Tuletko puolisosi kanssa erilaisista taustoista? Miten luokkaerot näkyvät arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen itse yrittäjä- ja keskituloisesta perheestä. Puolisoni taas tulee pienituloisesta perheestä, yh hänet kasvattanut. Meillä on niin erilaiset kasvatukset ja odotukset tulevasta, että mietin välillä miksi olemme yhdessä.

Meillä kotona kannustettiin opiskeluihin, mutta ikinä ei ole painostettu esim. amis vs lukio ja jatko-opinnoista ollaan saatu itse päättää. Pääasia on ollut, että kunhan työllistymme ja niin olemmekin, ja työn ohessa osa meistä suunnittelee jatko-opintoja - minä myös. Miehelläni tai hänen sisaruksillaan ei ole kenellekään peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä mieheni ole ollut työelämässä.

Rahan käyttöä opetettiin meillä kotona, ja meillä oli viikkoraha systeemi jota saatiin, kun teimme kotitöitä. Miehelläni rahankäyttö on täysin holtitonta. Maksan yksin kaikki laskut, vuokra sentään menee puoliksi.

Hän miltein joka viikko lainaa pienituloiselta äidiltä rahaa - eikä ymmärrä miksi minä en kysy vanhemmiltani pätäkkää. Tätä ei muuten ymmärrä miehen sisaruksetkaan.

Sitten näitä pieniä asioita: mieheni niistää nenän lavuaariin, eikä lotkauta korvaa kun ehdotan nenäliinaa. Ruokapöydässä saattaa kädellä pyyhkäistä nenää, ja räkäisy perään (hävetti muuten yhtenä jouluna kun olimme perheeni luona jouluaterialla, en unohda äitini ilmettä). Aina on hattu päässä, jos käydään jossain kylässä tai ravintolassa.

Yökkii välillä mun tekemille ruoalle - esim. kaalilaatikko, kasvissosekeitto, mozzarellalle, mustikkapiirakka...

Muutenkin hänelle kelpaa melko yksitoikkoinen ruokavalo, joten usein salaattia tai mikään kasvis ei oikein näy hänen lautasellaan. En nyt sano, että kaikesta tarvitsee tykätä, mutta tuo yökkiminen on epäkohteliasta.[/

Kuulostaa kamalalta. Käytöstavat eivät maksa mitään. Oma isäni on köyhästä maahanmuuttajataustasta ja hänet on kasvattanut äiti, joka ei juuri kouluja käynyt. Ei kyllä silti puhettakaan mistään pöydässä räkimisestä. Duunaritausta ei kyllä todellakaan ole mikään tekosyy, jonka varjolla voi käyttäytyä kuin porsas. Vielä juhlapöydässä ja appivanhempien kotona, huh huh.

Tosiaan, mitä hyvää on ihmisessä että sen varjolla katsoo tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa.

Yhteiskuntatieteissä ollaan kanssasi syvästi eri mieltä. Ilmeisesti elämänpiirisi on niin suppea, että et ole kosketuksissa kovin erilaisista taustoista tulevien kanssa. Montako vanhan rahan edustajaa tunnet? Entä kolmannen polven lastensuojelun huostaanottamia pitkäaikaistyöttömiä?

Täällä sentään pyritään poispäin luokkayhteiskunnasta, miinus työmarkkinoiden käytännöt. Yhteiskunta ei elä suoraan niistä.

Enemmän tuo ap:n miehen käytös kielii jostain nepsy-piirteistä kuin luokkaeroista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Miehesi kuulostaa ikävältä kontrollijyrältä. Millaiset välit hänellä on oikeasti lapsiinne, ja mitä lapset ajattelevat sinusta? Miten lapset voivat henkisesti, miten he kohtelevat muita?

Sitä hän juuri on. Haluaa pitää elämänsä kontrollissa, mutta en itse pidä sitä ikävänä asiana. Itselläni ei ole mitään kontrollia ja minut on kasvatettu ilman rajoja. Eli olemme tässä mielessä vastakohdat, jotka ehkä jollain tavalla täydentävät toisiaan. Kun lapset olivat pieniä, minun oli joskus pakko mennä väliin ja lopettaa kun mies oli päättänyt, että nyt lapsi oppii tekemään mitä pyydetään. Meillä on sitäpaitsi kaksi poikaa (nyt jo teinejä), jotka ovat perineet isänsä kovan pään, joten kasvatusasiat ovat olleet haasteellisia. Minä olen aina uskonut puhetta, jo pienenä lapsena, mutta omat poikani olivat täysin toista maata. Nyt ovat ihania teinejä (tosin kovapäisiä vieläkin) ja osaavat käyttäytyä kohteliaasti. Minua rakastavat (ainakin itse sanovat niin harva se päivä) ja isäänsäkin kunnioittavat (ja joskus pelkäävät). Ovat kuitenkin läheisiä isänsä kanssa verrattuna siihen suhteeseen, joka isällään oli omaan isäänsä. Appi oli kunnioitusta herättävä persoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Vain idiootti tekee sähkötyöt itse, jos ei ole sähköalan asentaja tai insinööri koulutukseltaan. TeeSeItse-miesten viritykset ovat usein hengenvaarallisia, ja johtavat asunnon arvonalenemaan koska niitä ei ole suunniteltu ja asennettu lainmukaisesti. En monesti kannata byrokratiaa, mutta tässä kannatan. Ei ole juurikaan urpompaa toimintaa kuin tehdä sähköasennuksia itse koska haluaa äijäillä ja kehuskella että ite tein oon niin hyvä.

M/40

Ei se mitään halua äijäillä, tekee vaan itse kun osaa. Ikinä ei ole kehuskellut asialla kenellekään. Eikä sitä kiinnosta arvonalenemiset eikä raha muutenkaan. Aina sitä on jostain tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Vain idiootti tekee sähkötyöt itse, jos ei ole sähköalan asentaja tai insinööri koulutukseltaan. TeeSeItse-miesten viritykset ovat usein hengenvaarallisia, ja johtavat asunnon arvonalenemaan koska niitä ei ole suunniteltu ja asennettu lainmukaisesti. En monesti kannata byrokratiaa, mutta tässä kannatan. Ei ole juurikaan urpompaa toimintaa kuin tehdä sähköasennuksia itse koska haluaa äijäillä ja kehuskella että ite tein oon niin hyvä.

M/40

Ei se mitään halua äijäillä, tekee vaan itse kun osaa. Ikinä ei ole kehuskellut asialla kenellekään. Eikä sitä kiinnosta arvonalenemiset eikä raha muutenkaan. Aina sitä on jostain tullut.

Minkä alan tohtori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on duunariperheestä, tosin äitinsä opiskeli maisteriksi vanhoilla päivillään huvin ja harrastuksen vuoksi ja toimi sen jälkeen joitakin vuosia terapeuttina ennen kuin jäi eläkkeelle. Itse tulen ns. vanhasta virkamiessuvusta, vanhemmat virkamiehiä, tosin fiksuja ja maailmaa nähneitä.

Suurimmat erot on olleet lastenkasvatuksessa. Mies olettaa, että lapset tottelevat kyselemättä, ja urputus loppuu simputuksella. Väkivaltainen mieheni ei ole ikinä ollut lapsia kohtaan, vaikka itseään on kuritettu fyysisesti. Minua tökki pahasti jo se uhkaava simputuskin, mutta toisaalta mies itse on minuun verrattuna todella hyväkäytöksinen, kohtelias ja osaa huomioida muut ihmiset tavoilla, jotka eivät minulle tulisi ikinä edes mieleen. Pitää myös kämpän siistinä ja hermostuu jos pyykit on jääneet viikkaamatta yms. Miehellä on myös asenne, että osaa tehdä kaiken, ja yleensä osaakin. Perheensä vankka duunaritausta näkyy mm. siinä, että mieheni on itse tehnyt kaikki putki-, sähkö- yms. työt, vaikka on itse koulutukseltaan tohtori.

Juu, ja minä olen laiskanpulskea jalli, joka en välttämättä tee töitä edes joka viikko enkä jaksa aina vaatia lapsilta mitään. Hyvin ne ovat silti pärjäilleet. Joskus hävettää oma laiskuus mieheeni verrattuna.

Vain idiootti tekee sähkötyöt itse, jos ei ole sähköalan asentaja tai insinööri koulutukseltaan. TeeSeItse-miesten viritykset ovat usein hengenvaarallisia, ja johtavat asunnon arvonalenemaan koska niitä ei ole suunniteltu ja asennettu lainmukaisesti. En monesti kannata byrokratiaa, mutta tässä kannatan. Ei ole juurikaan urpompaa toimintaa kuin tehdä sähköasennuksia itse koska haluaa äijäillä ja kehuskella että ite tein oon niin hyvä.

M/40

Ei se mitään halua äijäillä, tekee vaan itse kun osaa. Ikinä ei ole kehuskellut asialla kenellekään. Eikä sitä kiinnosta arvonalenemiset eikä raha muutenkaan. Aina sitä on jostain tullut.

Minkä alan tohtori?

On sen verran niche-ala, etten viitsi tässä mainita.

11 kirjoittaja täällä. Osa on ihmetellyt, minkä takia aikoinaan aloin olemaan mieheni kanssa. Tässäpä se tulee.

Mieheni on todella karismaattinen ja itsevarma ihminen. Näistä piirteistä alunperin kiinnostuin. Tiesin hänestä ainoastaan sen, että hän opiskeli toisen asteen tutkintoa jossain vaiheessa, mutta oli jättänyt sen kesken ennen kuin aloimme viettämään aikaa yhdessä. Muutoin en tiennyt mitään miehen taustoista, tai että minkälainen hän on käytökseltään. Nämä pöytätavat tulivat selviksi vasta todella myöhään - oli juuri alussa takiani käyttäytynyt pöydässä siivosti.

Lisäksi hän ottaa minut hyvin huomioon päivittäin ja saan kiitosta mm. kodin siivouksesta ja ruoasta (silloin kun se on mielestä). Hänen kanssa pystyy keskustelemaan päivän puheenaiheista ja hän on yllättävän fiksu ja kiinnostunut paljon yleisistä asioista, tietää mm. historiasta ja politiikasta enemmän kuin minä. Tässä suhteessa myös olen enempi saanut kokea olevani rakastettu kuin aiemmissa suhteissani.

Tietysti nuo asiat mitä kerroin, hiertävät meidän välejä usein. Riidat mm. koulutuksesta, töistä ja kotikasvatuksesta ovat melko voimakkaita. Mutta ero on noiden hyvien asioiden puitteissa vaikea, vaikka tiedostan ettei tämä tule kestämään, jos puolisoni ei ryhdistäydy. Tiedän sen, että siinä vaiheessa jos pääsen jatkamaan opintojani muualle paikkakunnalle niin meillä menisi poikki, sillä mieheni on ilmaissut ajat sitten ettei hän ole halukas muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

11 kirjoittaja täällä. Osa on ihmetellyt, minkä takia aikoinaan aloin olemaan mieheni kanssa. Tässäpä se tulee.

Mieheni on todella karismaattinen ja itsevarma ihminen. Näistä piirteistä alunperin kiinnostuin. Tiesin hänestä ainoastaan sen, että hän opiskeli toisen asteen tutkintoa jossain vaiheessa, mutta oli jättänyt sen kesken ennen kuin aloimme viettämään aikaa yhdessä. Muutoin en tiennyt mitään miehen taustoista, tai että minkälainen hän on käytökseltään. Nämä pöytätavat tulivat selviksi vasta todella myöhään - oli juuri alussa takiani käyttäytynyt pöydässä siivosti.

Lisäksi hän ottaa minut hyvin huomioon päivittäin ja saan kiitosta mm. kodin siivouksesta ja ruoasta (silloin kun se on mielestä). Hänen kanssa pystyy keskustelemaan päivän puheenaiheista ja hän on yllättävän fiksu ja kiinnostunut paljon yleisistä asioista, tietää mm. historiasta ja politiikasta enemmän kuin minä. Tässä suhteessa myös olen enempi saanut kokea olevani rakastettu kuin aiemmissa suhteissani.

Tietysti nuo asiat mitä kerroin, hiertävät meidän välejä usein. Riidat mm. koulutuksesta, töistä ja kotikasvatuksesta ovat melko voimakkaita. Mutta ero on noiden hyvien asioiden puitteissa vaikea, vaikka tiedostan ettei tämä tule kestämään, jos puolisoni ei ryhdistäydy. Tiedän sen, että siinä vaiheessa jos pääsen jatkamaan opintojani muualle paikkakunnalle niin meillä menisi poikki, sillä mieheni on ilmaissut ajat sitten ettei hän ole halukas muuttamaan.

Sulla on siellä sellainen perinteinen Uuno Turhapuro. Hygienia ja siisteys vastenmielisiä, mutta turpa louskuttaa päivän puheenaiheista. Sinä siivoat, elätät ja ruokit. Onko sulla millainen kotikasvatus itsellä? Oliko äitisikin alistettu? Millainen isäsuhde sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 kirjoittaja täällä. Osa on ihmetellyt, minkä takia aikoinaan aloin olemaan mieheni kanssa. Tässäpä se tulee.

Mieheni on todella karismaattinen ja itsevarma ihminen. Näistä piirteistä alunperin kiinnostuin. Tiesin hänestä ainoastaan sen, että hän opiskeli toisen asteen tutkintoa jossain vaiheessa, mutta oli jättänyt sen kesken ennen kuin aloimme viettämään aikaa yhdessä. Muutoin en tiennyt mitään miehen taustoista, tai että minkälainen hän on käytökseltään. Nämä pöytätavat tulivat selviksi vasta todella myöhään - oli juuri alussa takiani käyttäytynyt pöydässä siivosti.

Lisäksi hän ottaa minut hyvin huomioon päivittäin ja saan kiitosta mm. kodin siivouksesta ja ruoasta (silloin kun se on mielestä). Hänen kanssa pystyy keskustelemaan päivän puheenaiheista ja hän on yllättävän fiksu ja kiinnostunut paljon yleisistä asioista, tietää mm. historiasta ja politiikasta enemmän kuin minä. Tässä suhteessa myös olen enempi saanut kokea olevani rakastettu kuin aiemmissa suhteissani.

Tietysti nuo asiat mitä kerroin, hiertävät meidän välejä usein. Riidat mm. koulutuksesta, töistä ja kotikasvatuksesta ovat melko voimakkaita. Mutta ero on noiden hyvien asioiden puitteissa vaikea, vaikka tiedostan ettei tämä tule kestämään, jos puolisoni ei ryhdistäydy. Tiedän sen, että siinä vaiheessa jos pääsen jatkamaan opintojani muualle paikkakunnalle niin meillä menisi poikki, sillä mieheni on ilmaissut ajat sitten ettei hän ole halukas muuttamaan.

Sulla on siellä sellainen perinteinen Uuno Turhapuro. Hygienia ja siisteys vastenmielisiä, mutta turpa louskuttaa päivän puheenaiheista. Sinä siivoat, elätät ja ruokit. Onko sulla millainen kotikasvatus itsellä? Oliko äitisikin alistettu? Millainen isäsuhde sulla on?

Isän kanssa meillä on hyvät välit, eikä äitini ole ollut alistettuna. Tasapuolisesti vanhemmat edelleen tekevät kotitöitä sen lisäksi että pyörittävät yritystä.

Kotona meidän lasten piti myös osallistua kotitöihin, lähinnä oman huoneen siivoukseen, mutta kyllä välillä jaettiin, että toinen imuroi ja toinen tyhjensi/täytti tiskikonetta. Muutoin saimme tehdä omia juttujamme, mutta kotiintuloajat oli ja läksyt piti olla tehtynä ennen hauskanpitoa. Päivittäin vaihdettiin kuulumisia ja kuunneltiin, jos mieltä painoi jokin asia.

Mitään valittamista itselläni ei ole lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 kirjoittaja täällä. Osa on ihmetellyt, minkä takia aikoinaan aloin olemaan mieheni kanssa. Tässäpä se tulee.

Mieheni on todella karismaattinen ja itsevarma ihminen. Näistä piirteistä alunperin kiinnostuin. Tiesin hänestä ainoastaan sen, että hän opiskeli toisen asteen tutkintoa jossain vaiheessa, mutta oli jättänyt sen kesken ennen kuin aloimme viettämään aikaa yhdessä. Muutoin en tiennyt mitään miehen taustoista, tai että minkälainen hän on käytökseltään. Nämä pöytätavat tulivat selviksi vasta todella myöhään - oli juuri alussa takiani käyttäytynyt pöydässä siivosti.

Lisäksi hän ottaa minut hyvin huomioon päivittäin ja saan kiitosta mm. kodin siivouksesta ja ruoasta (silloin kun se on mielestä). Hänen kanssa pystyy keskustelemaan päivän puheenaiheista ja hän on yllättävän fiksu ja kiinnostunut paljon yleisistä asioista, tietää mm. historiasta ja politiikasta enemmän kuin minä. Tässä suhteessa myös olen enempi saanut kokea olevani rakastettu kuin aiemmissa suhteissani.

Tietysti nuo asiat mitä kerroin, hiertävät meidän välejä usein. Riidat mm. koulutuksesta, töistä ja kotikasvatuksesta ovat melko voimakkaita. Mutta ero on noiden hyvien asioiden puitteissa vaikea, vaikka tiedostan ettei tämä tule kestämään, jos puolisoni ei ryhdistäydy. Tiedän sen, että siinä vaiheessa jos pääsen jatkamaan opintojani muualle paikkakunnalle niin meillä menisi poikki, sillä mieheni on ilmaissut ajat sitten ettei hän ole halukas muuttamaan.

Sulla on siellä sellainen perinteinen Uuno Turhapuro. Hygienia ja siisteys vastenmielisiä, mutta turpa louskuttaa päivän puheenaiheista. Sinä siivoat, elätät ja ruokit. Onko sulla millainen kotikasvatus itsellä? Oliko äitisikin alistettu? Millainen isäsuhde sulla on?

Isän kanssa meillä on hyvät välit, eikä äitini ole ollut alistettuna. Tasapuolisesti vanhemmat edelleen tekevät kotitöitä sen lisäksi että pyörittävät yritystä.

Kotona meidän lasten piti myös osallistua kotitöihin, lähinnä oman huoneen siivoukseen, mutta kyllä välillä jaettiin, että toinen imuroi ja toinen tyhjensi/täytti tiskikonetta. Muutoin saimme tehdä omia juttujamme, mutta kotiintuloajat oli ja läksyt piti olla tehtynä ennen hauskanpitoa. Päivittäin vaihdettiin kuulumisia ja kuunneltiin, jos mieltä painoi jokin asia.

Mitään valittamista itselläni ei ole lapsuudessa.

Mikä sitten selittää sen, että siedät siipeilevää moukkaa?

Joillakin on ilmeisesti täydelliset aviomiehet, joten kokevat oikeutetuksi halveksia toisten junttimiehiä. Ja itsekin ovat tietenkin täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 kirjoittaja täällä. Osa on ihmetellyt, minkä takia aikoinaan aloin olemaan mieheni kanssa. Tässäpä se tulee.

Mieheni on todella karismaattinen ja itsevarma ihminen. Näistä piirteistä alunperin kiinnostuin. Tiesin hänestä ainoastaan sen, että hän opiskeli toisen asteen tutkintoa jossain vaiheessa, mutta oli jättänyt sen kesken ennen kuin aloimme viettämään aikaa yhdessä. Muutoin en tiennyt mitään miehen taustoista, tai että minkälainen hän on käytökseltään. Nämä pöytätavat tulivat selviksi vasta todella myöhään - oli juuri alussa takiani käyttäytynyt pöydässä siivosti.

Lisäksi hän ottaa minut hyvin huomioon päivittäin ja saan kiitosta mm. kodin siivouksesta ja ruoasta (silloin kun se on mielestä). Hänen kanssa pystyy keskustelemaan päivän puheenaiheista ja hän on yllättävän fiksu ja kiinnostunut paljon yleisistä asioista, tietää mm. historiasta ja politiikasta enemmän kuin minä. Tässä suhteessa myös olen enempi saanut kokea olevani rakastettu kuin aiemmissa suhteissani.

Tietysti nuo asiat mitä kerroin, hiertävät meidän välejä usein. Riidat mm. koulutuksesta, töistä ja kotikasvatuksesta ovat melko voimakkaita. Mutta ero on noiden hyvien asioiden puitteissa vaikea, vaikka tiedostan ettei tämä tule kestämään, jos puolisoni ei ryhdistäydy. Tiedän sen, että siinä vaiheessa jos pääsen jatkamaan opintojani muualle paikkakunnalle niin meillä menisi poikki, sillä mieheni on ilmaissut ajat sitten ettei hän ole halukas muuttamaan.

Sulla on siellä sellainen perinteinen Uuno Turhapuro. Hygienia ja siisteys vastenmielisiä, mutta turpa louskuttaa päivän puheenaiheista. Sinä siivoat, elätät ja ruokit. Onko sulla millainen kotikasvatus itsellä? Oliko äitisikin alistettu? Millainen isäsuhde sulla on?

Isän kanssa meillä on hyvät välit, eikä äitini ole ollut alistettuna. Tasapuolisesti vanhemmat edelleen tekevät kotitöitä sen lisäksi että pyörittävät yritystä.

Kotona meidän lasten piti myös osallistua kotitöihin, lähinnä oman huoneen siivoukseen, mutta kyllä välillä jaettiin, että toinen imuroi ja toinen tyhjensi/täytti tiskikonetta. Muutoin saimme tehdä omia juttujamme, mutta kotiintuloajat oli ja läksyt piti olla tehtynä ennen hauskanpitoa. Päivittäin vaihdettiin kuulumisia ja kuunneltiin, jos mieltä painoi jokin asia.

Mitään valittamista itselläni ei ole lapsuudessa.

Mikä sitten selittää sen, että siedät siipeilevää moukkaa?

Enkö minä tuossa aiemmin juuri kertonut? En enää vastaile näihin kysymyksiin, jokainen varmasti osaa lukea.

Itse olen duunariperheen nuorimmainen, puoliso keskiluokkaisen ja hyvätuloisen perheen ainokainen. Molemmissa perheissä kuitenkin arvostetaan koulutusta yhtä lailla eli molemmilla on koulut käyty. Jaamme samantapaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, ja itseasiassa oma perheeni on enemmän kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista kuin hänen, vaikka he sitäkin joskus harrastavat, tässä kyse siis lähinnä ihan vain yksilöllisistä eroista eikä niinkään taustasta.

Ainut huomattava eroavaisuus on erilainen suhtautuminen rahaan, itse olen tottunut venyttämään penniä ja olemaan tuhlailematta, puoliso taas saattaa hieman auliimmin maksaa ylimääräistä ja yleensäkin käyttää rahaa, vaikkei mikään tuhlaajapoika olekaan.

Sen suurempaa eroa ei ole, eikä se käytännössä vaikuta asioihin juuri lainkaan.

Tohtorismiehen rouva jatkaa sen verran vielä, että uskon luokkataustan näkyvän tosiaan meidän arjessa eniten juuri siinä, että mies tekee itse, kun taas minä arkailen ja ajattelen, että pitäisi pyytää ammattilainen vaikka korjaamaan koneita tai rakentamaan terassia yms. Mies tekee käytännössä kaiken itse, tai ainakin yrittää. Hänen suvussaan on muitakin samantyyppisiä ihmisiä. Yksi on kunnostanut asuntoja koko ikänsä sivubisneksenä rydöistä palatseiksi, ja saman tyypin autotallista löytyy itse kunnostettu ja kieltämättä hieno museoauto ja -moottoripyörä. Jos tuon suvun laittaisi autiolla saarelle, siellä olisi varmaan vuoden päästä lekoisat olot. Oma sukuni makoilisi laskeutumispaikalla nälkiintyneenä.

"Luokkaeroa" ei sinänsä ole, tulemme molemmat ihan hyväosaisista perheistä.

Minä olen kuitenkin nuorten vanhempien esikoinen, lapin erämaassa kasvatettu.

Puolisoni on iäkkäiden vanhempiensa ainokainen Helsingistä.

Minä olen myöhemmin kaupungistunut, joten ero näkyy selkeiten kun vierailemme kotiseudullani ja mies on aivan hukassa. Muutoinkin hän on sellainen "soitetaan jollekin" kun minä lähden korjaamaan ja tekemään itse. Miehen näkökulmasta tosin olen varmaan edelleen monessa asiassa melko juntti...

Se, että vanhempansa ovat olleet iäkkäämpiä ja on ainokainen, näkyy ehkä siinä, että taloudenhallinta on vähän niin ja näin kun vielä pitkälle aikuisuuteen vanhemmat pitäneet huolta, että pojalla on kaikki tarvitsemansa. Toisinaan lasten kasvatuksessa myös takkuaa, meillä kun on kaksi ja mies on välillä ihan hätää kärsimässä kun pitäisi lasten riitoja selvitellä, tai kun toinen on kateellinen jostain toiselle tmv. mitä nyt sisarusten välillä aina väkisinkin on ja mistä hänellä ei ole yhtään kokemusta kun ainokaisena on aina saanut tahtonsa läpi.

Mutta, erilaisuus on rikkaus, tällä mennään!

Mieheni on samasta yhteiskuntaluokasta. Mutta äitinsä on pitkäaikaistyötön ja isänsä oli pitkään työttömänä myös.

Työttömyyden ja rahattomuuden pelko on hänessä sitkeässä.

Muuten olemme harpanneet hyvän onnen ja onnekkaiden sattumien sekä koulutuksen myötä ylempään keskiluokkaan. Ja mielestäni molemmat hyvin sopeuduttu. Ei eletä velaksi.

Mä en myöskään ymmärrä näitä toisten haukkujia. Mutta nämä ovatkin sellaisia ihmisiä, joilla kaikki on sanomattakin selvää täydellistä vaikka totuus olisi ihan toinen.

Tuokin Turhapuron vertaus oli mautonta. Sanoiko se alkuperäinen kirjoittaja mitään miehen pukeutumisesta tai henkilökohtaisesta hygieniasta? Ei.

Pöytätavat nyt voisi olla toisenlaiset, mutta mikä pakko se on ulkopuolisten alkaa vetämään muita asioita mukaan? Kumminkin kirjoittaja kertoi selkeästi, miksi on kyseisen henkilön kanssa. Täytyy olla melkoinen lukihäiriö, jos joku ei ymmärrä lukemaansa.

Henkinen yhteys kuulkaas on sellaista, mikä voi pitää ihmiset yhdessä. Parempi sekin, että yhteisiä puheenaiheita on kuin se, että toinen istuu toisessa huoneessa suut supussa.

Mutta todennäköisesti näillä arvostelijoilla ei omassa parisuhteessa ole sitä henkistä yhteyttä vaan kulissia pitävät yllä.

Vierailija kirjoitti:

Tohtorismiehen rouva jatkaa sen verran vielä, että uskon luokkataustan näkyvän tosiaan meidän arjessa eniten juuri siinä, että mies tekee itse, kun taas minä arkailen ja ajattelen, että pitäisi pyytää ammattilainen vaikka korjaamaan koneita tai rakentamaan terassia yms. Mies tekee käytännössä kaiken itse, tai ainakin yrittää. Hänen suvussaan on muitakin samantyyppisiä ihmisiä. Yksi on kunnostanut asuntoja koko ikänsä sivubisneksenä rydöistä palatseiksi, ja saman tyypin autotallista löytyy itse kunnostettu ja kieltämättä hieno museoauto ja -moottoripyörä. Jos tuon suvun laittaisi autiolla saarelle, siellä olisi varmaan vuoden päästä lekoisat olot. Oma sukuni makoilisi laskeutumispaikalla nälkiintyneenä.

Jos miehellä ei ole pätevyyttä tehdä sähkö- ja putkitöitä, jälki voi olla hengenvaarallista. Vakuutusyhtiö voi jättää maksamatta korvaukset, jos talo palaa viallisten amatöörin tekemien sähköasennusta takia. Mitään älykästä ei ole siinä, että luulee voivansa tehdä ammattilaisten työt heitä paremmin.

Mies on korkeakoulutettu samoin kuin minäkin. Tosin hänellä on yliopistotutkinto ja mulla amk-tutkinto. Suurin ero tulee siitä, että meidän lapsuuden perheet oli hyvin erilaisia. Siinä missä mieheni isä ja äiti huolehti perheestä taloudellisessa mielessä ja pyörittivät montaa menestynyttä yritystä, oli minun perheessä ainoastaan äitini se, joka meidät sairaanhoitajana elätti. Isäni kärsi monista ongelmista ja hänen rahat kuluivat omaan itseensä.

Mieheni on lähtökohdiltaankin paljon menestyneemmästä ja vauraammasta suvusta, kun mitä omani on. Kaikki tämä aiheuttaa välillä tarpeetonta häpeää. Toisaalta, koska ollaan eri maista niin olen tottunut huomattavasti modernimpaan asumiseen, kun mieheni ja tämäkin tuntuu välillä oudolta. Mieheni akateemiset piirit ja sosiaalinen elämä on puolestaan itselleni ollut uusi juttu, vaikka erilaisiin gaaloihin olin osallistunut ennen tapaamistamme. Näiden osalta mietin välillä mitähän nuo ihmiset minusta oikeen ajattelee.