoastaan äitini se, joka meidät sairaanhoitajana elätti. Isäni kärsi monista ongelmista ja hänen rahat kuluivat omaan itseensä.

Mieheni on lähtökohdiltaankin paljon menestyneemmästä ja vauraammasta suvusta, kun mitä omani on. Kaikki tämä aiheuttaa välillä tarpeetonta häpeää. Toisaalta, koska ollaan eri maista niin olen tottunut huomattavasti modernimpaan asumiseen, kun mieheni ja tämäkin tuntuu välillä oudolta. Mieheni akateemiset piirit ja sosiaalinen elämä on puolestaan itselleni ollut uusi juttu, vaikka erilaisiin gaaloihin olin osallistunut ennen tapaamistamme. Näiden osalta mietin välillä mitähän nuo ihmiset minusta oikeen ajattelee.

Ainiin ja vielä yksi tärkee juttu unohtui. Käytöstavat! Mies kävi yksityistä koulua (boarding school/sisäoppilaitos) ja siellä todellakin panostettiin käytöstapoihin. Koko heidän perhe osaa toimia etiketin mukaisesti ja on äärimmäisen kohteliaita. Minun lapsuuden perhe taas... kröhöm. Mä uin monessa tilanteessa, kun kala vedessä oman kameleonttimaisuuteni takia, mut kun meidän perheet tapaa toisensa saa aina pelätä mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.

Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.

Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.

Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.

Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.

Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...

Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.

Jännä miten meillä köyhyydestä (ja vanhempien kouluttamattomuudesta) huolimatta on hallittu pöytä- yms tavat. Mun vanhemmilla on paljon ystäviä kulttuuri - ja poliittisista piireistä ympäri maailmaa eikä kyllä koskaan tarvinnut hävetä. Vanhemmillani oli yllinkyllin ns sydämen sivistystä ja he lukivat jatkuvasti. Ruuatkin oli meillä eksoottisempia kuin mieheni lapsuudenkodissa vaikka äyriäisiä ei syötykään.

Aloittaja vastaa: En halveksi miestäni, mutta tuollaisissa asioissa erot näkyvät. Olen oppinut elämään sen töykeyden kanssa.

Minun vanhempani olivat korkeakoulutettuja ja opettivat hyvät käytöstavat. Toisaalta eivät ole koskaan huomautelleet mieheni käytöstavoista.

Mieheni ei ole tahallaan töykeä, on ns. kuivan asiallinen koko ajan. Siihen analyyttisyyteen ja tarkkuuteen aikoinani rakastuinkin. Edelleen suhtaudun siihen lämpimästi, vaikka välillä pihistely ottaa päähän. En aio tuntea huonoa omatuntoa kesäkukista tai uusista vaatteista. Olemme keskituloisia, ei meillä ole tiukkaa.

Aloittaja jatkaa: Lisäksi mieheni on erittäin siisti. Hän huolehtii kaiken aina tiptop ja paheksuu minun leväperäisyyttäni. Ei siis ihme, että hänellä säilyy käytrökelpoisina samat vaatteet kymmeniä vuosia. Lapsemme ovat valitettavasti perineet minun taipumukseni ja se kiristää mieheni hermoja. Nyt lapsemme (varhaisteinit) ovat alkaneet kuitenkin oppia tavoille. En huolehdi meillä oikeastaan mistään muista kotitöistä kuin omien vaatteideni pesusta ja ruoanlaitosta. Tosin mieheni ei siedä kuin tiettyjä ruokia, niin usein hän tekee erikseen oman ruokansa. Minä ja lapset syömme erikseen. Lapset osaavat keskustella ruokapöydässä.

Meillä mies tulee pinemmältä paikalta keskituloisten vanhempien ydinperheestä. Asuivat omakotitalossa, oli mopot, vehkeet ja vermeet. Joutui kyllä käymään jo nuorempana töissä, jos halusi saada "omaa" rahaa yms. Koulut meni hyvin, kun oli tukea kotoa, rahoitusta, ruokaa jne. Onnea mukana ja on saanut todella hyvän duunipaikan.

Mulla sama koulutustausta, mutta ihan hirveällä väännöllä olen sen saanut.  Juopon yh- äidin ja isosiskon kanssa kerrostalokaksiossa slummissa asuttiin. Ei ollut ruokaa, vaatteita tai kukaan ollut kiinnostunut miten koulut yms. menee. Mitään ei ikinä saatu, ellei pöllitty kaupasta tai saatu raavittua jostain rahaa kasaa. 

Koulut siis kävin minäkin miten kuten jaksoin aamulla sinne herätä, kun kaamee juoppoporukka möykännyt koko yön keittiössä. Koulusta sentään sai kuitenkin ruokaa. 16- vuotiaana muutin pois kotoota, kun en sitä menoo enää jaksanu. Opintolainoilla, -tuilla ja kesäduuni säästöillä pärjäsin.

Mies ei pysty millään ymmärtämään, että mikä siinä opiskelussa on muka ollut niin hankalaa. Hänen mielestään riittänyt, että käy siellä koulussa ja sillä selvä ja sitten vaan hyviin duuneihin. Ei ymmärrä ollenkan, että miten se on voinut olla mulla niin hankalaa, kun samaan lopputulokseen olen kuitenkin päässyt.

Sinällään siis meidän luokkaerot ei näy arjessa, kuin että toinen ei pysty aina ymmärtämään, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämälle ja toisilla vie älyttömästi aikaa ja energiaa pelkästään arjessa selviytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa.

Yhteiskuntatieteissä ollaan kanssasi syvästi eri mieltä. Ilmeisesti elämänpiirisi on niin suppea, että et ole kosketuksissa kovin erilaisista taustoista tulevien kanssa. Montako vanhan rahan edustajaa tunnet? Entä kolmannen polven lastensuojelun huostaanottamia pitkäaikaistyöttömiä?

Muodollisesti tasa-arvoista, mutta jos varakkaat, koulutetut, ansioillaan aseman saaneet tuntevat itsensä jotenkin ylempiarvoiseksi niin luokkahan siitä syntyy. Esimerkkisikin liittyvät enemmän elämänkulkuun kuin perityn aseman tuomaan vaatimukseen saada arvostusta.  Ei sitä Suomessa saisikaan, D

Millaisia ovat mielestänne nuo ns. "vanhan rahan ihmiset"? Monessako sukupolvessa pitää olla rikkaita, että on vanhaa rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ovat mielestänne nuo ns. "vanhan rahan ihmiset"? Monessako sukupolvessa pitää olla rikkaita, että on vanhaa rahaa?

Tähän on sellainen sääntö, että sukupuussa pitää mennä vähintään neljä sukupolvea ylöspäin ennen kuin saa löytyä ensimmäinen työllään itsensä elättänyt henkilö.

Olen duunariperheen lapsi ja mieheni tausta on keskiluokkaisempi. Vanhempansa olivat opettajia, minun isäni töissä raksalla ja äiti siivooja. Kuitenkin olen meistä se, jolla on yliopistotutkinto ja pitkä työkokemus. Vanhempani kannustivat opiskelemaan ja tukivat opinnoissa mahdollisuuksien mukaan. Tämä opettajien poika kuvitteli itsestään nuoruudessa vähän liikoja, jätti koulut käymättä ja paukutti rumpuja vaihtuvissa bändeissä. Vasta aikuisena opiskeli ammatin mun painostuksesta. Mikä meitä käytännössä erottaa? Olen pahempi suustani ja saatan joidenkin mielestä käyttäytyä huonosti. Silti olemme viihtyneet yhdessä 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Miehesi kuulostaa ikävältä kontrollijyrältä. Millaiset välit hänellä on oikeasti lapsiinne, ja mitä lapset ajattelevat sinusta? Miten lapset voivat henkisesti, miten he kohtelevat muita?

Vähän ot, Meillä toinen vanhempi on hyvin autoritäärinen, tuo kuvaus kuulostaa hyvin tutulta. Se jättää kyllä jäljet. Vaikka olisikin ihan hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Miehesi kuulostaa ikävältä kontrollijyrältä. Millaiset välit hänellä on oikeasti lapsiinne, ja mitä lapset ajattelevat sinusta? Miten lapset voivat henkisesti, miten he kohtelevat muita?

Vähän ot, Meillä toinen vanhempi on hyvin autoritäärinen, tuo kuvaus kuulostaa hyvin tutulta. Se jättää kyllä jäljet. Vaikka olisikin ihan hyvät välit.

Kaikki jättää jäljet. Ihmisiä on hyvin erilaisia. Toiset menestyvät elämässään hyvin siksi, että heiltä on lapsena vaadittu ns. liikaa, toiset eivät saavuta samasta syystä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Miehesi kuulostaa ikävältä kontrollijyrältä. Millaiset välit hänellä on oikeasti lapsiinne, ja mitä lapset ajattelevat sinusta? Miten lapset voivat henkisesti, miten he kohtelevat muita?

Vähän ot, Meillä toinen vanhempi on hyvin autoritäärinen, tuo kuvaus kuulostaa hyvin tutulta. Se jättää kyllä jäljet. Vaikka olisikin ihan hyvät välit.

Kaikki jättää jäljet. Ihmisiä on hyvin erilaisia. Toiset menestyvät elämässään hyvin siksi, että heiltä on lapsena vaadittu ns. liikaa, toiset eivät saavuta samasta syystä mitään.

Niin, en poissulkenut menestymisen mahdollisuutta, sanoin vain että autoritäärinen kasvatus jättää jäljet henkisesti. Menestyä voi silti tietenkin. Ja tietenkin jokainen kokee asiat tavallaan ja ottaa itseensä tavallaan, en sitä erikseen huomannut mainita.

Kun puhutaan käytöstavoista "luokkaerojen" yhteydessä ei mielestäni sillon aina ole kyse pelkästään pöytä yms. peruskäytöstavoista kuten kiittämisestä, hyvästä hygieniasta jne. vaan ylipäätään tavasta kantaa itseään, siitä miten rentoutuu, mitä syö tai miten pukeutuu, millasta kieltä käyttää - ei ainoastaan työpaikalla vaan myös perheensä kesken kotona. Esimerkiksi kuvitelkaa Englantia ja sitä miten yläluokka puhuu maassa todella eri tavalla raavaampaan väestöön verrattuna ja muutenkin sun täytyy todella tietää miten käyttäytyä, ettet eroa joukosta. Lisäksi monissa maissa varakkailla ihmisillä on kodinhoitaja, joka siivoaa ja laittaa ruokaa, siksikään et voi kulkea kotonasi miten sattuu, kun sulla on työvoimaa paikalla. Pelkissä kalsareissa kuljeskelu on jo törkeää työntekijääsi kohtaan tai sellanen "tee sitä, tuo kalja" tyyppinen käskyttäminen. Pomppas vähän aiheesta, mutta mitä suurempi luokkaero niin sitä enemmän on opeteltavaa: vertaa Meghanin ja Harryn suhdetta.