Lue keskustelun säännöt.
Teini ja lastensuojelu, ihan pihalla olen. Onko sosiaalityöntekijöitä tai näistä tietäviä paikalla?
22.05.2020 |
Teini on ollut ahdistunut, takana koulukiusaamista ja vastaavaa, joka asiaa pahentanut. On yritetty auttaa, käynyt koulukuraattorilla ja lyhyesti psykologilla. Aina vastaus ollut kotiin et tilanne heistä ok, ja teini itse ollut sitä mieltä että pärjää.
Jonkunlaista peliriippuvuutta ollut myös, kotona sitten laitettu rajoja pelaamiseen, ei saa pelata yöllä, koulun kuitenkin hoitanut hyvin. Ei päihteitä, kaveripiirissä jotkut käyttää alkoa/kannabista.
Nyt koronatilanteen vuoksi ei ole päässyt tapaamaan tyttöystävää, sisarus riskiryhmää ja lääkäreiden ohjeilla menty.
Teinillä ahdistus paheni tämän myötä ja puhuttiinkin, että voisi muuttaa omilleen syksyllä, jos koronarajoitukset jatkuvat. Mutta koska tuota ahdistustaustaa, asia jäi silleen auki, että katsotaan mikä tilanne, koska meillä huoli ettei ehkä vielä pärjäisi omillaan mielenterveyden suhteen. Loppuvuodesta täyttää 18.
Ei kestänyt sitten näitä paria kuukautta vaan oli pyytänyt kouluterkkaria tekemään lasun, syyksi ilmoittanut mm. ettei saa kotona ruokaa ja pelkää tulevansa hakatuksi kotona.
Ollaan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, lapsia ei ole koskaan lyöty, välit olleet hyvät tähän asti, teini aina sanonut että onneksi meille voi jutella jne. Viime talvena yksi hänen uusista kavereistaan ammattikoulussa sai sossun avulla oman asunnon alaikäisenä, kun oli kertonut että kotona väkivaltaa. Tästäkin teini kertoi kotona silloin.
No tuo teinin pyyntö johti tietenkin lastensuojeluilmoitukseen ja kiireelliseen käyntiin meillä kotona, järkytys oli valtava. Lastensuojelusta totesivat ettei vaaraa ole, vaihtoehdoiksi teinille annettiin väliaikainen sijoitus heti (koska sitä itse pyysi ja intti ettei kotiin jää) ja asian selvittely tai se, että jää kotiin ja meille vanhemmille sanottiin tämän ehdoksi, että me hankitaan nuorelle oma asunto.
Jos olisi kieltäydytty tuosta asunnon hankkimisesta, olisi tehty kuulemma kiireellinen sijoitus. Koska ei haluttu nuorta mihinkään lastensuojelulaitokseen, edes lyhyesti, sovittiin että asuntoa aletaan järjestää ja näin on tehty. Nyt nuori on taas oikein normaali kotona, juttelee iloisesti meille ja suunnittelee tulevaa asumistaan. Sosiaalitoimi pitää häneen yhteyttä mutta meille on soitettu tasan kerran vaikka sanoivat kertovansa miten asiat etenee ja että vanhempien kanssa yhdessä asiaa hoidetaan. Me ollaan autettu teiniä nyt pääsemään psykologille, sosiaalitoimesta ei tällaista apua saanut.
Olen ihan ymmälläni, ei todettu lastensuojelun tarvetta mutta silti käytännössä pakotettiin hankkimaan epätasapainoiselle nuorelle asunto ja maksamaan se. Meidän tuloilla teini ei saa tukia alaikäisinä Ei ole aiempaa kokemusta mistään tällaisesta, joten en oikein tiedä miten asiat kuulusi mennä. Mulla ei esim. ole sosiaalityöntekijöiden nimiä edes tiedossa, joku puhelinnumero on, mistä soittivat. Mitään kirjallista ei mistään ole, laittavat postissa 3kk:n kuluessa jonkun selvityksen missä todetaan ettei asiakkuutta tarvita, tai näin sanoivat, mutta silti teinillä sinne kuitenkin jatkuva yhteys.
Oon aina ajatellut että sosiaalitoimi auttaa tarvittaessa mutta nyt on kyllä aika sekavat fiilikset, voiko tämä oikeasti näin mennä? Että ei tarvetta asiakkuuteen tai muuhun, mutta voivat silti määrätä mitä meidän tulee tehdä ettei teiniä sijoiteta ja kuitenkaan mitään mt-puolen apua ei tarjottu vaikka tilanteessa kyse oli nimenomaan teinin kovasta ahdistuksesta. Ja ettei meihin olla yhetydessä asioista?
Kommentit (94)
Mä kysyisin vielä teinille perhetyötä, mahdollisesti avopalveluja esim. Nuorten ystäviltä ja jotain sijoitusta esim humanan kautta. Ja viivyttelusin sen asunnon hommaamisen kanssa, kaipa se Sossu täyttää paperit teinin kanssa ja hommaa vuokravakuuden. Samoin Sossu saa täydentävänä toimeentulotukena myöntää alkuavustuksen, eli varoja kalusteisiin yms. Ja muuten ihan riippumatta vanhempien tuloista, jos Sossu antaa tuollaiset vaihtoehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksua teiniltä. Kun saa sijoituspaikan täksi loppuajaksi saa oikeuden jälkihuoltoon mikä tarkoittaa sitä, että valtio maksaa 25 ikävuoteen asti opiskelut, elämisen jne. Tulee vastikkeetonta rahaa. Ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä mitään.
Jälkihuolto loppuu 21 ikävuoteen ellei huostaanotto ole kestänyt yli 5 vuotta, lisäksi jos omat vanhemmat ovat taloudellisessa tilanteessa jossa voivat ja suostuvat maksamaan asunnon, ei jälkihuolto maksa mitään. Lisäksi jälkihuolto on oikeasti vaan sitä että joku sossu soittelee kerran kuukaudessa ja kysyy miten menee. Näin ainakin minun tilanteessa. Mut huostaanotettiin 17 vuotiaana itsetuhoisuuden takia ja ihan ilman apua jäin koska omat vanhemmat olivat aktiivisesti tukena niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen lastensuojelun sossu ja minusta kuulostaa vähän kummalta. Tuossa tilanteessa en ylipäätään lähtisi hätiköimään; monesti nuoren mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun oikeasti onkin joutumassa kotoa pois. Ylipäätään teini laitoksessa ja teini omassa kämpässä ovat ihan eri asioita.
Sitä paitsi tuollaisessa tilanteessa ei tehdä hätäsijoituksia, etenkään kun lapsi on melkein täysi-ikäinen. Valitettava tosiasia on, että hyvin harva 17-vuotias huostaanotetaan, sillä prosessi on sossulle kallis ja työläs ja usein hoitojakso ei ehdi edes alkaa ennen kuin nuori on jo täysi-ikäinen. Tosi outoa toimintaa
Toinen sossu
Missä teini opiskelikaan? Kyllä te voisitte sopia, ettei ennen 18 vuotta täyttämistä muuta, jos ei opiskelut sitä vaadi.
No kiireellinen sijoitus kestää 30 päivää ja maks 30 siitä. Siinä ajassa on oltava selvät sävelet mite jatketaan. Eikö ehdotettu mitään avohuollon tukitoimia? Jotenki erikoiselta kuulostaa, enkä ole kyl vastaavaan törmännyt vaikka sossuna ole ollutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plus tostaha pitäis tulla automaattisesti poliisitutkinta, koska lapsi väittää, että häntä on pahoinpidelty
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika riski on päästää pois silmistä. Huumeita on joka puolella ja muita hyväksikäyttäjiä. Ja tuskin se seurustelusuhde on pitkäikäinen. Paha maailma odottaa.
Kas kun eivät sossut pyytäneet vielä autoakin teinille hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika oudolta, että nuoren ahdistus olisi niin pahaa että muuten ok teini valehtelisi noin pahasti päästäkseen pois, mutta kuitenkaan koulupsykologit tms ei näe tarvetta terapialle? Mietin, onkohan poika vähän vähätellyt tai siloitellut ongelmiaan ammattilaisille, ja sen takia he eivät näe tarvetta hoidolle. Varsinkin jos poika on aiemmin kokenut hoidon hyödyttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mikä kotiintuloaika siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mikä kotiintuloaika siis on?
Palstasossut taas kuulustelemassa vanhempia neuvomisen sijaan... huoh.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
"Toisaalta harrastukset on maksettu" joten voitte kontrolloida ja alistaa vapaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mikä kotiintuloaika siis on?
Palstasossut taas kuulustelemassa vanhempia neuvomisen sijaan... huoh.
Mielestäni ap ei tarvitse ymmärrystä. Sitä niittää mitä kylvää.
Ja kun kerta sosiaalityöntekijöitä linjoilla, niin ei tosiaan tarjottu mitään avohuollon tukea, paitsi että ovat nyt teiniin yhteydessä sieltä sosiaalityöntekijän toimesta. Meitä kuultiin tilanteessa ja todettiin että kotona ei vaaraa ole, mutta jos teini vaatii itse ahdistuksen vuoksi päästä pois kotoa, niin sitten sijoitetaan ja katsellaan jatkoa. Kun ei siihen haluttu suostua niin sitten tarjottiin tuota vaihtoehtoa, että me hommataan asunto nopeasti jos se teinille käy. Ja kun teini sanoi et ok, niin asia oli myös heille ok.
Ja sanottiin, että jopa itsemurhaa yrittäneitä nuoria on lähetetty kotiin akuuttipsykiatrialta täällä, joten sinne ei pääse kun ei ole itsetuhoinen vaikka kuinka ahdistaisi.
Ihan asiallisia ja ystävällisiä olivat työntekijät sekä käydessään että siinä puhelussa itse olin aika shokissa, joten jotain on voinut mennä ohikin.
Kysyin psykologille pääsyä nuorelle, oppilaitoksen kautta menee ja sieltä pääsee nyt onneksi, ei sosiaalipuolella kuulemma ole tarjolla akuutisti. Tämä tässä tuntuu siis oudoimmalta, teini on ahdistunut, ollut jo vuosia enemmän tai vähemmän ajoittain, kirjaukset löytyy kuraattorilta. Sanoivat puhelimessa myös, että me ei oltaisi voitu vanhempina enempää yrittää, kun kysyin olisiko voitu jotain apua hakea enemmän, mitä ei olla tajuttu.
Mutta se siis, että käytännössä sosiaalityöntekijät jäi komppaamaan ahdistuneen teinin omia toiveita ja tavallaan "kiristivät" meidät toimimaan näin tuntuu minusta edelleen oudolta. Se, että teini olisi päässyt samantien vaikka psykiatriseen arvioon, saanut ahdistukseen vaikka lääkeet kun tilanne paha ja sitten olisi rauhassa selvitelty vaihtoehtoja, vaikka yhdessä sosiaalitoimen kanssa, ei ollut siis vaihtoehtona. Vaan meidän piti siinä heti luvata että aletaan teinille hommata asuntoa, tai sitten sijoitus. Ja kun se luvattiin, jo aiemmin kertomastani syystä, eli ei haluttu teiniä sijoitukseen, ettei löydä sieltä päihdeporukkaa joiden kautta alkaa "hoitaa" ahdistusta päihteillä, jäi kaikki vastuu avun hommaamisesta meille vanhemmille.
Jos huolta teinin turvallisuudesta olisi ollut, ei häntä olisi voitu kotiin jättää vaikka me olis luvattu mitä, käsittääkseni. He siis sanoi ettei huolta ole mutta teinin oma vaatimus päästä kotoa riittää sijoitukseen, vaikkei kotona ole vaaraa. Tätä ihmettelen siis kovasti, eli ei ollut vaihtoehtoa, jossa teini olisi saanut ahdistukseen tarvitsemaansa hoidollista tukea ja me vanhemmat tukea asian selvittelyyn.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mikä kotiintuloaika siis on?
Palstasossut taas kuulustelemassa vanhempia neuvomisen sijaan... huoh.
Mielestäni ap ei tarvitse ymmärrystä. Sitä niittää mitä kylvää.
"Ilmotelkaa vaan meille mitä vaan, kyllä me sieltä jotain löydetään mihin tartutaan"
No eiköhän siinä kuule käy niin, että kun se alkoa käyttävä pössyttelevä kaveripiiri saa tietää, että jollain on oma kämppä, missä ei oo vanhempien valvontaa niin se on se uus hengailumesta? Eli ihan sama tulos siinä kun siinä, että olisit laittanu sinne laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kerta sosiaalityöntekijöitä linjoilla, niin ei tosiaan tarjottu mitään avohuollon tukea, paitsi että ovat nyt teiniin yhteydessä sieltä sosiaalityöntekijän toimesta. Meitä kuultiin tilanteessa ja todettiin että kotona ei vaaraa ole, mutta jos teini vaatii itse ahdistuksen vuoksi päästä pois kotoa, niin sitten sijoitetaan ja katsellaan jatkoa. Kun ei siihen haluttu suostua niin sitten tarjottiin tuota vaihtoehtoa, että me hommataan asunto nopeasti jos se teinille käy. Ja kun teini sanoi et ok, niin asia oli myös heille ok.
Ja sanottiin, että jopa itsemurhaa yrittäneitä nuoria on lähetetty kotiin akuuttipsykiatrialta täällä, joten sinne ei pääse kun ei ole itsetuhoinen vaikka kuinka ahdistaisi.
Ihan asiallisia ja ystävällisiä olivat työntekijät sekä käydessään että siinä puhelussa itse olin aika shokissa, joten jotain on voinut mennä ohikin.
Kysyin psykologille pääsyä nuorelle, oppilaitoksen kautta menee ja sieltä pääsee nyt onneksi, ei sosiaalipuolella kuulemma ole tarjolla akuutisti. Tämä tässä tuntuu siis oudoimmalta, teini on ahdistunut, ollut jo vuosia enemmän tai vähemmän ajoittain, kirjaukset löytyy kuraattorilta. Sanoivat puhelimessa myös, että me ei oltaisi voitu vanhempina enempää yrittää, kun kysyin olisiko voitu jotain apua hakea enemmän, mitä ei olla tajuttu.
Mutta se siis, että käytännössä sosiaalityöntekijät jäi komppaamaan ahdistuneen teinin omia toiveita ja tavallaan "kiristivät" meidät toimimaan näin tuntuu minusta edelleen oudolta. Se, että teini olisi päässyt samantien vaikka psykiatriseen arvioon, saanut ahdistukseen vaikka lääkeet kun tilanne paha ja sitten olisi rauhassa selvitelty vaihtoehtoja, vaikka yhdessä sosiaalitoimen kanssa, ei ollut siis vaihtoehtona. Vaan meidän piti siinä heti luvata että aletaan teinille hommata asuntoa, tai sitten sijoitus. Ja kun se luvattiin, jo aiemmin kertomastani syystä, eli ei haluttu teiniä sijoitukseen, ettei löydä sieltä päihdeporukkaa joiden kautta alkaa "hoitaa" ahdistusta päihteillä, jäi kaikki vastuu avun hommaamisesta meille vanhemmille.
Jos huolta teinin turvallisuudesta olisi ollut, ei häntä olisi voitu kotiin jättää vaikka me olis luvattu mitä, käsittääkseni. He siis sanoi ettei huolta ole mutta teinin oma vaatimus päästä kotoa riittää sijoitukseen, vaikkei kotona ole vaaraa. Tätä ihmettelen siis kovasti, eli ei ollut vaihtoehtoa, jossa teini olisi saanut ahdistukseen tarvitsemaansa hoidollista tukea ja me vanhemmat tukea asian selvittelyyn.
ap
Tee kantelu oikeusasiamiehelle. Kuulostaa päättömältä.
Tässä on tarina vain ap:n näkökulmasta. Toinen puoli olisi hyvä kuulla myös.
Voihan se johtua vaikka koulukiusaamistaustasta, niin kuin meidänkin teinillä, joka on käynyt ahdistuksen takia jo viisi vuotta terapiassa.